Väkivaltainen tai loukkaava ihmissuhde, osa 1
Hei kaikki,
Meillä on keskellä makuuhuonettamme kattotuuletin, josta roikkuu kaksi vetokettinkiä tuulettimen ja valon sytyttämiseksi ja sammuttamiseksi, jollemme halua käyttää seinäkatkaisijoita. Valitettavasti ne roikkuvat aivan sängyn päädyn lähellä ja eräänä aamuna herätessäni aamun sarastusta edeltävään pimeyteen mennäkseni olohuoneeseen rukoilemaan, kävelin suoraan noita puntteja päin, minkä vaikutuksesta otsani keskikohta oli kuin pedon merkillä 666 merkitty. Se sattui!
Kompuroin pois tuulettimen luota, mutta pääsin pian uudelleen vauhtiin ja ensimmäisellä askeleellani löin vasemman pikkuvarpaani vanhan DVD-soittimen terävään kulmaan, olimme jättäneet sen lattialle joku ilta sitten, jotta voisimme lahjoittaa sen myöhemmin kirpputorille. Mutta kuten jokin tv-mainos, jolla yritetään myydä minulle jotakin vempainta: 'Eikä tässä vielä kaikki!'
Katsoin ulos keittiön ikkunasta vain nähdäkseni aamunkoittoa edeltävässä valossa tyhjän lintujen ruokintalaitteen ja parinkymmenen linnun kerääntyneenä sen ympärille keskenään puhumassa, siitä olen varma, siitä, missä aamiainen oli. Varpusparven pelottamana ja syyllistämänä panin shortsit jalkaani ja menin autolle hakemaan 20 paunan (yhdeksänkiloisen) linnunsiemensäkin, jonka olin ostanut edellisenä päivänä.
Kun heitin säkin olkani yli kävelin auton ympäri liian läheltä sen reunaa, josta sääreni löysi vetokoukun sellaisella voimalla, että heti tuli verta ja suustani ulvahdus, jota seurasi läimäys sääreen huudolla: "Parane, Jeesuksen nimessä!"
Täytin ruokintalaitteen, enkä silti kuullut parvesta mitään viserrystä tai sirkutusta 'kiitos John!', ja kävelin takaisin taloon mutisten itsekseni, että nyt oli vuodattanut verta noiden tyhmien lintujen tähden, mikä sai minut ajattelemaan sitä, kuinka Jeesus sanoi Matt. 6:26:ssa Isän ruokkivan linnut, mikä tarkoitti minun tuon aamuisessa äreässä ajattelussani, että minun veriuhrini oli oikeastaan Isän syytä, JA SE yllytti minut ajattelemaan Isälle:
"Sinun pitäisi tehdä askeleni vakaiksi! No, olet totisesti onnistunut loistavasti tänä aamuna!" Juuri kun minuun kolahti se, miten hirvittävällä tavalla olin ajatellut ja kun anteeksipyyntö muotoutui mielessäni, Hän vastasi lempeästi nuhdellen:" Sinä tiesit missä jokainen noista esineistä oli ja silti kävelit suoraan niitä päin. Ei se ole minun syytäni"
Väkivaltaisuuden tai väärinkäytön/loukkaamisen alku
Tämän sarjan kuluessa luettelen väkivaltaisen/väärinkäyttäjän/loukkaajan keskeisiä ominaisuuksia ja kerron mitä on olla väkivaltaisessa/loukkaavassa suhteessa käsitellen ystäviä, sisaruksia, seurakuntaa, avioliittoa ja työtä, ja näiden keskeisten ominaisuuksien puitteissa luettelen lisää tusinan verran sellaisia ominaisuuksia, jotka vahvistavat tai ovat lähtöisin noista ydinpiirteistä.
Ensimmäinen keskeinen ominaisuus on: Syyn siirtäminen toiselle henkilölle.
MUTTA...pelkästään se, että joku henkilö siirtää syyllisyyden pois itsestään, ei tee hänestä väkivaltaista/väärinkäyttäjää/loukkaajaa, sillä me kaikki olemme kiemurrelleet tuolillamme, kun joku on konfrontoinut meidät syyllisyytemme suhteen, aivan kuten minä yritin syyttää Isää siitä, että Hän antoi minun kävellä roikkuvia punnuksia päin, lyödä varpaani ja kävellä vetokoukkua päin. On vain ihmisluonnon mukaista etsiä syytä muualta.
