Can't improve on this! #1. I had her heart
Tätä ei voi tehdä paremmaksi! osa 1, Sain hänen sydämensä
Hei kaikki,
Sain Barbin sydämen ensimmäisillä treffeillämme. Ja totta puhuen hän sai minun sydämeni. Barb oli 15, minä olin 16 ja omistin vuoden 1965 mallia olevan GTOn. Barb piti siitä, että olin pitkä, minulla oli oma auto ja pelasin koripalloa – ei välttämättä tässä järjestyksessä. Toimin kuten minua oli opetettu ja kuten toimin yhä tänäänkin, avasin auton ja muut ovet hänelle ja keskityin häneen; hän oli minulle sekä kiehtova että pelottava (on yhä).
Olin kerännyt rohkeutta koko kesän pyytääkseni häntä ulos ja lopulta sain kerättyä siihen rohkeuden ja hän sanoi kyllä! Menimme katsomaan leffaa ja meillä oli tavalliseen tapaan popcornia ja limua. Mutta ajomatkalla takaisin viedessäni häntä kotiin nolostuin täysin, kun vuotava tiiviste aiheutti öljyn tihkumisen kuuman moottorin päälle.
Tuona tuulettomana iltana jokaisen punaisen valon kohdalla konepellin alta nousi sinistä savua, joka haisi palavalta öljyltä ja ajautui avoimiin ikkunoihimme… miksi sitä aina osuu punaisiin liikennevaloihin, kun pitäisi osua vihreään aaltoon? En halunnut lähettää seuralaistani kotiin palaneelta moottoriöljyltä haisevana!
Kaikki nuo punaiset liikennevalotkin huomioiden ilta näytti päättyvän aivan liian varhain. Ajaessamme eteenpäin näin donitsikaupan ja kysyin, haluaisiko hän pysähtyä donitsille – ja suureksi helpotuksekseni hän sanoi kyllä. Istuimme pitkän aikaa syöden donitseja ja juoden maitoa ja puhuen, oppien tuntemaan toisiamme, ennen kuin rullasimme Barbin kodin ajotielle vähän myöhemmin.
Hän nousi autosta ja saatoin hänet ovelle. Olen 6'6" pitkä (1,98m) ja hän on 5' 3 3/4" (1,6m) - tuo ¾ tuumaa (1,9cm) on hänelle hyvin tärkeä, lol). Hän seisoi ylimmällä rappusella, minä seisoin yhtä askelta alempana ja annoimme toisillemme hellän hyvään yön suukon. Hän sanoi leijuneensa kotiin ja tietäneensä siinä vaiheessa, että menisi naimisiin kanssani. Mitä minuun tulee, tiesin, ettei koskaan tulisi olemaan ketään toista. Piste. Kappaleen loppu. Keskustelu päättynyt.
Kun olet saanut Hänen sydämensä...
Saatuani Barbin sydämen minun ei tarvinnut ’esittää’ mitään voittaakseni hänet niin kuin ylpeänä saapasteleva riikinkukko yrittäessään voittaa naaraslinnun. Se olisi ollut turhaa: hän oli jo minun ja minä hänen. Tietysti teemme asioita toistemme hyväksi hyväntahtoisuudestamme ja rakkaudestamme, ja kunnioitamme ja arvostamme toisiamme, tänä vuonna ’seurusteltuamme’ 45 vuoden ajan (naimisissa 41 vuotta). Mutta minun ei täytynyt tehdä mitään voittaakseni hänen sydämensä, olin saanut sen kauan aikaa sitten, se on hallussani ja ymmärrän kyseessä olevan pyhän asian. Kaikki mitä nyt teemme nyt toistemme hyväksi lähtee tuosta; emme yritä voittaa toisiamme itsellemme koko ajan – olemme saaneet toistemme sydämet.
Suurimmassa osassa alkuaikojen treffejämme puhuimme elämän eri asioista, kun johdatin hänet Herran luo. Puhuimme Barbin kotielämästä ja minun kotielämästäni. Ennen kuin hän uudestisyntyi, hänen täytyi työstää elämän kaikkia kysymyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia ja muuta – hänelle kyse oli prosessista.
Yllä kuvaamani on Herran kanssa vaeltamisemme kaltaista. Hän on saanut sydämemme, me Hänen, sillä Kristus on meissä. Loppu on 'Hänen hyväksymisensä' prosessia elämäämme, asioiden pohtimista loppuun asti, elämän vertaamista uskomme kanssa ja sen elämistä todeksi. Meillä on jo Hänen sydämensä, joten mitä sitten teemmekin, se on vain reaktiota siihen eikä yritystä saada tuota tapahtumaan. Asia on selvä.
Paavali kysyy Room. 8: 32:ssa: "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?"
Hänen pointtinsa on, että Isä teki absoluuttisen enimmäismäärän, minkä Hän saattoi tehdä puolestamme lähettämällä ainoan Poikansa. Jos Hän antaisi meille galaksin, se ei olisi mitään verrattuna Hänen Poikansa antamiseen. Jos Hän antaisi meille kaiken kullan 1.000 planeetalla, se ei tule lähellekään Hänen Poikansa antamista. Meillä on Hänen sydämensä, meidän ei tarvitse tepastella ympäriinsä riikinkukon tavoin yrittäen voittaa Hänet tai saada Hänen huomionsa – mikään uskonnollinen kaava tai hyöriminen ei voi lisätä tai vähentää Kristuksesta meissä. Hänellä on meidät ja meillä on Hänet. Se, että Kristus on meissä, lopettaa kaikki ponnistelut meidän puoleltamme yrittää voittaa Hänet puolellemme, tehdä Häneen vaikutus, saada Hänestä enemmän.
Hänen Poikansa oli Hänelle kaikki – Se, että Hän uhrasi Hänet meidän puolestamme tarkoittaa, että Hän on antanut meille Hänet ja kaiken Häneen liittyvän.
Vertaa nyt tuota...
Seurakuntakulttuuriin, jossa on kyse jonkin asian 'tekemisestä', jotta Herra tavoitetaan. Rituaalit ylläpitävät tarvetta rakennukselle ja työmuodoille ja kaikelle menossa olevalle, mutta tuo rakenne luo sitten luonnollisesti kaavojen kulttuurin, jolla yritetään koskettaa Jumalaa, koska pastori/pappi seisoo seurakunnan ja Jumalan välissä. Sen tähden seurakunnassa käymisestä tulee lähinnä seurakunnan kohtaamista Jumalan kohtaamisen sijaan.
Käy läpi elämääsi: kuinka monia sellaisia kaavoja olet nähnyt tai kuinka monessa sellaisessa olet ollut osallinen, joissa ei ole mitään pohjaa siinä Uuden testamentin totuudessa, että Kristus on sinussa?
Jeesus sanoi Pietarille, että tämän täytyi ristiinnaulita ajatuksensa siitä, ettei Jeesus menisi ristille – tuolla tavoin me ristiinnaulitsemme lihamme, muutamme ajatuksemme ja motiivimme siitä, mitä me haluamme siihen, mitä Hän haluaa. Mutta tuossa ei ole kyse Jumalan voittamisesta puolellemme,
Lopussa Uutta testamenttia kyse on Hengen hedelmän virtaamisesta meistä Gal. 5: 22-23:ssa sekä luonteesta 2. Piet. 1: 5-8:ssa: rakkaudesta, ilosta, rauhasta, lempeydestä hyvyydestä uskollisuudesta, sävyisyydestä, moraalisesta erinomaisuudesta, itsekurista, johdonmukaisuudesta, jumalisuudesta, veljellisestä rakkaudesta, ehdottomasta rakkaudesta. Rakkaudessa vaeltamisesta ja hyvän tekemisestä sekä rehellisen ja oikeamielisen elämän elämisestä.
UT:ssa ei ole kaavoja, on vain opetuksia ja kehotuksia vaeltaa uudessa ihmisessä, elää uutta elämää Kristuksessa.
Paavali sanoi Room. 10: 6-10 kertovan meille, että usko ei yritä mennä taivaaseen eikä usko yritä vetää Jeesusta alas taivaasta, vaan sen sijaan usko on jo sydämessämme. Kristus meissä, kirkkauden toivo. Joten lopeta kisat!
Sinulla on kaikki mitä koskaan tarvitset ihan siinä hengessäsi – tarvitsetko viisautta? Sinulla on Kristuksen mieli. Tarvitsetko voimaa? Voit tehdä kaiken Kristuksen kautta, joka sinua vahvistaa. Tarvitsetko jotakin tässä elämässä? Kaikki mitä kuuluu elämään ja jumalisuuteen on annettu Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Kristus on sinussa, joten sinulla on riittävästi kaikkea selvitäksesi tästä päivästä, tästä viikosta, tästä kuusta, tästä vuodesta, tästä elämästä.
Kuinka Paavali käsitteli uskonnollisia järjestelmiä ensi viikolla: messiaaninen liike
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
www.cwowi.org ja lähetä sähköposti osoitteeseen cwowi@aol.com
Tätä ei voi tehdä paremmaksi! osa 1, Sain hänen sydämensä
Hei kaikki,
Sain Barbin sydämen ensimmäisillä treffeillämme. Ja totta puhuen hän sai minun sydämeni. Barb oli 15, minä olin 16 ja omistin vuoden 1965 mallia olevan GTOn. Barb piti siitä, että olin pitkä, minulla oli oma auto ja pelasin koripalloa – ei välttämättä tässä järjestyksessä. Toimin kuten minua oli opetettu ja kuten toimin yhä tänäänkin, avasin auton ja muut ovet hänelle ja keskityin häneen; hän oli minulle sekä kiehtova että pelottava (on yhä).
Olin kerännyt rohkeutta koko kesän pyytääkseni häntä ulos ja lopulta sain kerättyä siihen rohkeuden ja hän sanoi kyllä! Menimme katsomaan leffaa ja meillä oli tavalliseen tapaan popcornia ja limua. Mutta ajomatkalla takaisin viedessäni häntä kotiin nolostuin täysin, kun vuotava tiiviste aiheutti öljyn tihkumisen kuuman moottorin päälle.
Tuona tuulettomana iltana jokaisen punaisen valon kohdalla konepellin alta nousi sinistä savua, joka haisi palavalta öljyltä ja ajautui avoimiin ikkunoihimme… miksi sitä aina osuu punaisiin liikennevaloihin, kun pitäisi osua vihreään aaltoon? En halunnut lähettää seuralaistani kotiin palaneelta moottoriöljyltä haisevana!
Kaikki nuo punaiset liikennevalotkin huomioiden ilta näytti päättyvän aivan liian varhain. Ajaessamme eteenpäin näin donitsikaupan ja kysyin, haluaisiko hän pysähtyä donitsille – ja suureksi helpotuksekseni hän sanoi kyllä. Istuimme pitkän aikaa syöden donitseja ja juoden maitoa ja puhuen, oppien tuntemaan toisiamme, ennen kuin rullasimme Barbin kodin ajotielle vähän myöhemmin.
Hän nousi autosta ja saatoin hänet ovelle. Olen 6'6" pitkä (1,98m) ja hän on 5' 3 3/4" (1,6m) - tuo ¾ tuumaa (1,9cm) on hänelle hyvin tärkeä, lol). Hän seisoi ylimmällä rappusella, minä seisoin yhtä askelta alempana ja annoimme toisillemme hellän hyvään yön suukon. Hän sanoi leijuneensa kotiin ja tietäneensä siinä vaiheessa, että menisi naimisiin kanssani. Mitä minuun tulee, tiesin, ettei koskaan tulisi olemaan ketään toista. Piste. Kappaleen loppu. Keskustelu päättynyt.
Kun olet saanut Hänen sydämensä...
Saatuani Barbin sydämen minun ei tarvinnut ’esittää’ mitään voittaakseni hänet niin kuin ylpeänä saapasteleva riikinkukko yrittäessään voittaa naaraslinnun. Se olisi ollut turhaa: hän oli jo minun ja minä hänen. Tietysti teemme asioita toistemme hyväksi hyväntahtoisuudestamme ja rakkaudestamme, ja kunnioitamme ja arvostamme toisiamme, tänä vuonna ’seurusteltuamme’ 45 vuoden ajan (naimisissa 41 vuotta). Mutta minun ei täytynyt tehdä mitään voittaakseni hänen sydämensä, olin saanut sen kauan aikaa sitten, se on hallussani ja ymmärrän kyseessä olevan pyhän asian. Kaikki mitä nyt teemme nyt toistemme hyväksi lähtee tuosta; emme yritä voittaa toisiamme itsellemme koko ajan – olemme saaneet toistemme sydämet.
Suurimmassa osassa alkuaikojen treffejämme puhuimme elämän eri asioista, kun johdatin hänet Herran luo. Puhuimme Barbin kotielämästä ja minun kotielämästäni. Ennen kuin hän uudestisyntyi, hänen täytyi työstää elämän kaikkia kysymyksiä ja epäoikeudenmukaisuuksia ja muuta – hänelle kyse oli prosessista.
Yllä kuvaamani on Herran kanssa vaeltamisemme kaltaista. Hän on saanut sydämemme, me Hänen, sillä Kristus on meissä. Loppu on 'Hänen hyväksymisensä' prosessia elämäämme, asioiden pohtimista loppuun asti, elämän vertaamista uskomme kanssa ja sen elämistä todeksi. Meillä on jo Hänen sydämensä, joten mitä sitten teemmekin, se on vain reaktiota siihen eikä yritystä saada tuota tapahtumaan. Asia on selvä.
