
Tapa jolla Isä ja Herra ajattelevat osa 4
Hei kaikki,
Kuinka vaeltaa Hänen ajatuksissaan
Haluan kuljettaa teidät erään äskettäisen tilanteen läpi elämässäni antaakseni esimerkin siitä, kuinka saan Isän ajatukset jonkin asian suhteen sen sijaan, että kertoisin Raamatun kohtia. Joskus voi korjata satona enemmän jostakin kertomuksesta.
Takapihallamme on suuri mutta erittäin kuollut tammi. Oklahoman mittapuun mukaan se on korkea n. 40 jalkaa (12 m) ja sen runko on juurella noin kolme jalkaa (1 m). Jotkut sen kuolleista oksista roikkuvat keinun yläpuolella, jota lastenlapsemme käyttävät leikkimiseen, ja jos se kaatuisi väärällä tavalla, se kaatuisi autotallin ja puutarhamme päälle, joten se täytyy kaataa.
Ajattelin palkkaavani puiden kaatoon erikoistuneen firman, mutta sen kustannusarvio oli 1. 000 dollaria, joten siirsin huomioni sisälle henkeeni nähdäkseni, mitä Isä asiasta ajatteli. Jos hän antaisi minulle ylimääräiset 1.000 dollaria, palkkaisinko firman tekemään homman?
Tämä on ensimmäinen askel Hänen ajatustensa selvittämiseksi jonkin kysymyksen suhteen elämässä: Teetkö kaiken voitavasi luonnollisessa, kaiken vallassasi olevan ensin. Järkeilin, että jos minulla olisi 1.000 dollaria käytettäväksi puun kaatamiseen erikoistuneelle firmalle, en käyttäisi tuota rahaa siihen, sillä säästämme parhaillaan rahaa Chrisin huoneen remontointiin ja erikoisvarusteltuun sänkyyn ja kylpyhuoneeseen. Niinpä minun täytyi olla rehellinen oman sydämeni ja Hänen suhteensa ja sanoa Hänelle näin: "Isä, jos minulla olisi nuo 1.000 dollaria, käyttäisin sen siihen remonttiin, en tuleviin polttopuihin, joten älä viitsi nähdä vaivaa, ja sinähän tiedät, että pidän puun hakkaamisesta muutenkin. "
Paljastaakseni asian täysin kerron, että todella nautin puiden kaatamisesta ja polttopuiden hakkaamisesta. Itse asiassa meillä on kotona sääntö, että Barb on läsnä silloin, kun karsin mitään puuta. Se juontaa juurensa avioliittomme alkuaikoihin ja yhteen puuhun, joka oli niin ylisuuri, että se näytti vuoden 1968 sanfranciscolaiselta hipiltä. Mutta kun olin karsinut sen, se näytti vastarekrytoidulta merijalkaväen sotilaalta. Barb oli kauhuissaan, ja minä vastasin: 'Se kasvaa takaisin', ja 'Barb on läsnä karsittaessa' – sääntö tuli voimaan tuosta päivästä.
Joten mitä ajattelet?
Kysyin Häneltä: "Mitä ajattelet asiasta? Ohjaatko minua kaatamaan sen turvallisesti niin, ettei koidu vahinkoa minulle itselleni eikä millekään muulle?" En kuullut mitään, mutta en myöskään kokenut hengessäni mitään 'tarkista' tai 'odota' tai 'murhetta', ja olen vaeltanut Hänen kanssaan riittävästi tietääkseni, että se merkitsee etenemistä tervettä järkeä käyttäen. Rukoilen hengessä/Hengessä tehdessäni kaiken tämän, pitäen niin sanotusti 'moottorin käynnissä' kommunikoidessani Hänen kanssaan mieleni ollessa keskittynyt kaikkeen, mitä hengessäni saattaa olla.
Niinpä kun puunkaatofirman palkkaamista koskeva vaihtoehto oli poissa, eikä ollut suoraa sanaa Häneltä olla ryhtymättä toimiin, aloin etsiä Isän näkemystä siitä, kuinka voisin kaataa puun.
Oksat
Kuten voit nähdä kuvassa olevista tuoreista hakkuujäljistä, puussa on (oli) kolme suurta oksaa talon puolella ja loput oksista toisella puolella. Olen rukoillut tuohon puuhun liittyen kuukausien ajaen pitäen asiaa 'hautumassa' mielessäni ja hengessäni katsellen sitä ja sanoen: "Anna minun tietää ajatuksesi Isä puun kaatamisesta." Ja "Kerro minulle päivä, jonka olet määrännyt tuon puun turvalliselle kaatamiselle."
Mieleni läpi kulki ajatuksia: 'Onko henkivakuutukseni riittävä Barbille jos kuolen tätä tehdessäni' ja myös 'mitä jos' –skenaarioita – Mitä jos se kaatuu autotallin päälle. Mitä jos se kaatuu puutarhan alueelle. Mitä jos Barb esittää elokuvantekijää häärien taustalla ja kertojana 'Tässä John kaatamassa sitä isoa puuta' – filmille, jonka kaikki voivat nähdä. Kaikenlaisia asioita kulki mieleni läpi yrittäen arvioida jokaisen näkökulman, jokaisen mahdollisen skenaarion ja jos jostakin näistä skenaarioista 'todistus' henkeeni, hyvä tai huono, niin että pysähtyisin tutkimaan miksi – mutten saanut mitään – joten tiesin, että minun tuli käyttää omaa arvostelukykyäni ja etenin luottavaisesti.
Sanoin myös Isälle, etten halunnut kaataa puuta, jos lämpötila oli pakkasella, sillä työvälineet toimivat paremmin kun on lämmintä enkä halunnut myöskään sitä, että minulla oli kylmä enkä tarvinnut tuultakaan – niinpä pyysin Häntä valitsemaan tyynen päivän, jolloin olisi vähintään 50 astetta (10 C) lämmintä.
Tässä vaiheessa oli kulunut kuukausia
Keskityin henkeeni yrittämällä aistia Hänen mahdolliset ajatuksensa, mutten saanut mitään, vain hiljaisuuden. Niinpä tiesin odottaa oikeaa päivää, kunnes tuntui oikealta (rauhalta) hengessäni.
Usein Hän on hiljaa, koska Hänellä ei ole mitään erityisiä ajatuksia asia suhteen, jos vastaus on edessämme ja tiedämme, mitä meidän tulee tehdä luonnollisessa – vaikka kyse olisikin vaikeasta päätöksestä. Olen nähnyt ihmisten lykkäävän lääkärin vastaanotolle menoa, bisnessopimusta, maksuja ja muita kipeitä asioita, koska he eivät saa yhtään ajatusta Isältä, eivätkä tajua, että tavallisesti se merkitsee sitä, että meidän tulee tehdä se mitä meidän täytyy tehdä luonnollisessa, vaeltaen Hänen kanssaan tehden päätöksiä askel kerrallaan yhdessä kulkiessamme. Joskus olemme liian innokkaita, kuten minä tässä, ja meidän täytyy odottaa.
Puuhun
Mielessäni olin käynyt läpi sen järjestyksen, missä puun kaataisin ja mitä työvälineitä jokaisella askelella käyttäisin. Lopulta näin sääennusteen, aistin hengessäni oikean päivän olevan lähestymässä ja minulla oli sen suhteen rauha.
Minun täytyi siirtää lastenlasteni vierailuillaan leikkimiseen käyttämä keinu, minkä tein, sen jälkeen aloin työstää oksia. Ensimmäisen kaksi putosivat sinne, minne ne halusinkin ja nyt suuntasin katseeni ylimpään oksaan.
Minulla on sähköinen varrellinen oksasaha, jossa on 9 tuuman (23 cm) ketjuterä (?) 9 jalan (3 m) varren päässä. Olen 6,6 jalkaa (2 m) pitkä ja asetin puuta vasten tikkaat, joita kiipesin noin 6 jalkaa (1,8 m). Ihan vain jotta ymmärrätte: olen 6 jalan korkeudessa tikkailla, kurottaen täysin kehoni ja käsivarteni pitäen oksasahaa yläoksaa vasten, kuten voit nähdä 'jälkikäteen' kuvassa – joka on noin 20 jalan (6,5 m) korkeudella maasta.
Barb teeskenteli olevansa keskittynyt kukkasipulien istutukseen, mutta silmäkulmastani huomasin, että hän esitti myös dokumenttifilmintekijää, mikä on, jos tuntisitte hänet, täysin normaalia hänelle dokumentoida kaikki. Se on hienoa, kun kaikki toimii sutjakkaasti, mutta niin ei ollut tuona päivänä. Olenpa iloinen, että hän sai sen kaiken videolle!? lol.
Oksan ympärysmitta oli noin yksi jalka (30 cm) ja oksasaha oli noin 2/3 siitä. Niinpä viilsin osan siitä läpi, mutta minun täytyisi siirtää tikkaita puun toiselle puolelle (kuvassa) ja yrittää leikata loppuosa sieltä käsin.
Puristus
Ollessani leikkaamassa oksaa se taipui vähän puristaen sahaa kun oksan täysi paino sulki leikkaamani aukon. Ja siinä se roikkui, 20 jalkaa maanpinnan yläpuolella. En voinut uskoa sitä. Minulle on ennenkin käynyt niin, että ketjusahat puristuvat tuolla tavoin kun kaadan puita – mutta tavallisesti onnistuu joko vetämään sen ulos tai työntämään aukoon kiilan ja pakottamaan sen suurentumaan – mutta tämä oli 20 jalan korkeudella maasta, joten ei ollut mitään tapaa, millä saada saha pois.
Kello oli 5 iltapäivällä, aurinko oli alhaalla ja niin oli energiatasonikin. Tiedän onnettomuuksien tapahtuvan kun ihminen väsyy ja tulee äreäksi ja tässä vaiheessa olin kumpaakin. Niinpä sanoin: "Nyt riittää!" Minulle riittää tältä päivältä. Sanoin: "Isä, olen tehnyt kaiken voitavani ja nyt sahani roikkuun 20 jalkaa maanpinnan yläpuolella. Sinun vain täytyy kaataa oksa, koska minä olen tehnyt voitavani. Kiitos." Ja se oli siinä.
Oli hassua katsoa ulos ikkunasta ja nähdä saha jumissa oksassa auringonlaskussa (ja kiitos Barbin meillä on video tästä osoituksena) varren roikkuessa täydeltä 9 jalan pituudeltaan, mutta yhä kymmenisen jalkaa maanpinnan yläpuolella. Barb kysyi: 'Kuinka aiot saada sen irti?' sanoin: "En tiedä, se on Isän asia. Rukoilen asiaa ja katsotaan, onko Hänellä ratkaisu minua varten, mutta minä menen nyt suihkuun."
Pikakelataan eteenpäin 5 tuntia siihen, että kello on vähän vaille 10 illalla. Olen sängyssä lukemassa Barbin ollessa olohuoneessa samassa puuhassa – kehoni jokaista lihasta särki päivän toimien vuoksi ja olin juuri sammuttamassa valoa. Yhtäkkiä ulkoa kuului tuulenpuuskan ääni ja ohuet oksat ja tammenterhot alkoivat lyödä taloa vasten aivan sängynpäädyn toisella puolella. Välittömästi kuulimme kovan RÄTS ja räsähdyksen äänen. Barb huudahti: "Siinä taisi mennä sinun oksasi!" Sanoin: "Jep, Isä taisi päättää irrottaa sahani tuolla tavalla – Hän irrotti sen Itse."
Heti aamun valjettua tutkin tilanteen: Siinä tuo oksa makasi, juuri siinä paikassa, johon olin aikonutkin sen putoavan, ja näin sahani makaavan sen vieressä ikään kuin olisin hajamielisenä laskenut sen maahan edellisenä iltana ja kävellyt tieheni. Se ei ollut edes vahingoittunut pudotessaan. "Kiitos Isä, kerro nyt minulle, koska on aika kaataa koko puu." Ja puu on pystyssä yhä tätä kirjoittaessani odottamassa Isän päivää, jona kaataa loput.
Toivottavasti kertomukseni oli siunaus ja oivaltava,
John Fenn
www.cwowi.org ja lähetä sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]