Emotional reasoning, or rational thinking #2 Justified anger
Tunnepohjainen järkeily tai järkiperäinen ajattelu osa 2 Oikeutettu viha
Hei kaikki,
muinaisen Israelin asettuessa maahansa, rakentaessa temppelin ja kaupunkien kasvaessa, kaupungin asukkaiden tarpeesta ostaa eläimiä vaadittuja uhreja varten oli tullut mittava teollisuudenala. Jos elät Vanhan Testamentin lain mukaan ja asut kaupungissa, mistä saat karitsan pääsiäiseksi? Jos teit syntiä tai sinun tarvitsi uhrata jokin toinen uhri, mistä sinä saisit kyyhkyset ja karitsan tai vuohen uhrattaviksi?
Leeviläiset olivat papillinen heimo, mutta temppelissä oli rajoitettu määrä töitä tehtävänä, joten heidän määränsä kasvaessa ja useampien ihmisten alkaessa elää kaupungeissa, leeviläiset alkoivat kasvattaa eläimiä uhreiksi kaupunkiasukkaille, erityisesti Betlehemin ympärillä, missä oli suuria laitumia. Epäilemättä juuri noille leeviläisille paimenille enkelit ilmestyivät, kun Jeesus syntyi, pysytellen auktoriteettien rajoissa ilmoittamalla ensin papistolle, että lopullinen Uhrikaritsa oli syntynyt kaupungissa.
Kaupunkiasukkaiden tullessa temppeliin siellä oli kauppatoreja, joilla myytiin eläimiä, joita vaadittiin uhrauksiin, kuten myös ’rahanvaihtajia’, jotka mainitaan Joh. 2:13-19 ja Matt.21:11-13. Tämä on ryhmä, jota vastaan Jeesus hyökkäsi kumoamalla heidän pöytänsä ja tehden ruoskia köysistä ajaakseen heidät kaikki ulos sanoen: ”Kirjoitettu on: `Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi´, mutta te teette siitä ryövärien luolan.”
2. Moos. 30:11-16 vaati ’temppeliveron’, joka oli puoli sekeliä ja jonka ihmiset maksoivat tullessaan tekemään uhrauksensa. Mutta evankeliumit kertovat meille, että tämä oli pääsiäinen, joten juutalaiset tulivat kaikkialta ympäri Rooman imperiumia, mikä tarkoittaa, että he käyttivät valuuttaa (kolikkoa), jossa oli pakanajumalan tai -jumalattaren kuva, mikä ei ollut hyväksyttävää. Niinpä he vaihtoivat pakanavaluuttansa juutalaiseen puolisekeliin.
Rahanvaihtajat ja eläinten myyjät veloittivat kohtuuttomia hintoja kaupunkiasukkailta ja vierailijoilta, jotka tulivat kaupunkiin pääsiäisenä, mikä oli se, mihin Jeesus vihastui - ihmisten kiristämiseen, ihmisten, jotka olivat ansassa, koska heidän oli tehtävä uhrauksia ollakseen vanhurskaita Jumalan edessä. Rahanvaihtajat käyttivät hyväkseen heidän tilannettaan.
Oikeutettu viha ei ole tunteellista järkeilyä - eikä se ole syntiä
Jeesus oli oikeutettu vihassaan, koska ei ollut oikein, että kiristystä tapahtui ja vieläpä temppelin alueella. Sen sijaan, että temppelin alue olisi ollut sitä varten, että ihmiset saisivat rukoilla ja keskittyä Jumalaan, he olivat avanneet kahvilan...öö, anteeksi, siis avanneet kauppatorin aulaan, ja vielä sellaisen, joka veloitti kohtuuttomia hintoja käyttäen hyväkseen niitä, jotka olivat tulleet palvomaan ja uhraamaan uhreja Jumalalle. :)
Jos sinä tai minä näemme epäoikeudenmukaisen tilanteen ja me suutumme, se voi hyvinkin olla vanhurskasta vihaa. Mutta nykypäivänä ikuisiin periaatteisiin oikeasta ja väärästä perustuvan vihan rajat on korvattu vihalla, joka perustuu siihen ’koska minä tunnen niin’.
Ystävyys päättyi, koska toinen ystävä ei oikeuttanut eikä suvainnut ystävänsä aviorikosta. Nainen oli oikeuttanut syrjähyppynsä naimisissa olevan miehen kanssa, koska miehen avioliitto oli epäonnistumassa, koska mies sanoi suunnittelevansa hakevansa eroa ja koska mies ei ollut onnellinen. Nainen ja heidän syrjähyppynsä olivat tehneet miehen ja naisen hyvin onnelliseksi, joten naisen ajattelussa aviorikos oli Jumalan tarjoama tapa miehen paeta onnetonta avioliittoaan.
Kun naisen ystävä kutsui sitä siksi, mitä se oli, aviorikokseksi, ja ilmaisi vihansa ja järkytyksensä ystävänsä oikeutuksista, ystävä ryntäsi ulos ja katkaisi kaiken yhteyden ystäväänsä. Avionrikkoja käytti tunnepohjaista järkeilyä ollen vihoissaan ystävälleen, joka puolusti oikean ja väärän periaatteita. Nainen oikeutti aviorikoksensa perustuen siihen, mitä hän tunsi, ja väitti itselleen, että kyseessä oli Jumala, joka johdatti hänet tekemään niin.
Sydämen kovuuden kerrokset
Toinen tilanne, missä Jeesus suuttui, tapahtui Mark.3:1-5, ja siinä oli kyseessä sellaisen miehen parantaminen, jolla oli kuihtunut käsi. Jeesus oli kysynyt uskonnollisilta johtajilta, oliko oikein tehdä hyvää sapattina, mutta he kieltäytyivät vastaamasta hänelle.
Teksti kertoo meille: ”Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin, murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta...” Kreikankielen juurisanaa ’poroo’ käytetään kuvaamaan heidän sydämensä kovuutta. Yleisessä käytössä se oli rakennustermi ja sitä käytettiin kuvaamaan kalkkimaalin tai laastin kerroksia, joita seinään levitettiin. Ensimmäinen levitys, sitten annetaan sen kuivua. Sitten toinen levitys, sitten annetaan sen kuivua. Termiä käytettiin myös kuvaamaan känsää, joka on rakoille menneen ihon kerrostuma, kunnes iho kovettuu.
Jeesus oli vihainen niille, jotka osoittivat tuollaista käsittelytapaa ajatuksissaan ja elämässään. He tiesivät, mikä oikea vastaus oli - kyllä, on oikein tehdä hyvää sapattina - mutta he eivät halunneet käsitellä ajatustensa ja tunteellisen järkeilynsä epävanhurskautta, joten he pysyivät hiljaa. Vastatakseen vanhurskaasti heidän olisi pitänyt käsitellä rakentamiensa kovuuden kerrokset - ja siinä oli liikaa työtä. Heidän olisi myönnettävä ja paljastettava syvempiä kerroksia kovettumista ja vääriä tunteita ja vääriä järkeilyjä - eivätkä he halunneet tehdä sitä.
Jeesus teki siitä huolimatta sen, mikä oli oikein, ja paransi miehen näyttäen meille esimerkkiä, että tekisimme aina oikein siitä riippumatta, miten muut ottavat sen vastaan. Kuten Joh. 3:20 sanoo: ”Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi (engl. paljastettaisi).”
Tämän päivän opetuksena on, että meidän tulisi tutkia itseämme nähdäksemme, onko vihamme oikeutettua (vanhurskasta) vihaa vai ei. Perustuuko vihamme tunteeseen, koska sen spontaanin reaktion alla piilee epäloogista ajattelua ja ongelmia, joita suojelemme, ollen vihaisia kenelle tahansa, joka lähestyy?
Vai onko kyseessä jotakin yksinkertaista, kuten koiran potkaiseminen, kun tulet kotiin, koska olet vihainen jollekulle töissä? Oletko vihainen jollekulle toiselle, mutta purat sen lapsiisi? Vihastutko vain, koska sinusta tuntuu siltä, vai suostutko tutkimaan sydäntäsi nähdäksesi, mikä todellinen ongelma on?
Lisää ensi viikolla...siihen saakka, siunauksia,
John Fenn/VS
Pdf: http://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia---pdf.html
Tunnepohjainen järkeily tai järkiperäinen ajattelu osa 2 Oikeutettu viha
Hei kaikki,
muinaisen Israelin asettuessa maahansa, rakentaessa temppelin ja kaupunkien kasvaessa, kaupungin asukkaiden tarpeesta ostaa eläimiä vaadittuja uhreja varten oli tullut mittava teollisuudenala. Jos elät Vanhan Testamentin lain mukaan ja asut kaupungissa, mistä saat karitsan pääsiäiseksi? Jos teit syntiä tai sinun tarvitsi uhrata jokin toinen uhri, mistä sinä saisit kyyhkyset ja karitsan tai vuohen uhrattaviksi?
Leeviläiset olivat papillinen heimo, mutta temppelissä oli rajoitettu määrä töitä tehtävänä, joten heidän määränsä kasvaessa ja useampien ihmisten alkaessa elää kaupungeissa, leeviläiset alkoivat kasvattaa eläimiä uhreiksi kaupunkiasukkaille, erityisesti Betlehemin ympärillä, missä oli suuria laitumia. Epäilemättä juuri noille leeviläisille paimenille enkelit ilmestyivät, kun Jeesus syntyi, pysytellen auktoriteettien rajoissa ilmoittamalla ensin papistolle, että lopullinen Uhrikaritsa oli syntynyt kaupungissa.
Kaupunkiasukkaiden tullessa temppeliin siellä oli kauppatoreja, joilla myytiin eläimiä, joita vaadittiin uhrauksiin, kuten myös ’rahanvaihtajia’, jotka mainitaan Joh. 2:13-19 ja Matt.21:11-13. Tämä on ryhmä, jota vastaan Jeesus hyökkäsi kumoamalla heidän pöytänsä ja tehden ruoskia köysistä ajaakseen heidät kaikki ulos sanoen: ”Kirjoitettu on: `Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi´, mutta te teette siitä ryövärien luolan.”
2. Moos. 30:11-16 vaati ’temppeliveron’, joka oli puoli sekeliä ja jonka ihmiset maksoivat tullessaan tekemään uhrauksensa. Mutta evankeliumit kertovat meille, että tämä oli pääsiäinen, joten juutalaiset tulivat kaikkialta ympäri Rooman imperiumia, mikä tarkoittaa, että he käyttivät valuuttaa (kolikkoa), jossa oli pakanajumalan tai -jumalattaren kuva, mikä ei ollut hyväksyttävää. Niinpä he vaihtoivat pakanavaluuttansa juutalaiseen puolisekeliin.
Rahanvaihtajat ja eläinten myyjät veloittivat kohtuuttomia hintoja kaupunkiasukkailta ja vierailijoilta, jotka tulivat kaupunkiin pääsiäisenä, mikä oli se, mihin Jeesus vihastui - ihmisten kiristämiseen, ihmisten, jotka olivat ansassa, koska heidän oli tehtävä uhrauksia ollakseen vanhurskaita Jumalan edessä. Rahanvaihtajat käyttivät hyväkseen heidän tilannettaan.
Oikeutettu viha ei ole tunteellista järkeilyä - eikä se ole syntiä
Jeesus oli oikeutettu vihassaan, koska ei ollut oikein, että kiristystä tapahtui ja vieläpä temppelin alueella. Sen sijaan, että temppelin alue olisi ollut sitä varten, että ihmiset saisivat rukoilla ja keskittyä Jumalaan, he olivat avanneet kahvilan...öö, anteeksi, siis avanneet kauppatorin aulaan, ja vielä sellaisen, joka veloitti kohtuuttomia hintoja käyttäen hyväkseen niitä, jotka olivat tulleet palvomaan ja uhraamaan uhreja Jumalalle. :)
Jos sinä tai minä näemme epäoikeudenmukaisen tilanteen ja me suutumme, se voi hyvinkin olla vanhurskasta vihaa. Mutta nykypäivänä ikuisiin periaatteisiin oikeasta ja väärästä perustuvan vihan rajat on korvattu vihalla, joka perustuu siihen ’koska minä tunnen niin’.
Ystävyys päättyi, koska toinen ystävä ei oikeuttanut eikä suvainnut ystävänsä aviorikosta. Nainen oli oikeuttanut syrjähyppynsä naimisissa olevan miehen kanssa, koska miehen avioliitto oli epäonnistumassa, koska mies sanoi suunnittelevansa hakevansa eroa ja koska mies ei ollut onnellinen. Nainen ja heidän syrjähyppynsä olivat tehneet miehen ja naisen hyvin onnelliseksi, joten naisen ajattelussa aviorikos oli Jumalan tarjoama tapa miehen paeta onnetonta avioliittoaan.
Kun naisen ystävä kutsui sitä siksi, mitä se oli, aviorikokseksi, ja ilmaisi vihansa ja järkytyksensä ystävänsä oikeutuksista, ystävä ryntäsi ulos ja katkaisi kaiken yhteyden ystäväänsä. Avionrikkoja käytti tunnepohjaista järkeilyä ollen vihoissaan ystävälleen, joka puolusti oikean ja väärän periaatteita. Nainen oikeutti aviorikoksensa perustuen siihen, mitä hän tunsi, ja väitti itselleen, että kyseessä oli Jumala, joka johdatti hänet tekemään niin.
Sydämen kovuuden kerrokset
Toinen tilanne, missä Jeesus suuttui, tapahtui Mark.3:1-5, ja siinä oli kyseessä sellaisen miehen parantaminen, jolla oli kuihtunut käsi. Jeesus oli kysynyt uskonnollisilta johtajilta, oliko oikein tehdä hyvää sapattina, mutta he kieltäytyivät vastaamasta hänelle.
Teksti kertoo meille: ”Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin, murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta...” Kreikankielen juurisanaa ’poroo’ käytetään kuvaamaan heidän sydämensä kovuutta. Yleisessä käytössä se oli rakennustermi ja sitä käytettiin kuvaamaan kalkkimaalin tai laastin kerroksia, joita seinään levitettiin. Ensimmäinen levitys, sitten annetaan sen kuivua. Sitten toinen levitys, sitten annetaan sen kuivua. Termiä käytettiin myös kuvaamaan känsää, joka on rakoille menneen ihon kerrostuma, kunnes iho kovettuu.
Jeesus oli vihainen niille, jotka osoittivat tuollaista käsittelytapaa ajatuksissaan ja elämässään. He tiesivät, mikä oikea vastaus oli - kyllä, on oikein tehdä hyvää sapattina - mutta he eivät halunneet käsitellä ajatustensa ja tunteellisen järkeilynsä epävanhurskautta, joten he pysyivät hiljaa. Vastatakseen vanhurskaasti heidän olisi pitänyt käsitellä rakentamiensa kovuuden kerrokset - ja siinä oli liikaa työtä. Heidän olisi myönnettävä ja paljastettava syvempiä kerroksia kovettumista ja vääriä tunteita ja vääriä järkeilyjä - eivätkä he halunneet tehdä sitä.
Jeesus teki siitä huolimatta sen, mikä oli oikein, ja paransi miehen näyttäen meille esimerkkiä, että tekisimme aina oikein siitä riippumatta, miten muut ottavat sen vastaan. Kuten Joh. 3:20 sanoo: ”Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi (engl. paljastettaisi).”
Tämän päivän opetuksena on, että meidän tulisi tutkia itseämme nähdäksemme, onko vihamme oikeutettua (vanhurskasta) vihaa vai ei. Perustuuko vihamme tunteeseen, koska sen spontaanin reaktion alla piilee epäloogista ajattelua ja ongelmia, joita suojelemme, ollen vihaisia kenelle tahansa, joka lähestyy?
Vai onko kyseessä jotakin yksinkertaista, kuten koiran potkaiseminen, kun tulet kotiin, koska olet vihainen jollekulle töissä? Oletko vihainen jollekulle toiselle, mutta purat sen lapsiisi? Vihastutko vain, koska sinusta tuntuu siltä, vai suostutko tutkimaan sydäntäsi nähdäksesi, mikä todellinen ongelma on?
Lisää ensi viikolla...siihen saakka, siunauksia,
John Fenn/VS
Pdf: http://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia---pdf.html
RSS Feed