Emotional reasoning, or rational thinking #3
Tunnepohjainen järkeily tai järkiperäinen ajattelu osa 3
Hei kaikki,
tunteiden pohjalta järkeilevä ihminen, uskoo sen olevan totta, minkä hän tuntee, jopa silloin kun fyysiset ja loogiset todisteet sanoisivat, ettei se, mitä he tuntevat, ole totta. He uskovat, mitä heidän tunteensa kertovat heille ylitse kaiken muun.
He myös vaativat, että toisten ihmisten ja elämän pitäisi taipua siihen, mitä he tuntevat – ja mikä tahansa tai kuka tahansa, mikä tai joka on vastoin sitä, mitä he tuntevat tunnepohjaisessa järkeilyssään, eliminoidaan pois. Tässä on joitakin esimerkkejä.
Havainnollistaen asiaa... tosielämän esimerkkejä tunnepohjaisesta järkeilystä
Puoliso ei voi vastustaa sen uskomista, että hänen kumppaninsa on uskoton tulkiten kaiken, mitä sanotaan ja tehdään, tunnepohjaiseksi todisteeksi siitä, että kumppanin täytyy tapailla jotakuta toista, vaikka ei itse asiassa olisi mitään fyysisiä tai suhteeseen perustuvia todisteita siitä, että se olisi totta.
Tunnet itsesi yksinäiseksi, joten päättelet siitä, ettet ole rakastamisen arvoinen, joten sen vuoksi kukaan ei välitä sinusta.
Ajattelet, että sinun uusi romanttisen kiinnostuksesi kohde on täydellinen kaikin tavoin, jopa siinä määrin, ettet kykene näkemään hänen olevan viallinen ihminen kuten sinä itsekin - sinulla on hyvä tunne hänestä etkä näe mitään muuta kuin sen hyvän ja ’rakastut’, koska sinulla on ’hyvät fiilikset’ hänestä, ja selität pois hänen vikansa tai ajattelet, että sinä muutat kyllä hänet.
Olet vihainen jollekulle, mutta et kykene selittämään, miksi olet vihainen hänelle, tai syysi siihen, että olet vihainen hänelle, ovat pikkumaisia ja suhteettomiksi paisuteltuja - tunnet, että hän teki jotakin tarpeeksi pahaa, mikä oikeuttaa sinun vihasi.
Tunnet olevasi tyhmä, vaikka elämäsi todisteet näyttävät sinun olevan ’suunnilleen tasoissa’ toisten kanssa, et kykene unohtamaan elämässäsi tekemiäsi virheitä, joita jokainen tekee tai päätöksiä, jotka me kaikki tekisimme toisin näin jälkikäteen ajateltuna. Mutta silti tunnet itsesi tyhmäksi.
Keskityt sinä päivänä tapahtuneeseen negatiiviseen asiaan, etkä kykene näkemään mitään muuta kuin sen, se täyttää tunteesi ja ajatuksesi. Päiväsi ja tapahtumasi meni pilalle sen yhden negatiivisen asian takia.
Odotuksesi ovat niin korkealla tasolla, että kaikki on joka täydellistä ja pilalla. Näet asiat ainoastaan oikeina tai väärinä, hyvinä tai pahoina.
Jokainen ja kaikki on oikein tai väärin, et kykene näkemään monimutkaisempia ongelmia tai muita tekijöitä siinä, miksi joku sanoi tai teki jotakin. Jos joku on väärässä, hänet eliminoidaan ystäväpiiristäsi ja kontakteistasi. Et pidä heistä, koska pystyt näkemään ainoastaan heidän puutteensa. Tunnet, että heidän puutteensa ovat vaarallisia sinulle.
Et kuuntele hyvin, vaan kesken toisen puheen tarraat tunnepohjaisesti kiinni siihen, mitä hän sanoo ja muodostat välittömästi vastaväitteen tai hyökkäyksen sitä vastaan sen sijaan, että kuuntelisit koko lauseen tai ajatuksenjuoksun. (Vaikka istuisit hiljaa hänen puhuessaan, et kuuntele, vaan mieluummin muovaat omaa argumenttiasi perustuen hänen aikaisempaan lauseen puolikkaaseensa, johon tarrasit kiinni.) Sitten, kun hyökkäät tai esität vastaväitteesi, hän sanoo ’en minä noin sanonut’ ja hän on oikeassa - mutta sinä lakkasit kuuntelemasta puolivälissä ensimmäistä asiaa, jonka hän sanoi ja josta et ollut samaa mieltä.
Ihminen, joka tuntee, että elämä ei ole reilua, koska hän soveltaa omaa standardiaan siitä, mikä on reilua, jokaiseen ihmiseen ja jokaiseen tapahtumaan elämässä, on tunnepohjainen järkeilijä. Jos se, mitä tapahtuu, eroaa siitä, mikä hänen mielestään on reilua, hän tuntee närkästystä ja vihaa. Esimerkkinä olisi ihminen, joka kokee, että hän ansaitsisi isomman palkankorotuksen, mutta pomo ei salli sitä. Tai puolison suhteen: hän haluaa paremman auton tai paremmat huonekalut tai yksityisen golf- ym. kerhon jäsenyyden tai kalliimman lomamatkan, mutta hänen puolisonsa vaatii, että he käyttävät rahaa ainoastaan sen verran, kuin heillä on varaa. Tämä myös on ihminen, joka shoppailee tuhlailevasti tai ahmii ruokaa, koska kokee ansaitsevansa ’sen’, koska jokin muu asia jossakin muualla hänen elämässään on ollut epäreilua häntä kohtaan.
Syytät tunnepohjaisesta tuskastasi muita, kuten puolisoa tai ystävää. Oletko ajatellut tai sanonut: ’Lakkaa tekemästä oloani niin huonoksi oman itseni suhteen.’ Kukaan ei todellakaan voi saada sinua tuntemaan oloasi huonoksi oman itsesi suhteen, se on sinun ongelmasi - mutta syytät toisia.
Sinun on oltava oikeassa jokaisessa väittelyssä tai keskustelussa. Taivutat ihmisiä siihen, mitä sinä haluat - esimerkiksi poikaystävän, jonka tyttöystävä pakottaa tai jota tyttöystävä manipuloi saadakseen tämän pukeutumaan tai käyttäytymään kuten tyttöystävä haluaa. Oikeassa oleminen ja saaden asiat sujumaan oman tahtosi mukaan on tärkeämpää kuin ylemmällä tasolla oleva rauha suhteessa. Rauhaa ei ole, ellei toinen ihminen taivu sinun tahtoosi. Tämä ihminen järkeilee tunteittensa kautta eikä sitä vastaan voi mitenkään voittaa, sillä jos hän tuntee olevansa oikeassa, silloin hän on oikeassa ja hänen ystävänsä tai puolisonsa tai pastorinsa tai työkaverinsa tai pomonsa on väärässä.
Vangittaisiinko vähän ajatuksia kuuliaisuuteen, jooko?
”Me hajotamme maahan järjen päätelmät (engl. kuvitelmat) ja jokaisen varustuksen (engl. jokaisen korkean asian), joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.”
Kreikan kielen sana, joka on käännetty sanaksi ’kuvitelmat’ (suom. Raamatussa ’järjen päätelmät’) on ’logismos’, ja se tarkoittaa ’ ytimessä oleva järkeily, joka heijastaa jonkun arvoja, kuinka he antavat arvoa asioille päättääkseen, mitä pitävät järkevänä’. ’Logismos’ painottaa mielipiteen päättämistä. Lyhyesti sanottuna: kuvitelma ja siihen liittyvä tunne siitä, minkä me ajattelemme olevan oikein ja soveliasta ja miten asioiden tulisi olla.
Linnan seinät
”Jokainen varustus” (englanninkielisessä Raamatussa ’jokainen korkea asia’) on kreikan kielen sana ’hupsoma’ ja tarkoittaa ’korkeaa muuria, korkeaa estettä, suojamuuria’ (kuten linnan muuria). Toisin sanoen meidän tunnepohjainen järkeilymme ja mielipiteemme, jotka olemme muodostaneet noista tunteista, toimivat linnan muurina estäen Kristuksen ajatuksia ja teitä vaikuttamasta meihin, niin että ne vetäisivät meidät pois tunteistamme ja kuvitelmistamme.
Me rakennamme muurit, koska me teemme päätöksiä ja muodostamme mielipiteitä perustuen (vääriin) tunteisiin järjen käytön sijasta.
Ainoa ratkaisu on tunteiden pitäminen kurissa
Tunteiden ’vangitseminen’ kuuliaisuuteen. Kreikan kielen sana ’vangittu’ on ’aichmalatos’, jossa sana ’aichma’ tarkoittaa keihästä. Tämä sana tarkoittaa keihäällä osoittamalla vangituksi otettua - ottaa ajatukset sotavangeiksi on se tarkka kielikuva, jota Paavali käyttää, sillä niinä aikoina vangit vangittiin keihäällä osoittamalla. Niin meidän on tehtävä meidän ’ydinarvoillemme, joiden kautta me annamme jollekin asialle merkityksen’.
Kun aluksi pyrimme tekemään näin, se on tavallisesti hyvin vaikeaa, koska tunnepohjaisesti järkeilevä ihminen on tehnyt sitä koko elämänsä ajan, eikä kukaan muu kuin Jeesus ole koskaan saanut heitä tutkimaan itseään.
Vielä kirjaimellisemmin: ”Repikää alas mielipiteenne, jotka nostavat itsensä linnan muuriksi sitä vastaan, mitä me tiedämme Kristuksen teistä ja ajatuksista. Ottakaa jokainen tunne ja ajatus ja tarkoitusperä vangiksi keihäällä osoittaen kuten sotavanki ja pankaa se alistumaan sille, mitä kuulette (Jeesuksesta), ja olkaa valmiita kostamaan itsessänne oleva mikä tahansa tottelemattomuus, jonka löydämme (tunnepohjaisesta järkeilystämme ja ajattelustamme ja tunteistamme).” (2. Kor.10:5-6)
Se, miten ihminen vapauttaa itsensä tunnepohjaisesta järkeilystä, seuraa ensi viikolla, jolloin tämä opetussarja päättyy. Siihen saakka, siunauksia,
John Fenn/VS
Tunnepohjainen järkeily tai järkiperäinen ajattelu osa 3
Hei kaikki,
tunteiden pohjalta järkeilevä ihminen, uskoo sen olevan totta, minkä hän tuntee, jopa silloin kun fyysiset ja loogiset todisteet sanoisivat, ettei se, mitä he tuntevat, ole totta. He uskovat, mitä heidän tunteensa kertovat heille ylitse kaiken muun.
He myös vaativat, että toisten ihmisten ja elämän pitäisi taipua siihen, mitä he tuntevat – ja mikä tahansa tai kuka tahansa, mikä tai joka on vastoin sitä, mitä he tuntevat tunnepohjaisessa järkeilyssään, eliminoidaan pois. Tässä on joitakin esimerkkejä.
Havainnollistaen asiaa... tosielämän esimerkkejä tunnepohjaisesta järkeilystä
Puoliso ei voi vastustaa sen uskomista, että hänen kumppaninsa on uskoton tulkiten kaiken, mitä sanotaan ja tehdään, tunnepohjaiseksi todisteeksi siitä, että kumppanin täytyy tapailla jotakuta toista, vaikka ei itse asiassa olisi mitään fyysisiä tai suhteeseen perustuvia todisteita siitä, että se olisi totta.
Tunnet itsesi yksinäiseksi, joten päättelet siitä, ettet ole rakastamisen arvoinen, joten sen vuoksi kukaan ei välitä sinusta.
Ajattelet, että sinun uusi romanttisen kiinnostuksesi kohde on täydellinen kaikin tavoin, jopa siinä määrin, ettet kykene näkemään hänen olevan viallinen ihminen kuten sinä itsekin - sinulla on hyvä tunne hänestä etkä näe mitään muuta kuin sen hyvän ja ’rakastut’, koska sinulla on ’hyvät fiilikset’ hänestä, ja selität pois hänen vikansa tai ajattelet, että sinä muutat kyllä hänet.
Olet vihainen jollekulle, mutta et kykene selittämään, miksi olet vihainen hänelle, tai syysi siihen, että olet vihainen hänelle, ovat pikkumaisia ja suhteettomiksi paisuteltuja - tunnet, että hän teki jotakin tarpeeksi pahaa, mikä oikeuttaa sinun vihasi.
Tunnet olevasi tyhmä, vaikka elämäsi todisteet näyttävät sinun olevan ’suunnilleen tasoissa’ toisten kanssa, et kykene unohtamaan elämässäsi tekemiäsi virheitä, joita jokainen tekee tai päätöksiä, jotka me kaikki tekisimme toisin näin jälkikäteen ajateltuna. Mutta silti tunnet itsesi tyhmäksi.
Keskityt sinä päivänä tapahtuneeseen negatiiviseen asiaan, etkä kykene näkemään mitään muuta kuin sen, se täyttää tunteesi ja ajatuksesi. Päiväsi ja tapahtumasi meni pilalle sen yhden negatiivisen asian takia.
Odotuksesi ovat niin korkealla tasolla, että kaikki on joka täydellistä ja pilalla. Näet asiat ainoastaan oikeina tai väärinä, hyvinä tai pahoina.
Jokainen ja kaikki on oikein tai väärin, et kykene näkemään monimutkaisempia ongelmia tai muita tekijöitä siinä, miksi joku sanoi tai teki jotakin. Jos joku on väärässä, hänet eliminoidaan ystäväpiiristäsi ja kontakteistasi. Et pidä heistä, koska pystyt näkemään ainoastaan heidän puutteensa. Tunnet, että heidän puutteensa ovat vaarallisia sinulle.
Et kuuntele hyvin, vaan kesken toisen puheen tarraat tunnepohjaisesti kiinni siihen, mitä hän sanoo ja muodostat välittömästi vastaväitteen tai hyökkäyksen sitä vastaan sen sijaan, että kuuntelisit koko lauseen tai ajatuksenjuoksun. (Vaikka istuisit hiljaa hänen puhuessaan, et kuuntele, vaan mieluummin muovaat omaa argumenttiasi perustuen hänen aikaisempaan lauseen puolikkaaseensa, johon tarrasit kiinni.) Sitten, kun hyökkäät tai esität vastaväitteesi, hän sanoo ’en minä noin sanonut’ ja hän on oikeassa - mutta sinä lakkasit kuuntelemasta puolivälissä ensimmäistä asiaa, jonka hän sanoi ja josta et ollut samaa mieltä.
Ihminen, joka tuntee, että elämä ei ole reilua, koska hän soveltaa omaa standardiaan siitä, mikä on reilua, jokaiseen ihmiseen ja jokaiseen tapahtumaan elämässä, on tunnepohjainen järkeilijä. Jos se, mitä tapahtuu, eroaa siitä, mikä hänen mielestään on reilua, hän tuntee närkästystä ja vihaa. Esimerkkinä olisi ihminen, joka kokee, että hän ansaitsisi isomman palkankorotuksen, mutta pomo ei salli sitä. Tai puolison suhteen: hän haluaa paremman auton tai paremmat huonekalut tai yksityisen golf- ym. kerhon jäsenyyden tai kalliimman lomamatkan, mutta hänen puolisonsa vaatii, että he käyttävät rahaa ainoastaan sen verran, kuin heillä on varaa. Tämä myös on ihminen, joka shoppailee tuhlailevasti tai ahmii ruokaa, koska kokee ansaitsevansa ’sen’, koska jokin muu asia jossakin muualla hänen elämässään on ollut epäreilua häntä kohtaan.
Syytät tunnepohjaisesta tuskastasi muita, kuten puolisoa tai ystävää. Oletko ajatellut tai sanonut: ’Lakkaa tekemästä oloani niin huonoksi oman itseni suhteen.’ Kukaan ei todellakaan voi saada sinua tuntemaan oloasi huonoksi oman itsesi suhteen, se on sinun ongelmasi - mutta syytät toisia.
Sinun on oltava oikeassa jokaisessa väittelyssä tai keskustelussa. Taivutat ihmisiä siihen, mitä sinä haluat - esimerkiksi poikaystävän, jonka tyttöystävä pakottaa tai jota tyttöystävä manipuloi saadakseen tämän pukeutumaan tai käyttäytymään kuten tyttöystävä haluaa. Oikeassa oleminen ja saaden asiat sujumaan oman tahtosi mukaan on tärkeämpää kuin ylemmällä tasolla oleva rauha suhteessa. Rauhaa ei ole, ellei toinen ihminen taivu sinun tahtoosi. Tämä ihminen järkeilee tunteittensa kautta eikä sitä vastaan voi mitenkään voittaa, sillä jos hän tuntee olevansa oikeassa, silloin hän on oikeassa ja hänen ystävänsä tai puolisonsa tai pastorinsa tai työkaverinsa tai pomonsa on väärässä.
Vangittaisiinko vähän ajatuksia kuuliaisuuteen, jooko?
”Me hajotamme maahan järjen päätelmät (engl. kuvitelmat) ja jokaisen varustuksen (engl. jokaisen korkean asian), joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.”
Kreikan kielen sana, joka on käännetty sanaksi ’kuvitelmat’ (suom. Raamatussa ’järjen päätelmät’) on ’logismos’, ja se tarkoittaa ’ ytimessä oleva järkeily, joka heijastaa jonkun arvoja, kuinka he antavat arvoa asioille päättääkseen, mitä pitävät järkevänä’. ’Logismos’ painottaa mielipiteen päättämistä. Lyhyesti sanottuna: kuvitelma ja siihen liittyvä tunne siitä, minkä me ajattelemme olevan oikein ja soveliasta ja miten asioiden tulisi olla.
Linnan seinät
”Jokainen varustus” (englanninkielisessä Raamatussa ’jokainen korkea asia’) on kreikan kielen sana ’hupsoma’ ja tarkoittaa ’korkeaa muuria, korkeaa estettä, suojamuuria’ (kuten linnan muuria). Toisin sanoen meidän tunnepohjainen järkeilymme ja mielipiteemme, jotka olemme muodostaneet noista tunteista, toimivat linnan muurina estäen Kristuksen ajatuksia ja teitä vaikuttamasta meihin, niin että ne vetäisivät meidät pois tunteistamme ja kuvitelmistamme.
Me rakennamme muurit, koska me teemme päätöksiä ja muodostamme mielipiteitä perustuen (vääriin) tunteisiin järjen käytön sijasta.
Ainoa ratkaisu on tunteiden pitäminen kurissa
Tunteiden ’vangitseminen’ kuuliaisuuteen. Kreikan kielen sana ’vangittu’ on ’aichmalatos’, jossa sana ’aichma’ tarkoittaa keihästä. Tämä sana tarkoittaa keihäällä osoittamalla vangituksi otettua - ottaa ajatukset sotavangeiksi on se tarkka kielikuva, jota Paavali käyttää, sillä niinä aikoina vangit vangittiin keihäällä osoittamalla. Niin meidän on tehtävä meidän ’ydinarvoillemme, joiden kautta me annamme jollekin asialle merkityksen’.
Kun aluksi pyrimme tekemään näin, se on tavallisesti hyvin vaikeaa, koska tunnepohjaisesti järkeilevä ihminen on tehnyt sitä koko elämänsä ajan, eikä kukaan muu kuin Jeesus ole koskaan saanut heitä tutkimaan itseään.
Vielä kirjaimellisemmin: ”Repikää alas mielipiteenne, jotka nostavat itsensä linnan muuriksi sitä vastaan, mitä me tiedämme Kristuksen teistä ja ajatuksista. Ottakaa jokainen tunne ja ajatus ja tarkoitusperä vangiksi keihäällä osoittaen kuten sotavanki ja pankaa se alistumaan sille, mitä kuulette (Jeesuksesta), ja olkaa valmiita kostamaan itsessänne oleva mikä tahansa tottelemattomuus, jonka löydämme (tunnepohjaisesta järkeilystämme ja ajattelustamme ja tunteistamme).” (2. Kor.10:5-6)
Se, miten ihminen vapauttaa itsensä tunnepohjaisesta järkeilystä, seuraa ensi viikolla, jolloin tämä opetussarja päättyy. Siihen saakka, siunauksia,
John Fenn/VS
RSS Feed