Mutta elämäntyyli, jossa ei koskaan oteta vastuuta, kun on selvästi itse syypää ja samalla syyttää toisia, jossa sanoo AINA jotain sellaista kuin 'Sinä pilasit jutun minulta koska…' tai 'joku firmassa tekee tämän minulle…' tai jopa 'Se oli vain väärinymmärrys', paljastaa epätasapainoisen näkemyksen itsestä, toisista ja elämästä.
Juku, kiitos Aadam!
Väkivallan/loukkaamisen siemenet kylvettiin varhain ihmisrotuun, kun Aadam syytti Eevaa ja Jumalaa, mutta jätti itsensä tilanteen ulkopuolelle 1. Moos. 3:12:ssa: " Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin." No just niin Aadam – Se oli Jumalan syy, koska Hän teki naisen, joka söi hedelmän ja joka antoi hedelmän sinulle – jos Jumala ei olisi toiminut noin, et olisi syönyt sitä hedelmää, joten se oli Jumalan syytä, ja naisen syytä.
En väitä Aadamin olleen väkivaltainen Eevaa kohtaan tai käyttäneen häntä väärin, sanon syyllisyyden siirtämisen periaatteen olevan langennutta ihmisluontoa ja jos siitä tulee elämäntyyli, kyse on väkivallasta/väärinkäytöstä/loukkaamisesta, ja heti kun se on elämäntyyli, muut tällaiseen käytökseen kuuluvat ominaisuudet yhdistyvät tuohon keskeiseen ominaisuuteen.
Yhdistyneenä syyllisyyden siirtämiseen – narsismi
Heti kun joku siirtää syyllisyyden jollekulle toiselle ja sen tähden saa huomion pois omasta vastuustaan, hän usein toimii kääntääkseen emootiot keskittymään takaisin itseensä ja siihen, miltä hänestä itsestään 'tuntuu' tuon toisen henkilön syyllisyyden tähden ja samalla hän saa tuon toisen tuntemaan olonsa hankalaksi. Tämä käytös pilaa tilanteen ja jos se on toimintamalli, tekee suhteesta lopun.
Kreikkalaisessa mytologiassa Narkissos oli tunnettu kauneudestaan, ja kuitenkin hän osoitti ylimielistä halveksuntaa niitä kohtaan, jotka häntä rakastivat. Eräänä päivänä Narkissos oli kävelemässä metsässä ja Ekho (suomeksi Ekho-nymfin nimi tarkoittaa myös kaikua) näki hänet ja rakastui häneen. Narkissos tajusi, että häntä seurattiin ja huhusi toistuvasti 'Kuka siellä' saaden vastaukseksi vain Ekhon toistaman 'Kuka siellä'
Lopulta Ekho ilmaisi itsensä mutta Narkissos torjui hänen rakkautensa, ja Ekho oli niin murtunut torjunnasta, että hän vietti lopun elämänsä vai huhuillen kunnes hänen läsnäolostaan jäi vain kaiku. Koston jumala Nemesis kuuli, mitä Narkissos oli tehnyt, ja houkutteli tämän vesilammikolle, jossa tämä näki oman peilikuvansa ja rakastui itseensä. Tajuten, ettei hän koskaan voisi vastata riittävästi omaan rakkauteensa, hän teki itsemurhan.
Huomaa alleviivaamani, sillä syyllisyyden siirtävä henkilö ja häntä rakastava seuraavat tätä samaa toimintamallia. Ekhon kohdalla huomaa, kuinka hän paljasti sydämensä Narkissokselle, paljasti sielunsa. Huomaa, että hänet torjuttiin ja hän kuihtui pois särkyneen sydämen vuoksi kunnes hänen läsnäolostaan jäi vain kuiskaus.
Narkissoksen kohdalla huomaa, kuinka hän torjui Ekhon rakkauden, oli ylimielinen, osoitti halveksuntaa, oli rakastunut itseensä ja oli lopulta itsetuhoinen.
Ihminen, jota kohtaan käyttäydytään väkivaltaisesti tai loukkaavasti, jota väärinkäytetään, joka on aina se, jota syytetään, on murheen murtama, koska hänen rakkaansa jatkuvasti torjuu hänen rakkautensa. Lopulta, olipa sitten kyse avioliitosta, sisaruksesta, ystävästä, seurakunnassa käyvästä tällaista kulttuuria edustavan seurakunnan penkissä, tai työntekijästä, joka on tällaisessa samanlaisessa kulttuurissa työssä, hänestä tulee pelkkä aiemman itsensä kuori – eikä usein tiedä, kuka on, on tyhjä, vailla elämää torjumisen, syyllisyyden ja satutetuksi tulemisen vuoksi – kuitenkaan tuo väkivaltaisesti tai loukkaavasti käyttäytyvä ei huomaa siitä mitään. Kaikessa on kyse hänestä itsestään, mutta hän ei tajua olevansa tekemässä itsemurhaa ihmissuhteessaan, työssään, seurakunnassaan – emootioissaan.
Kun nuo kaksi pannaan yhteen: Syyllisyyden siirtäminen ja asian kääntäminen heitä itseään koskevaksi
Avioliitossa jos jokin menee pieleen töissä, väkivaltainen/väärinkäyttäjä/ loukkaava löytää keinon syyttää puolisoa – ehkä hän ei nukkunut hyvin puolison kuorsauksen takia, mikä teki hänestä väsyneen töissä, mikä merkitsi sitä, että hänen ollessaan pitämässä esitystä hän ei osannutkaan ajatella riittävän nopeasti, mikä tarkoitti sitä, että esitys hylättiin – joten kun hän kävelee kotiovesta sisälle tuona iltana, se on puolison syytä. Hän on uhri ja se, jota on satutettu.
Töissä hän on se, jolle on tehty vääryyttä, koska assistentti kasasi huolimattoman raportin, kieltäytyen myöntämästä, että hänellä itsellään on vastuu lopullisesta korjausluvusta.
Väärinkäyttävä/loukkaava seurakuntakulttuuri syyttää ihmistä, joka nostaa esille perusteltuja ongelmia, sellaiseksi, jolla on ongelma sen sijaan, että käsittelisi seurakunnassa, sen henkilöstöstä ja po. toimintaperiaatteessa olevaa ongelmaa.
Sisaruksen tai ystävän kohdalla olet väärässä, koska et ymmärrä, kuinka vaikeaa hänellä on ollut – keinona siirtää huomio pois hänen omista toimenpiteistään, jotka vaikuttivat ongelmaan.
Tällainen henkilö elää siirtämällä vastuun toiselle ihmiselle vääristellen konfrontaation koskemaan häntä itseään. Jos otat esille perustellun huolenaiheen tai tarpeen, sen sijaan, että hän tunnustaisi sen, hän syyttää sinua sanoen, että sinä olet se, jolla on pulma, sinä olet se, jolla on ongelma, sinä olet syy. Hän tappaa itse ihmissuhteen, mutta ei kykene myöntämään olevansa väärässä, tutkimaan itseään eikä muuttumaan.
Narsismiin yhdistyneenä hänen syyllisyyden siirtämisensä voi saada sinut ajattelemaan, että sinä olet se teistä, joka on hullu, että sinä olet se teistä, jolla on ongelma. Hän saa sinut tuntemaan, että olet huono, hän ei kehu tai tue sinua saati sitten tarjoa aitoa spontaania kohteliaisuutta, ja harvoin jos koskaan ilmaisee olevansa huolissaan hyvinvoinnistasi.
Kuningas Saul oli juuri sellainen persoona, mutta minulta on kirjoitustila loppunut. Kerron lisää keskeisiä ominaisuuksia ja muista esimerkkejä ensi viikolla, ja sarjan edetessä teen ehdotuksia siitä, kuinka käsitellä väärinkäyttäjää/loukkaaja tai narsistista persoonaa.
Siihen saakka siunauksin,
John Fenn