The ways the Lord leads us #3 of 3, He leads, how do we follow
Tavat, joilla Herra johdattaa meitä, osa 3/3, Hän johdattaa, miten me seuraamme
Hei kaikki,
Kun ajattelemme 'Jumalan kutsumusta' jonkun elämässä, ajattelemme ensin pastorin palvelutyöhön menemistä. Mutta todellisuudessa Hänen 'kutsumuksensa' on jotakin sellaista, johon me kaikki olemme vastanneet, sillä ensimmäinen 'kutsumus' oli uskomaan.
Kutsu on selvä, kuitenkin hienovarainen
Hyväksyttyämme ensimmäisen kutsun uskoa, havaitsimme, että Hän tarkoitti koko elämän mittaista kasvamista. Meitä pyydettiin siirtymään pelkästä uskovana olemisesta opetuslapsena olemiseen – oppijaksi.
Ehkä hankaluutena on se, että toisinaan me mieluiten haluaisimme vain olla uskova, eikä olisi mitään odotusta siitä, että kasvaa tai muuttuu, opetuslapsena, oppijana olemisen sijasta. Tulla pyydetyksi kasvamaan ihmisenä keskellä vaikeuksia sotii lihaamme vastaan.
Sisällämme on aina käynnissä köydenveto, toinen puoli järkeilee syitä olla kasvamatta sanomalla "mutta olen uskova!" Mutta Hän on jatkanut eteenpäin kulkemista keskellä näitä kasvun tilaisuuksia yrittäen johdattaa meitä opetuslapsina… mitä enemmän sanomme 'mutta olen uskova", sitä pidemmälle Hän kulkee ja sitä vaimeampi Hänen äänestään tulee.
On meidän tehtävämme seurata Häntä näillä teillä. Jeesus nuhteli Pietarin kautta tullutta paholaisen ehdotusta, ettei Hän menisi ristille ja käski Pietaria ottamaan ristinsä – ristiinnaulitsemaan mielessään olleet käsitykset siitä, kuinka Jeesuksen pitäisi elää elämänsä – ja hyväksyä Isän Jumalan aikomukset Jeesusta varten. Se on vaikeaa lihalle, mutta se on Hänen kutsunsa ja johdatuksensa.
Jumalan kutsu on kasvamiseen
Ef. 1: 17-19:ssa Paavali rukoilee, että heidän ymmärryksensä silmät avautuisivat, jotta he tuntisivat "sen Herran teille esittämän kutsumuksen toivon ja Hänen kirkkautensa rikkaudet..." (suomennos tässä)
Sana 'kutsumus' on kreikan sana 'kutsu'. Vinen UT:n sanojen sanakirja sanoo, että sitä "...käytetään aina kutsuna, jonka alkuperä, luonto ja kohtalo ovat taivaalliset." Hänen kutsunsa, johdatuksensa on tulla osalliseksi taivaallisista ominaisuuksista.
Hän kutsuu meidät taivaallisiin asioihin. Näyttävätkö luonteemme, tapa, jolla käyttäydymme puolisoamme, lapsiamme, veljiämme ja sisariamme Herrassa, työtovereita ja naapureita kohtaan, siltä? Ja jos eivät, ymmärtäkää, että se on osa kutsuamme tuntea taivaallisten asioiden toivo ja kirkkaus. JB Philipsin englanninkielisestä Raamatun käännöksestä:
Tämä rakkaus, josta puhun, on hidas menettämään kärsivällisyytensä?
Se etsii tapaa olla rakentava.
Se ei ole omistushaluinen:
Se ei ole innokas tekemään vaikutusta
eikä se liioin elättele liioittelevia käsityksiä omasta tärkeydestään.
Rakkaudella on hyvät käytöstavat
eikä se tavoittele itsekästä etua.
Se ole herkkähipiäinen.
Se ei pidä lukua pahasta
eikä ole hekumoi toisten ihmisten pahuudella.
Päinvastoin, kaikkien hyvien ihmisten kanssa se iloitsee totuuden voittaessa.
Rakkauden kestävyydellä ei ole mitään rajaa,
sen luottamisella ei ole mitään rajaa,
sen toivo ei haihdu;
se voi kestää kauemmin kuin mikään muu.
Itse asiassa se on ainoa asia, joka yhä pysyy pystyssä, kun kaikki muu on kaatunut. (1. Kor.13: 4-8a)
Voitko istua sohvalle, katsoa puolisoasi silmiin ja sanoa: "Tämä olen minä sinua kohtaan!"?
Voitko tehdä saman lastesi kanssa? Naapurisi? Seurakuntakaverisi? Työtoverisi?
Ovatko nämä piirteet se tapa, jolla elämme? Hän on johdattamassa meitä syvemmälle rakkauteen, syvemmälle Häneen, syvemmälle näihin piirteisiin.
Kutsu opetuslapsena on oppia olemaan kuin Hän. Se tarkoittaa, että Hän johdattaa meidät antamaan anteeksi, kestämään, ajattelemaan parasta ja näkemään paras toisissa, niin kuin Hän Itse suhtautuu meihin. Hänen kutsujensa hyväksyminen on päivittäistä. Hän jatkaa kulkemista siihen suuntaan – seuraammeko me?
Kun pariskunnat ajautuvat erilleen, se johtuu siitä, että he ovat pettäneet rakkauden. Ystävät ajelehtivat, koska he pettävät rakkauden. Ihmissuhteet, jotka rikkoutuvat, pettivät rakkauden, joko toinen tai kumpikin petti rakkauden. Rakkaus ei ole pettänyt heitä. He ovat laiminlyöneet rakkaudessa kasvamisen, ongelmien työstämisen, enemmän Hänen kaltaisena olemisen toisiaan kohtaan. Sama koskee ystäviä, työtovereita, seurakuntakavereita.
Pohtikaa näitä luonteenpiirteitä ja katsokaa, voitteko sanoa: "Kyllä, olen vastaanottanut Herran kutsun kasvaa näissä asioissa ja sen tähden näen näitä asioita itsessäni" 2.Pietr. 1: 5-8:sta:
Juuri tästä syystä sinun täytyy tehdä parhaasi omasta puolestasi,
ja nähdä, että uskosi kantaa mukanaan todellista elämän hyvyyttä.
Hyvyytesi mukana täytyy olla tietoa,
tiedon mukana itsehillintää, itsehillintäsi mukana kykyä kestää.
Kestävyytesi mukana täytyy myös aina olla Jumalalle antautumista;
siinä puolestaan täytyy olla veljellisyyttä,
ja veljellisyytesi täytyy johtaa kristilliseen rakkauteen. (suomennos tässä)
Pietari jatkaa sanoen: "Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa." En tunne ketään, joka haluaa epäonnistuneen hengellisen elämän Herran suhteen, se kuitenkin vaatii näiden piirteiden kehittämistä luonteessamme ja 'ne tulevat tekemään sinut' menestyksekkääksi Hänessä.
Hänet löytää näissä piirteissä. Niinpä... haluatko todella nähdä Hänet? Mitä jos Hän ilmestyisi sinulle tänään, olisitko halukas kasvamaan näissä asioissa tunteaksesi Hänet? Todellako? Sitten elä sitä. Tuolla tavalla Hänet tunnetaan – Hänen ylösnousemuksensa voima JA Hänen kärsimyksiensä osallisuus. (Meidän lihallisille haluillemme).
Samasta käännöksestä, Gal. 5: 22-23:
Henki kuitenkin tuottaa ihmiselämässä hedelmiä kuten:
rakkaus,
ilo,
rauha,
kärsivällisyys,
ystävällisyys,
anteliaisuus,
uskollisuus,
kestokyky ja
itsehillintä- eikä mitään lakia ole olemassa mitään niistä vastaan.
Ne, jotka kuuluvat Kristukselle, ovat ristiinnaulinneet vanhan luonteensa kaiken sen kera, mitä se rakasti ja himoitsi.
Tähän Hän johdattaa – sen tähden sanon usein, että se minne Hän johdattaa, on usein vaikeampi vaihtoehto niistä päätöksistä, jotka ovat edessämme. Hänen tiensä on tavallisesti vaikeampi tie. Se johtaa vanhojen ajatustemme ja tapojemme ristiinnaulitsemiseen. Hän johdattaa meidät ristilleen kerta toisensa jälkeen kutsuna seurata Häntä tuolle ristille tappamalla vanhat ajatuksemme, kiteyttämään ajatuksemme ja tunteemme ottaaksemme ne vangiksi sille, mitä Hän sanoo – haluammeko todella seurata Hänen ääntään?
Ainoa ero jonkun Herrassa kypsän ja ei-kypsän välillä on päätösten sarja. Jokainen päivä vaatii meitä tekemään päätöksiä – tee oikeita päätöksiä, sille juuri sinne Hän on johdattamassa.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksia,
John Fenn/LL
Tavat, joilla Herra johdattaa meitä, osa 3/3, Hän johdattaa, miten me seuraamme
Hei kaikki,
Kun ajattelemme 'Jumalan kutsumusta' jonkun elämässä, ajattelemme ensin pastorin palvelutyöhön menemistä. Mutta todellisuudessa Hänen 'kutsumuksensa' on jotakin sellaista, johon me kaikki olemme vastanneet, sillä ensimmäinen 'kutsumus' oli uskomaan.
Kutsu on selvä, kuitenkin hienovarainen
Hyväksyttyämme ensimmäisen kutsun uskoa, havaitsimme, että Hän tarkoitti koko elämän mittaista kasvamista. Meitä pyydettiin siirtymään pelkästä uskovana olemisesta opetuslapsena olemiseen – oppijaksi.
Ehkä hankaluutena on se, että toisinaan me mieluiten haluaisimme vain olla uskova, eikä olisi mitään odotusta siitä, että kasvaa tai muuttuu, opetuslapsena, oppijana olemisen sijasta. Tulla pyydetyksi kasvamaan ihmisenä keskellä vaikeuksia sotii lihaamme vastaan.
Sisällämme on aina käynnissä köydenveto, toinen puoli järkeilee syitä olla kasvamatta sanomalla "mutta olen uskova!" Mutta Hän on jatkanut eteenpäin kulkemista keskellä näitä kasvun tilaisuuksia yrittäen johdattaa meitä opetuslapsina… mitä enemmän sanomme 'mutta olen uskova", sitä pidemmälle Hän kulkee ja sitä vaimeampi Hänen äänestään tulee.
On meidän tehtävämme seurata Häntä näillä teillä. Jeesus nuhteli Pietarin kautta tullutta paholaisen ehdotusta, ettei Hän menisi ristille ja käski Pietaria ottamaan ristinsä – ristiinnaulitsemaan mielessään olleet käsitykset siitä, kuinka Jeesuksen pitäisi elää elämänsä – ja hyväksyä Isän Jumalan aikomukset Jeesusta varten. Se on vaikeaa lihalle, mutta se on Hänen kutsunsa ja johdatuksensa.
Jumalan kutsu on kasvamiseen
Ef. 1: 17-19:ssa Paavali rukoilee, että heidän ymmärryksensä silmät avautuisivat, jotta he tuntisivat "sen Herran teille esittämän kutsumuksen toivon ja Hänen kirkkautensa rikkaudet..." (suomennos tässä)
Sana 'kutsumus' on kreikan sana 'kutsu'. Vinen UT:n sanojen sanakirja sanoo, että sitä "...käytetään aina kutsuna, jonka alkuperä, luonto ja kohtalo ovat taivaalliset." Hänen kutsunsa, johdatuksensa on tulla osalliseksi taivaallisista ominaisuuksista.
Hän kutsuu meidät taivaallisiin asioihin. Näyttävätkö luonteemme, tapa, jolla käyttäydymme puolisoamme, lapsiamme, veljiämme ja sisariamme Herrassa, työtovereita ja naapureita kohtaan, siltä? Ja jos eivät, ymmärtäkää, että se on osa kutsuamme tuntea taivaallisten asioiden toivo ja kirkkaus. JB Philipsin englanninkielisestä Raamatun käännöksestä:
Tämä rakkaus, josta puhun, on hidas menettämään kärsivällisyytensä?
Se etsii tapaa olla rakentava.
Se ei ole omistushaluinen:
Se ei ole innokas tekemään vaikutusta
eikä se liioin elättele liioittelevia käsityksiä omasta tärkeydestään.
Rakkaudella on hyvät käytöstavat
eikä se tavoittele itsekästä etua.
Se ole herkkähipiäinen.
Se ei pidä lukua pahasta
eikä ole hekumoi toisten ihmisten pahuudella.
Päinvastoin, kaikkien hyvien ihmisten kanssa se iloitsee totuuden voittaessa.
Rakkauden kestävyydellä ei ole mitään rajaa,
sen luottamisella ei ole mitään rajaa,
sen toivo ei haihdu;
se voi kestää kauemmin kuin mikään muu.
Itse asiassa se on ainoa asia, joka yhä pysyy pystyssä, kun kaikki muu on kaatunut. (1. Kor.13: 4-8a)
Voitko istua sohvalle, katsoa puolisoasi silmiin ja sanoa: "Tämä olen minä sinua kohtaan!"?
Voitko tehdä saman lastesi kanssa? Naapurisi? Seurakuntakaverisi? Työtoverisi?
Ovatko nämä piirteet se tapa, jolla elämme? Hän on johdattamassa meitä syvemmälle rakkauteen, syvemmälle Häneen, syvemmälle näihin piirteisiin.
Kutsu opetuslapsena on oppia olemaan kuin Hän. Se tarkoittaa, että Hän johdattaa meidät antamaan anteeksi, kestämään, ajattelemaan parasta ja näkemään paras toisissa, niin kuin Hän Itse suhtautuu meihin. Hänen kutsujensa hyväksyminen on päivittäistä. Hän jatkaa kulkemista siihen suuntaan – seuraammeko me?
Kun pariskunnat ajautuvat erilleen, se johtuu siitä, että he ovat pettäneet rakkauden. Ystävät ajelehtivat, koska he pettävät rakkauden. Ihmissuhteet, jotka rikkoutuvat, pettivät rakkauden, joko toinen tai kumpikin petti rakkauden. Rakkaus ei ole pettänyt heitä. He ovat laiminlyöneet rakkaudessa kasvamisen, ongelmien työstämisen, enemmän Hänen kaltaisena olemisen toisiaan kohtaan. Sama koskee ystäviä, työtovereita, seurakuntakavereita.
Pohtikaa näitä luonteenpiirteitä ja katsokaa, voitteko sanoa: "Kyllä, olen vastaanottanut Herran kutsun kasvaa näissä asioissa ja sen tähden näen näitä asioita itsessäni" 2.Pietr. 1: 5-8:sta:
Juuri tästä syystä sinun täytyy tehdä parhaasi omasta puolestasi,
ja nähdä, että uskosi kantaa mukanaan todellista elämän hyvyyttä.
Hyvyytesi mukana täytyy olla tietoa,
tiedon mukana itsehillintää, itsehillintäsi mukana kykyä kestää.
Kestävyytesi mukana täytyy myös aina olla Jumalalle antautumista;
siinä puolestaan täytyy olla veljellisyyttä,
ja veljellisyytesi täytyy johtaa kristilliseen rakkauteen. (suomennos tässä)
Pietari jatkaa sanoen: "Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa." En tunne ketään, joka haluaa epäonnistuneen hengellisen elämän Herran suhteen, se kuitenkin vaatii näiden piirteiden kehittämistä luonteessamme ja 'ne tulevat tekemään sinut' menestyksekkääksi Hänessä.
Hänet löytää näissä piirteissä. Niinpä... haluatko todella nähdä Hänet? Mitä jos Hän ilmestyisi sinulle tänään, olisitko halukas kasvamaan näissä asioissa tunteaksesi Hänet? Todellako? Sitten elä sitä. Tuolla tavalla Hänet tunnetaan – Hänen ylösnousemuksensa voima JA Hänen kärsimyksiensä osallisuus. (Meidän lihallisille haluillemme).
Samasta käännöksestä, Gal. 5: 22-23:
Henki kuitenkin tuottaa ihmiselämässä hedelmiä kuten:
rakkaus,
ilo,
rauha,
kärsivällisyys,
ystävällisyys,
anteliaisuus,
uskollisuus,
kestokyky ja
itsehillintä- eikä mitään lakia ole olemassa mitään niistä vastaan.
Ne, jotka kuuluvat Kristukselle, ovat ristiinnaulinneet vanhan luonteensa kaiken sen kera, mitä se rakasti ja himoitsi.
Tähän Hän johdattaa – sen tähden sanon usein, että se minne Hän johdattaa, on usein vaikeampi vaihtoehto niistä päätöksistä, jotka ovat edessämme. Hänen tiensä on tavallisesti vaikeampi tie. Se johtaa vanhojen ajatustemme ja tapojemme ristiinnaulitsemiseen. Hän johdattaa meidät ristilleen kerta toisensa jälkeen kutsuna seurata Häntä tuolle ristille tappamalla vanhat ajatuksemme, kiteyttämään ajatuksemme ja tunteemme ottaaksemme ne vangiksi sille, mitä Hän sanoo – haluammeko todella seurata Hänen ääntään?
Ainoa ero jonkun Herrassa kypsän ja ei-kypsän välillä on päätösten sarja. Jokainen päivä vaatii meitä tekemään päätöksiä – tee oikeita päätöksiä, sille juuri sinne Hän on johdattamassa.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksia,
John Fenn/LL
RSS Feed