Emotional reasoning, or rational thinking #1 I feel it, therefore I am
Tunnepohjainen järkeily tai järkiperäinen ajattelu osa 1 Tunnen sen, näin ollen minä olen
Hei kaikki,
antakaa minun määritellä ’tunnepohjainen järkeily’ heti alkuunsa:
Tunnepohjainen järkeily on prosessi, jossa henkilö uskoo hänen tunnepohjaisen reaktionsa olevan totta huolimatta todisteista hänen edessään. Se on prosessi, jonka avulla muodostamme ajatuksia, mielipiteitä, ideoita tai uskomuksia sen perusteella, miltä meistä tuntuu.
Tämä tarkoittaa, että logiikka, todisteet ja tosiasiat eivät vaikuta tunnepohjaiseen järkeilijään, koska hän uskoo, että se, mitä hän tuntee ja niin ollen ajattelee, on totta. Mikään määrä faktoja ja todisteita ei voi muuttaa hänen mieltään. Vaikka hän havaitsisi jopa todisteita, jotka olisivat hänen tunteittensa vastaisia, hän ei hyväksy sitä, koska hän tarkoituksellisesti hylkää logiikan suosimiensa tunteiden hyväksi.
Hän tuntee niin, näin ollen se on totta. Piste. Sillä sipuli. Asia loppuun käsitelty.
Tunnepohjainen järkeilijä jättää sivuun logiikan ja ajatusprosessin, johon sisältyy analyysiä, pohdiskelua, mietiskelyä ja päättelyä korottaakseen sen sijaan kaiken yläpuolelle sen, mitä hän tuntee jotakin henkilöä kohtaan tai jostakin tilanteesta. Tunnepohjainen järkeily johtaa ihmisen toimintahäiriön ja jopa ajoittain itsetuhoisuuden tielle.
Anna kun olen suorasukainen: Et koskaan kasva hengellisesti yli tunnepohjaisen terveyden tasoasi.
Sanan kirjoitukset käskevät toistuvasti meitä vangitsemaan ajatuksemme kuuliaisuuteen, ajattelemaan hyviä asioita, uskomaan parasta, ja enemmänkin; silti kristillinen kulttuuri on täynnä tunnepohjaisia järkeilijöitä.
He ovat hengellisiä vauvoja, jopa tunnettuaan Herran jo vuosia elämän tapahtumista johtuvan tunnepohjaisen lamaantumisen sitomia.
Heidän ongelmansa eivät perustu tunteisiin, vaan heidän ajatusmaailmaansa. Monet valitsevat jumittua tunnepohjaiseen uraan, koska he ovat tulleet satutetuiksi liian monta kertaa tai koska heistä ei vain ole siihen, että he kävisivät taistelua ajatuksista ylitse tunteiden. Jotkut eivät ole koskaan oppineet, kuinka ajatella, kuinka panna tunteensa alistumaan Kristukselle ja Hänen teilleen ja Hänen ajatuksilleen - he eivät koskaan ole oppineet korkeampia teitä.
Ajatusten täytyy hallita tunteita eikä tunteiden hallita ajatuksia. Paavali ei sanonut, että pitäisi vangita järkeily kuuliaisuuteen, vaan kuvitelmat (engl. Raamatun käännös).
Vastuuvapauslausekkeena totean, että on aikoja, jolloin on hyvä totella tunteita, ja parhaassa tapauksessa järkeily ja tunteet toimivat käsi kädessä. Loppujen lopuksihan sairaalan teho-osaston huoneessa haluat lääkäreitä ja hoitajia, jotka sekä reagoivat tunteellisesti hätätilanteen välittömyyteen, että myös kykenevät pohtimaan perusteellisesti, mitä tarvitsee tehdä potilaan pelastamiseksi.
Joitakin esimerkkejä
Esimerkkeihin kuuluu kykenemättömyys ja haluttomuus tehdä päätöksiä.
Henkilö saattaa olla kohtaamassa vakavia taloudellisia vaikeuksia, mutta ei kykene saamaan itseään lähtemään ulos ja hankkimaan työtä, koska toden sanoakseni hän nauttii Facebookista ja muista sosiaalisista medioista enemmän. Sen, mitä isovanhempamme kutsuivat laiskaksi, me leimaamme hengelliseksi tai muuten vain peittelemme logiikkaa siltä tosiasiasialta, että meitä ei vain huvita hankkia työtä.
”Tunnen itseni masentuneeksi, joten (näin ollen) avioliittoni on hajoamassa.” Tämä on henkilö, joka tuntee olonsa turvalliseksi masennuksessa valiten masennuksen turvallisuuden avioliittonsa ylitse sen sijaan, että lähtisi liikkeelle hankkimaan terapiaa ja työskentelemään vaikeuksien läpi. Hänen tunteensa saavat hänet miettimään, haluaako hän maksaa sen hinnan, mitä hänen avioliittonsa pelastaminen vaatisi. Tunteet estävät häntä tekemästä vaikeaa asiaa, joka auttaisi säilyttämään ja muuttamaan hänen avioliittonsa. Hän pysyy mieluummin sen turvissa, mitä tuntee, koska se on tuttua eikä siinä ole mitään epäonnistumisen riskiä. Tämä henkilö itse asiassa elää epäonnistumisessa, mutta ei pysty näkemään sitä.
Jos joku, joka on vihainen sinulle, on joskus poistanut sinut ystävistään Facebookissa, voi olla, että hän on tunnepohjainen järkeilijä. Olet saattanut osua arkaan paikkaan hänessä, ja ennen kuin tiedätkään, sinut on poistettu ystävistä. Sama asia tapahtuu myös tosielämässä - sinulla ja ystävällä voi olla väittely, jossa sinä yrität esittää järkisyitä asiassa, mutta näkökohtasi kohtaavat tunteita, jotka eivät ole lähelläkään loogisia, ja ystävyytenne päättyy siihen paikkaan.
Eräs henkilö, joka innostui henkilökohtaisesta profetiasta niin kutsutulta ’profeetalta’, joka käski hänen lähteä Kiinaan, pakkasi ja oli häipynyt kahden viikon sisällä, koska Jumala sanoi niin. Hän oli jättänyt järjen käyttämisen sivuun ’logiikan, suunnittelun, tuen’ ja laskeutunut Hong Kongiin. Kuukautta myöhemmin seurakunta yritti epätoivoisesti koota rahoja kasaan ostaakseen hänelle lentolipun kotiin. Hän oli käyttänyt tunnepohjaista järkeilyä, mutta leimannut sen uskoksi. Se ei ollut uskoa, vaan julkeutta ja typeryyttä.
Tosielämässä tai sosiaalisessa mediassa voit mitata tunnepohjaista järkeilyä tarkkailemalla, onko henkilön reaktio paljon suurempi kuin tilanne vaatii. Onko hänen reaktionsa suhteeton käsillä olevaan tilanteeseen? Toisin sanoen meneekö hän aivan äärilaidoille, suivaantuuko hän, kiihtyykö hän tai saako hän vihaisia tunteenpurkauksia suhteesi, vaikka tilanne olisi vähäpätöinen? Hylkääkö hän logiikan, jos pääset ehkä ’vähän liian lähelle’, ja räjähtääkö hän silmillesi tai hajoaako hän kyyneliin tai syytöksiin? Hän on tunnepohjainen järkeilijä.
Toinen merkki tunnepohjaisesta järkeilystä on kysymykseen vastaamisen välttely. Sen sijaan, että jäisi viallisesta logiikastaan kiinni, tämä tunnepohjaisesti järkeilevä henkilö puhuu siitä, miltä hänestä tuntuu, kuinka toisia kohtaan on tehty väärin ja niin edelleen - käyttää tunteita häiriötekijänä estämässä vastaamista kysymykseen, johon hänen on epämukavaa vastata.
Joskus ihminen ei pysty rehellisesti prosessoimaan ajatuksiaan ja tunteitaan jostakin aiheesta tarpeeksi nopeasti keskustelun aikana, joten tunteellisen purkauksen vallassa huutaminen saa keskustelun päättymään, mikä ei saavuta mitään.
”En tunne olevani pelastettu, näin ollen en olekaan (ja Jumala on vihainen minulle).” Tämä on ihminen, joka voi lukea Raamatun tekstistä, että hän on pelastettu, mutta uskoo tunteitaan ennemmin kuin Jumalan Sanaa.
Miten Jeesus tyhjensi temppelin, käänsi pöydät ylösalaisin ja teki köysistä ruoskan, mutta silti teki sen ilman syntiä? Miten Paavalilla ja Barnabaalla oli niin äärimmäinen riita, että heidän tiensä erkanivat, mutta silti he pysyivät ystävinä ja heistä tuli työkavereita myöhemmin uudestaan? Miten Pietari työsti läpi tunteellisen purkauksensa, jossa hän kielsi Kristuksen, tullakseen suureksi apostoliksi?
Näitä asioita ja enemmänkin tässä sarjassa... lisää ensi viikolla, siihen saakka, siunauksia,
John Fenn/VS
Pdf: http://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia---pdf.html
Tunnepohjainen järkeily tai järkiperäinen ajattelu osa 1 Tunnen sen, näin ollen minä olen
Hei kaikki,
antakaa minun määritellä ’tunnepohjainen järkeily’ heti alkuunsa:
Tunnepohjainen järkeily on prosessi, jossa henkilö uskoo hänen tunnepohjaisen reaktionsa olevan totta huolimatta todisteista hänen edessään. Se on prosessi, jonka avulla muodostamme ajatuksia, mielipiteitä, ideoita tai uskomuksia sen perusteella, miltä meistä tuntuu.
Tämä tarkoittaa, että logiikka, todisteet ja tosiasiat eivät vaikuta tunnepohjaiseen järkeilijään, koska hän uskoo, että se, mitä hän tuntee ja niin ollen ajattelee, on totta. Mikään määrä faktoja ja todisteita ei voi muuttaa hänen mieltään. Vaikka hän havaitsisi jopa todisteita, jotka olisivat hänen tunteittensa vastaisia, hän ei hyväksy sitä, koska hän tarkoituksellisesti hylkää logiikan suosimiensa tunteiden hyväksi.
Hän tuntee niin, näin ollen se on totta. Piste. Sillä sipuli. Asia loppuun käsitelty.
Tunnepohjainen järkeilijä jättää sivuun logiikan ja ajatusprosessin, johon sisältyy analyysiä, pohdiskelua, mietiskelyä ja päättelyä korottaakseen sen sijaan kaiken yläpuolelle sen, mitä hän tuntee jotakin henkilöä kohtaan tai jostakin tilanteesta. Tunnepohjainen järkeily johtaa ihmisen toimintahäiriön ja jopa ajoittain itsetuhoisuuden tielle.
Anna kun olen suorasukainen: Et koskaan kasva hengellisesti yli tunnepohjaisen terveyden tasoasi.
Sanan kirjoitukset käskevät toistuvasti meitä vangitsemaan ajatuksemme kuuliaisuuteen, ajattelemaan hyviä asioita, uskomaan parasta, ja enemmänkin; silti kristillinen kulttuuri on täynnä tunnepohjaisia järkeilijöitä.
He ovat hengellisiä vauvoja, jopa tunnettuaan Herran jo vuosia elämän tapahtumista johtuvan tunnepohjaisen lamaantumisen sitomia.
Heidän ongelmansa eivät perustu tunteisiin, vaan heidän ajatusmaailmaansa. Monet valitsevat jumittua tunnepohjaiseen uraan, koska he ovat tulleet satutetuiksi liian monta kertaa tai koska heistä ei vain ole siihen, että he kävisivät taistelua ajatuksista ylitse tunteiden. Jotkut eivät ole koskaan oppineet, kuinka ajatella, kuinka panna tunteensa alistumaan Kristukselle ja Hänen teilleen ja Hänen ajatuksilleen - he eivät koskaan ole oppineet korkeampia teitä.
Ajatusten täytyy hallita tunteita eikä tunteiden hallita ajatuksia. Paavali ei sanonut, että pitäisi vangita järkeily kuuliaisuuteen, vaan kuvitelmat (engl. Raamatun käännös).
Vastuuvapauslausekkeena totean, että on aikoja, jolloin on hyvä totella tunteita, ja parhaassa tapauksessa järkeily ja tunteet toimivat käsi kädessä. Loppujen lopuksihan sairaalan teho-osaston huoneessa haluat lääkäreitä ja hoitajia, jotka sekä reagoivat tunteellisesti hätätilanteen välittömyyteen, että myös kykenevät pohtimaan perusteellisesti, mitä tarvitsee tehdä potilaan pelastamiseksi.
Joitakin esimerkkejä
Esimerkkeihin kuuluu kykenemättömyys ja haluttomuus tehdä päätöksiä.
Henkilö saattaa olla kohtaamassa vakavia taloudellisia vaikeuksia, mutta ei kykene saamaan itseään lähtemään ulos ja hankkimaan työtä, koska toden sanoakseni hän nauttii Facebookista ja muista sosiaalisista medioista enemmän. Sen, mitä isovanhempamme kutsuivat laiskaksi, me leimaamme hengelliseksi tai muuten vain peittelemme logiikkaa siltä tosiasiasialta, että meitä ei vain huvita hankkia työtä.
”Tunnen itseni masentuneeksi, joten (näin ollen) avioliittoni on hajoamassa.” Tämä on henkilö, joka tuntee olonsa turvalliseksi masennuksessa valiten masennuksen turvallisuuden avioliittonsa ylitse sen sijaan, että lähtisi liikkeelle hankkimaan terapiaa ja työskentelemään vaikeuksien läpi. Hänen tunteensa saavat hänet miettimään, haluaako hän maksaa sen hinnan, mitä hänen avioliittonsa pelastaminen vaatisi. Tunteet estävät häntä tekemästä vaikeaa asiaa, joka auttaisi säilyttämään ja muuttamaan hänen avioliittonsa. Hän pysyy mieluummin sen turvissa, mitä tuntee, koska se on tuttua eikä siinä ole mitään epäonnistumisen riskiä. Tämä henkilö itse asiassa elää epäonnistumisessa, mutta ei pysty näkemään sitä.
Jos joku, joka on vihainen sinulle, on joskus poistanut sinut ystävistään Facebookissa, voi olla, että hän on tunnepohjainen järkeilijä. Olet saattanut osua arkaan paikkaan hänessä, ja ennen kuin tiedätkään, sinut on poistettu ystävistä. Sama asia tapahtuu myös tosielämässä - sinulla ja ystävällä voi olla väittely, jossa sinä yrität esittää järkisyitä asiassa, mutta näkökohtasi kohtaavat tunteita, jotka eivät ole lähelläkään loogisia, ja ystävyytenne päättyy siihen paikkaan.
Eräs henkilö, joka innostui henkilökohtaisesta profetiasta niin kutsutulta ’profeetalta’, joka käski hänen lähteä Kiinaan, pakkasi ja oli häipynyt kahden viikon sisällä, koska Jumala sanoi niin. Hän oli jättänyt järjen käyttämisen sivuun ’logiikan, suunnittelun, tuen’ ja laskeutunut Hong Kongiin. Kuukautta myöhemmin seurakunta yritti epätoivoisesti koota rahoja kasaan ostaakseen hänelle lentolipun kotiin. Hän oli käyttänyt tunnepohjaista järkeilyä, mutta leimannut sen uskoksi. Se ei ollut uskoa, vaan julkeutta ja typeryyttä.
Tosielämässä tai sosiaalisessa mediassa voit mitata tunnepohjaista järkeilyä tarkkailemalla, onko henkilön reaktio paljon suurempi kuin tilanne vaatii. Onko hänen reaktionsa suhteeton käsillä olevaan tilanteeseen? Toisin sanoen meneekö hän aivan äärilaidoille, suivaantuuko hän, kiihtyykö hän tai saako hän vihaisia tunteenpurkauksia suhteesi, vaikka tilanne olisi vähäpätöinen? Hylkääkö hän logiikan, jos pääset ehkä ’vähän liian lähelle’, ja räjähtääkö hän silmillesi tai hajoaako hän kyyneliin tai syytöksiin? Hän on tunnepohjainen järkeilijä.
Toinen merkki tunnepohjaisesta järkeilystä on kysymykseen vastaamisen välttely. Sen sijaan, että jäisi viallisesta logiikastaan kiinni, tämä tunnepohjaisesti järkeilevä henkilö puhuu siitä, miltä hänestä tuntuu, kuinka toisia kohtaan on tehty väärin ja niin edelleen - käyttää tunteita häiriötekijänä estämässä vastaamista kysymykseen, johon hänen on epämukavaa vastata.
Joskus ihminen ei pysty rehellisesti prosessoimaan ajatuksiaan ja tunteitaan jostakin aiheesta tarpeeksi nopeasti keskustelun aikana, joten tunteellisen purkauksen vallassa huutaminen saa keskustelun päättymään, mikä ei saavuta mitään.
”En tunne olevani pelastettu, näin ollen en olekaan (ja Jumala on vihainen minulle).” Tämä on ihminen, joka voi lukea Raamatun tekstistä, että hän on pelastettu, mutta uskoo tunteitaan ennemmin kuin Jumalan Sanaa.
Miten Jeesus tyhjensi temppelin, käänsi pöydät ylösalaisin ja teki köysistä ruoskan, mutta silti teki sen ilman syntiä? Miten Paavalilla ja Barnabaalla oli niin äärimmäinen riita, että heidän tiensä erkanivat, mutta silti he pysyivät ystävinä ja heistä tuli työkavereita myöhemmin uudestaan? Miten Pietari työsti läpi tunteellisen purkauksensa, jossa hän kielsi Kristuksen, tullakseen suureksi apostoliksi?
Näitä asioita ja enemmänkin tässä sarjassa... lisää ensi viikolla, siihen saakka, siunauksia,
John Fenn/VS
Pdf: http://www.cwowi.eu/weekly-thoughts--viikottaisia-ajatuksia---pdf.html
RSS Feed