Paavali kysyy Room. 8: 32:ssa: "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?"
Hänen pointtinsa on, että Isä teki absoluuttisen enimmäismäärän, minkä Hän saattoi tehdä puolestamme lähettämällä ainoan Poikansa. Jos Hän antaisi meille galaksin, se ei olisi mitään verrattuna Hänen Poikansa antamiseen. Jos Hän antaisi meille kaiken kullan 1.000 planeetalla, se ei tule lähellekään Hänen Poikansa antamista. Meillä on Hänen sydämensä, meidän ei tarvitse tepastella ympäriinsä riikinkukon tavoin yrittäen voittaa Hänet tai saada Hänen huomionsa – mikään uskonnollinen kaava tai hyöriminen ei voi lisätä tai vähentää Kristuksesta meissä. Hänellä on meidät ja meillä on Hänet. Se, että Kristus on meissä, lopettaa kaikki ponnistelut meidän puoleltamme yrittää voittaa Hänet puolellemme, tehdä Häneen vaikutus, saada Hänestä enemmän.
Hänen Poikansa oli Hänelle kaikki – Se, että Hän uhrasi Hänet meidän puolestamme tarkoittaa, että Hän on antanut meille Hänet ja kaiken Häneen liittyvän.
Vertaa nyt tuota...
Seurakuntakulttuuriin, jossa on kyse jonkin asian 'tekemisestä', jotta Herra tavoitetaan. Rituaalit ylläpitävät tarvetta rakennukselle ja työmuodoille ja kaikelle menossa olevalle, mutta tuo rakenne luo sitten luonnollisesti kaavojen kulttuurin, jolla yritetään koskettaa Jumalaa, koska pastori/pappi seisoo seurakunnan ja Jumalan välissä. Sen tähden seurakunnassa käymisestä tulee lähinnä seurakunnan kohtaamista Jumalan kohtaamisen sijaan.
Käy läpi elämääsi: kuinka monia sellaisia kaavoja olet nähnyt tai kuinka monessa sellaisessa olet ollut osallinen, joissa ei ole mitään pohjaa siinä Uuden testamentin totuudessa, että Kristus on sinussa?
Jeesus sanoi Pietarille, että tämän täytyi ristiinnaulita ajatuksensa siitä, ettei Jeesus menisi ristille – tuolla tavoin me ristiinnaulitsemme lihamme, muutamme ajatuksemme ja motiivimme siitä, mitä me haluamme siihen, mitä Hän haluaa. Mutta tuossa ei ole kyse Jumalan voittamisesta puolellemme,
Lopussa Uutta testamenttia kyse on Hengen hedelmän virtaamisesta meistä Gal. 5: 22-23:ssa sekä luonteesta 2. Piet. 1: 5-8:ssa: rakkaudesta, ilosta, rauhasta, lempeydestä hyvyydestä uskollisuudesta, sävyisyydestä, moraalisesta erinomaisuudesta, itsekurista, johdonmukaisuudesta, jumalisuudesta, veljellisestä rakkaudesta, ehdottomasta rakkaudesta. Rakkaudessa vaeltamisesta ja hyvän tekemisestä sekä rehellisen ja oikeamielisen elämän elämisestä.
UT:ssa ei ole kaavoja, on vain opetuksia ja kehotuksia vaeltaa uudessa ihmisessä, elää uutta elämää Kristuksessa.
Paavali sanoi Room. 10: 6-10 kertovan meille, että usko ei yritä mennä taivaaseen eikä usko yritä vetää Jeesusta alas taivaasta, vaan sen sijaan usko on jo sydämessämme. Kristus meissä, kirkkauden toivo. Joten lopeta kisat!
Sinulla on kaikki mitä koskaan tarvitset ihan siinä hengessäsi – tarvitsetko viisautta? Sinulla on Kristuksen mieli. Tarvitsetko voimaa? Voit tehdä kaiken Kristuksen kautta, joka sinua vahvistaa. Tarvitsetko jotakin tässä elämässä? Kaikki mitä kuuluu elämään ja jumalisuuteen on annettu Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Kristus on sinussa, joten sinulla on riittävästi kaikkea selvitäksesi tästä päivästä, tästä viikosta, tästä kuusta, tästä vuodesta, tästä elämästä.
Kuinka Paavali käsitteli uskonnollisia järjestelmiä ensi viikolla: messiaaninen liike
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
www.cwowi.org ja lähetä sähköposti osoitteeseen cwowi@aol.com
RSS Feed