The Kingdom coming, How it is expressed 4 of 4,
Valtakunta tulossa, kuinka se ilmenee. Osa 4/4
Hei kaikki,
Olimme olleet Iso-Britanniassa noin viikon muun kuin amerikanenglannin korostuksen ympäröiminä, kun yhtäkkiä ihmisjoukosta kuulimme amerikkalaisen pariskunnan. Välittömästi ryhdymme keskustelemaan kuin olisimme vanhoja ystäviä, jotka eivät ole vuosiin nähneet toisiaan. Syntyy välitön yhteys kotopuoleen.
Tuollaista tulisi olla silloin kun kristityt kokoontuvat yhteen: "VAU, joku joka on omasta maastani!" ja siihen liittyy tuo välitön yhteys. Riippumatta siitä, mistä maasta olemme kotoisin, todellinen kotimaamme on taivaan valtakunta. Meillä on kaksoiskansalaisuus; toinen tältä maapallolta oleva, toinen on ikuinen osoitteemme.
"Isää... joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan."
"Mutta me olemme taivaan kansalaisia, ja taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta." (v.1992 suomennos)
"Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä… Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan (Isän) kanssa."
Kol. 1: 12-13, Fil. 3: 20, 2. Kor. 5: 20
Lähettiläs asuu toisessa kuin omassa maassaan ja edustaa kotimaataan ja sen etuja sekä sen sellaisten kansalaisten etuja, jotka ovat vierailemassa tai asuvat tuossa vieraassa maassa.
Kreikan sana 'kansalainen' tai 'kansalaisuus' on 'politeuomai' ja merkitsee lakia noudattavaa kansalaista. Tarkasti ottaen "käyttäytyä kansalaisena; käyttää edukseen, tai tunnustaa (valtakunnan) lait. Kansalaisuus merkitsee, että lupaa elämänsä elämän laeille, antaa elämäntapansa olla kansalaisuuden arvon mukaista." (Thayerin kommentaari, suomennos tässä)
Käyttäydymmekö me taivaan kansalaisten tavoin? Meidän kulttuurimme on erilainen kuin ympärillämme olevan maailman. Juuri tuosta tietoisuudesta Herra puhui minulle. Tehden työtä syvällä miljoonien sydämessä Hän herättää Isän Hengen kautta kaipuun olla osa Jumalan kulttuuria.
Kristittyjen pitäisi sen tähden elää elämää prosessina, jossa tunnustetaan meidän olevan maailmassa muttei maailmasta, mikä tarkoittaa, että hengen ihmisessämme oleva Jumalan valtakunta ja Hänen kulttuurinsa virtaa mieleemme niin, että koko elämän mittaisen prosessin aikana opimme ajattelemaan ja tuntemaan niin kuin Jumala ajattelee ja tuntee. Tämän tapahtuessa me toteutamme näitä asioita luonnollisessa niin, että ruumiimme ja elämämme ovat Elämälle kuuliaisia.
Meidän täytyy juhlia Kristusta meissä muiden taivaan valtakunnan kansalaisten kanssa. Jätämme eroavaisuutemme ovelle ja astumme yhteyteen maanmiestemme kanssa juhlien taivaan valtakuntaa saman maan kansalaisina, jotka kokoontuvat ollessaan vierailulla vieraassa maassa.
Yhteen kokoutumisemme
Jumala keksi kodin ja perheen, kun Hän istutti puutarhan ja sitten loi Aadamin ja asetti hänet siihen. Sitten Eeva luotiin ja yhdessä he kohtasivat Jumalaa kodissaan. Herra ei ole koskaan lähtenyt kodista. Mitkä rakenteet ovatkin sen jälkeen tulleet, Hän keksi kodin ja perheen. Hän täyttää niin täyteen mittaan kuin mahdollista sen minkä jokainen rakenne hänelle sallii, kuten työpaikan, mutta koti ja perhe ovat se, minkä Hän loi.
Sen tähden perhe ja koti ja ihmissuhteet, jotka virtaavat sieltä, ovat korkein ilmaus taivaan valtakunnasta maan päällä – parhaassa tapauksessa. UT:ssä näemme perheen, ystävät, naapurit, työkaverit suhteessa Kristuksessa. On myös 'rauhan lapsi', joka ei vielä tunne Jeesusta, mutta tuntee sinut ja pitää sinusta ja suhdetta rakennetaan.
Sen tähden Apt. 2: 42 sanoo, että asiat pidettiin yksinkertaisina, oli perheen ympärille kokoontuvia kotikokouksia: "he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa." Nuo neljä osatekijää. Hyvin yksinkertaista. Hyvin kodikasta ja turvallista. Turvattua. Tasapainoista. Kuin perheen jälleennäkeminen jokainen viikko – perheen, joka rakastaa ja tukee toisiaan turvaverkkona elämässä.
Kun kristitty ymmärtää koko Uuden testamentin kirjoittaneen miehet, jotka olivat kotiseurakunnissa ihmisille, jotka olivat kotiseurakunnissa, nousee turvallisuuden tunne. On vakuuttuneisuus siitä, että heidän hengessään tuntemansa vastakaiku on oikein.
Olin kauhuissani, kun 2001 alussa tajusin, että kokonaisen 25 vuotta elämästäni ja palvelutyöstäni olin ottanut niin suuresti rakastamani UT:n kodista ja yrittänyt tunkea sen auditorioon. Vihaan sitä, kun joku irrottaa sanani asiayhteydestään ja hänen omat suodattimensa, painolastinsa, menneisyytensä ja ennakkoasenteensa vääristelevät niitä. Kuitenkin minä olin tehnyt juuri tuon saman asian Uudelle testamentille!
Mitä tulee tehdä?
Tunnetko muita samalla hengellisellä aaltopituudella olevia? Ehkä vanhoja ystäviä jostakin seurakunnasta, jotka 'ajelehtivat' tai ovat 'seurakuntien välillä nyt', tai etsivät aitoja ihmissuhteita ilman pelien pelaamista ja politikointia, mitä niin usein löytyy 'seurakunnassa'.
Menkää kahville/teelle tai syömään. Kertokaa toistenne taipaleesta. Löytyykö yhteistä?
Kotiseurakunta on ensiksikin sitoumus kasvamiseen, mutta myös kasvamiseen ihmissuhteiden puitteissa. Suhdeperusteinen usko merkitsee tarkoituksellisesti elämistä toisiaan kohtaan. Raamatullisessa kotiseurakunnassa et vain kulje edestakaisin tahtosi mukaan kuin kedolle hetkeksi tuleva perhonen ennen jatkamistaan eteenpäin. Se tarkoittaa halukkuutta pysyä, työstää mahdolliset ongelmat, arvostaa ihmissuhteita Kristuksessa. Ne päivät ovat menneet, jolloin kristityillä oli pois heitettäviä suhteita.
Kun tässä äskettäisessä ilmestyksessään Herra sanoi, että Hän aikaansaa sen, että ihmiset ovat tietoisia Hänen kulttuuristaan sisällään, mikä saa heidät etsimään toisia, joilla on tuo sama ymmärrys, meidän täytyy tajuta, että tämä on sisäistä työtä. Kun Herra kertoi seitsemälle (Vähän-) Aasian seurakunnalle: "Se jolla on korvat kuulla, kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille", meidän täytyy tajuta, että tämä on sisäistä kuulemista. Mitä sitten olikaan meneillään Kristuksen ruumiin ulkopuolella olevassa Rooman maailmassa, Herra puhui heidän sydämensä 'sisäisille korville'.
Maailma huutaa yhä äänekkäästi saadakseen huomiosi. Jos et ole tietoinen hengen ihmisestäsi, sinulta saattaa jäädä huomaamatta, mitä Henki sanoo seurakunnille. Apt. 5: 12-13:sta löydämme mielenkiintoisen vastakkaisuuksien lausuman:
"Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä; ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä. Eikä muista kukaan uskaltanut heihin liittyä, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa. Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot."
Herra otti esille yllä mainitun tekstikohdan Apt. 5: 12-14:ssa tässä ilmestyksessä ottaen esille sen, mitä Hän oli minulle aiemmin kertonut; että ulkopuoliset panisivat merkille, että kodeissa kokoontuvat seurakunnat ja kokoukset olivat paikkoja, joihin mennä vastaanottaakseen parantumisia, ihmeitä ja huolenpitoa. Mutta tässä ilmestyksessä Hän myös lisäsi siihen sanoen, että tulisimme näkemään sekä sellaisia ihmisiä, jotka eivät itse rohkene liittyä mukaan, että niitä, jotka olisivat riittävän rohkeita uskomaan Häneen. Ero noiden kahden välillä oli Luukakselle niin merkittävä, että hän kirjasi tuon huomion Apt. 5:en, ja me tulemme näkemään tuon saman asian.
Juuri tämän vastakkaisuuden maailman kulttuurin ja Herran kulttuurin välillä tulemme näkemään kasvavan, kunnes tulee olemaan hyvin selvää nähdä ero. Kysymys on – kenellä on korvat kuulla mitä Henki sanoo seurakunnille? Tämä on prosessi, vähittäin etenevää työtä, koska se koskee ihmisen tahtoa, mutta odota, ensin omassa itsessäsi sisäisesti, sitten muissa jotka ovat hengellisesti tyytymättömiä, mutta eivät voi täysin vielä hahmottaa miksi tai mitä he etsivät. Ole läsnä heitä varten. Käykää syömässä, puhukaa, rukoilkaa, jakakaa…
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Valtakunta tulossa, kuinka se ilmenee. Osa 4/4
Hei kaikki,
Olimme olleet Iso-Britanniassa noin viikon muun kuin amerikanenglannin korostuksen ympäröiminä, kun yhtäkkiä ihmisjoukosta kuulimme amerikkalaisen pariskunnan. Välittömästi ryhdymme keskustelemaan kuin olisimme vanhoja ystäviä, jotka eivät ole vuosiin nähneet toisiaan. Syntyy välitön yhteys kotopuoleen.
Tuollaista tulisi olla silloin kun kristityt kokoontuvat yhteen: "VAU, joku joka on omasta maastani!" ja siihen liittyy tuo välitön yhteys. Riippumatta siitä, mistä maasta olemme kotoisin, todellinen kotimaamme on taivaan valtakunta. Meillä on kaksoiskansalaisuus; toinen tältä maapallolta oleva, toinen on ikuinen osoitteemme.
"Isää... joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan."
"Mutta me olemme taivaan kansalaisia, ja taivaasta me odotamme pelastajaksi Herraa Jeesusta Kristusta." (v.1992 suomennos)
"Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä… Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan (Isän) kanssa."
Kol. 1: 12-13, Fil. 3: 20, 2. Kor. 5: 20
Lähettiläs asuu toisessa kuin omassa maassaan ja edustaa kotimaataan ja sen etuja sekä sen sellaisten kansalaisten etuja, jotka ovat vierailemassa tai asuvat tuossa vieraassa maassa.
Kreikan sana 'kansalainen' tai 'kansalaisuus' on 'politeuomai' ja merkitsee lakia noudattavaa kansalaista. Tarkasti ottaen "käyttäytyä kansalaisena; käyttää edukseen, tai tunnustaa (valtakunnan) lait. Kansalaisuus merkitsee, että lupaa elämänsä elämän laeille, antaa elämäntapansa olla kansalaisuuden arvon mukaista." (Thayerin kommentaari, suomennos tässä)
Käyttäydymmekö me taivaan kansalaisten tavoin? Meidän kulttuurimme on erilainen kuin ympärillämme olevan maailman. Juuri tuosta tietoisuudesta Herra puhui minulle. Tehden työtä syvällä miljoonien sydämessä Hän herättää Isän Hengen kautta kaipuun olla osa Jumalan kulttuuria.
Kristittyjen pitäisi sen tähden elää elämää prosessina, jossa tunnustetaan meidän olevan maailmassa muttei maailmasta, mikä tarkoittaa, että hengen ihmisessämme oleva Jumalan valtakunta ja Hänen kulttuurinsa virtaa mieleemme niin, että koko elämän mittaisen prosessin aikana opimme ajattelemaan ja tuntemaan niin kuin Jumala ajattelee ja tuntee. Tämän tapahtuessa me toteutamme näitä asioita luonnollisessa niin, että ruumiimme ja elämämme ovat Elämälle kuuliaisia.
Meidän täytyy juhlia Kristusta meissä muiden taivaan valtakunnan kansalaisten kanssa. Jätämme eroavaisuutemme ovelle ja astumme yhteyteen maanmiestemme kanssa juhlien taivaan valtakuntaa saman maan kansalaisina, jotka kokoontuvat ollessaan vierailulla vieraassa maassa.
Yhteen kokoutumisemme
Jumala keksi kodin ja perheen, kun Hän istutti puutarhan ja sitten loi Aadamin ja asetti hänet siihen. Sitten Eeva luotiin ja yhdessä he kohtasivat Jumalaa kodissaan. Herra ei ole koskaan lähtenyt kodista. Mitkä rakenteet ovatkin sen jälkeen tulleet, Hän keksi kodin ja perheen. Hän täyttää niin täyteen mittaan kuin mahdollista sen minkä jokainen rakenne hänelle sallii, kuten työpaikan, mutta koti ja perhe ovat se, minkä Hän loi.
Sen tähden perhe ja koti ja ihmissuhteet, jotka virtaavat sieltä, ovat korkein ilmaus taivaan valtakunnasta maan päällä – parhaassa tapauksessa. UT:ssä näemme perheen, ystävät, naapurit, työkaverit suhteessa Kristuksessa. On myös 'rauhan lapsi', joka ei vielä tunne Jeesusta, mutta tuntee sinut ja pitää sinusta ja suhdetta rakennetaan.
Sen tähden Apt. 2: 42 sanoo, että asiat pidettiin yksinkertaisina, oli perheen ympärille kokoontuvia kotikokouksia: "he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa." Nuo neljä osatekijää. Hyvin yksinkertaista. Hyvin kodikasta ja turvallista. Turvattua. Tasapainoista. Kuin perheen jälleennäkeminen jokainen viikko – perheen, joka rakastaa ja tukee toisiaan turvaverkkona elämässä.
Kun kristitty ymmärtää koko Uuden testamentin kirjoittaneen miehet, jotka olivat kotiseurakunnissa ihmisille, jotka olivat kotiseurakunnissa, nousee turvallisuuden tunne. On vakuuttuneisuus siitä, että heidän hengessään tuntemansa vastakaiku on oikein.
Olin kauhuissani, kun 2001 alussa tajusin, että kokonaisen 25 vuotta elämästäni ja palvelutyöstäni olin ottanut niin suuresti rakastamani UT:n kodista ja yrittänyt tunkea sen auditorioon. Vihaan sitä, kun joku irrottaa sanani asiayhteydestään ja hänen omat suodattimensa, painolastinsa, menneisyytensä ja ennakkoasenteensa vääristelevät niitä. Kuitenkin minä olin tehnyt juuri tuon saman asian Uudelle testamentille!
Mitä tulee tehdä?
Tunnetko muita samalla hengellisellä aaltopituudella olevia? Ehkä vanhoja ystäviä jostakin seurakunnasta, jotka 'ajelehtivat' tai ovat 'seurakuntien välillä nyt', tai etsivät aitoja ihmissuhteita ilman pelien pelaamista ja politikointia, mitä niin usein löytyy 'seurakunnassa'.
Menkää kahville/teelle tai syömään. Kertokaa toistenne taipaleesta. Löytyykö yhteistä?
Kotiseurakunta on ensiksikin sitoumus kasvamiseen, mutta myös kasvamiseen ihmissuhteiden puitteissa. Suhdeperusteinen usko merkitsee tarkoituksellisesti elämistä toisiaan kohtaan. Raamatullisessa kotiseurakunnassa et vain kulje edestakaisin tahtosi mukaan kuin kedolle hetkeksi tuleva perhonen ennen jatkamistaan eteenpäin. Se tarkoittaa halukkuutta pysyä, työstää mahdolliset ongelmat, arvostaa ihmissuhteita Kristuksessa. Ne päivät ovat menneet, jolloin kristityillä oli pois heitettäviä suhteita.
Kun tässä äskettäisessä ilmestyksessään Herra sanoi, että Hän aikaansaa sen, että ihmiset ovat tietoisia Hänen kulttuuristaan sisällään, mikä saa heidät etsimään toisia, joilla on tuo sama ymmärrys, meidän täytyy tajuta, että tämä on sisäistä työtä. Kun Herra kertoi seitsemälle (Vähän-) Aasian seurakunnalle: "Se jolla on korvat kuulla, kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille", meidän täytyy tajuta, että tämä on sisäistä kuulemista. Mitä sitten olikaan meneillään Kristuksen ruumiin ulkopuolella olevassa Rooman maailmassa, Herra puhui heidän sydämensä 'sisäisille korville'.
Maailma huutaa yhä äänekkäästi saadakseen huomiosi. Jos et ole tietoinen hengen ihmisestäsi, sinulta saattaa jäädä huomaamatta, mitä Henki sanoo seurakunnille. Apt. 5: 12-13:sta löydämme mielenkiintoisen vastakkaisuuksien lausuman:
"Ja apostolien kätten kautta tapahtui kansassa monta tunnustekoa ja ihmettä; ja he olivat kaikki yksimielisesti koolla Salomon pylväskäytävässä. Eikä muista kukaan uskaltanut heihin liittyä, mutta kansa piti heitä suuressa kunniassa. Ja yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan, sekä miehiä että naisia suuret joukot."
Herra otti esille yllä mainitun tekstikohdan Apt. 5: 12-14:ssa tässä ilmestyksessä ottaen esille sen, mitä Hän oli minulle aiemmin kertonut; että ulkopuoliset panisivat merkille, että kodeissa kokoontuvat seurakunnat ja kokoukset olivat paikkoja, joihin mennä vastaanottaakseen parantumisia, ihmeitä ja huolenpitoa. Mutta tässä ilmestyksessä Hän myös lisäsi siihen sanoen, että tulisimme näkemään sekä sellaisia ihmisiä, jotka eivät itse rohkene liittyä mukaan, että niitä, jotka olisivat riittävän rohkeita uskomaan Häneen. Ero noiden kahden välillä oli Luukakselle niin merkittävä, että hän kirjasi tuon huomion Apt. 5:en, ja me tulemme näkemään tuon saman asian.
Juuri tämän vastakkaisuuden maailman kulttuurin ja Herran kulttuurin välillä tulemme näkemään kasvavan, kunnes tulee olemaan hyvin selvää nähdä ero. Kysymys on – kenellä on korvat kuulla mitä Henki sanoo seurakunnille? Tämä on prosessi, vähittäin etenevää työtä, koska se koskee ihmisen tahtoa, mutta odota, ensin omassa itsessäsi sisäisesti, sitten muissa jotka ovat hengellisesti tyytymättömiä, mutta eivät voi täysin vielä hahmottaa miksi tai mitä he etsivät. Ole läsnä heitä varten. Käykää syömässä, puhukaa, rukoilkaa, jakakaa…
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed