New Testament Realities 3 of 3; thinking like God
Uuden testamentin realiteetteja, osa 3/3; ajattele kuin Jumala
Hei kaikki,
Kerroin viime viikolla joitakin niistä ensimmäisistä asioista, joista Isä minulle puhui, mikä auttoi muuttamaan ajatteluni mahdollistamalla sen, että lakkasin uskomasta vanhoja totuuksia itsestäni, jotta saatoin tavoitella Uuden testamentin todellisuuteen elämästä Kristuksessa ja tarttua siihen.
Yksi sellainen Isän ollessani teini-ikäinen puhuma asia, joka auttoi minua katsomaan 'kokonaiskuvaa', oli tämä:
"Tulet huomaamaan, että kun saat kirkastetun ruumiisi, se ei tule olemaan maan luonnonlakien alainen." Kysyin: "Mitä tarkoitat?" Hän vastasi: "Jos haluat kävellä, voit kävellä, jos haluat juosta, voit juosta, jos haluat kellua, voit kellua, jos haluat lentää, voit lentää, jos haluat olla jossakin ajatuksen nopeudella, voit olla siellä."
Miksi tämä vaikutti minuun niin suuresti? Koska se irrotti katseeni itsestäni ja menneisyydestäni ja siitä, kuka luulin olevani ja siirsi katseeni tulevaisuuteen Hänen kanssaan. Se mursi pieneen surkeaan itseeni suuntautuneen huomioni sekä kaiken syyllisyyteni ja vihani ja kaiken muun ja sai minut katsomaan tulevaisuuteen.
Olen tämän olevan se sama periaate kuin Paavalilla hänen todetessaan filippiläisille Fil 3: 13-14:ssä: "Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa."
Seuraava asia...
Ef.1:3 vangitsi huomioni viikkokausiksi: "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa."
Tuo on Uuden testamentin todellisuutta. Riippumatta olosuhteistani, riippumatta siitä, mitä tunnen itseäni kohtaan, riippumatta siitä, mitä osia elämästäni en ymmärrä ja siitä, että haluan olla erilainen: minua on siunattu kaikella hengellisellä siunauksella taivaassa.
Jae neljä jatkaa: "... hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät..." Tuo on UT:n todellisuutta. Sinut ja minut on adoptoitu, valittu Jumalan toimesta ennen maailman perustamista.
Se järisytti maailmaani, koska olin teini, jonka isä oli jättänyt perheen aloittaakseen uuden perheen jonkun muun kanssa. Minun täytyi ajatella perusteellisesti sitä tosiasiaa, että riippumatta siitä, mitä tapahtuisi tai tulisi tapahtumaan maan päällä, olin Taivaallisen Isän valitsema, adoptoima. Ja se kaikki oli määrätty ennen maailman luomista.
Isäni valitsema, adoptoima. Ei sen isän, joka jätti perheen, vaan Taivaallisen Isäni.
Ja Hän halusi minut ja teki minua varten suunnitelmat olla Hänen perheessään ennen kuin maailma luotiin.
Nämä ovat meille kaikille perustavanlaatuisia jakeita, mulla minulle teini-ikäisenä ne muuttivat sen, mitä itsestäni ajattelin. Olen sen jälkeen nähnyt näiden samojen totuuksien muuttavan monia aikuisia. Mutta nämä totuudet muuttavat jonkun elämän vain, jos hän ahkeroi ajatellen näitä ajatuksia samalla kun hylkää vanhat ajatuksensa.
Tuo on se 'mielen uudistamisen' prosessi, kuten Room. 12: 1-2 sanoo. Raamatussa ei ole esitetty mitään muuta tietä muuttua. Kätten päälle paneminen siunauksen välittämiseksi, tai Jumalan käyttöön erottamiseksi, Pyhän Hengen kasteen vastaanottamiseksi tai parantumiseksi – mutta UT:ssa ei missään kohtaan esitetä kätten päälle panemista yleislääkkeeksi hänelle, joka epäilee pelastumistaan tai on uppoutunut syyllisyydentunteeseensa tai anteeksiantamattomuuteen.
Jokainen ihminen voi hyväksyä Uuden testamentin totuudet sellaisena kuin ne on esitetty ja vasta sitten, kun hän alkaa ajatella noita totuuksia, hänen tunteensa ja ajatuksensa muuttuvat.
Mitä UT sanoo rukouksesta
Tämä viimeinen osa on monien kristittyjen ajatusten vastainen, kuitenkin esitän sen toistuvasti, sillä on aina joku, jonka se muuttaa. Se on niin radikaali, että monet kristityt ovat kyseenalaistaneet minut, kun olen opettanut sitä. Kuitenkin jos et muuta ajatteluasi ja käytännön toimintaasi, et ole koskaan tehokas rukouksessa tai yhteydenpidossasi Herran kanssa. Tämä Uuden testamentin totuus on perustavanlaatuinen: Me pyydämme Isältä, emme Jeesukselta.
Lk.11:ssä Jeesus sanoi: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä meidän joka olet taivaassa..." Ei: "Jeesus, minä pyydän..."
Joh. 16:23:ssa puhuessaan siitä, kun Hän nousisi ylös taivaaseen: "Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni."
Jokainen rukous UT:ssä on osoitettu Isälle. Apt. 4:24-30:ssa, kun viranomaiset vapauttavat Pietarin ja Johanneksen, he palaavat omiensa luo ja kokoavat heidät kertoakseen, mitä tapahtui ja rukoillakseen:
"Herra, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on... ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat… sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta."
Paavali Ef. 1: 17-19:ssä: "että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan..."
Paavali Ef. 3: 14-20: "Sen tähden minä notkistan polveni Isän edessä… että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta..."
Jos pyydät rukouksissasi jotakin Jeesukselta, lyöt tyhjää. Juridisesti juuri Isä on se, joka on 'valkeuksien Isä' ja häneltä tulee 'jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja." (Jaak. 1: 17-18)
Nämä totuudet, että meitä on Isämme siunannut kaikilla taivaallisilla siunauksilla, että istumme Hänen kanssaan taivaallisissa Isän vierellä, että Hän valitsi meidät Hänessä ennen maailman luomista, että Isä on se, jolle osoitamme rukouksemme – ovat Uuden testamentin todellisuutta.
Kulkeaksemme Hänen teillään. Tehdäksemme nämä totuudet todellisiksi elämässämme sinun täytyy hylätä niiden vastaiset ajatukset. Sinun täytyy hylätä tunteet, jotka ovat niiden vastaisia ja saada itsesi ajattelemaan ja tuntemaan niiden mukaisesti.
Näillä tavoilla Hän ajattelee meistä
Meille kerrotaan Fil. 2:5:ssä: "Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli..." Meidän tulee ajatella itsestämme niin kuin Isä ajattelee meistä.
Hän ajattelee meitä lapsinaan, perheeseen syntyneinä silloin kun Hän Henkensä kautta loi uudeksi hengen ihmisemme. Hän ajattelee myös adoptoineensa meidät. Hän ajattelee siunanneensa meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella. Hän ajattelee antaneensa meille vallan käyttää Hänen Poikansa nimeä taistelussa paholaista vastaan. Hän ajattelee sinulla ja minulla olevan Hänen mielensä meissä, Kristuksen mielen. Hän ajattelee: "...osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa." (Ef. 2:7)
Jos meidän Isämme taivaassa ajattelee niin, Jeesuskin ajattelee niin. Pitäisikö meidän, Isän kuninkaallisina lapsina, meidän, jotka on siirretty Hänen rakkaan Poikansa valtakuntaan, ajatella myös niin? Pysyttele siinä, käytä niin paljon aikaa kuin on tarvis Efesolaiskirjeen ensimmäisessä ja toisessa luvussa sekä Kolossalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa, kunnes noista totuuksista tulee todellisuutta. Heti kun ne ovat sinussa, ajattelet Hänen ajatuksiaan ja se tekee Isän kuulemisen niin paljon helpoimmaksi – jos ajattelette samalla tavalla.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Uuden testamentin realiteetteja, osa 3/3; ajattele kuin Jumala
Hei kaikki,
Kerroin viime viikolla joitakin niistä ensimmäisistä asioista, joista Isä minulle puhui, mikä auttoi muuttamaan ajatteluni mahdollistamalla sen, että lakkasin uskomasta vanhoja totuuksia itsestäni, jotta saatoin tavoitella Uuden testamentin todellisuuteen elämästä Kristuksessa ja tarttua siihen.
Yksi sellainen Isän ollessani teini-ikäinen puhuma asia, joka auttoi minua katsomaan 'kokonaiskuvaa', oli tämä:
"Tulet huomaamaan, että kun saat kirkastetun ruumiisi, se ei tule olemaan maan luonnonlakien alainen." Kysyin: "Mitä tarkoitat?" Hän vastasi: "Jos haluat kävellä, voit kävellä, jos haluat juosta, voit juosta, jos haluat kellua, voit kellua, jos haluat lentää, voit lentää, jos haluat olla jossakin ajatuksen nopeudella, voit olla siellä."
Miksi tämä vaikutti minuun niin suuresti? Koska se irrotti katseeni itsestäni ja menneisyydestäni ja siitä, kuka luulin olevani ja siirsi katseeni tulevaisuuteen Hänen kanssaan. Se mursi pieneen surkeaan itseeni suuntautuneen huomioni sekä kaiken syyllisyyteni ja vihani ja kaiken muun ja sai minut katsomaan tulevaisuuteen.
Olen tämän olevan se sama periaate kuin Paavalilla hänen todetessaan filippiläisille Fil 3: 13-14:ssä: "Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa."
Seuraava asia...
Ef.1:3 vangitsi huomioni viikkokausiksi: "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa."
Tuo on Uuden testamentin todellisuutta. Riippumatta olosuhteistani, riippumatta siitä, mitä tunnen itseäni kohtaan, riippumatta siitä, mitä osia elämästäni en ymmärrä ja siitä, että haluan olla erilainen: minua on siunattu kaikella hengellisellä siunauksella taivaassa.
Jae neljä jatkaa: "... hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät..." Tuo on UT:n todellisuutta. Sinut ja minut on adoptoitu, valittu Jumalan toimesta ennen maailman perustamista.
Se järisytti maailmaani, koska olin teini, jonka isä oli jättänyt perheen aloittaakseen uuden perheen jonkun muun kanssa. Minun täytyi ajatella perusteellisesti sitä tosiasiaa, että riippumatta siitä, mitä tapahtuisi tai tulisi tapahtumaan maan päällä, olin Taivaallisen Isän valitsema, adoptoima. Ja se kaikki oli määrätty ennen maailman luomista.
Isäni valitsema, adoptoima. Ei sen isän, joka jätti perheen, vaan Taivaallisen Isäni.
Ja Hän halusi minut ja teki minua varten suunnitelmat olla Hänen perheessään ennen kuin maailma luotiin.
Nämä ovat meille kaikille perustavanlaatuisia jakeita, mulla minulle teini-ikäisenä ne muuttivat sen, mitä itsestäni ajattelin. Olen sen jälkeen nähnyt näiden samojen totuuksien muuttavan monia aikuisia. Mutta nämä totuudet muuttavat jonkun elämän vain, jos hän ahkeroi ajatellen näitä ajatuksia samalla kun hylkää vanhat ajatuksensa.
Tuo on se 'mielen uudistamisen' prosessi, kuten Room. 12: 1-2 sanoo. Raamatussa ei ole esitetty mitään muuta tietä muuttua. Kätten päälle paneminen siunauksen välittämiseksi, tai Jumalan käyttöön erottamiseksi, Pyhän Hengen kasteen vastaanottamiseksi tai parantumiseksi – mutta UT:ssa ei missään kohtaan esitetä kätten päälle panemista yleislääkkeeksi hänelle, joka epäilee pelastumistaan tai on uppoutunut syyllisyydentunteeseensa tai anteeksiantamattomuuteen.
Jokainen ihminen voi hyväksyä Uuden testamentin totuudet sellaisena kuin ne on esitetty ja vasta sitten, kun hän alkaa ajatella noita totuuksia, hänen tunteensa ja ajatuksensa muuttuvat.
Mitä UT sanoo rukouksesta
Tämä viimeinen osa on monien kristittyjen ajatusten vastainen, kuitenkin esitän sen toistuvasti, sillä on aina joku, jonka se muuttaa. Se on niin radikaali, että monet kristityt ovat kyseenalaistaneet minut, kun olen opettanut sitä. Kuitenkin jos et muuta ajatteluasi ja käytännön toimintaasi, et ole koskaan tehokas rukouksessa tai yhteydenpidossasi Herran kanssa. Tämä Uuden testamentin totuus on perustavanlaatuinen: Me pyydämme Isältä, emme Jeesukselta.
Lk.11:ssä Jeesus sanoi: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä meidän joka olet taivaassa..." Ei: "Jeesus, minä pyydän..."
Joh. 16:23:ssa puhuessaan siitä, kun Hän nousisi ylös taivaaseen: "Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni."
Jokainen rukous UT:ssä on osoitettu Isälle. Apt. 4:24-30:ssa, kun viranomaiset vapauttavat Pietarin ja Johanneksen, he palaavat omiensa luo ja kokoavat heidät kertoakseen, mitä tapahtui ja rukoillakseen:
"Herra, sinä, joka olet tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on... ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat… sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta."
Paavali Ef. 1: 17-19:ssä: "että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan..."
Paavali Ef. 3: 14-20: "Sen tähden minä notkistan polveni Isän edessä… että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta..."
Jos pyydät rukouksissasi jotakin Jeesukselta, lyöt tyhjää. Juridisesti juuri Isä on se, joka on 'valkeuksien Isä' ja häneltä tulee 'jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja." (Jaak. 1: 17-18)
Nämä totuudet, että meitä on Isämme siunannut kaikilla taivaallisilla siunauksilla, että istumme Hänen kanssaan taivaallisissa Isän vierellä, että Hän valitsi meidät Hänessä ennen maailman luomista, että Isä on se, jolle osoitamme rukouksemme – ovat Uuden testamentin todellisuutta.
Kulkeaksemme Hänen teillään. Tehdäksemme nämä totuudet todellisiksi elämässämme sinun täytyy hylätä niiden vastaiset ajatukset. Sinun täytyy hylätä tunteet, jotka ovat niiden vastaisia ja saada itsesi ajattelemaan ja tuntemaan niiden mukaisesti.
Näillä tavoilla Hän ajattelee meistä
Meille kerrotaan Fil. 2:5:ssä: "Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli..." Meidän tulee ajatella itsestämme niin kuin Isä ajattelee meistä.
Hän ajattelee meitä lapsinaan, perheeseen syntyneinä silloin kun Hän Henkensä kautta loi uudeksi hengen ihmisemme. Hän ajattelee myös adoptoineensa meidät. Hän ajattelee siunanneensa meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella. Hän ajattelee antaneensa meille vallan käyttää Hänen Poikansa nimeä taistelussa paholaista vastaan. Hän ajattelee sinulla ja minulla olevan Hänen mielensä meissä, Kristuksen mielen. Hän ajattelee: "...osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa." (Ef. 2:7)
Jos meidän Isämme taivaassa ajattelee niin, Jeesuskin ajattelee niin. Pitäisikö meidän, Isän kuninkaallisina lapsina, meidän, jotka on siirretty Hänen rakkaan Poikansa valtakuntaan, ajatella myös niin? Pysyttele siinä, käytä niin paljon aikaa kuin on tarvis Efesolaiskirjeen ensimmäisessä ja toisessa luvussa sekä Kolossalaiskirjeen ensimmäisessä luvussa, kunnes noista totuuksista tulee todellisuutta. Heti kun ne ovat sinussa, ajattelet Hänen ajatuksiaan ja se tekee Isän kuulemisen niin paljon helpoimmaksi – jos ajattelette samalla tavalla.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed