Controlling your emotions #2
Tunteiden hallinta, osa 2
Hei kaikki,
Avasin tämän kirjoitussarjan viime viikolla näyttäen olosuhteet koskien ensimmäistä muistiin merkittyä syvällistä Raamatun kohtaa, joka kertoo yksityiskohtaisesti ihmisen järkeilyn ja tunteen sekoituksesta ja siitä, kun Jumala käsittelee meitä niihin liittyen. Jatkamme siitä, että Kain oli vihainen Jumalalle, koska Jumala ei hyväksynyt Kainin uhria, joka koostui kirotusta maasta tulevista vihanneksista.
Tunteet kiehuvat hallitsemattomasti
1.Moos. 4:5 kertoo Kainin vihastuneen Jumalalle siitä, että Jumala ei hyväksynyt hänen uhriaan ja hänen kasvonsa synkistyi – hän oli vihainen, surullinen, turhautunut. Sen sijaan, että Kain olisi taipunut Jumalan vanhurskauden alaisuuteen, hän valitsi itsepäisesti vastustaa noin toimimista ja piti kiinni omasta asenteestaan haluten ehdottomasti tulla Jumalan luo omassa voimassaan – ja sitten Kainilla oli otsaa olla vihainen Jumalalle, koska Hän ei hyväksynyt hänen ponnistelujaan.
Tämä on NIIN inhimillistä, eikö olekin? Paastoamme päiväkausia saadaksemme rukousvastauksen ja sitten ihmettelemme, miksi Jumala ei ole ryhtymässä toimenpiteisiin? Yrittäessämme tehdä Häneen vaikutusta, kun haluamme ehdottomasti pidättyä ruoasta, jotta voisimme manipuloida Häntä ryhtymään toimenpiteisiin puolestamme, meistä on tullut Kain, ja hänen tavoin vihastumme, kun taivas ei vastaa. Paasto vie meidät suurempaan herkkyyteen, kun ruoantarpeemme vähitellen vähenee, niin että voimme keskittyä hengellisiin asioihin, mutta se ei saa Jumalaa ryhtymään toimenpiteisiin.
Annamme aikaa ja rahaa ajatellen 'katso sitä hyvää mitä teen Isä, etkö vastaisi samalla mitalla ja vastaisi siihen rukouspyyntööni, johon todellakin tarvitsen vastauksen' - meistä on uudestaan tullut Kain, joka lähestyy Jumalaa siltä pohjalta, mitä me olemme tehneet, yrittäen saada Häntä ryhtymään toimenpiteisiin meidän puolestamme.
Aabel vaelsi yksinkertaisesti Jumalan kanssa ja teki nöyrästi sitä mitä Jumala odotti ja halusi – ja Jumala hyväksyi hänet.
Malli siihen, kuinka Jumala puuttuu tunteiden hallintaamme
Se, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun Jumala torjuu Kainin pyrkimykset tulla Hänen luokseen omin ehdoin, antaa mallin siihen, kuinka Jumala käsittelee meidän tunteitamme vielä tänäänkin – näemme saman toimintamallin, samat keinot, samat yritykset, joilla Hän yrittää tavoittaa meidät ennen kuin tunteemme saavat meissä vallan. Hän kysyy Kainilta kolme eri kysymystä, eikä Kain kuitenkaan vastaa yhteenkään: "Miksi olet vihainen?" "Miksi olet surullinen?" "Jos teet oikein, eikö sitä hyväksyttäisi?" (1. Moos. 4: 6-7, suomennokset tässä)
Luemme nuo puolessa sekunnissa usein tajuamatta, että tämä oli keskustelu ja Jumala, kuten kuka tahansa, odotti vastausta jokaisen kysymyksen jälkeen: Miksi olet vihainen?
Juuri siinä – tuo on se kohta, jossa Isä tavoittaa meidät – Miksi olet vihainen? Tutki sydäntäsi, tutki motiivejasi, tutki tilannettasi älyllisesti ennen kuin annat tunteiden ottaa hallinnan ja vallan tilanteessa. Miksi olet vihainen? Katso sisällesi, astu askel taaksepäin ja tutki tilannetta älyllisesti. Miksi olet vihainen?
Jeesus sanoisi myöhemmin Matt. 5:22:ssa, että jos ihminen on vihainen (hengelliselle) veljelleen ilman syytä, hän asettaa itsensä eriasteisten kurinpitotoimien ja seurausten vaaraan. Oikeutettu viha ei ole syntiä. Viha ilman syytä on syntiä. Meidän odotetaan viilentävän tunteemme ja olemaan rehellisiä ja totuudellisia itsemme ja Jumalan suhteen ja tekemään sen, mikä on oikein ajatellessamme perusteellisesti vihamme syitä. Jos näemme syntiä sydämessämme, teemme parannuksen tunnustaen, että vihamme ei ole oikeutettua. Jos se on oikeutettua, emme ole tehneet syntiä.
Ensimmäinen yritys tunteiden hallintaan: tutki tilannetta loogisesti ja älyllisesti – hallitse tunteesi
Kain oli ensiksi vihainen Jumalalle ja toiseksi vihainen veljelleen. Hän jätti vastaamatta Jumalan ensimmäiseen kysymykseen: Miksi olet vihainen? Se oli Herran yritys saada hänet tutkimaan sydäntään älyllisesti ja saamaan tunteensa taipumaan logiikalle. Auts – siinäpä vasta ajatus – jotkut ihmiset eivät ole koskaan oppineet hallitsemaan tuota taitoa. Jotkut ihmiset antavat suurimassa osassa tapauksia ja tilanteita tunteidensa kuohahtaa välittömästi ja räjähtävät jollekulle/joillekuille ilman pidäkettä ajattelematta lainkaan ensin, ovatko he oikeutettuja vihassaan. He ovat hengellisiä vauvoja ja itse asiassa ihmisolentoina tunne-elämältään vauvoja tai vähintäänkin lapsia.
Tunnen monta miestä ja naista, jotka vaikka ovatkin vuosiensa puolesta kypsiä, ovat tunne-elämältään 10-vuotiaita, mutristavat suutaan ja vaativat oman tahtonsa toteutumista ja ovat halukkaita näyttämään maailmalle raivokohtauksensa ja sen, että ovat harmistuneita. Siinä toimitaan kuin taapero… raivokohtaus, jep, aikuiset käyttäytyvät lasten tavoin – tunne-elämältään kitukasvuisina he voivat saavuttaa vain rajoitetun menestyksen elämässä, ihmissuhteissa, uralla, Jumalassa, koska he eivät ole valinneet hillitä tunteitaan. Olen varma, että lukija tuntee muutamia aikuisia, jotka ovat tunne-elämältään taaperoita, tunne-elämältään 8-vuotiaita, tunne-elämältään 10-vuotiaita, tunne-elämältään 12-vuotiaita – ihmisten tunne-elämän kasvu jää kitukasvuiseksi kaikissa iissä. Ne jotka sallivat tunne-elämänsä kypsyvän samalla kun he kypsyvät fyysisesti, nousevat huipulle ja kykenevät vaeltamaan Jumalan kanssa ja näkemään menestyksen elämässään.
Sen jälkeen kun Herra kysyy Kainilta, miksi hän on vihainen eikä kuitenkaan saa mitään vastausta, Herra yrittää tavoittaa hänet toisella tavalla. Kain tiesi aivan hyvin, kuten tiesivät Aadam, Eeva ja Aabel, mikä merkitys oli sillä, että veri peitti heidän syntinsä, mutta Kain oli haluton olemaan rehellinen, joten Herra omaksuu toisen lähestymistavan, tällä kertaa suoraan Kainin tunteisiin menevän: "Miksi olet surullinen?"
Jumalan odotusten juuri ja meidän kykymme
Hepreaksi siinä sanotaan sanatarkasti: "Miksi kasvonilmeesi on venähtänyt?" Juurisana 'venähtämiselle' on 'panah', joka tarkoittaa 'kääntyä'. Toisin sanoen Herra saattoi nähdä Kainin kasvojen ilmeen muuttuneen, kun Hän ei ollut hyväksynyt Kainin oman hikoilun tuomaa uhria, kun taas Aabelin uhri hyväksyttiin. Kainin kasvot heijastivat hänen tunteitaan. Hän ei piilottanut mitään. Ensimmäinen kysymys oli osoitettu Kainin älylle. Toinen hänen tunteilleen – miksi näytät noin suurta surua kasvoillasi ja tunteissasi Kain?
Jälleen Kain kieltäytyy tutkimasta tunteitaan. Tämä osoittaa meille, että ihmisellä VOI olla valta sen yli, mitä hän tuntee, omien tunteidensa yli. Tämä osoittaa meille, että ihminen VOI tutkia tunteitaan älyllisesti ja päätellä, onko hänen tunteensa oikeutettu, ja sen tähden onko hänen tuntemansa 'oikeaa' tuohon tilanteeseen nähden. Kyllä, hänen vihan ja surun tunteensa olivat oikeita hänen tunteidensa suhteen, mutta eivät oikeita siinä suhteessa, että ne olisivat oikeutettuja – sen tähden Jumala odotti hänen ottavan tunteensa hallintaan ajatuksillaan, siltä pohjalta, että oliko se, mitä hän tunsi, oikein vai ei tuohon tilanteeseen nähden.
Kun Kain ei vastaa kysymyksiin 'Miksi olet vihainen?' ja 'Miksi kasvonilmeesi on venähtänyt?' - toisin sanoen Kain kieltäytyy tutkimasta itseään älyllisesti tai emotionaalisesti, Herra menee kolmannella kerralla suoraan asian ytimeen, vedoten jälleen logiikkaan: "Jos teet oikein, eikö sitä hyväksyttäisi?"
Huomaa tapa, jolla Jumala odottaa meidän lähestyvän elämäntilanteita – loogisesti, älyllisesti, tekemällä sitä mikä on oikein koska se on oikein ja sen tähden tutkimalla tunteitamme ja pitämällä ne ajatusprosessiemme hallinnan alaisina – ainakin mitä tulee oikeaan ja väärään. Itket surullisen elokuvan lopussa – siitä en puhu. Mutta kun löydämme itsemme tilanteesta, jossa tunteemme kuohahtavat, meidän odotetaan, kuten Kainin odotettiin, tutkimaan ensin itseämme ja motiivejamme ajattelemalla oikein, jotta saamme selville, ovatko tunteemme vanhurskaita tunteita tuohon tilanteeseen nähden. Jos ne eivät ole, meidän tulee ottaa ne hallintaamme järjen mukaisesti ajatellen ja ajatella tilanteesta oikealla tavalla, Jumalan tavalla.
Elämämme tulee pyöriä oikean ja väärän ympärillä, oikeudenmukaisten motiivien ja oikeudenmukaisten toimenpiteiden, ei tunteiden ympärillä. Kain ei tuntenut itseään onnelliseksi, mutta hänen olisi tullut ottaa valta tunteidensa yli ja tehdä sitä, mikä on oikein. Jos hän olisi tehnyt oikein, hänen tunteensa olisivat muuttuneet positiivisiksi. Kainin hallitsemattomat tunteet ovat tuomassa kuoleman Paratiisiin, aivan kuten monet ihmiset nykyään ovat tuoneet hillitsemättömien tunteidensa kautta kuoleman ihmissuhteisiin ja työpaikkaan, avioliittoihin ja perheenjäsenten välisiin suhteisiin – ja tästä jatkamme ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Tunteiden hallinta, osa 2
Hei kaikki,
Avasin tämän kirjoitussarjan viime viikolla näyttäen olosuhteet koskien ensimmäistä muistiin merkittyä syvällistä Raamatun kohtaa, joka kertoo yksityiskohtaisesti ihmisen järkeilyn ja tunteen sekoituksesta ja siitä, kun Jumala käsittelee meitä niihin liittyen. Jatkamme siitä, että Kain oli vihainen Jumalalle, koska Jumala ei hyväksynyt Kainin uhria, joka koostui kirotusta maasta tulevista vihanneksista.
Tunteet kiehuvat hallitsemattomasti
1.Moos. 4:5 kertoo Kainin vihastuneen Jumalalle siitä, että Jumala ei hyväksynyt hänen uhriaan ja hänen kasvonsa synkistyi – hän oli vihainen, surullinen, turhautunut. Sen sijaan, että Kain olisi taipunut Jumalan vanhurskauden alaisuuteen, hän valitsi itsepäisesti vastustaa noin toimimista ja piti kiinni omasta asenteestaan haluten ehdottomasti tulla Jumalan luo omassa voimassaan – ja sitten Kainilla oli otsaa olla vihainen Jumalalle, koska Hän ei hyväksynyt hänen ponnistelujaan.
Tämä on NIIN inhimillistä, eikö olekin? Paastoamme päiväkausia saadaksemme rukousvastauksen ja sitten ihmettelemme, miksi Jumala ei ole ryhtymässä toimenpiteisiin? Yrittäessämme tehdä Häneen vaikutusta, kun haluamme ehdottomasti pidättyä ruoasta, jotta voisimme manipuloida Häntä ryhtymään toimenpiteisiin puolestamme, meistä on tullut Kain, ja hänen tavoin vihastumme, kun taivas ei vastaa. Paasto vie meidät suurempaan herkkyyteen, kun ruoantarpeemme vähitellen vähenee, niin että voimme keskittyä hengellisiin asioihin, mutta se ei saa Jumalaa ryhtymään toimenpiteisiin.
Annamme aikaa ja rahaa ajatellen 'katso sitä hyvää mitä teen Isä, etkö vastaisi samalla mitalla ja vastaisi siihen rukouspyyntööni, johon todellakin tarvitsen vastauksen' - meistä on uudestaan tullut Kain, joka lähestyy Jumalaa siltä pohjalta, mitä me olemme tehneet, yrittäen saada Häntä ryhtymään toimenpiteisiin meidän puolestamme.
Aabel vaelsi yksinkertaisesti Jumalan kanssa ja teki nöyrästi sitä mitä Jumala odotti ja halusi – ja Jumala hyväksyi hänet.
Malli siihen, kuinka Jumala puuttuu tunteiden hallintaamme
Se, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun Jumala torjuu Kainin pyrkimykset tulla Hänen luokseen omin ehdoin, antaa mallin siihen, kuinka Jumala käsittelee meidän tunteitamme vielä tänäänkin – näemme saman toimintamallin, samat keinot, samat yritykset, joilla Hän yrittää tavoittaa meidät ennen kuin tunteemme saavat meissä vallan. Hän kysyy Kainilta kolme eri kysymystä, eikä Kain kuitenkaan vastaa yhteenkään: "Miksi olet vihainen?" "Miksi olet surullinen?" "Jos teet oikein, eikö sitä hyväksyttäisi?" (1. Moos. 4: 6-7, suomennokset tässä)
Luemme nuo puolessa sekunnissa usein tajuamatta, että tämä oli keskustelu ja Jumala, kuten kuka tahansa, odotti vastausta jokaisen kysymyksen jälkeen: Miksi olet vihainen?
Juuri siinä – tuo on se kohta, jossa Isä tavoittaa meidät – Miksi olet vihainen? Tutki sydäntäsi, tutki motiivejasi, tutki tilannettasi älyllisesti ennen kuin annat tunteiden ottaa hallinnan ja vallan tilanteessa. Miksi olet vihainen? Katso sisällesi, astu askel taaksepäin ja tutki tilannetta älyllisesti. Miksi olet vihainen?
Jeesus sanoisi myöhemmin Matt. 5:22:ssa, että jos ihminen on vihainen (hengelliselle) veljelleen ilman syytä, hän asettaa itsensä eriasteisten kurinpitotoimien ja seurausten vaaraan. Oikeutettu viha ei ole syntiä. Viha ilman syytä on syntiä. Meidän odotetaan viilentävän tunteemme ja olemaan rehellisiä ja totuudellisia itsemme ja Jumalan suhteen ja tekemään sen, mikä on oikein ajatellessamme perusteellisesti vihamme syitä. Jos näemme syntiä sydämessämme, teemme parannuksen tunnustaen, että vihamme ei ole oikeutettua. Jos se on oikeutettua, emme ole tehneet syntiä.
Ensimmäinen yritys tunteiden hallintaan: tutki tilannetta loogisesti ja älyllisesti – hallitse tunteesi
Kain oli ensiksi vihainen Jumalalle ja toiseksi vihainen veljelleen. Hän jätti vastaamatta Jumalan ensimmäiseen kysymykseen: Miksi olet vihainen? Se oli Herran yritys saada hänet tutkimaan sydäntään älyllisesti ja saamaan tunteensa taipumaan logiikalle. Auts – siinäpä vasta ajatus – jotkut ihmiset eivät ole koskaan oppineet hallitsemaan tuota taitoa. Jotkut ihmiset antavat suurimassa osassa tapauksia ja tilanteita tunteidensa kuohahtaa välittömästi ja räjähtävät jollekulle/joillekuille ilman pidäkettä ajattelematta lainkaan ensin, ovatko he oikeutettuja vihassaan. He ovat hengellisiä vauvoja ja itse asiassa ihmisolentoina tunne-elämältään vauvoja tai vähintäänkin lapsia.
Tunnen monta miestä ja naista, jotka vaikka ovatkin vuosiensa puolesta kypsiä, ovat tunne-elämältään 10-vuotiaita, mutristavat suutaan ja vaativat oman tahtonsa toteutumista ja ovat halukkaita näyttämään maailmalle raivokohtauksensa ja sen, että ovat harmistuneita. Siinä toimitaan kuin taapero… raivokohtaus, jep, aikuiset käyttäytyvät lasten tavoin – tunne-elämältään kitukasvuisina he voivat saavuttaa vain rajoitetun menestyksen elämässä, ihmissuhteissa, uralla, Jumalassa, koska he eivät ole valinneet hillitä tunteitaan. Olen varma, että lukija tuntee muutamia aikuisia, jotka ovat tunne-elämältään taaperoita, tunne-elämältään 8-vuotiaita, tunne-elämältään 10-vuotiaita, tunne-elämältään 12-vuotiaita – ihmisten tunne-elämän kasvu jää kitukasvuiseksi kaikissa iissä. Ne jotka sallivat tunne-elämänsä kypsyvän samalla kun he kypsyvät fyysisesti, nousevat huipulle ja kykenevät vaeltamaan Jumalan kanssa ja näkemään menestyksen elämässään.
Sen jälkeen kun Herra kysyy Kainilta, miksi hän on vihainen eikä kuitenkaan saa mitään vastausta, Herra yrittää tavoittaa hänet toisella tavalla. Kain tiesi aivan hyvin, kuten tiesivät Aadam, Eeva ja Aabel, mikä merkitys oli sillä, että veri peitti heidän syntinsä, mutta Kain oli haluton olemaan rehellinen, joten Herra omaksuu toisen lähestymistavan, tällä kertaa suoraan Kainin tunteisiin menevän: "Miksi olet surullinen?"
Jumalan odotusten juuri ja meidän kykymme
Hepreaksi siinä sanotaan sanatarkasti: "Miksi kasvonilmeesi on venähtänyt?" Juurisana 'venähtämiselle' on 'panah', joka tarkoittaa 'kääntyä'. Toisin sanoen Herra saattoi nähdä Kainin kasvojen ilmeen muuttuneen, kun Hän ei ollut hyväksynyt Kainin oman hikoilun tuomaa uhria, kun taas Aabelin uhri hyväksyttiin. Kainin kasvot heijastivat hänen tunteitaan. Hän ei piilottanut mitään. Ensimmäinen kysymys oli osoitettu Kainin älylle. Toinen hänen tunteilleen – miksi näytät noin suurta surua kasvoillasi ja tunteissasi Kain?
Jälleen Kain kieltäytyy tutkimasta tunteitaan. Tämä osoittaa meille, että ihmisellä VOI olla valta sen yli, mitä hän tuntee, omien tunteidensa yli. Tämä osoittaa meille, että ihminen VOI tutkia tunteitaan älyllisesti ja päätellä, onko hänen tunteensa oikeutettu, ja sen tähden onko hänen tuntemansa 'oikeaa' tuohon tilanteeseen nähden. Kyllä, hänen vihan ja surun tunteensa olivat oikeita hänen tunteidensa suhteen, mutta eivät oikeita siinä suhteessa, että ne olisivat oikeutettuja – sen tähden Jumala odotti hänen ottavan tunteensa hallintaan ajatuksillaan, siltä pohjalta, että oliko se, mitä hän tunsi, oikein vai ei tuohon tilanteeseen nähden.
Kun Kain ei vastaa kysymyksiin 'Miksi olet vihainen?' ja 'Miksi kasvonilmeesi on venähtänyt?' - toisin sanoen Kain kieltäytyy tutkimasta itseään älyllisesti tai emotionaalisesti, Herra menee kolmannella kerralla suoraan asian ytimeen, vedoten jälleen logiikkaan: "Jos teet oikein, eikö sitä hyväksyttäisi?"
Huomaa tapa, jolla Jumala odottaa meidän lähestyvän elämäntilanteita – loogisesti, älyllisesti, tekemällä sitä mikä on oikein koska se on oikein ja sen tähden tutkimalla tunteitamme ja pitämällä ne ajatusprosessiemme hallinnan alaisina – ainakin mitä tulee oikeaan ja väärään. Itket surullisen elokuvan lopussa – siitä en puhu. Mutta kun löydämme itsemme tilanteesta, jossa tunteemme kuohahtavat, meidän odotetaan, kuten Kainin odotettiin, tutkimaan ensin itseämme ja motiivejamme ajattelemalla oikein, jotta saamme selville, ovatko tunteemme vanhurskaita tunteita tuohon tilanteeseen nähden. Jos ne eivät ole, meidän tulee ottaa ne hallintaamme järjen mukaisesti ajatellen ja ajatella tilanteesta oikealla tavalla, Jumalan tavalla.
Elämämme tulee pyöriä oikean ja väärän ympärillä, oikeudenmukaisten motiivien ja oikeudenmukaisten toimenpiteiden, ei tunteiden ympärillä. Kain ei tuntenut itseään onnelliseksi, mutta hänen olisi tullut ottaa valta tunteidensa yli ja tehdä sitä, mikä on oikein. Jos hän olisi tehnyt oikein, hänen tunteensa olisivat muuttuneet positiivisiksi. Kainin hallitsemattomat tunteet ovat tuomassa kuoleman Paratiisiin, aivan kuten monet ihmiset nykyään ovat tuoneet hillitsemättömien tunteidensa kautta kuoleman ihmissuhteisiin ja työpaikkaan, avioliittoihin ja perheenjäsenten välisiin suhteisiin – ja tästä jatkamme ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed