Syy syyn takana, profeetallista ruumiille, 3/3
Hei kaikki,
Lopetin viime viikolla siitä puhumiseen, kuinka roomalainen senaattori ja tuomari Gallio oli kieltäytynyt tekemästä kristittynä olemisesta liittovaltiotason rikosta, mutta lait olivat pian muuttumassa.
Muutaman vuoden sisällä keisarit muuttivat lakia tehden pakottavaksi liittovaltion laiksi palvoa keisaria ja julistaa lojaaliutta Roomalle. Kristittyjä kuoli tuhansittain seuraavien kahden ja puolen vuosisadan aikana, koska he kieltäytyivät palvomasta keisaria ja julistamasta lojaaliuttaan imperiumille. Heidät teloitettiin pettureina.
Palvo valtiota tai johtajaa
Historiallisesti kun se prosessi, jossa arvioidaan henkilön lojaaliutta kansalaisena hänen uskontonsa perusteella, alkaa jossakin maassa ja kulttuurissa, se etenee suhteellisen lyhyessä ajassa. Aluksi Danielia kohdeltiin hyvin, hänelle annettiin syötäväksi parasta ruokaa, hän sai parhaan koulutuksen. Mutta lyhyen ajan kuluessa yhteiskunnassa olevat viholliset käänsivät hänen uskonsa Jumalaan epäisänmaallisuudeksi kuningasta kohtaan. Danielin avoin Herran palvonta väännettiin epälojaalisuuden ilmaukseksi kuningasta ja maan lakeja kohtaan.
Uuden testamentin aikoina se, mikä alkoi Jerusalemissa kiistana juutalaisten keskellä lahkosta, joka uskoi Jeesuksen olevan Messias, kääntyi muutaman vuosikymmenen sisällä syytökseksi siitä, että kristityt olivat epäisänmaallisia Roomaa kohtaan. Heidän arvonsa olivat erilaiset, heidän kuuliaisuutensa oli Jeesukselle hallituksen sijaan; he olivat vastakulttuuria.
Natsi-Saksassa tehtiin juutalaisvastaisia lakeja v. 1920, mitä seurasivat toiset lait v. 1933 ja 1935. Dachau, ensimmäinen natsien kuolemanleiri, avautui 1933 laajeten nopeasti kymmenessä vuodessa yli tuhanteen leiriin vuoteen 1944. Juutalaisten ja kristittyjen ohella poliittisesti konservatiivisia syytettiin siitä, että he olivat epäisänmaallisia Hitlerille. Katso Kiinaa, joka nykyään lähettää kristittyjä uiguureja ja etnisiä han-kiinalaisia 'uudelleenkoulutusleireille', jotka ovat hyvin julkisuudessa tiedossa, mutta silti valtiot tekevät bisnestä Kiinan kanssa.
Mitä pitää silmällä, on tämä:
Uskoa Jeesukseen tullaan pitämään outona, epäisänmaallisena ja pahempana; syynä siihen, että jollakin maalla on vaikeuksia. Ensiksi johtajat, sitten yhteiskunta ja yleinen kulttuuri muuttuvat, koska halutaan hiljentää tai eliminoida jollain tavoin uskon omistavien vaikutuksen. Kuten oli laita Danielin, Jeesuksen, 1. vuosisadan kristittyjen, juutalaisten ja kristittyjen ja konservatiivisten natsi-Saksassa; meitä tullaan syyttämään yhteiskunnan epäkohdista. Meidät tullaan näkemään maan kehityksen ehkäisevänä tahona.
Mikä alkaa pienenä, jopa paikallistasolla, tulee liittovaltion laajuiseksi muutaman vuoden sisällä. Pelko siitä, että 'uskonnolliset' ihmiset pakottavat omat arvonsa kansakunnalle. Viha niitä periaatteita kohtaan, jotka rakentavat kansakuntia ja perheitä, tulee säännöksi. Valtio pyrkii kontrolloimaan kaikkea. Mediasta tulee hallituksen työkalu. Tapahtuu luonteen salamurhia ja oikeusjuttuja, jotka suunnataan valikoituihin tilanteisiin, yksilöihin, johtajiin ja keneen tahansa, joka poikkeaa valtiollisesta politiikasta.
Naapurit vakoilevat naapureita, säädetään lakeja helpottamaan tuollaisia asioita. Danielia kutsuttiin petturiksi sen jälkeen, kun työtoverit olivat vakoilleet häntä. Jeesuksen petti opetuslapsi, ja Pietari, Paavali ja tuhannet kristityt Roomassa leimattiin Rooman vihollisiksi. Valtio yrittää kontrolloida jokaista ja media ja kulttuuri auttavat pyrkien yhdenmukaisuuteen ja rangaisten niitä, jotka ovat erilaisia.
Maasta riippumatta roskaväkimentaliteetti haluaa jokaisen mukautuvan, ja ne jotka eivät tee niin, leimataan, eristetään, heitä vihataan. Ilmestyskirjassa jos haluat ostaa tai myydä, sinun täytyy ensin ilmaista uskollisuutesi järjestelmälle/ihmiselle ja sitten saat merkin, joka sallii sinun ostaa ja myydä. Yhdenmukaisuus. Samanlaisuus. Uskollisuus.
Näemme näiden asioiden kehittyvän ympäri maailman tänään kokonaisissa kansakunnissa kaikissa samanaikaisesti ja jotkut kristityt, aivan kuten Paavalin aikoina, mukautuvat valtaapitävän eliitin arvoihin. Mutta toiset eivät mukaudu. Näin ollen tulemme näkemään joidenkuiden seurakuntien menevän maailman tietä merkityksellisyyden nimissä, ja joitakuita kristittyjä, jotka kieltäytyvät mukautumasta. Emme vain ole erilaisia, kieltäydymme olemasta samanlaisia.
Mitä Jeesus tekee
Joten tuo on se suunta, johon maailma on menossa, mutta mitä Jeesus on tekemässä? Hän on liikkumassa vastakkaiseen suuntaan. Hän aloitti kodissa Aadamin ja Eevan kanssa eikä ole koskaan lähtenyt pois. Hänen arvonsa eivät ole koskaan muuttuneet: minulla oli nälkä, jano, olin alaston, sairas, vankilassa ja te ruokitte, annoitte vettä, vaatetitte, tulitte ystäväksi ja kävitte minun luonani. Hän on sävyisä, nöyrä, lähestyttävä, tule Hänen opetettavakseen. Jeesukselle kyse on kirkonpenkissä istuvista ihmisistä, ei lasershow’sta 'palvonnan' aikana tai sisääntuloaulan kahvilasta. Hänen käsityksensä merkityksellisyydestä tarkoittaa, että pidetään huolta ihmisistä siellä, missä he asuvat.
Jeesukselle kyse on arkipäiväisistä asioista kuten perustavanlaatuisesta huolenpidosta, yhteydessä olemisesta, ihmissuhteista, ystävyyssuhteista. Kun alkuseurakunta syntyi helluntaina Apt. 2:42 sanoo, että heidän kokoontumisiinsa kuuluivat nämä neljä osatekijää: opetus, yhteys, ruoka, rukous. Yhteys on pyhää, ei vain jälkikäteen kokoukseen ympätty ajatus 'kokouksen jälkeen keittiössä yhdessäoloa kahvikupin äärellä.' He kokoontuivat kodeissa ja toistensa tunteminen oli tärkeää – ja juuri siellä Jumala liikehti parantaakseen, vastatakseen rukoukseen, yhdistääkseen ihmisiä välittäviin, jumalisiin ihmissuhteisiin.
Ilman fanfaaria Jeesus liikkuu ihmissuhteiden keskellä uskovien joukossa. Näemme enemmän parantumisia, enemmän ihmeitä, enemmän rukousvastauksia verkostossamme kuin koskaan aiemmin. Ei ole väliä sillä, tapahtuuko se nettikokoontumisessa vai jonkun kotona, ympäri maailman Herra on liikkeellä. Ollen sävyisä ja sydämeltään nöyrä Hän ei etsi median huomiota – Hän vain kulkee omilla asioillaan, kuten Hän on aina tehnyt.
Joulukuun 2019 ja äskettäisessä ilmestymisessään Herra käsitteli laajemmin kommenttejaan minulle koskien sitä, kuinka kotiseurakunnat tulisivat tunnetuiksi paikkana, jonne mennä rukousvastauksen, huolenpidon ja ihmeiden saamiseksi elämässään.
Kristillisyyden täytyy olla hengellistä ja Jumalan Hengen täytyy liikkua keskellämme
Jos ei ole yleistä, että Pyhä Henki meissä ja meidän kauttamme suuntautuu kohti muita, päädymme siihen, että meissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta kiellämme sen voiman. Ei ole heidän vikansa: auditorioseurakunnan kokouksen rakenne ei mahdollista sitä, että jokainen liikkuu Hengessä tai hänen puolestaan rukoillaan pienryhmissä. Sen seurauksena meillä on kristittyjä, jotka tietävät Jeesuksesta kaiken, mutta eivät ole koskaan nähneet Pyhän Hengen liikkuvan heidän keskellään.
Vielä pahempaa on se, että meillä on pastoreita, jotka osaavat vetää kokousta, mutta eivät osaa liikkua Hengen lahjoissa. Meillä on ylistyksenjohtajia, vetää kokousta, mutta eivät osaa valmistaa tietää Pyhälle Hengelle liikkua (seurakunnan) keskellä. Monet kristityt tietävät Hänestä, mutta eivät tunne Häntä. He eivät tunne Isää.
Meidän kaikkien täytyy tietää, että Kristus todellakin asuu meissä ja puhuu meille ja opastaa meitä ja näyttää meille tulevat. Ilman sitä, että Hän on keskellämme, meissä on jumalisuuden ulkokuori, muttemme tunne sen voimaa.
Aivan kuten alkuseurakunnassa Apt. 2-4:ssä, aivan kuten Roomassa vainon aikoina, aivan kuten maissa, jotka viimeisen 2000 vuoden aikana ovat vainonneet kristittyjä, on tulossa aika, jolloin monien noista kristityistä, jotka ovat läheisesti yhteydessä toisten kanssa kotikokouksissa, tarpeisiin vastataan samalla, kun monet ulkopuolella olevat ovat puutteenalaisina. Jopa Yhdysvalloissa meillä saattaa olla armonaika, mutta se on vain sitä. Muista, mitä Herra kertoi minulle helmikuun 4. v. 2001: "Niin kuin oli alussa, niin täytyy olla nytkin; Minä liikun ihmissuhteissa."
Vetää vakavaksi ajatella tätä – uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL