The Magi #3
Tietäjät osa 3
Hei kaikki,
Muutama vuosi sitten meitä oli joitakuita auttamassa erästä seurakuntaan kuuluvaa perhettä muutossa uuteen kotiin. Kolme meistä yritti vakuuttaa perheen jääkaapille, että se pystyisi puristautumaan oviaukosta, mutta se juuttui tukevasti ovenkarmeihin. Työntäessämme väkevästi viimeisen kerran ja ähistessämme yksi miehistä sanoi: " Voin tehdä kaiken Kristuksen kautta, joka minua vahvistaa', ja jääkaappi pullahti pois karmeista - vähän vähemmän maalia jäljellä sivussa omaten – mutta vapaana lastattavaksi kuorma-autoon.
Paavalin sanoja Fil. 4:13:ssa 'Voin tehdä kaiken Kristuksen kautta, joka minua vahvistaa' on lainattu käytettäessä merkitsemään viimeistä työntöä, ylimääräistä ponnistusta silloin, kun jäljellä ei ole yhtään energiaa käytettäväksi, alistumaan olosuhteisiin ja rämpimään eteenpäin.
Olen nähnyt myös sellaisten ihmisten käyttävän tätä jaetta, jotka yrittävät käyttää Jumalaa rikastuakseen. Heille "Voin tehdä kaiken Kristuksen kautta, joka minua vahvistaa" merkitsee sitä, että Hän auttaa heitä hankkimaan paljon rahaa tästä tulevasta liiketoimesta, jos he vain ovat sitkeitä ja ähisevät prosessin halki. Yleensä sitä on käytetty kaikin tavoin paitsi siten kuin Paavali itse asiassa sen kirjoitti.
Pistä se vain toimimaan?
Paavali sanoi oppineensa salaisuuden, kreikan kielessä 'mysterion', mikä merkitsee 'hän, joka on vihitty salaisuuksiin'. Fil. 4:11 -13:ssa Paavali sanoi, että hän oli astunut uuteen ulottuvuuteen elämässään, hänet oli vihitty siihen salaisuuteen, että hän saattoi olla riippumaton olosuhteistaan – "missä tahansa tilassa olenkin, olemaan tyytyväinen" tai itsessään riittävä Kristuksessa. Hän tiesi miten olla nälkäinen tai kylläinen, rikas tai köyhä, sillä hänet oli vihitty salaisuuteen: Hän saattoi tehdä kaiken Kristuksen kautta, joka häntä vahvistaa.
Kuinka meistä tulee riittäviä Kristuksessa siinä määrin, ettei ole mitään väliä sillä, mitä ympärilläsi pyörii?
Onko sinusta koksaan tuntunut tältä?
Näin ensimmäisen kerran tämän itsessään riittävyyden Kristuksessa riippumatta olosuhteista äidissäni, joka yritti kasvattaa neljää lasta saaden minimaallista tukea isältämme ja omasta työstään.
Oli lukuisia kertoja, jolloin hän tuli omien voimiensa, kykyjensä, keinojensa loppuun ja hän vain lopetti omat ponnistelunsa ja valitsi sen sijaan levätä ja antaa Herran hoitaa loput. Hän kohtasi ihmisiä ja tilanteita – kuten soitti sähköyhtiölle pyytäen maksujärjestelyjä, jottei valojamme sammutettaisi. Puhui papillemme pienlainasta, jotta viikosta selvittiin. Mutta hän teki näin tietäen, että Herra pitäisi huolta. Hän ei vältellyt tilanteiden hoitamista, mutta hän hoiti ne tietäen, että Hän oli pitänyt niistä huolen; kyse oli vain siitä, että saadaan selville, miten.
Vihkimys siihen salaisuuteen että voit tehdä kaiken Kristuksen kautta joka sinua vahvistaa, tulee sen kautta, että on tilanteita, joissa teet valinnan lopettaa omat ponnistelusi ja vain siirrät asiat Hänelle.
Paineet puristavat elämän ulos
Esimerkiksi 2. Kor. 1: 8 - 11:ssa Paavali kirjoittaa ajasta, jolloin hän oli vakuuttunut siitä, että tulisi kuolemaan. Jakeessa 8 hän sanoo, että hän 'oli epätoivossaan hengestäänkin', mikä kreikan kielessä tarkoittaa, ettei hän nähnyt mitään ulospääsytietä, ei mitään pakotietä, hän oli vakuuttunut siitä, että tulisi kuolemaan.
Myös jakeessa 8 hän sanoo tämän olleen siksi, että hän oli ' puristettu', mikä tarkoittaa 'painoa', tai voisimme sanoa, että suuri paino puristi häntä, samantapaista kuin silloin, kun oliivipuristin painaa ja puristaa oliiveja saadakseen niistä öljyn. Paavali sanoi, että tilanteensa puristi hänestä ulos hänen elämänmehunsa. Hän sanoi tämän puristamisen olevan 'ylenmääräistä', mikä tarkoittaa normaalien paineiden 'yläpuolella olevaa ja yli menevää'.
Myöhemmin 2 Kor. 11: 23 - 28:ssa hän luetteloi joitakin läpikäymiään tilanteita: ruoskaniskuja selkäänsä enemmän kuin saattoi laskea, monta vangitsemista, kolmasti hakattu raipoilla (tuon ajan käytäntöön kuului hakata jalanpohjat raipoilla), kerran kivitetty kuoliaaksi (Apt. 14:19 -20 herätetty kuolleista), kolme kertaa haaksirikossa (meillä on kirjattuna yksi, Apt. 27), yön ja päivän kellumista meressä odottamassa pelastamista.
Kokemansa ohella hän sitten luetteloi otetut riskit: merellä matkustamisen vaarat, ryöstäjät, juutalaisten ja epäuskoisten uhkaukset, uhkailut kaupungissa ja maaseudulla, valheveljien joukossa olevat vaarat ja kaiken tuon päälle alituinen päivittäinen taakka kaikista (koti-) seurakunnista, jotka luottivat häneen johtajuuden suhteen.
Eivät nämä hänen läpikäymänsä vaikeudet olleet sitä, mikä teki hänet kykeneväksi paljastamaan filippiläisille, että hän tiesi kuinka olla itsessään riittävä missä tahansa tilanteessa Kristuksessa, vaan se miten hän hoiti nuo tilanteet, vihki hänet tähän salaisuuteen.
Usko ei ole työtä
Hepr. 4:3.ssa, 10 - 11:ssa sanotaan "Sillä me, jotka olemme uskoneet, olemme astuneet lepoon" ja "Se, joka on astunut Hänen lepoonsa, on lakannut omista töistään, niin kuin Jumala lakkasi omista teoistaan."
Usko ei ole Jumalan 'uskomista' jatkuvana (aikamuotona), vaan 'uskoimme' Jumalaa. Esimerkiksi kun olin teini-ikäinen, uskoin Jeesukseen. Minä en ole 'uskon Häneen' (jatkuvassa aikamuodossa), olen jo uskonut. Nyt vaellan siinä, minkä olen uskonut. Lepään siinä, minkä uskoin niin monta vuotta sitten.
Usko ei ole jotakin minkä suhteen kamppailemme ja painimme Jumalan kanssa pakottaen Häntä tai auttaen Häntä tuomaan jotakin olemaan elämässämme. Usko on ilmestyksen vastaanottamista Isästä ja/tai Hänen tahdostaan ja valitsemista uskoa siihen, mitä olet vastaanottanut. Heti kun olemme vastaanottaneet ja uskoneet, me lepäämme.
Pietari oli vankilassa
Pietarin oli määrä tulla teloitetuksi aamulla. Mutta Apt. 12:7 sanoo, että pelastavan enkelin, jonka läsnäolo sai vankilan kylpemään valossa ja kuitenkaan tuo valo ei onnistunut herättämään Pietaria, täytyi lyödä Pietaria kylkeen havahduttaakseen hänet. Kreikan sanan tässä käytetty muunnos, patasso, merkitsee lyömistä ja sitä käytetään kuvamaan sitä kun sotilaat löivät Jeesusta kasvoihin Matt. 26:51:ssä.
Kuinka saattoi olla niin, että enkelistä tuleva valo ei onnistunut herättämään Pietaria, ja tarvittiin lyönti kylkeen hänen havahduttamisekseen, ja hän oli niin sikeässä unessa, että oli kadulla ennen kuin heräsi ja tajusi kunnolla, ettei kyse ollut unesta?
Näin siksi, että Joh. 21:18:ssa Jeesus oli profetoinut Pietarille, kuinka tämä tulisi kuolemaan sekä olosuhteista: ristiinnaulitsemisella sekä silloin kun tämä olisi vanha. Apt. 12:ssa teloitettiin miekalla ja Pietari oli yhä nuori, oli vain muutama vuosi ylösnousemuksen jälkeen. Niinpä Pietari kykeni nukkumaan sikeästi, voimattomana ja silti itsenäisesti riittävänä Kristuksessa tuossa tilanteessa. Hän nukkui, koska oli uskonut, ja nyt lepäsi. Juuri tuossa löytyy rauha.
Samalla tavoin juuri ennen Paavalin ensimmäistä kolmesta haaksirikosta enkeli ilmestyi Paavalille ja kertoi hänelle Apt. 27:24:ssä 'Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän'. Koska hän uskoi ja sitten lepäsi tuossa sanassa, tulossa olevassa ja kahdessa muussa haaksirikossa sekä kaikessa muussa läpikäymässään hän tiesi selviytyvänsä – koska hän tiesi, että tulisi menemään keisarin eteen. Hän uskoi ja sen jälkeen lepäsi.
Tämän soveltaminen
1980-luvun alkupuolella Barb ja minä kohtasimme tilanteita, joita emme voineet hallita. Chrisin aivovauriodiagnoosi, liikeasioiden tilanne joka uhkasi viedä meiltä kodin ja elannon, seurakuntatilanne jossa pastori joka oli palkannut minut jotta minusta tulisi johtava pastori yhtäkkiä muutti mielensä, mikä jätti minut odotuskuvioon tuossa seurakunnassa.
Tulimme pisteeseen, jossa emme kyenneet rukoilemaan enää sanaakaan, emme kyenneet ajattelemaan 'jos Jumala tekisi näin ja minä tekisin noin', emme kyenneet tekemään shekkivihon suhteen enää uudelleenjärjestelyjä – ja me lopetimme. Annoimme kaiken Isälle. Uskoimme ydintotuuteen, että Hän pitäisi meistä huolen, että Hänellä oli suunnitelma, että Hän tukisi meitä. Se oli meidän vihkimyksemme siihen salaisuuteen, että me saatoimme tuntea yltäkylläisyyden ja puutteen ja olla sisäisesti olosuhteista riippumattomia Kristuksessa.
Mitä me teimme?
Ensimmäinen asia, minkä teimme, oli Hepr. 10: 32 - 35 – palautimme mieleen entiset päivät ja tarkoituksellisesti EMME heittäneet pois luottamustamme – meillä oli Hänestä se kokemus, että Hän oli pitänyt meistä huolta ja me pidimme ne asiat mielessämme.
Seuraava asia, minkä teimme, oli ottaa Fil. 4:6-7 kirjaimellisesti. Olin huomannut, etteivät nuo jakeet olleet tapahtuneet minulle, sillä olin yhtä pelokas ja täynnä huolta rukoukseni päättyessä kuin olin ollut rukoukseni alussa. Tajusin olevani tottelematon Paavalin tarjoamalle hahmotelmalle:
1) Älä mistään murehdi. Lopeta. Älä jatka kohtaan 2) Kaikessa rukouksella ja anomisella tee pyyntösi tiettäväksi Jumalalle. 3) Jumalan rauha tulee varjelemaan sydämesi ja mielesi.
En edennyt kohtaan 2 ennen kuin pääsin tilaan, jossa minulla ei ollut mitään huolta, mitään pelkoa. Vasta sitten rukoilin. Se merkitsi sitä, että joskus painiskelin pelon ja huolen kanssa kahden viikon ajan ennen kuin rukoilin. Painiskelin kun pahimmat mahdolliset vaihtoehdot pyörivät mielessäni, mutta jokainen skenaario päättyi siihen kokemukseen, että Hän oli pitänyt meistä huolen. Kun tulin levon ja rauhan tilaan, SITTEN ja vasta SITTEN esitin Hänelle pyyntöni.
Tuolla tavoin se mitä Paavali sanoi, että tulisi tapahtumaan, todella tapahtui. Jumalan rauha, kuten todetaan 4:7:ssä, todella 'pysyi' tai 'saartoi' tai 'varjeli' sydämeni ja mieleni. Jakeet 8 ja 9 tapahtuivat myös – kykenin ajattelemaan hyviä asioita ja Jumalan rauha oli kanssani.
Ulkonaisesti näytti siltä, että olimme menehtymässä, mutta sisäisesti meillä oli rauha, ilo ja luottamus siihen, että Hän tulisi pitämään huolta ja viemään meidät jokaisen tilanteen läpi kun me urheasti kohtaisimme jokaisen haasteen. Ja Hän teki niin. Ja Hän on tehnyt niin. Meidät oli vihitty suureen salaisuuteen – tiesimme kuinka olla runsaudessa ja kuinka kärsiä puutetta, olla kylläiset ja olla nälkäiset, sillä olimme astuneet uuteen ulottuvuuteen, jota emme ole koskaan jättäneet, kun olemme saaneet tämän vihittyjen totuuden: voin tehdä kaiken Kristuksen kautta joka minua vahvistaa.
Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com
Tietäjät osa 3
Hei kaikki,
Muutama vuosi sitten meitä oli joitakuita auttamassa erästä seurakuntaan kuuluvaa perhettä muutossa uuteen kotiin. Kolme meistä yritti vakuuttaa perheen jääkaapille, että se pystyisi puristautumaan oviaukosta, mutta se juuttui tukevasti ovenkarmeihin. Työntäessämme väkevästi viimeisen kerran ja ähistessämme yksi miehistä sanoi: " Voin tehdä kaiken Kristuksen kautta, joka minua vahvistaa', ja jääkaappi pullahti pois karmeista - vähän vähemmän maalia jäljellä sivussa omaten – mutta vapaana lastattavaksi kuorma-autoon.
Paavalin sanoja Fil. 4:13:ssa 'Voin tehdä kaiken Kristuksen kautta, joka minua vahvistaa' on lainattu käytettäessä merkitsemään viimeistä työntöä, ylimääräistä ponnistusta silloin, kun jäljellä ei ole yhtään energiaa käytettäväksi, alistumaan olosuhteisiin ja rämpimään eteenpäin.
Olen nähnyt myös sellaisten ihmisten käyttävän tätä jaetta, jotka yrittävät käyttää Jumalaa rikastuakseen. Heille "Voin tehdä kaiken Kristuksen kautta, joka minua vahvistaa" merkitsee sitä, että Hän auttaa heitä hankkimaan paljon rahaa tästä tulevasta liiketoimesta, jos he vain ovat sitkeitä ja ähisevät prosessin halki. Yleensä sitä on käytetty kaikin tavoin paitsi siten kuin Paavali itse asiassa sen kirjoitti.
Pistä se vain toimimaan?
Paavali sanoi oppineensa salaisuuden, kreikan kielessä 'mysterion', mikä merkitsee 'hän, joka on vihitty salaisuuksiin'. Fil. 4:11 -13:ssa Paavali sanoi, että hän oli astunut uuteen ulottuvuuteen elämässään, hänet oli vihitty siihen salaisuuteen, että hän saattoi olla riippumaton olosuhteistaan – "missä tahansa tilassa olenkin, olemaan tyytyväinen" tai itsessään riittävä Kristuksessa. Hän tiesi miten olla nälkäinen tai kylläinen, rikas tai köyhä, sillä hänet oli vihitty salaisuuteen: Hän saattoi tehdä kaiken Kristuksen kautta, joka häntä vahvistaa.
Kuinka meistä tulee riittäviä Kristuksessa siinä määrin, ettei ole mitään väliä sillä, mitä ympärilläsi pyörii?
Onko sinusta koksaan tuntunut tältä?
Näin ensimmäisen kerran tämän itsessään riittävyyden Kristuksessa riippumatta olosuhteista äidissäni, joka yritti kasvattaa neljää lasta saaden minimaallista tukea isältämme ja omasta työstään.
Oli lukuisia kertoja, jolloin hän tuli omien voimiensa, kykyjensä, keinojensa loppuun ja hän vain lopetti omat ponnistelunsa ja valitsi sen sijaan levätä ja antaa Herran hoitaa loput. Hän kohtasi ihmisiä ja tilanteita – kuten soitti sähköyhtiölle pyytäen maksujärjestelyjä, jottei valojamme sammutettaisi. Puhui papillemme pienlainasta, jotta viikosta selvittiin. Mutta hän teki näin tietäen, että Herra pitäisi huolta. Hän ei vältellyt tilanteiden hoitamista, mutta hän hoiti ne tietäen, että Hän oli pitänyt niistä huolen; kyse oli vain siitä, että saadaan selville, miten.
Vihkimys siihen salaisuuteen että voit tehdä kaiken Kristuksen kautta joka sinua vahvistaa, tulee sen kautta, että on tilanteita, joissa teet valinnan lopettaa omat ponnistelusi ja vain siirrät asiat Hänelle.
Paineet puristavat elämän ulos
Esimerkiksi 2. Kor. 1: 8 - 11:ssa Paavali kirjoittaa ajasta, jolloin hän oli vakuuttunut siitä, että tulisi kuolemaan. Jakeessa 8 hän sanoo, että hän 'oli epätoivossaan hengestäänkin', mikä kreikan kielessä tarkoittaa, ettei hän nähnyt mitään ulospääsytietä, ei mitään pakotietä, hän oli vakuuttunut siitä, että tulisi kuolemaan.
Myös jakeessa 8 hän sanoo tämän olleen siksi, että hän oli ' puristettu', mikä tarkoittaa 'painoa', tai voisimme sanoa, että suuri paino puristi häntä, samantapaista kuin silloin, kun oliivipuristin painaa ja puristaa oliiveja saadakseen niistä öljyn. Paavali sanoi, että tilanteensa puristi hänestä ulos hänen elämänmehunsa. Hän sanoi tämän puristamisen olevan 'ylenmääräistä', mikä tarkoittaa normaalien paineiden 'yläpuolella olevaa ja yli menevää'.
Myöhemmin 2 Kor. 11: 23 - 28:ssa hän luetteloi joitakin läpikäymiään tilanteita: ruoskaniskuja selkäänsä enemmän kuin saattoi laskea, monta vangitsemista, kolmasti hakattu raipoilla (tuon ajan käytäntöön kuului hakata jalanpohjat raipoilla), kerran kivitetty kuoliaaksi (Apt. 14:19 -20 herätetty kuolleista), kolme kertaa haaksirikossa (meillä on kirjattuna yksi, Apt. 27), yön ja päivän kellumista meressä odottamassa pelastamista.
Kokemansa ohella hän sitten luetteloi otetut riskit: merellä matkustamisen vaarat, ryöstäjät, juutalaisten ja epäuskoisten uhkaukset, uhkailut kaupungissa ja maaseudulla, valheveljien joukossa olevat vaarat ja kaiken tuon päälle alituinen päivittäinen taakka kaikista (koti-) seurakunnista, jotka luottivat häneen johtajuuden suhteen.
Eivät nämä hänen läpikäymänsä vaikeudet olleet sitä, mikä teki hänet kykeneväksi paljastamaan filippiläisille, että hän tiesi kuinka olla itsessään riittävä missä tahansa tilanteessa Kristuksessa, vaan se miten hän hoiti nuo tilanteet, vihki hänet tähän salaisuuteen.
Usko ei ole työtä
Hepr. 4:3.ssa, 10 - 11:ssa sanotaan "Sillä me, jotka olemme uskoneet, olemme astuneet lepoon" ja "Se, joka on astunut Hänen lepoonsa, on lakannut omista töistään, niin kuin Jumala lakkasi omista teoistaan."
Usko ei ole Jumalan 'uskomista' jatkuvana (aikamuotona), vaan 'uskoimme' Jumalaa. Esimerkiksi kun olin teini-ikäinen, uskoin Jeesukseen. Minä en ole 'uskon Häneen' (jatkuvassa aikamuodossa), olen jo uskonut. Nyt vaellan siinä, minkä olen uskonut. Lepään siinä, minkä uskoin niin monta vuotta sitten.
Usko ei ole jotakin minkä suhteen kamppailemme ja painimme Jumalan kanssa pakottaen Häntä tai auttaen Häntä tuomaan jotakin olemaan elämässämme. Usko on ilmestyksen vastaanottamista Isästä ja/tai Hänen tahdostaan ja valitsemista uskoa siihen, mitä olet vastaanottanut. Heti kun olemme vastaanottaneet ja uskoneet, me lepäämme.
Pietari oli vankilassa
Pietarin oli määrä tulla teloitetuksi aamulla. Mutta Apt. 12:7 sanoo, että pelastavan enkelin, jonka läsnäolo sai vankilan kylpemään valossa ja kuitenkaan tuo valo ei onnistunut herättämään Pietaria, täytyi lyödä Pietaria kylkeen havahduttaakseen hänet. Kreikan sanan tässä käytetty muunnos, patasso, merkitsee lyömistä ja sitä käytetään kuvamaan sitä kun sotilaat löivät Jeesusta kasvoihin Matt. 26:51:ssä.
Kuinka saattoi olla niin, että enkelistä tuleva valo ei onnistunut herättämään Pietaria, ja tarvittiin lyönti kylkeen hänen havahduttamisekseen, ja hän oli niin sikeässä unessa, että oli kadulla ennen kuin heräsi ja tajusi kunnolla, ettei kyse ollut unesta?
Näin siksi, että Joh. 21:18:ssa Jeesus oli profetoinut Pietarille, kuinka tämä tulisi kuolemaan sekä olosuhteista: ristiinnaulitsemisella sekä silloin kun tämä olisi vanha. Apt. 12:ssa teloitettiin miekalla ja Pietari oli yhä nuori, oli vain muutama vuosi ylösnousemuksen jälkeen. Niinpä Pietari kykeni nukkumaan sikeästi, voimattomana ja silti itsenäisesti riittävänä Kristuksessa tuossa tilanteessa. Hän nukkui, koska oli uskonut, ja nyt lepäsi. Juuri tuossa löytyy rauha.
Samalla tavoin juuri ennen Paavalin ensimmäistä kolmesta haaksirikosta enkeli ilmestyi Paavalille ja kertoi hänelle Apt. 27:24:ssä 'Älä pelkää, Paavali, keisarin eteen sinun pitää menemän'. Koska hän uskoi ja sitten lepäsi tuossa sanassa, tulossa olevassa ja kahdessa muussa haaksirikossa sekä kaikessa muussa läpikäymässään hän tiesi selviytyvänsä – koska hän tiesi, että tulisi menemään keisarin eteen. Hän uskoi ja sen jälkeen lepäsi.
Tämän soveltaminen
1980-luvun alkupuolella Barb ja minä kohtasimme tilanteita, joita emme voineet hallita. Chrisin aivovauriodiagnoosi, liikeasioiden tilanne joka uhkasi viedä meiltä kodin ja elannon, seurakuntatilanne jossa pastori joka oli palkannut minut jotta minusta tulisi johtava pastori yhtäkkiä muutti mielensä, mikä jätti minut odotuskuvioon tuossa seurakunnassa.
Tulimme pisteeseen, jossa emme kyenneet rukoilemaan enää sanaakaan, emme kyenneet ajattelemaan 'jos Jumala tekisi näin ja minä tekisin noin', emme kyenneet tekemään shekkivihon suhteen enää uudelleenjärjestelyjä – ja me lopetimme. Annoimme kaiken Isälle. Uskoimme ydintotuuteen, että Hän pitäisi meistä huolen, että Hänellä oli suunnitelma, että Hän tukisi meitä. Se oli meidän vihkimyksemme siihen salaisuuteen, että me saatoimme tuntea yltäkylläisyyden ja puutteen ja olla sisäisesti olosuhteista riippumattomia Kristuksessa.
Mitä me teimme?
Ensimmäinen asia, minkä teimme, oli Hepr. 10: 32 - 35 – palautimme mieleen entiset päivät ja tarkoituksellisesti EMME heittäneet pois luottamustamme – meillä oli Hänestä se kokemus, että Hän oli pitänyt meistä huolta ja me pidimme ne asiat mielessämme.
Seuraava asia, minkä teimme, oli ottaa Fil. 4:6-7 kirjaimellisesti. Olin huomannut, etteivät nuo jakeet olleet tapahtuneet minulle, sillä olin yhtä pelokas ja täynnä huolta rukoukseni päättyessä kuin olin ollut rukoukseni alussa. Tajusin olevani tottelematon Paavalin tarjoamalle hahmotelmalle:
1) Älä mistään murehdi. Lopeta. Älä jatka kohtaan 2) Kaikessa rukouksella ja anomisella tee pyyntösi tiettäväksi Jumalalle. 3) Jumalan rauha tulee varjelemaan sydämesi ja mielesi.
En edennyt kohtaan 2 ennen kuin pääsin tilaan, jossa minulla ei ollut mitään huolta, mitään pelkoa. Vasta sitten rukoilin. Se merkitsi sitä, että joskus painiskelin pelon ja huolen kanssa kahden viikon ajan ennen kuin rukoilin. Painiskelin kun pahimmat mahdolliset vaihtoehdot pyörivät mielessäni, mutta jokainen skenaario päättyi siihen kokemukseen, että Hän oli pitänyt meistä huolen. Kun tulin levon ja rauhan tilaan, SITTEN ja vasta SITTEN esitin Hänelle pyyntöni.
Tuolla tavoin se mitä Paavali sanoi, että tulisi tapahtumaan, todella tapahtui. Jumalan rauha, kuten todetaan 4:7:ssä, todella 'pysyi' tai 'saartoi' tai 'varjeli' sydämeni ja mieleni. Jakeet 8 ja 9 tapahtuivat myös – kykenin ajattelemaan hyviä asioita ja Jumalan rauha oli kanssani.
Ulkonaisesti näytti siltä, että olimme menehtymässä, mutta sisäisesti meillä oli rauha, ilo ja luottamus siihen, että Hän tulisi pitämään huolta ja viemään meidät jokaisen tilanteen läpi kun me urheasti kohtaisimme jokaisen haasteen. Ja Hän teki niin. Ja Hän on tehnyt niin. Meidät oli vihitty suureen salaisuuteen – tiesimme kuinka olla runsaudessa ja kuinka kärsiä puutetta, olla kylläiset ja olla nälkäiset, sillä olimme astuneet uuteen ulottuvuuteen, jota emme ole koskaan jättäneet, kun olemme saaneet tämän vihittyjen totuuden: voin tehdä kaiken Kristuksen kautta joka minua vahvistaa.
Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com
RSS Feed