Hei kaikki,
En usko koskaan ennen tätä nykyistä sukupolvea olleen sellaista kristittyjen sukupolvea, joka heittelehtii sinne tänne kaikissa opin tuulissa ihmisten arpapelissä ja kavalissa juonissa. Ja tälle on erittäin hyvä syy, josta tässä kirjoitussarjassa on kysymys.
Jos voit kuvitella jonkin uskomuksen, joka perustuu johonkin sellaiseen, minkä Raamattu näyttää toteavan, se on tuolla jossain: Uskotko Jeesuksen palaavan 21. joulukuuta 2012? Joku näyttää sinulle kaavan, joka perustuu Raamatun tekstiin todistaakseen sen. Uskotko, ettei enää ole tilivelvollisuutta tai syntiä? Jollakulla on Raamatun teksti, jolla todistaa se. Uskotko, että naisten pitäisi olla hiljaa kaikissa seurakunnan jumalanpalveluksissa ja/tai pidättyä meikkaamisesta? Myös tuolle on oma uskovien ryhmänsä.
Ja kuinka jouduimme tähän jamaan? Kuinka voimme olla turvassa kuullessamme jonkin opetuksen ja päätellä, onko se Jumalasta vai ihmisestä? Salli minun viedä meidät ajan käytävien halki.
Jokin aika sitten
Oli aika, jolloin pappisseminaarissa ollut mies oli se ainut, jolle oli opetettu Jumalan Sanaa. Mentiin erityisoppilaitokseen opiskelemaan lääketiedettä. Mentiin erityisoppilaitoksen opiskelemaan oikeustiedettä. Mentiin erityisoppilaitokseen, Pappisseminaariin, opiskelemaan Jumalaa. Vain Pastori/Pappi ymmärsi Raamatun tekstiä, koska se oli vain liian vaikeaa tavallisen ihmisen ymmärrettäväksi. Kulttuuri oli tuollainen.
Niin rajoittava kuin tuo rakenne olikin, sen etuna oli se, että yli tunnustuskuntarajojen koko kristikunta oli pitkälti ytimeltään samalla hengellisellä sivulla. Oli kaikkien protestanttisten tunnustuskuntien totena pitämiä ydinuskomuksia, jotka perustuivat enemmän tai vähemmän Sanaan, ja ne pitivät visusti silmällä noita epäjumalanpalvelua harrastavia roomalaiskatolisia, sillä kaikki tiesivät, ettei Marian ja pyhimysten palvontaa ollut Raamatussa.
Siinä meni se naapurusto!
Sattuipa hauskasti matkalla seurakuntaan eräänä päivänä, joskus 1960-1970 –luvuilla, että karismaattinen uudistus murtautui yli tunnustuskuntarajojen. Ihmiset saivat Pyhän Hengen kasteen ja puhuivat kielillä nopeammin kuin mihin tunnustuskunnat kykenivät sopeutumaan. Kaikkien tunnustuskuntien jäseniä alkoi kokoontua kodeissa ”rukousta ja ylistystä” varten, joihin kokoontumisiin saattoi tulla kuka tahansa niin ikään Pyhällä Hengellä kastettu – jätä seurakuntasi jäsenkortti ovensuuhun. Cembalo syrjään ja palvotaan Jeesusta!
Kristillinen kirjakauppa
Pian kustantajat ja muusikot alkoivat suunnata markkinointia näille aiemmin tyytyväisinä kirkon penkissä istuville, jotka oli ”pilannut” Pyhän Hengen kaste ja rukous- ja ylistyskokoukset. Kristillisiä kirjakauppoja putkahteli esiin ja niissä oli enemmän Raamatun käännöksiä kuin tiesin olevan olemassa sekä lukuisia kirjantekijöitä, jotka kirjoittivat kaikesta mahdollisesta Jumalaan liittyvästä. Musiikkia löytyi folk rockista/Jeesus-kansan hippikulttuurista aina hard rockiin, ja oli jopa ”Argus”–nimisen yrityksen kristillisiä julisteita, koruja, t-paitoja... varmasti meidän kansamme on vain askeleen päässä täysin kristitystä kansasta!
Jumalan Sanaa eivät enää pappisseminaarilaiset pitäneet vankina, vaan nyt se annettiin tavalliselle ihmiselle. Oletko utelias enkelien suhteen? Voit löytää kirjoja konservatiivisen puolen Billy Grahamista villin puolen Charles & Francis Hunteriin. Haluatko tietää Pyhän Hengen Kasteesta? Voit lukea John Sherrillin ”He puhuvat uusilla kielillä” tai jos olet episkopaali, lue Isä Dennis Bennettin materiaalia.
Sanan laimentaminen
Pian jokaisella oli ainakin yksi mielipide mistä tahansa Jumalaksi kutsusta aiheesta, koska asiaa kommentoi niin moni ääni. Ihmiset hylkäsivät Sanan itsensä tutkimisen korvaten sen sillä, mitä ihmiset sanoivat Sanasta.
Lyhyessä ajassa ihmiset siirtyivät vain Jumalan rakastamisesta Jumalan rakastamisen tähden siihen, että halusivat jotakin Häneltä – rahaa, pelastuneen perheen, menestystä, terveyttä – ja nousi esille kaavoja, jotka perustuivat sille mitä ihmiset sanoivat Jumalan sanovan,
Uskon Sana
1980-luvulla nousi esiin Uskon Sana – liike, jolla oli ydinviestinään Jumalan ja Hänen sanansa loukkaamattomuus, integriteetti. Se näytti olevan Jumalan vastaus kaikkeen 1970-luvun hulluuteen ja se toi monet tasapainoon ja opetti heille kuinka verrata opetusta x Sanan koko neuvoon.
1990-luvulle tultaessa Uskon Sanan opetuslapset muuttivat Sanan keinoksi saada rahaa, ja menestysliike alkoi täyttää omia kaavojaan. Vallan otti hienovarainen käsite ”Jos minä teen jutun x, niin sitten Jumala tekee jutun x”.
Nyt ihmiset täyttivät konferenssit ja huusivat ja kiljuivat Jumalalle yrittäen saada Hänet lähettämään alas herätys, ikään kuin me haluaisimme ihmisten pelastuvan enemmän kuin Hän, joka lähetti Poikansa ottamaan pois maailman synnit, haluaa heidän pelastuvan, ja tehden Jumalan meidän vastustajaksemme mielessään.
Matkan varrella maailman kulttuurista tuli iskulauseiden kulttuuri, lyhyiden näkö- ja kuuloräjähdysten kulttuuri niiden kertoessa ihmisille mitä heidän pitäisi ajatella sen sijaan, että rohkaisisi heitä ajattelemaan itse. Tuo kolahti mainiosti seurakuntaan, ja kristityt jättivät maalaisjärkensä ja itsekunnioituksensa ovensuuhun ja sallivat itsensä tulla manipuloiduksi tekemään sellaisia asioita Jumalan nimessä, mitä kukaan täysjärkinen ei tekisi. Ei sinun tarvitse enää ajatella, pastori tekee sen puolestasi! Kaikki on kaavassa. Raamatussa etsittiin Jumalaa, tänään etsimme kaavoja. Surullista.
The Internet
Nyt kaikki nämä äänet purkautuvat internetiin ja vielä useammat ihmiset uskovat, että nuo iskulauseet ovat sitä mitä Sana sanoo, kuitenkin kyse on todellisuudessa vain siitä, mitä joku sanoi Sanan sanovan. Kaikkine vapauksineen ja tietämyksineen ihmisluonne pysyy laiskana ja haluaa Mooseksen puhuvan Jumalalle ja kertomaan meille, mitä Hän sanoin sen sijaan, että me itse panostamme Hänen tuntemiseen läheisesti ja henkilökohtaisesti.
Uusi sukupolvi
On olemassa kansa, jolla on Herran tuntemisen nälkä pelkästään Hänen tuntemisensa tähden, ilman ehtoja, haluamatta Häneltä mitään, vain saada tuntea Hänet. He ovat olleet kokouksissa, jossa ovat tunnistaneet seurakunnan manipuloimisen, nähneet tekopyhyyttä, kokeilleet kaavoja ja jääneet tyhjiksi. He haluavat Hänet!
Hengellinen totuus
Tosiasia on, henkiolennot voivat puhua. Ei Koko-gorillan viittomakieltä, vaan spontaania puhetta. Vain henget voivat tehdä niin – Jumala, enkelit, ihmiset. Se merkitsee, että ensisijainen keino henkiolennon tuntemiseen on puheen kautta.
Hepr. 1:1-3 toteaa Isän puhuneen monin tavoin eri aikoina isille profeettojen kautta, mutta näinä viimeisinä päivinä Hän on puhunut meille Poikansa kautta, jonka Hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka kautta Hän on luonut maailmankaikkeuden. Isän Sana on Isän kirkkauden säteily, Hänen luonteensa kuva ja ylläpitää kaikkea Isän voiman Sanalla.
Sen ohella että Hän on ilmestynyt evankeliumeissa, Isän Sana on ilmestynyt ihmiskunnalle siitä lähtien, kun Hän on kävellyt Eedenin puutarhassa Aatamin ja Eevan kanssa. Raamattumme on kirjoitusten kokoelma, joka vuosisatojen halki jäljittää Hänen ilmestymisiään ja mukanaoloaan ihmisen elämässä, kuten Pietari kertoo, ihmisten kirjoittamana meitä varten ”siten kun Pyhä Henki on johtanut”( II Piet. 1:21). Nämä kirjoitukset ovat tämän päivän Raamattu.
Tunnet ihmiset heidän sanastaan
Ainoa tapa, jolla tunsin isoisäni, oli hänen sanoistaan ja hänen kanssaan olemiseni kautta. Hän oli silmä-, korva-, nenä- ja kurkkulääkäri, ja pidin kovasti hänen seurastaan. Kun olin vain poikanen, isoisällä oli tapana ottaa minut mukaan sunnuntain potilaskierroksilleen sairaalassa. Me menimme jonkun huoneeseen, meitä tervehdittiin lämpimästi, isoisä tutki potilaan, puhui hetkisen, ja sitten jatkoi eteenpäin. Hänellä oli tapana puhua minulle lääketieteellisistä jutuista, potilaista ja heidän perheistään, miksi potilailla oli joku tauti, ja tärkeistä isoisä-pojanpoika –jutuista. Tunsin hänet hänen sanansa kautta ja tunsin hänet olemalla hänen kanssaan.
Isän suhteen on sama asia. Meidän täytyy tuntea Hänet kirjoitetun Sanan kautta ja Jeesuksen tuntemisen kautta ja Hänen kanssaan olemisen kautta. Isämme asuu meissä, voimme puhua Hänelle, tuntea Hänen läsnäolonsa sisällämme ja kykenemme kommunikoimaan Hänen kanssaan ajatuksen nopeudella.
Ihmiset kysyvät minulta, miksi olen niin etuoikeutettu, että Jeesus ilmestyy minulle opettaakseen minua tai antaakseen profeetallisia sanoja. Ensiksikin kyse on armosta. Toiseksi, tie Jeesuksen sydämeen on rakastaa Isää ennen kaikkea, ja rakastankin.
Mutta jos nuo asiat pannaan syrjään, olen ”turvallinen” heidän ilmestyä minulle tai kertoa minulle asioita, koska olen nojaan Sanaan ja Henkeen. He tietävät, etten mene epätasapainoon tai tule omituiseksi heidän suhteensa. Olen turvallinen. Katso ympärillesi – on monia, monia sellaisia, joilla on hengellisiä kokemuksia, ja tavallisesti se on heille yksittäinen tapahtuma, koska heistä tulee hassahtaneita, mikä osoittaa, ettei Isä voi uskoa heille lisää. He suodattavat kokemuksensa uskonnon tai kulttuurin kautta tai lisäävät siihen jotakin sen sijaan, että vain raportoisivat sen, mitä tapahtui. Olen turvallinen, koska tunnen Sanan ja Hengen enkä yritä tehdä nimeäni tunnetuksi... tuo on suoraa puhetta, mutta vilpitöntä.
Tämä on sitä, mitä haluan jakaa kanssanne tässä kirjoitussarjassa, niin että Isä ja Herra voivat uskoa teille enemmän ja suurempaa ilmestystä ja Hengen asioiden tuntemista – Hänen teidensä tuntemista. Oppikaa, kuinka jättää huomiotta muut äänet ja kuulkaa vain Paimenen ääni. Pysykää mukana ihmiset, tämä voi muuttaa elämänne!
Siunauksin,
John Fenn