Tee ihmeistä normaali asia elämässäsi, osa 2/3
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin, että Isä tosiaankin kutsuu meidät ylös Hänen korkeammille teilleen. Itse asiassa, jos me muutamme ajattelutapaamme, ymmärrämme, että se oli sitä mitä Jeesus evankeliumeissa teki: kertoi Isän korkeammista teistä ja kutsui meidät liittymään Hänen seuraansa.
Niinpä ensimmäinen askel on tietää, että kuulut korkeammille teille. Tässä on kyse ajattelumme muuttamisesta, sellaisten ajatusten lopettamisesta, jotka väittävät tätä Uuden testamentin totuutta vastaan ja itsemme pakottamisesta hyväksymään tämän kutsun ihmeellinen armo. Tämän tietäminen luo sisällemme odotuksen hyvästä, odotuksen joka päivä nähdä, mitä hyvää Isä on meitä varten suunnitellut. Nousemme ylös vuoteesta innokkaasti odottaen nähdäksemme, mitä Isä on meitä varten suunnitellut.
Kuinka olemme kykeneväiset tähän?
"Kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen." Kol. 1: 12-14
Olemme kykeneväiset, koska Isä Jumala on saanut aikaan sen, että olemme hengessämme tulleet uudesti luoduiksi Hänen Pyhän Henkensä toimesta, mikä teko siirsi meidät välittömästi Hänen valtakuntaansa. Se tekee meidät soveliaiksi Hänen lapsinaan, sillä olemme Hänestä syntyneet Hengen toimesta ja sen tähden myös Hänen valtakuntansa kansalaisia – valtakunnan, jossa hallitsee Hänen Poikansa.
Kuulumme korkeammille teille. Se on nyt meidän luontomme. Lopeta mahdolliset vastaväitteesi, jotka valehtelevat sitä totuutta vastaan, mitä Hän on tehnyt. Vangitse ajatukset ja tunteet kuuliaisiksi Kristukselle ja Uuden testamentin realiteeteille. Pane pois syyllisyytesi ja häpeäsi ja anteeksiantamattomuutesi itseäsi kohtaan ja kasva aikuiseksi. Aivan niin. Kasva aikuiseksi. Anna sisälläsi olevan Elämän muuttaa tunteesi, ajatuksesi, tapa jolla ajattelet menneisyyttäsi ja sitä kuka olet.
Ole Sanan tekijä – vangitse ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle ja ala ajatella oikein: olet taivaan valtakunnan kansalainen, sinut on siirretty pois pimeyden valtakunnasta ja olet tullut ylös Kuninkaamme korkeammille teille. Hänen tavallaan ajatteleminen on osa valtakunnan kulttuuria.
Älä salli mitään muuta kuin Uuden testamentin ajattelua tai tuntemista. Joka kerran, kun väärä ajatus tulee mieleesi, torju se ja lausu ääneen ja ajatuksissasi Uuden testamentin todellisuutta. Ota auktoriteetti vastakkaisten tunteiden yli, sillä ne eivät ole Uuden testamentin todellisuutta.
Kristillisyys on yliluonnollista. Elämämme tulisi heijastaa tuota.
(Ihmeet eivät lakanneet ensimmäisellä vuosisadalla. Voin suositella kahta englanninkielistä ystävien kirjaa tästä aiheesta: "2,000 Years of Charismatic Christianity" (2.000 vuotta karismaattista kristillisyyttä) kirjoittanut Eddie Hyatt, kirja on helppolukuinen sekä "Miracles and the Supernatural Throughout Church History" (Ihmeet ja yliluonnollisuus halki kirkkohistorian) kirjoittanut Tony Cooke, kirja on yksityiskohtaista historiankirjoitusta. Kummankin saa englanniksi Kindle-formaatissa e-kirjana)
Ihmeet olivat niin tavallisia seurakuntien keskuudessa, että yksittäisiä ihmeitä ja parantumisia ei edes mainittu (UT:n) kirjeissä; koska ne olivat niin suuri osa normaalia kristillisyyttä. Paavali kysyi seurakunnilta Galatiassa, joka oli suuri alue keskellä nykypäivän Turkkia: "Kun Jumala tekee ihmeitä teidän joukossanne, tekeekö Hän sen Henkensä kautta vai lukemalla Mooseksen lakia?" 3: 3-5 (suomennos tässä)
Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille Paavali käytti koko 12. luvun puhumiseen hengellisistä lahjoista ml. ihmeet ja parantumiset, joita seurakunnassa on.
Kirjeessään koko Kristuksen ruumiille Rooman imperiumissa Jaakob kirjoitti, että jos oli ketään sairasta, hän kutsukoon (koti-) seurakunnan johtajat ja he rukoilkoot hänen puolestaan ja hän parantuisi. 5: 14-15
1. Kor.14: 23-25:ssa Paavali kirjoittaa, että heidän kokoontumisensa olivat niin täynnä Jumalan Henkeä, että osallistuvan vieraan sydämen salaisuudet voisivat tulla paljastetuiksi yliluonnollisesti ja hän tunnustaisi Jumalan olevan heidän keskellään.
Onko sinun seurakuntasi noin yliluonnollinen? Oletko osa toisten elämää niin että kykenet omakohtaisesti näkemään kaiken sen, mitä Jumala on tekemässä niissä, joiden kanssa olet yhteydessä? Pyöriikö keskustelu Isän Jumalan korkeampien teiden ja ajatusten sekä sen ympärillä, mitä Hän on tehnyt?
Jos olet aidossa raamatullisessa kotiseurakunnassa (ei auditorioseurakunnan pienoisversiossa), teillä on tilaisuus rukoilla toistenne puolesta vähintään viikoittain, mitä todennäköisemmin näet näitä asioita – mutta jos olet raamattupiirissä tai pienryhmässä tai auditorioseurakunnassa, onko teillä edes tilaisuutta rukoilla toistenne puolesta?
Osa Hänen korkeammilla teillään elämisestä on varmuus sisällä siitä, että ihmeet, rukousvastaukset, parantumiset ovat normaali osa uskoasi. Ei mikään iso juttu, vain kristillisyyttä. Muuta ajattelusi. Ihmeet ovat normaaleja, jos ne ovat osa Isämme ja Herramme korkeampia teitä. Ja hanki ihmeissä elämisen nälkä, jos sinulla ei nyt ole sitä elämässäsi. Se alkaa ajattelemalla Uuden testamentin realiteetteja.
Oletko osa epänormaalia kristillisyyttä?
Todettujen realiteettien, joista on kirjoitettu Uuden testamentin sivuilla, täytyy aidosti tulla osa ajatteluamme. Isä on adoptoinut meidät ja asettanut meidät istumaan kanssaan taivaallisissa. Isä on sen tähden tehnyt meidät kykeneviksi olemaan osalliset perintöömme pyhien joukossa, Hänen valossaan. Meidät on sen tähden jo siirretty pois pimeyden valtakunnasta, jolla ei enää ole mitään kontrollia ylitseni, ja siirretty valtakuntaan, jossa Jeesus on Kuningas.
Tällainen ajattelu on välttämättömyys uskovalle, jotta voi kulkea korkeammilla teillä. Apostolien teot on normaalia kristillisyyttä. Ihmeiden, parantumisten, riivaajien karkottamisen, enkelien ja Herran ja kaikkien muiden Hengen asioiden näkeminen ja niihin osallistuminen on normaalia kristillisyyttä. Rukousvastaus on normaalia. Herran läsnäolon kokeminen on normaalia.
Muistan selvästi eräänä päivänä teini-iässä seisoessani makuuhuoneessani, kun tuon tajuaminen kolahti: Apostolien teot on normaalia kristillisyyttä. Se mitä apostolit kuvasivat normaalina elämässään ja kirjeissään oli normaalia kristillisyyttä. Parantumiset, kielet, ihmeet, enkelit, Herra, se kaikki oli normaalia.
Jos se missä olin seurakunnassa tai jos ympärilläni olevien ihmisten elämät eivät muistuttaneet Apostolien tekoja, kyse oli epänormaalista kristillisyydestä. En halunnut epänormaalia kristillisyyttä. Halusin normaalia kristillisyyttä sellaisena kuin Jumala normaalin määrittelee, enkä pysähtyisi, ennen kuin löytäisin toisia, jotka uskovat Apostolien tekojen olevan normaalia kristillisyyttä. Tämä on avain kohti sitä, että tulee ylös Hänen korkeammille teilleen ja korkeampiin ajatuksiinsa. Kutsu pysyy, kuinka vastaamme?
Jatkamme siitä ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL