Random thoughts # 6, Loss of sacred #2
Umpimähkäisiä ajatuksia, osa 6, Pyhitetyn katoaminen osa 2
Hei kaikki,
Äitini 1970-luvulla yleisesti käyttämä fraasi kuvaamaan jotakuta, joka oli aivan poissa tolaltaan, oli sanoa, että tämä oli 'hermoraunio' (englanniksi 'koritapaus'). Se tarkoitti jotakuta sellaista, joka oli kykenemätön emotionaalisesti käsittelemään jotakin huonoa uutista tai oli elämässään tapahtuneen aiheuttaman stressin takia emotionaalisesti rikki revitty.
Mutta ilmausta käytettiin ensin vaimeaan ääneen puhuttaessa lääketieteen ammattilaisten joukossa ensimmäisen maailmansodan aikana kuvaamaan sotilasta, joka oli menettänyt kaikki neljä raajaansa, mikä merkitsi, että hänen olemassaolonsa rajoittui (noina päivinä) koriin – hän oli koritapaus. Vaivaisten 50 vuoden kuluessa se muuttui tarkoittamaan emotionaalista tilaa, jossa ollessaan joku ei kyennyt selviytymään. Äidilläni ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka sopimaton ja loukkaava hänen ilmaisunsa olisi ollut, jos hän olisi kutsunut ystäväänsä koritapaukseksi vaivaiset 50 vuotta aiemmin.
Samalla tavoin kirosanoja, joita ei koskaan kuullut sivistyneessä seurassa silloin kun vartuin, käyttävät nyt tavanomaisesti jopa koululaiset, aikuiset keskusteluissa julkisuudessa, elokuvissa ja televisiossa. Miehen ja naisen väliset kerran yksityiset asiat ovat nyt selvästi nähtävillä internetissä. Niin kuin äidilläni, jolla ei ollut aavistustakaan siitä, mistä fraasi 'koritapaus' oli peräisin, monilla noin alle 30-vuotiailla on hyvin vähän aavistusta siitä, että yhteiskunta kerran kaihtoi noiden sanojen käyttöä, eivätkä he ymmärrä makuuhuoneen pyhyyttä.
Modernilla kulttuurilla ei ole käsitystä kerran pyhitettyinä pidetyistä asioista eikä, arvelen useassa tapauksessa, edes pyhitetyn käsitteen ymmärrystä. (Pyhitetty tarkoittaa pyhää, Jumalalle varattua tai jotakin Jumalalle kuuluvaa).
Päätin viime viikolla siihen, että puhuin kuinka antiikin aikana kreikkalaiset ja roomalaiset kunnioittivat juutalaisia siksi, että näillä oli tunto pyhitetystä: absoluuttisia arvoja, jotka tulivat Jumalan lain välityksellä, mikä johti suoraselkäisiin ja moraalisiin yksilöihin ja perheisiin. Seurakunnan alkuaikoina sama koski myös kristittyjä, mutta meidän päivinämme kristittyjä ei kunnioiteta siksi, että heillä olisi tunto pyhitetystä: moraalinen suoraselkäisyys, vakaat perheet ja rehelliset liiketoimet.
Kuinka se on menetetty?
Kuinka yhteiskunta menettää tiedon pyhitetystä? – valiten niin
Room. 1:20-21:ssä Paavali kertoo meille, että alkeellisin ja perustavimman laatuinen ilmestyksen muoto Jumalalta on, että Hän teki luonnollisen maailman:
"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet (engl. käännös: eivät halunneet pitää Häntä tiedossaan), vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön *sydämensä on pimentynyt."
(*Sana 'ymmärtämätön' (tässä) on määritelty psalmissa 14:1 ihmiseksi, joka sanoo 'ei ole mitään Jumalaa', ja hänellä on monia muita piirteitä, mutta Paavalin tuon sanan käyttö tässä on suora viittaus psalmiin 14:1. Ihmiset ovat torjuneet ilmestyksen, että Jumala loi maailman ja sen tähden eivät halua pitää Häntä mielessään. Jeesus viittasi myös siihen, että ymmärtämätön on se, joka on torjunut Jumalan Matt. 5:22:ssa, jossa Hän sanoo, että jos joku kutsuu toista hulluksi, hän on vaarassa joutua helvettiin – meidän tulee arvostella ihmisen elämässä oleva hedelmä, muttei hänen sydäntään, sillä se on vain Jumalan tuntema alue.)
Kun hyväksyt Jumalan Luojana, mikä merkitsee, että sinut on luotu ja eräänä päivänä 'kohtaat luojasi', sydämessäsi on kunnioituksen tunto Jumalaa ja pyhitettyä kohtaan. Hänen torjumisensa luojana torjuu pyhitetyn ihmisen olemuksen ydintasolla.
Voimme jäljittää Jumalan torjumisen Luojana evoluutioteoriaan, joka on Jumalan torjumista tieteeksi muutettuna. Heti kun ihminen torjuu Jumalan Luojana, se merkitsee, että hänen täytyy uskoa kaiken tapahtuvan sattumalta ja ihmiselämällä ei sen tähden ole mitään arvoa. Jos kaikki tapahtuu sattumalta, niin sitten yksilön elämällä ei ole mitään tarkoitusta, arvoa, syytä olemassaololle – jokainen ihminen on luonnon sattuma.
Evoluutio merkitsee myös...
Epätäydelliset ihmiset voidaan eliminoida, koska evoluutio sanoo vain vahvimpien säilyvän hengissä – joten ei-halutut vauvat, ihmiset jotka ovat epätäydellisiä fyysisesti, henkisesti, uskonnoltaan ja poliittisilta näkemyksiltään, voidaan marginalisoida tai eliminoida. Ja koska kaikki tapahtui sattumalta, se merkitsee sitä, että moraali, arvot, totuus ja tieto oikeasta ja väärästä ovat ihmisen keksintöjä ja sen tähden täysin kustakin ihmisestä riippuvia ja täysin sattumanvaraisia, perustuen olosuhteisiin. Ei ole mitään ehdottomuuksia, voit keksiä säännöt matkan varrella.
Suorassa ristiriidassa
Suorassa ristiriidassa tämän näkemyksen kanssa, että kaikki on sattumaa ja moraali ja etiikka ovat tilannekohtaisia, on se, että sivistysvaltiot uskovat oikeusvaltioon. Lait määrittelevät ehdottomuudet ja näiden ehdottomuuksien rikkomisen seuraukset.
Kun uskomus, että koko moraali ja etiikka ovat tilannekohtaista ja riippuu jokaisesta henkilöstä, kohtaa oikeusvaltion, tilanne on kestämätön. Joko 'luetaan lakia' ja ihminen oppii jotakin, tai ihminen tekee työtä lakien muuttamiseksi, jotta ne sopivat hänen tiettyyn uskomukseensa. Tuon ryhmän kohdalla tulee esiin uhriajattelu: "Haluan pysäköidä tälle paikalle yön yli ilmaiseksi, koska se on lähellä asuntoani, mutta laki sanoo, etten saa pysäköidä pidemmäksi aikaa kuin kolmeksi tunniksi. Minusta tehdään uhri, koska minulla ei ole varaa maksaa pysäköintimaksua 24 tunnista joka päivä"… ja minkäs teet. Uhrikulttuuria sen sijaan, että alistuisi ehdottomaan lain määräykseen – maksa sakko ja pysäköi jonnekin muualle.
Yhdysvalloissa oikeusvaltio virallistettiin perustuslaissa ja perustuslain kymmenessä ensimmäisessä muutoksessa, joista kumpikin perustuu kymmeneen käskyyn. Mutta kun kansaa opetetaan kodeissa, kouluissa ja yhteiskunnassa torjumaan Jumala ja haluamaan tehdä omia juttujaan, näiden ihmisten tullessa aikuisiksi ja noustessa valtaan, he työskentelevät sellaisissa paikoissa ja sellaisin tavoin, että yhteiskunta siirrettäisiin pois ehdottomuuksista ja oikeusvaltiosta summittaiseen lain soveltumiseen, mikä sopii heidän haluihinsa ja tavoitteisiinsa. Tämä johtaa siihen, että tuomioistuimet luovat lainsäädäntöä sen sijaan että pelkästään tulkitsisivat lakia jne. – ja yhteiskunta menettää kaiken tunnon pyhitetystä, ehdottomasta totuudesta tai 'laista ja järjestyksestä'.
Kun Jumala torjutaan Luojana ja Vapahtajana ja sen sijaan tulee evoluutio, tieto pyhitetystä torjutaan ja lopulta menetetään. Kollektiivin ajattelu on se, jolla on merkitystä – toisin ajattelevat ihmiset täytyy hoidella.
Koskien meitä, jotka olemme pitäneet Jumalan ajattelussamme
Monissa piireissä hienon opetuksen kuuleminen jostakin hengellisestä käsitteestä on heidän vaelluksensa pääjuttu ja ajatellaan, että se on ainoa, mitä on olemassa.
Ja Efesolaiskirjeen ensimmäisellä puoliskolla Paavali kirjoittaa samanlaisista ylevistä ja ihmeellisistä taivaallisista ilmestyksistä: meidät on korotettu taivaallisiin, Isä on adoptoinut meidät Jeesuksen kautta, meidät on asetettu istumaan Hänen kanssaan taivaallisissa, meitä rakennetaan elävänä temppelinä Jumalalle ja että Hän tulee vahvistamaan meitä Henkensä kautta tuntemaan rakkauden, joka ylittää luonnollisen tietämisen. Noita yleviä ilmestyksiä on neljännen luvun keskikohtaan saakka.
Mutta kirjeen koko toinen puolisko koskee sitä, tuota ylevää hengellistä tietoa pitäisi soveltaa jokapäiväiseen elämään alkaen 4:17-32:sta: lakatkaa harrastamasta irtosuhteita, lakatkaa valehtelemasta toisillenne, lakatkaa olemasta vihaisia toisillenne, antakaa toisillenne anteeksi, lakatkaa varastelemasta ja menkää hankkimaan työpaikka, lakatkaa kiroilemasta, pukekaa päällenne uusi ihminen kun näin olette oppineet Kristuksen tuntemaan. Luvuissa 5 & 6 on kyse avioliitosta, lapsista ja työstä. Älä vain ihannoi hienoa opetusta, sovella sitä muuttaaksesi elämäsi.
Ihmissuhteet
Olen sanonut monta kertaa, että vanhurskaus tulee uskon kautta Kristukseen, mutta se pysyy todistamattomana. Jumala valitsi vanhurskautensa tulemaan ilmi ja kypsymään ihmissuhteissa. Kuka tahansa voi sanoa rakastavansa Jumalaa. Kuka tahansa voi sanoa olevansa uudestisyntynyt. Mutta todistavatko heidän ihmissuhteensa sen? Se on heidän vanhurskautensa todistus.
Ja sen tähden terveet perhepohjaiset seurakunnat, jotka kokoontuvat kodeissa, tuottavat terveitä ihmisiä – heidän vanhurskautensa on todistettu ja kypsynyt sellaisten toisten kanssa olevien ihmissuhteiden puitteissa, jotka myös pyrkivät kasvamaan Kristuksessa. Kun istuu kuulemassa saman henkilön saarnaa viikko toisensa jälkeen, se täyttää mielen ja sydämen ilmestyksellä – Efesolaiskirjeen ensimmäinen puolisko – mutta ei ole mitään ihmissuhdetta, kuin vain istuu paikallaan ja kuuntelee.
Juuri terve yhdistelmä sydämen vanhurskautta ja sen elämistä todeksi ihmissuhteiden verkostossa toisten kanssa antaa meille kunnioituksen Kristusta kohtaan toisissa ihmisissä meidän elämässämme ja sitoo kaiken tekemämme tuolla kunnioituksen ja pyhitetyn tunnolla.
Joitakin ajatuksia… uusi aihe ensi viikolla…siunauksin,
John Fenn
Umpimähkäisiä ajatuksia, osa 6, Pyhitetyn katoaminen osa 2
Hei kaikki,
Äitini 1970-luvulla yleisesti käyttämä fraasi kuvaamaan jotakuta, joka oli aivan poissa tolaltaan, oli sanoa, että tämä oli 'hermoraunio' (englanniksi 'koritapaus'). Se tarkoitti jotakuta sellaista, joka oli kykenemätön emotionaalisesti käsittelemään jotakin huonoa uutista tai oli elämässään tapahtuneen aiheuttaman stressin takia emotionaalisesti rikki revitty.
Mutta ilmausta käytettiin ensin vaimeaan ääneen puhuttaessa lääketieteen ammattilaisten joukossa ensimmäisen maailmansodan aikana kuvaamaan sotilasta, joka oli menettänyt kaikki neljä raajaansa, mikä merkitsi, että hänen olemassaolonsa rajoittui (noina päivinä) koriin – hän oli koritapaus. Vaivaisten 50 vuoden kuluessa se muuttui tarkoittamaan emotionaalista tilaa, jossa ollessaan joku ei kyennyt selviytymään. Äidilläni ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka sopimaton ja loukkaava hänen ilmaisunsa olisi ollut, jos hän olisi kutsunut ystäväänsä koritapaukseksi vaivaiset 50 vuotta aiemmin.
Samalla tavoin kirosanoja, joita ei koskaan kuullut sivistyneessä seurassa silloin kun vartuin, käyttävät nyt tavanomaisesti jopa koululaiset, aikuiset keskusteluissa julkisuudessa, elokuvissa ja televisiossa. Miehen ja naisen väliset kerran yksityiset asiat ovat nyt selvästi nähtävillä internetissä. Niin kuin äidilläni, jolla ei ollut aavistustakaan siitä, mistä fraasi 'koritapaus' oli peräisin, monilla noin alle 30-vuotiailla on hyvin vähän aavistusta siitä, että yhteiskunta kerran kaihtoi noiden sanojen käyttöä, eivätkä he ymmärrä makuuhuoneen pyhyyttä.
Modernilla kulttuurilla ei ole käsitystä kerran pyhitettyinä pidetyistä asioista eikä, arvelen useassa tapauksessa, edes pyhitetyn käsitteen ymmärrystä. (Pyhitetty tarkoittaa pyhää, Jumalalle varattua tai jotakin Jumalalle kuuluvaa).
Päätin viime viikolla siihen, että puhuin kuinka antiikin aikana kreikkalaiset ja roomalaiset kunnioittivat juutalaisia siksi, että näillä oli tunto pyhitetystä: absoluuttisia arvoja, jotka tulivat Jumalan lain välityksellä, mikä johti suoraselkäisiin ja moraalisiin yksilöihin ja perheisiin. Seurakunnan alkuaikoina sama koski myös kristittyjä, mutta meidän päivinämme kristittyjä ei kunnioiteta siksi, että heillä olisi tunto pyhitetystä: moraalinen suoraselkäisyys, vakaat perheet ja rehelliset liiketoimet.
Kuinka se on menetetty?
Kuinka yhteiskunta menettää tiedon pyhitetystä? – valiten niin
Room. 1:20-21:ssä Paavali kertoo meille, että alkeellisin ja perustavimman laatuinen ilmestyksen muoto Jumalalta on, että Hän teki luonnollisen maailman:
"Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa, koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet (engl. käännös: eivät halunneet pitää Häntä tiedossaan), vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön *sydämensä on pimentynyt."
(*Sana 'ymmärtämätön' (tässä) on määritelty psalmissa 14:1 ihmiseksi, joka sanoo 'ei ole mitään Jumalaa', ja hänellä on monia muita piirteitä, mutta Paavalin tuon sanan käyttö tässä on suora viittaus psalmiin 14:1. Ihmiset ovat torjuneet ilmestyksen, että Jumala loi maailman ja sen tähden eivät halua pitää Häntä mielessään. Jeesus viittasi myös siihen, että ymmärtämätön on se, joka on torjunut Jumalan Matt. 5:22:ssa, jossa Hän sanoo, että jos joku kutsuu toista hulluksi, hän on vaarassa joutua helvettiin – meidän tulee arvostella ihmisen elämässä oleva hedelmä, muttei hänen sydäntään, sillä se on vain Jumalan tuntema alue.)
Kun hyväksyt Jumalan Luojana, mikä merkitsee, että sinut on luotu ja eräänä päivänä 'kohtaat luojasi', sydämessäsi on kunnioituksen tunto Jumalaa ja pyhitettyä kohtaan. Hänen torjumisensa luojana torjuu pyhitetyn ihmisen olemuksen ydintasolla.
Voimme jäljittää Jumalan torjumisen Luojana evoluutioteoriaan, joka on Jumalan torjumista tieteeksi muutettuna. Heti kun ihminen torjuu Jumalan Luojana, se merkitsee, että hänen täytyy uskoa kaiken tapahtuvan sattumalta ja ihmiselämällä ei sen tähden ole mitään arvoa. Jos kaikki tapahtuu sattumalta, niin sitten yksilön elämällä ei ole mitään tarkoitusta, arvoa, syytä olemassaololle – jokainen ihminen on luonnon sattuma.
Evoluutio merkitsee myös...
Epätäydelliset ihmiset voidaan eliminoida, koska evoluutio sanoo vain vahvimpien säilyvän hengissä – joten ei-halutut vauvat, ihmiset jotka ovat epätäydellisiä fyysisesti, henkisesti, uskonnoltaan ja poliittisilta näkemyksiltään, voidaan marginalisoida tai eliminoida. Ja koska kaikki tapahtui sattumalta, se merkitsee sitä, että moraali, arvot, totuus ja tieto oikeasta ja väärästä ovat ihmisen keksintöjä ja sen tähden täysin kustakin ihmisestä riippuvia ja täysin sattumanvaraisia, perustuen olosuhteisiin. Ei ole mitään ehdottomuuksia, voit keksiä säännöt matkan varrella.
Suorassa ristiriidassa
Suorassa ristiriidassa tämän näkemyksen kanssa, että kaikki on sattumaa ja moraali ja etiikka ovat tilannekohtaisia, on se, että sivistysvaltiot uskovat oikeusvaltioon. Lait määrittelevät ehdottomuudet ja näiden ehdottomuuksien rikkomisen seuraukset.
Kun uskomus, että koko moraali ja etiikka ovat tilannekohtaista ja riippuu jokaisesta henkilöstä, kohtaa oikeusvaltion, tilanne on kestämätön. Joko 'luetaan lakia' ja ihminen oppii jotakin, tai ihminen tekee työtä lakien muuttamiseksi, jotta ne sopivat hänen tiettyyn uskomukseensa. Tuon ryhmän kohdalla tulee esiin uhriajattelu: "Haluan pysäköidä tälle paikalle yön yli ilmaiseksi, koska se on lähellä asuntoani, mutta laki sanoo, etten saa pysäköidä pidemmäksi aikaa kuin kolmeksi tunniksi. Minusta tehdään uhri, koska minulla ei ole varaa maksaa pysäköintimaksua 24 tunnista joka päivä"… ja minkäs teet. Uhrikulttuuria sen sijaan, että alistuisi ehdottomaan lain määräykseen – maksa sakko ja pysäköi jonnekin muualle.
Yhdysvalloissa oikeusvaltio virallistettiin perustuslaissa ja perustuslain kymmenessä ensimmäisessä muutoksessa, joista kumpikin perustuu kymmeneen käskyyn. Mutta kun kansaa opetetaan kodeissa, kouluissa ja yhteiskunnassa torjumaan Jumala ja haluamaan tehdä omia juttujaan, näiden ihmisten tullessa aikuisiksi ja noustessa valtaan, he työskentelevät sellaisissa paikoissa ja sellaisin tavoin, että yhteiskunta siirrettäisiin pois ehdottomuuksista ja oikeusvaltiosta summittaiseen lain soveltumiseen, mikä sopii heidän haluihinsa ja tavoitteisiinsa. Tämä johtaa siihen, että tuomioistuimet luovat lainsäädäntöä sen sijaan että pelkästään tulkitsisivat lakia jne. – ja yhteiskunta menettää kaiken tunnon pyhitetystä, ehdottomasta totuudesta tai 'laista ja järjestyksestä'.
Kun Jumala torjutaan Luojana ja Vapahtajana ja sen sijaan tulee evoluutio, tieto pyhitetystä torjutaan ja lopulta menetetään. Kollektiivin ajattelu on se, jolla on merkitystä – toisin ajattelevat ihmiset täytyy hoidella.
Koskien meitä, jotka olemme pitäneet Jumalan ajattelussamme
Monissa piireissä hienon opetuksen kuuleminen jostakin hengellisestä käsitteestä on heidän vaelluksensa pääjuttu ja ajatellaan, että se on ainoa, mitä on olemassa.
Ja Efesolaiskirjeen ensimmäisellä puoliskolla Paavali kirjoittaa samanlaisista ylevistä ja ihmeellisistä taivaallisista ilmestyksistä: meidät on korotettu taivaallisiin, Isä on adoptoinut meidät Jeesuksen kautta, meidät on asetettu istumaan Hänen kanssaan taivaallisissa, meitä rakennetaan elävänä temppelinä Jumalalle ja että Hän tulee vahvistamaan meitä Henkensä kautta tuntemaan rakkauden, joka ylittää luonnollisen tietämisen. Noita yleviä ilmestyksiä on neljännen luvun keskikohtaan saakka.
Mutta kirjeen koko toinen puolisko koskee sitä, tuota ylevää hengellistä tietoa pitäisi soveltaa jokapäiväiseen elämään alkaen 4:17-32:sta: lakatkaa harrastamasta irtosuhteita, lakatkaa valehtelemasta toisillenne, lakatkaa olemasta vihaisia toisillenne, antakaa toisillenne anteeksi, lakatkaa varastelemasta ja menkää hankkimaan työpaikka, lakatkaa kiroilemasta, pukekaa päällenne uusi ihminen kun näin olette oppineet Kristuksen tuntemaan. Luvuissa 5 & 6 on kyse avioliitosta, lapsista ja työstä. Älä vain ihannoi hienoa opetusta, sovella sitä muuttaaksesi elämäsi.
Ihmissuhteet
Olen sanonut monta kertaa, että vanhurskaus tulee uskon kautta Kristukseen, mutta se pysyy todistamattomana. Jumala valitsi vanhurskautensa tulemaan ilmi ja kypsymään ihmissuhteissa. Kuka tahansa voi sanoa rakastavansa Jumalaa. Kuka tahansa voi sanoa olevansa uudestisyntynyt. Mutta todistavatko heidän ihmissuhteensa sen? Se on heidän vanhurskautensa todistus.
Ja sen tähden terveet perhepohjaiset seurakunnat, jotka kokoontuvat kodeissa, tuottavat terveitä ihmisiä – heidän vanhurskautensa on todistettu ja kypsynyt sellaisten toisten kanssa olevien ihmissuhteiden puitteissa, jotka myös pyrkivät kasvamaan Kristuksessa. Kun istuu kuulemassa saman henkilön saarnaa viikko toisensa jälkeen, se täyttää mielen ja sydämen ilmestyksellä – Efesolaiskirjeen ensimmäinen puolisko – mutta ei ole mitään ihmissuhdetta, kuin vain istuu paikallaan ja kuuntelee.
Juuri terve yhdistelmä sydämen vanhurskautta ja sen elämistä todeksi ihmissuhteiden verkostossa toisten kanssa antaa meille kunnioituksen Kristusta kohtaan toisissa ihmisissä meidän elämässämme ja sitoo kaiken tekemämme tuolla kunnioituksen ja pyhitetyn tunnolla.
Joitakin ajatuksia… uusi aihe ensi viikolla…siunauksin,
John Fenn
RSS Feed