The reason behind the reason; Refusing to be the same. 2 of 3
Syy syyn takana; Kieltäytyminen olemasta samanlainen. 2/3
Hei kaikki,
Viime viikolla mainitsin, että syy siihen, miksi seurakuntaa (sen jäseniä) on kautta aikojen vainottu, on se, että he olivat erilaisia kuin heidän ympärillään oleva kulttuuri ja yhteiskunta. Mutta ei vain se, että olemme erilaisia; kieltäydymme olemasta samanlaisia.
Tämä on nyt meneillään Kristuksen ruumiissa maissa, joilla suureksi osaksi katsotaan olevan kristilliset juuret: kristityt valitsevat joko hiljaisen integroitumisen ja ympärillään olevan kulttuurin arvojen omaksumisen tai he valitsevat olla erilaisia seisomalla lujasti uskomustensa, moraalikäsitystensä ja vakaumustensa perustalla.
Vainon toimintamalli – se alkaa kulttuurin muuttumisesta (kristittyjen) vastaiseksi
Havaitsemme, että ensimmäiseksi tapahtuu kulttuurin muuttuminen, joka saa ihmiset kääntymään toisiaan vastaan. Pohdi sitä, että Danielin 'antoivat ilmi' kuninkaalle hänen työtoverinsa. Ihmiset alkoivat jopa antamaan ilmi naapureitaan. Apt. 5: 12-13:ssa sanotaan, että monia parantumisia ja ihmeitä tapahtui kodeissa seurakunnan kokoontumista harjoittavien uskovien joukossa.
Mutta noiden kotikokousten ja tuon 'samalla hengellisellä aaltopituudella' olevien ihmisten piirin ulkopuolella yhteiskunnassa kokonaisuudessaan sanotaan, että ihmiset, jotka eivät olleet uskovia, pelkäsivät heitä (uskovia) eikä kukaan uskaltanut liittyä heihin. Miksi he pelkäsivät uskovia? Vainonko vuoksi? Osittain. Mutta he myös poikkesivat kulttuurista ja he kieltäytyivät mukautumasta. Kuitenkin heidän erottuessaan yhteiskunnasta Jumala toi Itsensä ilmi parantumisissa ja ihmeissä. Joten ihmisten sydämissä alkoi köydenveto: keskivertokansalainen saattoi sanoa: 'Tässä on viranomaisten vihaama ryhmiä, joka pelottaa minua, kuitenkin Jumala on heidän keskellään, mikä on sitä mitä eniten haluan.'
Heti seuraavassa jakeessa sanotaan, että yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan.
Tuo ilmeinen vastakohtaisuus paljastaa erimielisyyden yhteiskunnassa tuohon aikaan – uskosta osattomien joukossa oli pelkoa ja kuitenkin tuli opetuslapsia. He poikkesivat päivän kulttuurista, kaikki tiesivät, mitä he kannattivat ja olit joko heidän puolellaan tai heitä vastaan.
Valikoiduista johtajista tehtiin esimerkkejä
Pian vallanpitäjät Israelissa aloittivat järjestettyjen pidätysten politiikan. Pietari ja Johannes tuotiin johtajien eteen Apt. 4:ssä. Stefanuksen pidätys ja teloitus Apt. 7:ssä kiihdytti vainoa. Saulus Tarsolaisesta tuli pääasiallinen vainoaja Stefanuksen kuoleman jälkeen ja Apt. 9:ssa Saulus, tuleva apostoli Paavali, kohtaa Jeesuksen Damaskoksen ulkopuolella. Tämä pysäytti Israelissa olevien juutalaisjohtajien pyrkimykset toteuttaa seurakunnan vainoamista Israelin rajojen ulkopuolella.
Tultaessa Apt. 12:en meille kerrotaan, että (Jerusalemissa) Herodes tapatti apostoli Johanneksen veljen, Jaakobin, miekalla ja pidätti Pietarin samassa tarkoituksessa.
Huomaa, että valtion vainon siemen alkoi, kun johtajat onnistuivat saamaan kansalaiset pelkäämään kristittyjä. Juutalaisten pelko Jerusalemissa oli, että nämä kristityt yrittäisivät pakottaa uskomuksensa (uskontonsa) heille, uhaten juutalaista uskontoa ja lakeja ja Israelin kulttuuria. Mutta tässä kohdassa Rooman liittovaltion hallinto ei ollut vielä täysin mukana asiassa.
Luonteen salamurha
Mk.14: 55-58:ssa havaitsemme johtajien vainoavan Jeesusta oikeudenkäynnissä väärin todistavine henkilöineen, joista jotkut irrottivat Hänen sanansa asiayhteydestään ja vääristelivät Hänen sanojaan alkuperäisestä tarkoituksesta, jotta se sopi heidän suunnitelmiinsa.
Meidän päivinämme näemme saman luonteen salamurhan, vääristeltyjä sanoja, asiayhteydestä irrotettuja sanoja koskien ketä tahansa, joka ei mukaudu vallalla olevaan konservatiivien vastaiseen, juutalais-kristillisen kulttuurin vastaisuuteen. Siellä täällä on oikeustapauksia valikoituja ihmisiä vastaan, jotka ovat laajemman agendan tiellä. Mutta on tulossa aika, kuten tuli seurakunnalle ja Roomalla, jolloin koko kulttuuri kääntyy vastaan ja jopa syyttää kristittyjä, juutalaisia ja konservatiiveja kaikesta mikä sitten maassa onkin väärin.
He yrittävät tehdä vainosta liittovaltiotason asian
On noin vuonna 52 jKr. Apt. 18: 12-18:ssa, karkeasti ottaen 20 vuotta helluntain jälkeen. Korintissa, Kreikassa näemme uskonvainoajien vievän asian Israelin alueen ulkopuolelle pyrkien saamaan Rooman liittovaltion hallitus mukaan kristittyjen vastaiseen toimintaan.
Korintissa oli roomalainen senaattori ja tuomari, Gallio. Hänet tunnetaan hyvin historiallisesti raamatullisten tekstien ulkopuolelta useista syistä, joiden joukossa se, että hän oli kuuluisan roomalaisen kirjailijan Senecan veli. Lucius Junius Gallio Annaeanus oli hänen koko nimensä ja kun juutalaiset veivät juttunsa Paavalia vastaan liittovaltion tuomioistuimeen, he väittivät Paavalin saavan aikaan sen, että ihmiset rikkoivat juutalaista lakia vastaan ja niin muodoin heidän tuntemuksensa mukaan roomalaista lakia vastaan.
Gallio 'ei välittänyt mistään tällaisista asioista' ja hylkäsi jutun. Hän palautti jutun juutalaiselle uskonnolle ja heidän tuomioistuimelleen eikä ottanut mukaan Rooman liittovaltion hallitusta. Hänen hylkäämispäätöksensä lähetti selvän viestin juridisesti puhuen, että elleivät nämä kristityt selvästi rikkoneet liittovaltion lakia, Rooma ei ottaisi harkittavakseen sellaista oikeustapausta.
Kristittyjen kohdalla Galliolla oli niin suuri vaikutusvalta ollessaan Rooman senaattori ja tuomari, että seurakunnalla yleisesti oli liittovaltiotasolla suhteellinen rauhanomainen aika noin 10 vuoden ajan, kunnes Nero aloitti vainonsa vuonna 64. Vaikka Paavalia vainosivat jatkuvasti uskosta osattomat juutalaiset tähän aikaan, valtaosa hänen kirjeistään, jotka muodostavat meidän Uuden testamenttimme, kirjoitettiin tänä aikana. (Roomalaiskirje, 1. & 2. Korinttilaiskirje, Galatalaiskirje, 1. & 2. Tessalonikalaiskirje, kirje Filemonille, mahdollisesti Heprealaiskirje)
Pian eivät kuitenkaan uskosta osattomat juutalaiset olleet niitä, jotka juonivat osoittaakseen Roomalle, että kristityt rikkoivat Rooman liittovaltion lakia; kristityt tekivät sen heidän puolestaan, sillä Rooman lait olivat muuttumassa.
Ja siitä jatkamme ensi viikolla. Toivottavasti näet toimintamallin, sillä se, mitä kerron menneisyydestämme, on nyt nykyisyydessämme ja tulee pian olemaan tulevaisuudessamme. Ensi viikkoon, siunauksin,
John Fenn/LL
Syy syyn takana; Kieltäytyminen olemasta samanlainen. 2/3
Hei kaikki,
Viime viikolla mainitsin, että syy siihen, miksi seurakuntaa (sen jäseniä) on kautta aikojen vainottu, on se, että he olivat erilaisia kuin heidän ympärillään oleva kulttuuri ja yhteiskunta. Mutta ei vain se, että olemme erilaisia; kieltäydymme olemasta samanlaisia.
Tämä on nyt meneillään Kristuksen ruumiissa maissa, joilla suureksi osaksi katsotaan olevan kristilliset juuret: kristityt valitsevat joko hiljaisen integroitumisen ja ympärillään olevan kulttuurin arvojen omaksumisen tai he valitsevat olla erilaisia seisomalla lujasti uskomustensa, moraalikäsitystensä ja vakaumustensa perustalla.
Vainon toimintamalli – se alkaa kulttuurin muuttumisesta (kristittyjen) vastaiseksi
Havaitsemme, että ensimmäiseksi tapahtuu kulttuurin muuttuminen, joka saa ihmiset kääntymään toisiaan vastaan. Pohdi sitä, että Danielin 'antoivat ilmi' kuninkaalle hänen työtoverinsa. Ihmiset alkoivat jopa antamaan ilmi naapureitaan. Apt. 5: 12-13:ssa sanotaan, että monia parantumisia ja ihmeitä tapahtui kodeissa seurakunnan kokoontumista harjoittavien uskovien joukossa.
Mutta noiden kotikokousten ja tuon 'samalla hengellisellä aaltopituudella' olevien ihmisten piirin ulkopuolella yhteiskunnassa kokonaisuudessaan sanotaan, että ihmiset, jotka eivät olleet uskovia, pelkäsivät heitä (uskovia) eikä kukaan uskaltanut liittyä heihin. Miksi he pelkäsivät uskovia? Vainonko vuoksi? Osittain. Mutta he myös poikkesivat kulttuurista ja he kieltäytyivät mukautumasta. Kuitenkin heidän erottuessaan yhteiskunnasta Jumala toi Itsensä ilmi parantumisissa ja ihmeissä. Joten ihmisten sydämissä alkoi köydenveto: keskivertokansalainen saattoi sanoa: 'Tässä on viranomaisten vihaama ryhmiä, joka pelottaa minua, kuitenkin Jumala on heidän keskellään, mikä on sitä mitä eniten haluan.'
Heti seuraavassa jakeessa sanotaan, että yhä enemmän karttui niitä, jotka uskoivat Herraan.
Tuo ilmeinen vastakohtaisuus paljastaa erimielisyyden yhteiskunnassa tuohon aikaan – uskosta osattomien joukossa oli pelkoa ja kuitenkin tuli opetuslapsia. He poikkesivat päivän kulttuurista, kaikki tiesivät, mitä he kannattivat ja olit joko heidän puolellaan tai heitä vastaan.
Valikoiduista johtajista tehtiin esimerkkejä
Pian vallanpitäjät Israelissa aloittivat järjestettyjen pidätysten politiikan. Pietari ja Johannes tuotiin johtajien eteen Apt. 4:ssä. Stefanuksen pidätys ja teloitus Apt. 7:ssä kiihdytti vainoa. Saulus Tarsolaisesta tuli pääasiallinen vainoaja Stefanuksen kuoleman jälkeen ja Apt. 9:ssa Saulus, tuleva apostoli Paavali, kohtaa Jeesuksen Damaskoksen ulkopuolella. Tämä pysäytti Israelissa olevien juutalaisjohtajien pyrkimykset toteuttaa seurakunnan vainoamista Israelin rajojen ulkopuolella.
Tultaessa Apt. 12:en meille kerrotaan, että (Jerusalemissa) Herodes tapatti apostoli Johanneksen veljen, Jaakobin, miekalla ja pidätti Pietarin samassa tarkoituksessa.
Huomaa, että valtion vainon siemen alkoi, kun johtajat onnistuivat saamaan kansalaiset pelkäämään kristittyjä. Juutalaisten pelko Jerusalemissa oli, että nämä kristityt yrittäisivät pakottaa uskomuksensa (uskontonsa) heille, uhaten juutalaista uskontoa ja lakeja ja Israelin kulttuuria. Mutta tässä kohdassa Rooman liittovaltion hallinto ei ollut vielä täysin mukana asiassa.
Luonteen salamurha
Mk.14: 55-58:ssa havaitsemme johtajien vainoavan Jeesusta oikeudenkäynnissä väärin todistavine henkilöineen, joista jotkut irrottivat Hänen sanansa asiayhteydestään ja vääristelivät Hänen sanojaan alkuperäisestä tarkoituksesta, jotta se sopi heidän suunnitelmiinsa.
Meidän päivinämme näemme saman luonteen salamurhan, vääristeltyjä sanoja, asiayhteydestä irrotettuja sanoja koskien ketä tahansa, joka ei mukaudu vallalla olevaan konservatiivien vastaiseen, juutalais-kristillisen kulttuurin vastaisuuteen. Siellä täällä on oikeustapauksia valikoituja ihmisiä vastaan, jotka ovat laajemman agendan tiellä. Mutta on tulossa aika, kuten tuli seurakunnalle ja Roomalla, jolloin koko kulttuuri kääntyy vastaan ja jopa syyttää kristittyjä, juutalaisia ja konservatiiveja kaikesta mikä sitten maassa onkin väärin.
He yrittävät tehdä vainosta liittovaltiotason asian
On noin vuonna 52 jKr. Apt. 18: 12-18:ssa, karkeasti ottaen 20 vuotta helluntain jälkeen. Korintissa, Kreikassa näemme uskonvainoajien vievän asian Israelin alueen ulkopuolelle pyrkien saamaan Rooman liittovaltion hallitus mukaan kristittyjen vastaiseen toimintaan.
Korintissa oli roomalainen senaattori ja tuomari, Gallio. Hänet tunnetaan hyvin historiallisesti raamatullisten tekstien ulkopuolelta useista syistä, joiden joukossa se, että hän oli kuuluisan roomalaisen kirjailijan Senecan veli. Lucius Junius Gallio Annaeanus oli hänen koko nimensä ja kun juutalaiset veivät juttunsa Paavalia vastaan liittovaltion tuomioistuimeen, he väittivät Paavalin saavan aikaan sen, että ihmiset rikkoivat juutalaista lakia vastaan ja niin muodoin heidän tuntemuksensa mukaan roomalaista lakia vastaan.
Gallio 'ei välittänyt mistään tällaisista asioista' ja hylkäsi jutun. Hän palautti jutun juutalaiselle uskonnolle ja heidän tuomioistuimelleen eikä ottanut mukaan Rooman liittovaltion hallitusta. Hänen hylkäämispäätöksensä lähetti selvän viestin juridisesti puhuen, että elleivät nämä kristityt selvästi rikkoneet liittovaltion lakia, Rooma ei ottaisi harkittavakseen sellaista oikeustapausta.
Kristittyjen kohdalla Galliolla oli niin suuri vaikutusvalta ollessaan Rooman senaattori ja tuomari, että seurakunnalla yleisesti oli liittovaltiotasolla suhteellinen rauhanomainen aika noin 10 vuoden ajan, kunnes Nero aloitti vainonsa vuonna 64. Vaikka Paavalia vainosivat jatkuvasti uskosta osattomat juutalaiset tähän aikaan, valtaosa hänen kirjeistään, jotka muodostavat meidän Uuden testamenttimme, kirjoitettiin tänä aikana. (Roomalaiskirje, 1. & 2. Korinttilaiskirje, Galatalaiskirje, 1. & 2. Tessalonikalaiskirje, kirje Filemonille, mahdollisesti Heprealaiskirje)
Pian eivät kuitenkaan uskosta osattomat juutalaiset olleet niitä, jotka juonivat osoittaakseen Roomalle, että kristityt rikkoivat Rooman liittovaltion lakia; kristityt tekivät sen heidän puolestaan, sillä Rooman lait olivat muuttumassa.
Ja siitä jatkamme ensi viikolla. Toivottavasti näet toimintamallin, sillä se, mitä kerron menneisyydestämme, on nyt nykyisyydessämme ja tulee pian olemaan tulevaisuudessamme. Ensi viikkoon, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed