Controlling your emotions #1
Tunteiden hallinta, osa 1
Hei kaikki,
Toisinaan on vaikea uskoa sitä, mutta tunteet ovat lahja Jumalalta ja osa siitä, mikä tekee meistä Hänen kaltaisensa. Mutta ne voivat todellakin aiheuttaa meille ongelmia!
Jopa tunteen/emootion määritelmät vaihtelevat sanakirjasta toiseen, mikä viittaa siihen, että meillä ihmisillä on vaikeuksia mielessämme käsittää, mitä ne ovat. Määrittelyt eri lähteissä pitävät sisällään seuraavia: "Mielentila, joka on peräisin omista olosuhteista' ja 'tietoisuuden tila, jossa koetaan iloa, surua, pelkoa, vihaa tai vastaavaa' ja 'emootio on monimutkainen reaktio ympärillämme oleviin tilanteisiin.' Oikeasti... monimutkainen reaktio tilanteisiin...?
Tiedämme mitä tunteet ovat, mutta emme kykene löytämään selvää kuvausta, josta olisimme yhtä mieltä! Se suututtaa minua niin! Odota… se naurattaa minua… odota… se on minusta turhauttavaa… odota… voi, tunteet. Jumalan antamia, mutta usein paholaisen käyttämiä, jotta hän voisi tehdä elämämme kurjiksi sellaisella taidolla, joka saa meidät välillä tuntemaan, että olisimme marionetteja hänen käsissään.
Tunteisiin voivat vaikuttaa hormonit, olosuhteet, verensokeritasomme, elokuva jota olemme katsomassa tai hieno ilta ulkona ystävien kanssa. Hautajaisista syntymiin, häistä Herralta tuleviin kosketuksiin, jotka kulkevat hengestämme ulospäin häkellyttäen tunteitamme, ja niin monet muut asiat. Siitä huolimatta suuri osa seurakuntakulttuuristamme on korvannut voitelun tunteella, minkä tuloksena on kristittyjä, jotka eivät erota Jumalan ääntä ja omia ajatuksiaan ja tunteitaan toisistaan.
Kuvaan voitelua Jumalan läsnäoloksi, jonka voimme tuntea hengessämme. Ja monet kristityt toimivat tunteesta (tai jopa) pelon hengestä käsin, mutta kutsuvat sitä uskoksi.
Miksi Isä antoi meille tunteet?
Ihmisolennot luoneen Jumalan näkökulmasta tehdäkseen meidät täysin vapaan tahdon omaaviksi, Hänen täytyi suoda meille kyky ajatella (järki) ja kyky tuntea (tunne), jotta voisimme asianmukaisesti ymmärtää Häntä ja Hänen luomakuntaansa ja toimia hyvin kummassakin maailmassa – hengellisessä ja luonnollisessa. Olemme emotionaalisia, koska Luojamme on emotionaalinen, minkä tuonnempana osoitan.
Ymmärrämme älyllisesti taidetta, mutta juuri tunteidemme kautta tunnemme, mitä taide kommunikoi. Älyllisesti ymmärrämme, että auringon olo alhaalla horisontissa tarkoittaa sitä, että sen valo kulkeutuu tomukerrosten läpi, mutta panemme tuon ajatuksen syrjään jotta voimme ihastella tuota näkyä pysähtyessämme ihailemaan auringonlaskun ohimenevää kauneutta. Vauvalla on taipumus muuttaa kaikkein älyllisinkin mies tai nainen lässyttäväksi idiootiksi, jonka suusta tulee kaikenlaisia outoja ääniä ja joka vääntelee naamaansa ollessaan lapsen kanssa vuorovaikutuksessa.
Tarvitsemme tunteitamme, sillä niiden on määrä tasapainottaa meidän ajatusprosessejamme. Ilman tunnetta meistä tulee robotteja, loogisempia kuin Star Trek – televisiosarjan Spock, liian älyllisiä tuntemaan tunteita, ja sen tähden liian kylmiä kykenemään tuntemaan Jumalan läsnäoloa hengessämme, tuntemaan intohimoista rakkautta, liian tunteettomia antamaan emotionaalista tukea puolisolle. Kuitenkin jos olemme pelkkää tunnetta, teemme päätökset lähtien talousasioista aina ihmissuhteisiin ja kaikkiin asioihin niiden välillä ajattelematta niitä perusteellisesti, mikä johtaa sydänsuruihin ja kurjuuteen. Juuri tasapaino tunteiden hallinnan ja asioiden perusteellisen ajattelemisen välillä aikaansaa sen, että voimme osoittaa Jumalan tahdon elämässämme, minkä seurauksena on siunauksia ja rauha.
Laulaja Jewelin kappaleessa "Tahdon" on säe, joka sanoo "Elämä voi viedä kauan aikaa, jos teet väärän päätöksen", se on niin totta. Kun Paavali luettelee 'lihan tekoja' ja 'hengen/Hengen hedelmää' Gal. 5: 19-23:ssa, monet jompaankumpaan kuuluvista ovat tunteita tai vähintäänkin tulevat tunteiden kautta julki:
"...aviorikos (jota Jeesus kuvasi Matt. 5:28:ssa tunne-elämän fantasiana seksistä jonkun toisen kuin oman puolisosi kanssa, haureus on Jeesuksen mukaan tuon fantasian toimeenpaneva fyysinen teko), viha, riitaisuus, mustasukkaisuus, raivo, kateellisuus, rakkaus, ilo, rauha, armahtavaisuus, hyvyys, itsehillintä… " (suomennos englannista tässä)
Juuri tuosta tunteen ja hengellisen virtauksen sekoituksesta olemme kiinnostuneita. Kuinka hallitsemme tunteemme, kuinka ajattelemme päätöksiämme perusteellisesti ja löydämme Jumalan tahdon tasapainottaessamme tunteen ja logiikan? Mikä on meidän osuutemme ja mikä on Jumalan osuus? Kuinka paljon tervettä järkeä Jumala odottaa meidän käyttävän ja kun koemme pelkoa siitä, mitä voisi tapahtua tai mikä voisi mennä pieleen, kuinka löydämme Hänen vakuutuksensa tunteistamme (tai hengestämme) siitä, että Hän ei salli sen pahimman mahdollisen vaihtoehdon, jonka ympärillä tunteemme heiluvat, tapahtua?
Älyn ja tunteiden välinen tasapaino
1.Moos. 3:21:ssa meille kerrotaan, että Herra itse tappoi eläimiä tehdäkseen Aadamille ja Eevalle puvut nahasta. Tämä oli ensimmäinen suora ohje ja profetia tulevasta uhrista, joka peitti meidän syntimme, jopa poisti synnin, joka oli tullut maailmaan. Vaatetuksen on siten tarkoitus ylistää Jumalaa ja muistuttaa meitä siitä, että vaatteet ovat symboli Hänen suojastaan ihmiskunnalle ja Hänen uhristaan meidän syntimme tähden. Ikävää, että valtaosa muotiteollisuudesta on kieroutunut ja tehnyt vaatetuksesta seksuaalista ja sellaista, joka ylistää Hänen luotujaan Luojan sijasta.
Mutta Aadamia ja Eevaa opastettiin symboleista ja varjoista siinä eläinuhrissa, joka mahdollisti sen, että heidän syntinsä peitettiin ja he siirsivät tämän tiedon lapsilleen Kain ja Aabel mukaan luettuina. Aabel uhrasi veriuhrin taipuen Jumalan vanhurskauden alaiseksi.
Ei kunnioitusta – ensimmäinen tunnekonflikti
Kain kuitenkin kapinoi sitä mallia vastaan, että veriuhri on uhri ja tunnustus siitä, että Jumala peittää heidän syntinsä, ja sen sijaan hän tarjoaa omien ponnistelujensa, hänen omasta voimastaan tulleita vihanneksia, mikä antaa mallin, jota kaikki valheuskonnot seuraavat. Mikä tahansa uskonto tai mikä tahansa ponnistelu jopa kristinuskossa, joka yrittää lähestyä Jumalaa siitä käsin, mitä me olemme tehneet, on samaa henkeä kuin Kainin uskonnolliset pyrkimykset tulla Jumalan luo omin ehdoin.
Ei ole merkitystä sillä, vaatiiko tuo uskonto, että käytetään tietynlaista vaatetusta, peseydytään tietyssä joessa, annetaan lahjoja kuolleille sukulaisille, kuljetaan ovelta ovelle etsimässä käännynnäisiä, sanotaan vakiorukouksia vakioaikoihin tai noudatetaan mitä tahansa muuta ihmistekoista kaavaa, ne kaikki torjutaan, sillä ne ovat kuin Kainin uhri, joka on hänen omista ponnisteluistaan lähtöisin.
Tämän vuoksi silloin, kun Vanhassa testamentissa tehtiin alttari eläimen uhraamiseksi Jumalalle, Hänen ohjeensa oli, ettei pitänyt yrittää muotoilla kiviä millään tavoin, vaan käyttää ne sellaisina kuin ne maasta löytyivät – mikään pelastukseen liittyvä ei voinut olla peräisin ihmisen ponnisteluista. Sen tähden Jumala antoi ihmisille ohjeen riisua kengät Hänen läsnäolossaan Vanhassa testamentissa, koska kengät ovat ihmistekoa eikä kukaan tule Jumalan luo omien ponnistelujensa pohjalta – Jumala piti kiinni siitä, että he tulivat paljasjalkaisina kuten heidät luotiin.
Ajatusten, tunteiden ja Jumalan välinen ristiriita
Kun Kainin vihanneksia ei oteta vastaan, hän on vihainen, surullinen ja vihainen Jumalalle. Pian hän purkaa vihansa veljeensä, vaikka Herra teki useita yrityksiä saada Kainia käsittelemään ajatuksiaan ja tunteitaan ennen kuin tämä ryhtyisi toimenpiteisiin – mutta Kain, kuten niin monet meistä, sivuutti Jumalan pyrkimykset vedota oikeisiin ajatuksiin ja tunteisiin ja murhasi veljensä. Tuo prosessi on tiekartta vielä tänäänkin, sillä Jumala ei ole muuttunut siinä tavassa, jolla Hän käsittelee meitä, kun olemme ajatustemme ja pyörivien tunteidemme välisessä ristiriidassa.
Ja tästä jatkamme ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Tunteiden hallinta, osa 1
Hei kaikki,
Toisinaan on vaikea uskoa sitä, mutta tunteet ovat lahja Jumalalta ja osa siitä, mikä tekee meistä Hänen kaltaisensa. Mutta ne voivat todellakin aiheuttaa meille ongelmia!
Jopa tunteen/emootion määritelmät vaihtelevat sanakirjasta toiseen, mikä viittaa siihen, että meillä ihmisillä on vaikeuksia mielessämme käsittää, mitä ne ovat. Määrittelyt eri lähteissä pitävät sisällään seuraavia: "Mielentila, joka on peräisin omista olosuhteista' ja 'tietoisuuden tila, jossa koetaan iloa, surua, pelkoa, vihaa tai vastaavaa' ja 'emootio on monimutkainen reaktio ympärillämme oleviin tilanteisiin.' Oikeasti... monimutkainen reaktio tilanteisiin...?
Tiedämme mitä tunteet ovat, mutta emme kykene löytämään selvää kuvausta, josta olisimme yhtä mieltä! Se suututtaa minua niin! Odota… se naurattaa minua… odota… se on minusta turhauttavaa… odota… voi, tunteet. Jumalan antamia, mutta usein paholaisen käyttämiä, jotta hän voisi tehdä elämämme kurjiksi sellaisella taidolla, joka saa meidät välillä tuntemaan, että olisimme marionetteja hänen käsissään.
Tunteisiin voivat vaikuttaa hormonit, olosuhteet, verensokeritasomme, elokuva jota olemme katsomassa tai hieno ilta ulkona ystävien kanssa. Hautajaisista syntymiin, häistä Herralta tuleviin kosketuksiin, jotka kulkevat hengestämme ulospäin häkellyttäen tunteitamme, ja niin monet muut asiat. Siitä huolimatta suuri osa seurakuntakulttuuristamme on korvannut voitelun tunteella, minkä tuloksena on kristittyjä, jotka eivät erota Jumalan ääntä ja omia ajatuksiaan ja tunteitaan toisistaan.
Kuvaan voitelua Jumalan läsnäoloksi, jonka voimme tuntea hengessämme. Ja monet kristityt toimivat tunteesta (tai jopa) pelon hengestä käsin, mutta kutsuvat sitä uskoksi.
Miksi Isä antoi meille tunteet?
Ihmisolennot luoneen Jumalan näkökulmasta tehdäkseen meidät täysin vapaan tahdon omaaviksi, Hänen täytyi suoda meille kyky ajatella (järki) ja kyky tuntea (tunne), jotta voisimme asianmukaisesti ymmärtää Häntä ja Hänen luomakuntaansa ja toimia hyvin kummassakin maailmassa – hengellisessä ja luonnollisessa. Olemme emotionaalisia, koska Luojamme on emotionaalinen, minkä tuonnempana osoitan.
Ymmärrämme älyllisesti taidetta, mutta juuri tunteidemme kautta tunnemme, mitä taide kommunikoi. Älyllisesti ymmärrämme, että auringon olo alhaalla horisontissa tarkoittaa sitä, että sen valo kulkeutuu tomukerrosten läpi, mutta panemme tuon ajatuksen syrjään jotta voimme ihastella tuota näkyä pysähtyessämme ihailemaan auringonlaskun ohimenevää kauneutta. Vauvalla on taipumus muuttaa kaikkein älyllisinkin mies tai nainen lässyttäväksi idiootiksi, jonka suusta tulee kaikenlaisia outoja ääniä ja joka vääntelee naamaansa ollessaan lapsen kanssa vuorovaikutuksessa.
Tarvitsemme tunteitamme, sillä niiden on määrä tasapainottaa meidän ajatusprosessejamme. Ilman tunnetta meistä tulee robotteja, loogisempia kuin Star Trek – televisiosarjan Spock, liian älyllisiä tuntemaan tunteita, ja sen tähden liian kylmiä kykenemään tuntemaan Jumalan läsnäoloa hengessämme, tuntemaan intohimoista rakkautta, liian tunteettomia antamaan emotionaalista tukea puolisolle. Kuitenkin jos olemme pelkkää tunnetta, teemme päätökset lähtien talousasioista aina ihmissuhteisiin ja kaikkiin asioihin niiden välillä ajattelematta niitä perusteellisesti, mikä johtaa sydänsuruihin ja kurjuuteen. Juuri tasapaino tunteiden hallinnan ja asioiden perusteellisen ajattelemisen välillä aikaansaa sen, että voimme osoittaa Jumalan tahdon elämässämme, minkä seurauksena on siunauksia ja rauha.
Laulaja Jewelin kappaleessa "Tahdon" on säe, joka sanoo "Elämä voi viedä kauan aikaa, jos teet väärän päätöksen", se on niin totta. Kun Paavali luettelee 'lihan tekoja' ja 'hengen/Hengen hedelmää' Gal. 5: 19-23:ssa, monet jompaankumpaan kuuluvista ovat tunteita tai vähintäänkin tulevat tunteiden kautta julki:
"...aviorikos (jota Jeesus kuvasi Matt. 5:28:ssa tunne-elämän fantasiana seksistä jonkun toisen kuin oman puolisosi kanssa, haureus on Jeesuksen mukaan tuon fantasian toimeenpaneva fyysinen teko), viha, riitaisuus, mustasukkaisuus, raivo, kateellisuus, rakkaus, ilo, rauha, armahtavaisuus, hyvyys, itsehillintä… " (suomennos englannista tässä)
Juuri tuosta tunteen ja hengellisen virtauksen sekoituksesta olemme kiinnostuneita. Kuinka hallitsemme tunteemme, kuinka ajattelemme päätöksiämme perusteellisesti ja löydämme Jumalan tahdon tasapainottaessamme tunteen ja logiikan? Mikä on meidän osuutemme ja mikä on Jumalan osuus? Kuinka paljon tervettä järkeä Jumala odottaa meidän käyttävän ja kun koemme pelkoa siitä, mitä voisi tapahtua tai mikä voisi mennä pieleen, kuinka löydämme Hänen vakuutuksensa tunteistamme (tai hengestämme) siitä, että Hän ei salli sen pahimman mahdollisen vaihtoehdon, jonka ympärillä tunteemme heiluvat, tapahtua?
Älyn ja tunteiden välinen tasapaino
1.Moos. 3:21:ssa meille kerrotaan, että Herra itse tappoi eläimiä tehdäkseen Aadamille ja Eevalle puvut nahasta. Tämä oli ensimmäinen suora ohje ja profetia tulevasta uhrista, joka peitti meidän syntimme, jopa poisti synnin, joka oli tullut maailmaan. Vaatetuksen on siten tarkoitus ylistää Jumalaa ja muistuttaa meitä siitä, että vaatteet ovat symboli Hänen suojastaan ihmiskunnalle ja Hänen uhristaan meidän syntimme tähden. Ikävää, että valtaosa muotiteollisuudesta on kieroutunut ja tehnyt vaatetuksesta seksuaalista ja sellaista, joka ylistää Hänen luotujaan Luojan sijasta.
Mutta Aadamia ja Eevaa opastettiin symboleista ja varjoista siinä eläinuhrissa, joka mahdollisti sen, että heidän syntinsä peitettiin ja he siirsivät tämän tiedon lapsilleen Kain ja Aabel mukaan luettuina. Aabel uhrasi veriuhrin taipuen Jumalan vanhurskauden alaiseksi.
Ei kunnioitusta – ensimmäinen tunnekonflikti
Kain kuitenkin kapinoi sitä mallia vastaan, että veriuhri on uhri ja tunnustus siitä, että Jumala peittää heidän syntinsä, ja sen sijaan hän tarjoaa omien ponnistelujensa, hänen omasta voimastaan tulleita vihanneksia, mikä antaa mallin, jota kaikki valheuskonnot seuraavat. Mikä tahansa uskonto tai mikä tahansa ponnistelu jopa kristinuskossa, joka yrittää lähestyä Jumalaa siitä käsin, mitä me olemme tehneet, on samaa henkeä kuin Kainin uskonnolliset pyrkimykset tulla Jumalan luo omin ehdoin.
Ei ole merkitystä sillä, vaatiiko tuo uskonto, että käytetään tietynlaista vaatetusta, peseydytään tietyssä joessa, annetaan lahjoja kuolleille sukulaisille, kuljetaan ovelta ovelle etsimässä käännynnäisiä, sanotaan vakiorukouksia vakioaikoihin tai noudatetaan mitä tahansa muuta ihmistekoista kaavaa, ne kaikki torjutaan, sillä ne ovat kuin Kainin uhri, joka on hänen omista ponnisteluistaan lähtöisin.
Tämän vuoksi silloin, kun Vanhassa testamentissa tehtiin alttari eläimen uhraamiseksi Jumalalle, Hänen ohjeensa oli, ettei pitänyt yrittää muotoilla kiviä millään tavoin, vaan käyttää ne sellaisina kuin ne maasta löytyivät – mikään pelastukseen liittyvä ei voinut olla peräisin ihmisen ponnisteluista. Sen tähden Jumala antoi ihmisille ohjeen riisua kengät Hänen läsnäolossaan Vanhassa testamentissa, koska kengät ovat ihmistekoa eikä kukaan tule Jumalan luo omien ponnistelujensa pohjalta – Jumala piti kiinni siitä, että he tulivat paljasjalkaisina kuten heidät luotiin.
Ajatusten, tunteiden ja Jumalan välinen ristiriita
Kun Kainin vihanneksia ei oteta vastaan, hän on vihainen, surullinen ja vihainen Jumalalle. Pian hän purkaa vihansa veljeensä, vaikka Herra teki useita yrityksiä saada Kainia käsittelemään ajatuksiaan ja tunteitaan ennen kuin tämä ryhtyisi toimenpiteisiin – mutta Kain, kuten niin monet meistä, sivuutti Jumalan pyrkimykset vedota oikeisiin ajatuksiin ja tunteisiin ja murhasi veljensä. Tuo prosessi on tiekartta vielä tänäänkin, sillä Jumala ei ole muuttunut siinä tavassa, jolla Hän käsittelee meitä, kun olemme ajatustemme ja pyörivien tunteidemme välisessä ristiriidassa.
Ja tästä jatkamme ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed