Ways people miss God's perfect will for them #1,
Tavat joilla ihmiset hukkaavat Jumalan täydellisen tahdon omalla kohdallaan, osa 1
Hei kaikki,
Vuonna 1985 olin kahden seurakunnan välissä – kuulostaa elegantilta, eikö totta? Seurakuntien välissä? Se tarkoittaa, että uudet tyypit tulivat valtaan ja minut erotettiin Boulderissa olevan Coloradon yliopiston erään palvelutyön kampuspastorin paikalta heidän ajatellessaan, että he onnistuisivat siinä paremmin nyt, kun olin käyttänyt lähes kaksi vuotta tuon palvelutyön saattamiseen tasapainoon siitä hyvin tuhoisasta paimenuus-liikkeen suuntauksesta, joka oli lähes tappanut sen. (Palvelutyö lopetettiin muutaman kuukauden sisällä sen jälkeen, kun minut oli erotettu)
Niinpä olin 'seurakuntien välissä' ja hoidin pizzataksia Domino's Pizzalle vain jotta meillä olisi ruokaa pöydässä ja katto pään päällä. Minua pyydettiin siirtymään johtotehtäviin ja viivyteltyäni pitkään, sillä halusin epätoivoisesti Herran avaavan jonkin seurakunnan, jossa voisin toimia pastorina tai missä tahansa palvelutyössä, mutta kun oli tarvis ruokkia nuori perheeni, suostuin.
Johtajana ansaitsin enemmän kuin koskaan elämässäni olin tienannut: 50.000 dollaria 1985, joka on sama kuin 114.640 dollaria nykyään www.dollartimes.com - palvelun mukaan, mutta sydämeni oli yhä suuntautunut kokoaikaiseen palvelutyöhön. Siinä vaiheessa Mississippi-joen koko länsipuolesta vastaava yhtiön varapääjohtaja asui Boulderissa ja hän valitsi erityisesti juuri minut käymään vaikeuksissa olevissa liikkeissä panemaan ne kuntoon ja tekemään niistä jälleen kannattavia – minkä tein sillä Jumalan armo ja viisaus oli minussa sen tekemiseksi.
Valintani
Sitten tuli päivä, jolloin minun täytyi joko siirtyä ylöspäin tai lähteä pois. Minulle tarjottiin alueen yhdeksän liikkeen esimiehen asemaa, mikä olisi itse asiassa merkinnyt palkanlaskua, tai tulla franchising-luvan haltijaksi jossakin muussa useista osavaltioista. Minulle ehdotettiin 23 liikkeen franchising-lupaa aloittaakseni Englewoodissa, Kaliforniassa tai Seattlessa, jossa oltiin juuri aloittamassa toimintaa ja se olisi ollut minun aluettani, tai jopa Anchoragessa, Alaskassa. Franchising-lupa tuossa ketjussa olisi tarkoittanut tuloja, jotka olisivat nousseet lähelle miljoonaa, jollei peräti vähän sen yli ottaen huomioon bonukset ja muut franchising – mahdollisuudet.
Minulla oli vammainen poika, joka tarvitsi leikkauksia ja erityisopetusta, toinen poikamme syntyi v. 1982 ja Barb odotti tuohon aikaan kolmatta poikaamme, joten olisin todella voinut parantaa perheeni asemaa franchisingilla. Sen lisäksi Barb ja minä tulemme perheistä, joita voisi kuvata 'yksityiskerhojen maailmaan kuuluviksi' – meillä oli talo järven rannalla, matkailuauto, isälläni oli lentokone ja hän omisti oman yrityksen ja muita kiinteistösijoituksia jne. Barbin vanhemmat omistivat kaupungissa olevan tavaratalon ja olivat alueella hyvin tunnettuja. Se oli elämää, jota varttuessamme elimme, ne sosiaaliset ympyrät, jotka tunsimme.
Mutta kun tulimme Herran luo teini-ikäisinä toisiimme ja Häneen rakastuneina, teimme sen täysillä – sanoimme, että menisimme minne tahansa ja hyväksyisimme minkä tahansa haasteen Hänen tuntemisensa ylivertaisuuden tähden – ja me tarkoitimme sitä. Jo teini-ikäisinä meillä oli ihmeellisiä kokemuksia Hänen kanssaan, koska sydämemme oli täysin Häneen kiinnittynyt. Jos Hän käski hypätä, me hyppäsimme kysymättä kuinka korkealle.
Se oli silloin...
Me kieltäydyimme esimiesasemaa sekä franchisingia koskevista tarjouksista, koska vaikka minut oltiin irtisanomassa tarjouksista kieltäytymisen tähden, tiesimme Jeesuksen haluavan meidän olevan Coloradossa tuossa vaiheessa. Teen sen nyt selväksi: luovuin miljoonista dollareista ja menetin työni, koska tiesimme sydämessämme, että Jeesus halusi meidän yhä olevan Coloradossa, vaikkei minulla ollut aavistustakaan siitä, mistä seuraava työpaikkani tai seurakuntani tulisi. Meillä oli talon kiinnelaina, autolainan maksut, kaikki tavalliset taloudelliset sitoumukset, joita on parikymppisellä avioparilla, jolla on kolme pientä poikaa – ja me kieltäydyimme kaikesta siitä yksinkertaisesti siksi, että tiesimme missä Jeesus halusi meidän olevan. Olemme aina eläneet tuolla tavalla.
ja näin on nyt...
Mutta nykyään näen niin usein ihmisiä, jotka sanovat, että haluavat totella Jumalaa, mutta heillä on sydämessään ehtoja tuolle tottelemiselle. He muuttavat minne Hän haluaa, mutta vain jos heillä on ensin turvallinen tunne pankkitilinsä suhteen. He vaihtavat työpaikkaa, koska Hän on johtamassa heitä toisaalle, mutta toimivat vasta kun yksityiskohdat on selvitetty. Missä vaiheessa kristinusko tuli kohtaan, jossa me teimme Jumalan meidän palvelijaksemme sen sijaan että me olisimme Hänen palvelijoitaan? Tuo muutos hengellisyyden suhteen vapaalle vaihteelle tapahtuu ensin yksilönä, sitten kulttuurina.
Vuosia sitten meidän asuessamme Coloradossa siellä oli aviopari, joka aikoi eläköityä, käyttää omistamaansa 40 eekkeriä (n. 16 ha) laajan ensiluokkaista coloradolaista vuoristomaata olevan maa-alueensa lähetys- ja palvelutyön koulutuskeskukseksi, sekä tarjoamaan retriittipaikan palvelutyössä oleville. Se oli heidän eläkesuunnitelmansa. He saivat sydämellään olevan asian vahvistavia profetioita suunnitelmista mitään tietämättömiltä miehiltä ja naisilta, mikä osoitti heidän suunnitelmiensa syntyneen Herrasta heidän hengessään.
Mutta eräänä päivänä kohdattuaan vähemmän kiinnostavan bisnestarjouksen, mies sanoi minulle: "Jos myisin liikeyritykseni ja maksaisin kaikki laskut ja panisin loput rahastoon eläkkeellä oloamme varten, minulla olisi vain noin 750.000 dollaria (1.719.601 dollaria nykyarvoltaan) jäljellä, eikä Jumalalle voi tehdä mitään vain kolmella neljäsosamiljoonalla dollarilla!"
Pois jättäytymisen valitseminen
Eläkkeelle jääminen näyttää olevan monille vuosien aikana tapaamillemme taakka – lähtien lääketieteen ammattilaisista, jotka puhuvat ajan lahjoittamisesta klinikoilla työskentelemiseen tarvittavissa paikoissa ympäri maailman aina lääkäreihin saakka, joilla on taidot muuttaa lasten elämiä, ja bisnesihmisiin, jota puhuvat lyhytaikaisista matkoista auttaakseen rahoittamaan kaivojen kaivamista tai seurakuntarakennusten rakentamista – he päätyvät ostamaan matkailuauton, remontoivat talon, lähtevät risteilylle, hoitavat lastenlapsiaan, eivätkä koskaan tee sitä mitä Jumala pani heidän sydämeensä.
Jossain matkan varrella heidän sydämessään ollut Jumalan kutsu, joka oli niin vahva muutama vuosi aiemmin, pantiin syrjään mukavuudenhalun ja kaikkien yksityiskohtien kunnossa olemisen nimessä ennen kuin he olivat halukkaita tekemään siirtonsa tai lähtemään tuolle matkalle Jumalan kanssa. Elämä tapahtui, ja he valitsivat jättäytyä pois.
Samalla kun monet keskittyvät lähetyskäskyyn, ja näemme esimerkkejä kuten Pietarin ja Johanneksen, jotka jättävät kalastusbisneksensä omistajuuden, ja Matteuksen, joka jättää tuottoisan veronkeräysbisneksensä, oli toisia, jotka myös sanoivat haluavansa seurata Jeesusta. Mutta kuten aina, Jeesus punnitsee sydämet, punnitsee motiivit nähdäkseen, onko heissä todellakin sitä mitä tarvitaan tukemaan teoin sitä rakkautta, jonka he suullaan väittävät olevan Häntä kohtaan.
Yhtä kutsuttiin seuraamaan Jeesusta, kaksi pyysi saada seurata
Lk.9:57-62:ssa kolme miestä halusi seurata Jeesusta. Ensimmäistä miestä ei Jeesus koskaan kutsunut, mies yksinkertaisesti sanoi Jeesukselle, että seuraisi Häntä minne tahansa Hän menisikin. Älä hengellistä ilmausta 'Minä seuraan sinua', sillä tässä asiayhteydessä tuo mies tarkoitti, että hän seuraisi kirjaimellisesti Jeesusta ja Hänen iloista opetuslapsijoukkoaan ympäriinsä, leiriytyen sinne ja tänne, viipyen kodeissa kun voivat. Jeesus lupasi hänelle vain kodittomuutta. Mikään ei olisi hänelle lukkoon lyötyä. He aloittaisivat päivän hyvin usein tietämättöminä siitä, missä seuraavana yönä nukkuisivat. Emme tiedä, mitä tuolle miehelle tapahtui.
Mutta hän oli kuin yllä olevat ihmiset ja niin monet muut, jotka haluavat kaiken olevan selvää ennen kuin he seuraavat Jeesusta. Jeesus vain ei aina ole tuollainen.
Seuraavaa miestä Jeesus pyysi suoraan seuraamaan itseään. Tämä mies halusi hyväksyä Jeesuksen kutsun, jos hän vain voisi käydä kotona hautaamassa isänsä. Tuona aikana isän hautaaminen merkitsi välitöntä perinnönjaon suorittamista – voimme siis spekuloida, että mies halusi taloudellista turvaa ja riippumatonta toimeentuloa ennen kuin hän seuraisi Jeesusta, seuraamisen merkitessä sitä, että tulevia tulonlähteitä ei tiedettäisi.
Mutta tulos näyttää olevan kompromissi heidän välillään: Jeesus sanoi: "Anna (hengellisesti) kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa." Jeesus sanoi aluksi 'tule', mutta kuultuaan ehdot Jeesus sanoi hänelle 'mene'. Mies ei ollut Jeesuksen täydellisessä tahdossa, vaan sen sijaan Hänen muutetussa tahdossaan. Se perustui siihen, mitä mies Hänelle antaisi eläen oletettavasti sillä riippumattomalla tulolla, jonka mies asetti ehdoksi, jolla hän palvelisi Herraa.
Viimeinen mies oli jälleen sellainen, jota Herra ei suoraan kutsunut niin kuin ensimmäinen mieskin, ja hän tuli oma-aloitteisesti Jeesuksen luo todeten: "Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä ottamassa jäähyväiset kotiväeltäni". Jälleen tuossa asiayhteydessä se tarkoittaa, että hän olisi sanonut näkemiin vanhemmilleen ja todennäköisesti hänet olisi lähetetty aloittamaan 'palvelutyö' suurin elkein. Jeesuksen vastaus oli, ettei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa (perheeseensä, tässä vihjataan pahoitteluun, suvun ja Jumalan välillä jakautuneeseen sydämeen) ole sovelias Jumalan valtakuntaan – unohda halu seurata Jeesusta – Jeesus sanoi, ettei sellainen ihminen ole edes sovelias olemaan osa Hänen Valtakuntaansa!
Tämä opetussarja tarkastelee niitä tapoja, joilla ihmiset hukkaavat Herran tahdon. Nykyaikana, kuten Jeesuksen aikoina kuten olemme nähneet Lk 9:ssä yllä, monet pitävät parempana mukavuuden evankeliumia, evankeliumia, jossa kaikki yksityiskohdat tiedetään etukäteen. Kun Herra johtaa, Hän ei tee sitä suurella neonvalolla, jossa on välkkyvä nuoli osoittamassa 'tähän suuntaan'. Sen sijaan Hän ehdottaa ja paljastaa tahtonsa sydämessämme, ja sitten vetäytyy katsoakseen, kuinka reagoimme. Se on hienovaraista – jollet ole yksi niistä tulenpalavasti Jumalaan rakastuneista, jotka sanovat Hänelle menevänsä sinne minne Hän käskee ja joiden luonne osoittaa sydämessä olevan sitoutuneisuuden teoin – saatatte päätyä eri polulle ja olla turvassa, mutta hengellisesti tyytymättömiä.
Pienten päätösten sarja Pietarin elämässä – siitä jatkamme ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Tavat joilla ihmiset hukkaavat Jumalan täydellisen tahdon omalla kohdallaan, osa 1
Hei kaikki,
Vuonna 1985 olin kahden seurakunnan välissä – kuulostaa elegantilta, eikö totta? Seurakuntien välissä? Se tarkoittaa, että uudet tyypit tulivat valtaan ja minut erotettiin Boulderissa olevan Coloradon yliopiston erään palvelutyön kampuspastorin paikalta heidän ajatellessaan, että he onnistuisivat siinä paremmin nyt, kun olin käyttänyt lähes kaksi vuotta tuon palvelutyön saattamiseen tasapainoon siitä hyvin tuhoisasta paimenuus-liikkeen suuntauksesta, joka oli lähes tappanut sen. (Palvelutyö lopetettiin muutaman kuukauden sisällä sen jälkeen, kun minut oli erotettu)
Niinpä olin 'seurakuntien välissä' ja hoidin pizzataksia Domino's Pizzalle vain jotta meillä olisi ruokaa pöydässä ja katto pään päällä. Minua pyydettiin siirtymään johtotehtäviin ja viivyteltyäni pitkään, sillä halusin epätoivoisesti Herran avaavan jonkin seurakunnan, jossa voisin toimia pastorina tai missä tahansa palvelutyössä, mutta kun oli tarvis ruokkia nuori perheeni, suostuin.
Johtajana ansaitsin enemmän kuin koskaan elämässäni olin tienannut: 50.000 dollaria 1985, joka on sama kuin 114.640 dollaria nykyään www.dollartimes.com - palvelun mukaan, mutta sydämeni oli yhä suuntautunut kokoaikaiseen palvelutyöhön. Siinä vaiheessa Mississippi-joen koko länsipuolesta vastaava yhtiön varapääjohtaja asui Boulderissa ja hän valitsi erityisesti juuri minut käymään vaikeuksissa olevissa liikkeissä panemaan ne kuntoon ja tekemään niistä jälleen kannattavia – minkä tein sillä Jumalan armo ja viisaus oli minussa sen tekemiseksi.
Valintani
Sitten tuli päivä, jolloin minun täytyi joko siirtyä ylöspäin tai lähteä pois. Minulle tarjottiin alueen yhdeksän liikkeen esimiehen asemaa, mikä olisi itse asiassa merkinnyt palkanlaskua, tai tulla franchising-luvan haltijaksi jossakin muussa useista osavaltioista. Minulle ehdotettiin 23 liikkeen franchising-lupaa aloittaakseni Englewoodissa, Kaliforniassa tai Seattlessa, jossa oltiin juuri aloittamassa toimintaa ja se olisi ollut minun aluettani, tai jopa Anchoragessa, Alaskassa. Franchising-lupa tuossa ketjussa olisi tarkoittanut tuloja, jotka olisivat nousseet lähelle miljoonaa, jollei peräti vähän sen yli ottaen huomioon bonukset ja muut franchising – mahdollisuudet.
Minulla oli vammainen poika, joka tarvitsi leikkauksia ja erityisopetusta, toinen poikamme syntyi v. 1982 ja Barb odotti tuohon aikaan kolmatta poikaamme, joten olisin todella voinut parantaa perheeni asemaa franchisingilla. Sen lisäksi Barb ja minä tulemme perheistä, joita voisi kuvata 'yksityiskerhojen maailmaan kuuluviksi' – meillä oli talo järven rannalla, matkailuauto, isälläni oli lentokone ja hän omisti oman yrityksen ja muita kiinteistösijoituksia jne. Barbin vanhemmat omistivat kaupungissa olevan tavaratalon ja olivat alueella hyvin tunnettuja. Se oli elämää, jota varttuessamme elimme, ne sosiaaliset ympyrät, jotka tunsimme.
Mutta kun tulimme Herran luo teini-ikäisinä toisiimme ja Häneen rakastuneina, teimme sen täysillä – sanoimme, että menisimme minne tahansa ja hyväksyisimme minkä tahansa haasteen Hänen tuntemisensa ylivertaisuuden tähden – ja me tarkoitimme sitä. Jo teini-ikäisinä meillä oli ihmeellisiä kokemuksia Hänen kanssaan, koska sydämemme oli täysin Häneen kiinnittynyt. Jos Hän käski hypätä, me hyppäsimme kysymättä kuinka korkealle.
Se oli silloin...
Me kieltäydyimme esimiesasemaa sekä franchisingia koskevista tarjouksista, koska vaikka minut oltiin irtisanomassa tarjouksista kieltäytymisen tähden, tiesimme Jeesuksen haluavan meidän olevan Coloradossa tuossa vaiheessa. Teen sen nyt selväksi: luovuin miljoonista dollareista ja menetin työni, koska tiesimme sydämessämme, että Jeesus halusi meidän yhä olevan Coloradossa, vaikkei minulla ollut aavistustakaan siitä, mistä seuraava työpaikkani tai seurakuntani tulisi. Meillä oli talon kiinnelaina, autolainan maksut, kaikki tavalliset taloudelliset sitoumukset, joita on parikymppisellä avioparilla, jolla on kolme pientä poikaa – ja me kieltäydyimme kaikesta siitä yksinkertaisesti siksi, että tiesimme missä Jeesus halusi meidän olevan. Olemme aina eläneet tuolla tavalla.
ja näin on nyt...
Mutta nykyään näen niin usein ihmisiä, jotka sanovat, että haluavat totella Jumalaa, mutta heillä on sydämessään ehtoja tuolle tottelemiselle. He muuttavat minne Hän haluaa, mutta vain jos heillä on ensin turvallinen tunne pankkitilinsä suhteen. He vaihtavat työpaikkaa, koska Hän on johtamassa heitä toisaalle, mutta toimivat vasta kun yksityiskohdat on selvitetty. Missä vaiheessa kristinusko tuli kohtaan, jossa me teimme Jumalan meidän palvelijaksemme sen sijaan että me olisimme Hänen palvelijoitaan? Tuo muutos hengellisyyden suhteen vapaalle vaihteelle tapahtuu ensin yksilönä, sitten kulttuurina.
Vuosia sitten meidän asuessamme Coloradossa siellä oli aviopari, joka aikoi eläköityä, käyttää omistamaansa 40 eekkeriä (n. 16 ha) laajan ensiluokkaista coloradolaista vuoristomaata olevan maa-alueensa lähetys- ja palvelutyön koulutuskeskukseksi, sekä tarjoamaan retriittipaikan palvelutyössä oleville. Se oli heidän eläkesuunnitelmansa. He saivat sydämellään olevan asian vahvistavia profetioita suunnitelmista mitään tietämättömiltä miehiltä ja naisilta, mikä osoitti heidän suunnitelmiensa syntyneen Herrasta heidän hengessään.
Mutta eräänä päivänä kohdattuaan vähemmän kiinnostavan bisnestarjouksen, mies sanoi minulle: "Jos myisin liikeyritykseni ja maksaisin kaikki laskut ja panisin loput rahastoon eläkkeellä oloamme varten, minulla olisi vain noin 750.000 dollaria (1.719.601 dollaria nykyarvoltaan) jäljellä, eikä Jumalalle voi tehdä mitään vain kolmella neljäsosamiljoonalla dollarilla!"
Pois jättäytymisen valitseminen
Eläkkeelle jääminen näyttää olevan monille vuosien aikana tapaamillemme taakka – lähtien lääketieteen ammattilaisista, jotka puhuvat ajan lahjoittamisesta klinikoilla työskentelemiseen tarvittavissa paikoissa ympäri maailman aina lääkäreihin saakka, joilla on taidot muuttaa lasten elämiä, ja bisnesihmisiin, jota puhuvat lyhytaikaisista matkoista auttaakseen rahoittamaan kaivojen kaivamista tai seurakuntarakennusten rakentamista – he päätyvät ostamaan matkailuauton, remontoivat talon, lähtevät risteilylle, hoitavat lastenlapsiaan, eivätkä koskaan tee sitä mitä Jumala pani heidän sydämeensä.
Jossain matkan varrella heidän sydämessään ollut Jumalan kutsu, joka oli niin vahva muutama vuosi aiemmin, pantiin syrjään mukavuudenhalun ja kaikkien yksityiskohtien kunnossa olemisen nimessä ennen kuin he olivat halukkaita tekemään siirtonsa tai lähtemään tuolle matkalle Jumalan kanssa. Elämä tapahtui, ja he valitsivat jättäytyä pois.
Samalla kun monet keskittyvät lähetyskäskyyn, ja näemme esimerkkejä kuten Pietarin ja Johanneksen, jotka jättävät kalastusbisneksensä omistajuuden, ja Matteuksen, joka jättää tuottoisan veronkeräysbisneksensä, oli toisia, jotka myös sanoivat haluavansa seurata Jeesusta. Mutta kuten aina, Jeesus punnitsee sydämet, punnitsee motiivit nähdäkseen, onko heissä todellakin sitä mitä tarvitaan tukemaan teoin sitä rakkautta, jonka he suullaan väittävät olevan Häntä kohtaan.
Yhtä kutsuttiin seuraamaan Jeesusta, kaksi pyysi saada seurata
Lk.9:57-62:ssa kolme miestä halusi seurata Jeesusta. Ensimmäistä miestä ei Jeesus koskaan kutsunut, mies yksinkertaisesti sanoi Jeesukselle, että seuraisi Häntä minne tahansa Hän menisikin. Älä hengellistä ilmausta 'Minä seuraan sinua', sillä tässä asiayhteydessä tuo mies tarkoitti, että hän seuraisi kirjaimellisesti Jeesusta ja Hänen iloista opetuslapsijoukkoaan ympäriinsä, leiriytyen sinne ja tänne, viipyen kodeissa kun voivat. Jeesus lupasi hänelle vain kodittomuutta. Mikään ei olisi hänelle lukkoon lyötyä. He aloittaisivat päivän hyvin usein tietämättöminä siitä, missä seuraavana yönä nukkuisivat. Emme tiedä, mitä tuolle miehelle tapahtui.
Mutta hän oli kuin yllä olevat ihmiset ja niin monet muut, jotka haluavat kaiken olevan selvää ennen kuin he seuraavat Jeesusta. Jeesus vain ei aina ole tuollainen.
Seuraavaa miestä Jeesus pyysi suoraan seuraamaan itseään. Tämä mies halusi hyväksyä Jeesuksen kutsun, jos hän vain voisi käydä kotona hautaamassa isänsä. Tuona aikana isän hautaaminen merkitsi välitöntä perinnönjaon suorittamista – voimme siis spekuloida, että mies halusi taloudellista turvaa ja riippumatonta toimeentuloa ennen kuin hän seuraisi Jeesusta, seuraamisen merkitessä sitä, että tulevia tulonlähteitä ei tiedettäisi.
Mutta tulos näyttää olevan kompromissi heidän välillään: Jeesus sanoi: "Anna (hengellisesti) kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa." Jeesus sanoi aluksi 'tule', mutta kuultuaan ehdot Jeesus sanoi hänelle 'mene'. Mies ei ollut Jeesuksen täydellisessä tahdossa, vaan sen sijaan Hänen muutetussa tahdossaan. Se perustui siihen, mitä mies Hänelle antaisi eläen oletettavasti sillä riippumattomalla tulolla, jonka mies asetti ehdoksi, jolla hän palvelisi Herraa.
Viimeinen mies oli jälleen sellainen, jota Herra ei suoraan kutsunut niin kuin ensimmäinen mieskin, ja hän tuli oma-aloitteisesti Jeesuksen luo todeten: "Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä ottamassa jäähyväiset kotiväeltäni". Jälleen tuossa asiayhteydessä se tarkoittaa, että hän olisi sanonut näkemiin vanhemmilleen ja todennäköisesti hänet olisi lähetetty aloittamaan 'palvelutyö' suurin elkein. Jeesuksen vastaus oli, ettei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa (perheeseensä, tässä vihjataan pahoitteluun, suvun ja Jumalan välillä jakautuneeseen sydämeen) ole sovelias Jumalan valtakuntaan – unohda halu seurata Jeesusta – Jeesus sanoi, ettei sellainen ihminen ole edes sovelias olemaan osa Hänen Valtakuntaansa!
Tämä opetussarja tarkastelee niitä tapoja, joilla ihmiset hukkaavat Herran tahdon. Nykyaikana, kuten Jeesuksen aikoina kuten olemme nähneet Lk 9:ssä yllä, monet pitävät parempana mukavuuden evankeliumia, evankeliumia, jossa kaikki yksityiskohdat tiedetään etukäteen. Kun Herra johtaa, Hän ei tee sitä suurella neonvalolla, jossa on välkkyvä nuoli osoittamassa 'tähän suuntaan'. Sen sijaan Hän ehdottaa ja paljastaa tahtonsa sydämessämme, ja sitten vetäytyy katsoakseen, kuinka reagoimme. Se on hienovaraista – jollet ole yksi niistä tulenpalavasti Jumalaan rakastuneista, jotka sanovat Hänelle menevänsä sinne minne Hän käskee ja joiden luonne osoittaa sydämessä olevan sitoutuneisuuden teoin – saatatte päätyä eri polulle ja olla turvassa, mutta hengellisesti tyytymättömiä.
Pienten päätösten sarja Pietarin elämässä – siitä jatkamme ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed