The Soldier, Athlete and Farmer #1
Sotilas, urheilija ja maanviljelijä, osa 1
Hei kaikki,
Nainen istui toimistossani kyynelten valuessa pitkin hänen kasvojaan. Pää painuksissa, käsiään sylissään nykien hän selitti suurta suruaan.
Hän oli ollut seurakunnassa yleisön joukossa kuuntelemassa, kuinka ihmiset nousivat kertomaan todistuksiaan siitä, kuinka he varttuivat, tulivat Herran luo ja mitä he halusivat Hänen hyväkseen tehdä. Jokaisen kertomuksen myötä naisen lannistuneisuus syveni, koska hänen taustansa poikkesi niin jokaisen muun taustasta. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut mitään tarjottavaa Herralle, hän ei osannut laulaa tai soittaa mitään instrumenttia, häntä hirvitti ajatus olla yleisön edessä; hän tunsi olevansa yksin ollessaan monien ympäröimä.
Naisella tuli rankasta taustasta varttuessaan. Hänen äidillään oli ollut elämässään eri miehiä, joita hän oli tuonut kotiin säännöllisesti baareista ja useimmat heistä hakkasivat häntä. He olivat köyhiä, koulussa lapset halveksivat ja kiusasivat naista hänen äitinsä maineen, nukkavierujen vaatteidensa ja asumispaikkansa takia. Naisella ja hänen sisaruksillaan oli kaikilla eri isä, ja hänen äitinsä käytti hyväkseen sosiaaliavustusjärjestelmää saadakseen ilmaista rahaa, ruokaa, sähkö- ym. laskut maksettua ja he asuivat köyhille tarkoitetussa asuintalossa.
Naisen äidillä ei ollut aikomustakaan luopua tästä käytännöstä tai omasta elämäntavastaan ja varttuessaan tämä nainen vannoi, ettei hän koskaan olisi äitinsä kaltainen. Kuitenkin teini-iässä ja parikymppisenä itseään inhoten hänestä tuli aivan äitinsä kaltainen – poispääsyn keinona näytti olevan mies elämässä ja sitten lapsen saaminen oli keino pitää tuo mies – nainen luuli. Mutta hän tajusi toistavansa toimintamallia: jokainen hänen poikaystävistään hakkasi häntä ja jokaisen lähdettyä hän löysi uuden miehen. Nainen tajusi, että oli tullut äidikseen, juuri sellaiseksi, jollaista hän vihasi ja jollaiseksi oli vannonut, ettei koskaan tulisi.
Juuri tuolloin hän meni eräänä päivänä uuteen seurakuntaan, ei oman tunnustuskuntaansa kuuluvaan seurakuntaan, vaan itsenäiseen karismaattiseen seurakuntaan, jossa oli 'herätys'. Nainen antoi sydämensä Herralle ja hän tunsi olevansa puhdas ja kokonainen ensimmäistä kertaa sitten lapsuutensa! Tuo hänen henkensä uudestisyntyminen ei välittömästi tietenkään vaikuttanut hänen mieleensä, joten hän ajatteli yhä, että mies kommunikoi rakkauttaan naiselleen lyömällä tätä, olemalla väkivaltainen tätä kohtaan. Naisella oli paljon opittavaa. Kun hän meni naimisiin hyvän ja rakastavan kristityn miehen kanssa tunnettuaan tämän vain kolme viikkoa, hänen täytyi oppia uudelleen rakkaus, ihmissuhteet – kaikki!
Tuona päivänä kerroin naiselle tarinan sotilaasta 2. Tim:3-4:stä, ja se muutti ikuisesti sen, mitä nainen itsestään ajatteli ja vei hänet eheyden polulle.
Paavali kirjoitti Timoteukselle, jonka hän oli lähettänyt Efesokseen auttamaan koordinoimaan niitä perhepohjaisia seurakuntia, jotka kokoontuivat siellä kodeissa. Olen nähnyt arvioita, että Efesoksen 250.000 ihmistä käsittävästä väestöstä peräti 10 % eli 25.000 on saattanut olla kristittyjä. Verkostossamme ympäri maailman näemme, ja sen perusteella mitä me tuolta ajalta tiedämme, kotona kokoontuvat seurakunnat ovat kooltaan muutamasta henkilöstä ehkä noin 20:een. Se tarkoittaa sitä, että kun kierretään kodista toiseen ja kierrätetään jokaisen kokouksen johtamisvuoroa, oli Efesoksen metropolialueella satoja, ellei tuhansia koteja, joissa he kokoontuivat. Nuori Timoteus lähetettiin sinne auttamaan siinä kaikessa – kokopäivätyötä!
Efesos oli noina aikoina merenrantasatama, joskin noista ajoista on lahti madaltunut ja kaupunki sijaitsee nyt 5 mailia (8 km) merestä. Kaupunki oli kuin mikä tahansa kaupunki meidän päivinämme, täynnä ihmisiä eri kansallisuuksista kaikenlaisissa töissä merimiehistä ahtaajiin ja satamaan purjehtivien ja sieltä pois lähtevien laivojen omistajiin. Olen kävellyt pitkin Efesosta ja se on kaunis raunionakin valkoisine marmorijalkakäytävineen, joihin on upotettu kauniiden kasvien ja eläinten freskoja, jalkakäytävät olivat jopa olleet katettuja suojaten ihmiset voimakkaalta auringolta!
Ja kun ihmisluonto ei ole muuttunut, tuohon kristittyyn väestöön oli kuulunut ihmisiä, jotka olivat toimistossani istuvan naisen kaltaisia. Vasta Herran luo tullut ja tuon Hänessä uuden myötä mukana tullut Hänen voimakas valonsa näytti aiemman synnin syvyydet. Muistakaa, että juuri Efesoksessa Apt. 19:ssä meille kerrotaan Paavalin opettaneen päivittäin koulussa (siestan aikana 11-16), ja niin monet tulivat Herran luo, että heidän okkultismia ja noituutta käsittelevistä vanhoista kirjoistaan tehtiin valtava nuotio! (Apt. 19:19)
Näillä ihmisillä oli ankara tausta okkultismissa, pakanallisuudessa ja kenellä missäkin – ja noiden menneiden aikojen muistot eittämättä saivat jotkut heistä tuntemaan, kuten yllä oleva nainen tunsi, että he eivät olleet arvollisia, kykeneviä olemaan Herran käytössä mihinkään hyvään Hänessä. Heillä ei ollut mitään tietoa juutalaisuudesta, kristinuskosta, mistään, millä oli jotakin tekemistä ainoan todellisen Jumalan kanssa, mikä selittää sen, että Paavali opetti päivittäin koulussa kahden vuoden ajan. (Apt. 19)
Kuvaan tulee mukaan sotilas, mukaan tulee Publius Flavius Vegetius Renatus
Paavali kirjoittaa toisessa kirjeessään Efesoksessa olevalle Timoteukselle sanoja, joilla rohkaisi Timoteusta ja lukijoilleen vielä nykyäänkin:
"...kestä kovia olosuhteita, kuten Jeesuksen Kristuksen hyvä sotilas. Ei kukaan sotaan lähtevät mies sekaannu tämän elämän asioihin; niin että hän saattaa miellyttää häntä, joka valitsi hänet olemaan sotilas. Ja jos joku pyrkii urheilussa mestaritasolle, häntä ei kruunata, ellei hän tee sitä sääntöjen mukaisesti. Maanviljelijän, joka niin ahkerasti tekee työtä, täytyy myös olla ensimmäinen osan saaja siitä, mitä hän on kasvattanut. Pohdi mitä sanon, ja Herra antaa sinulle ymmärrystä..." (suomennos tässä 2. Tim. 2:3-7)
Paavali käski Timoteusta 'pohtimaan' ja sanoi 'Herra antaa sinulle ymmärrystä' – tässä siis vähän ymmärrystä:
Loppupuolella 300-lukua jKr. Vegetius, jolla nimellä hänet tunnetaan, kirjoitti sodankäyntiä koskevan käsikirjan, ja ensimmäisessä kirjassaan hän vertasi varhaista roomalaista armeijaa (Paavalin aikoina) oman aikansa roomalaisarmeijaan 300 vuotta myöhemmin neuvoen, että modernin armeijan pitäisi palata vanhoihin tapoihinsa. Hän havaitsi oman aikansa armeijan sotilaiden tulevan varakkaista perheistä, joiden pojat kasvoivat kaupungissa ja joissa oli palvelijoita, ja he pitivät armeijaa urapolkuna. Heidän vanhempansa ostivat heille upseerivaltakirjan. He olivat 'pehmeitä' verrattuna varhaiseen roomalaiseen armeijaan, Paavalin aikaiseen armeijaan.
Mutta Paavalin aikoina sotilaat tulivat maaseudun perheistä, he olivat maanviljelijöiden ja karjankasvattajien poikia, ja he olivat tottuneita kovaan fyysiseen työhön. He olivat tottuneita nousemaan varhain ja tekemään työtä kaikenlaisessa säässä. Heidän ankara elämän kokemuksensa teki heistä maailman parhaita sotilaita, ja vei Rooman valta-asemaan Euroopassa, Lähi-idässä ja pohjoisessa Afrikassa.
Uusi sotilas ehkä ajatteli, että hänen tiukka kasvatuksensa ja menneisyytensä tekivät hänet kelpaamattomaksi palvelemaan keisaria, mutta itse asiassa tuo ankara elämä oli juuri se asia, joka parhaiten teki hänestä soveliaan Kuninkaan palvelukseen!
Syntinen taustasi ei tee sinusta epäsopivaa, se on juuri se asia, joka tekee sinusta soveliaan!
Paavali käski Timoteuksen kestää kovia olosuhteita kuin sotilas. Hän ei sanonut olevansa sotilas Kristuksessa, sillä me emme ole. Hän käski kestää kovia olosuhteita kuten sotilas kestää. Olemme Kuninkaan lapsia, kuulumme kuninkaallisen perhekuntaan. Emme ole sotilaita Jeesukselle, mutta meidän kohdallamme odotetaan, että aiemmat rankat taustamme ovat meille hyödyksi tiellämme kypsyyteen Kristuksessa, niin että meillä on sama kyky kestää kaikkea niin kuin sotilailla on.
Hänen aikanaan tämä piti täysin paikkansa, nämä maatilan pojat, nämä miehet, jotka olivat tottuneita tekemään työtä kaikenlaisessa säässä, heidän täytyi hyödyntää tuota vaikeaa menneisyyttään kestääkseen tämänhetkisiä kovia olosuhteita. Tätä Paavali pyytää Timoteusta ja lukijoitaan tekemään – kestämään kovia olosuhteita kuin sotilas – hyödyntämään sitä luonteen vahvuutta, joka auttoi sinut läpi kaikesta tuosta synnistä ja toi sinut Jeesuksen luo! Nuo rankat kokemukset auttavat sinua jatkamaan sitkeästi kypsyyteen Kristuksessa!
Paavali kertoi Timoteukselle, ettei kukaan sotilas sotkeudu tämän elämän asioihin. Sana 'sotkeutua' tarkoittaa 'kutoa yhteen' tai 'kietoa', ja 'tämän elämän asiat' on kreikan sana 'pragmateiais', josta saamme sanan 'pragmaattinen', mikä tarkoittaa, ettei sotilas kudo elämäänsä yhteen siviilielämän arkipäiväisten asioiden kanssa – jotta hän voisi miellyttää sitä, joka valitsi hänet olemaan osa armeijaa!
Kuten Paavalin aikoinakin meillä on Värvääjä. Nimeltään Jeesus, joka värväsi meidät olemaan Hänessä. Mutta tilanne on tätä parempi, sillä Paavali sanoi, että voisimme miellyttää Häntä joka meidät värväsi – Paavali käytti yhtä sanaa ilmaisemaan
'värväsi hänet olemaan sotilas', se on: 'stratologeo'. Katso kreikan sanoja, jotka on yhdistetty luomaan tämä sana: strato, josta saamme strategian, ja logeo, josta saamme logiikan, mikä tarkoittaa, että kun ne yhdistetään, Värvääjälläsi on valinnassaan strategia, logiikka, suunnitelma mielessä.
Yhdistetään nyt tämä kaikki...
Paavali käski Timoteusta kestää vaikeita olosuhteita kuten sotilas – että menneen elämän kovuus on juuri se asia, joka tekee meidät soveliaiksi olemaan Kristuksessa. Muistaa se, että meidän ei tule ensisijaisesti kutoa elämäämme yhteen arkipäiväisten normaalien asioiden kanssa, jotta voimme miellyttää Häntä, joka valitsi meidät omaten laajemman strategian, suunnitelman ja tarkoitusperän Kuninkaan palvelemista varten.
Ja nyt urheilijaan… siitä ensi viikolla… siihen saakka, siunauksin
John Fenn
Sotilas, urheilija ja maanviljelijä, osa 1
Hei kaikki,
Nainen istui toimistossani kyynelten valuessa pitkin hänen kasvojaan. Pää painuksissa, käsiään sylissään nykien hän selitti suurta suruaan.
Hän oli ollut seurakunnassa yleisön joukossa kuuntelemassa, kuinka ihmiset nousivat kertomaan todistuksiaan siitä, kuinka he varttuivat, tulivat Herran luo ja mitä he halusivat Hänen hyväkseen tehdä. Jokaisen kertomuksen myötä naisen lannistuneisuus syveni, koska hänen taustansa poikkesi niin jokaisen muun taustasta. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut mitään tarjottavaa Herralle, hän ei osannut laulaa tai soittaa mitään instrumenttia, häntä hirvitti ajatus olla yleisön edessä; hän tunsi olevansa yksin ollessaan monien ympäröimä.
Naisella tuli rankasta taustasta varttuessaan. Hänen äidillään oli ollut elämässään eri miehiä, joita hän oli tuonut kotiin säännöllisesti baareista ja useimmat heistä hakkasivat häntä. He olivat köyhiä, koulussa lapset halveksivat ja kiusasivat naista hänen äitinsä maineen, nukkavierujen vaatteidensa ja asumispaikkansa takia. Naisella ja hänen sisaruksillaan oli kaikilla eri isä, ja hänen äitinsä käytti hyväkseen sosiaaliavustusjärjestelmää saadakseen ilmaista rahaa, ruokaa, sähkö- ym. laskut maksettua ja he asuivat köyhille tarkoitetussa asuintalossa.
Naisen äidillä ei ollut aikomustakaan luopua tästä käytännöstä tai omasta elämäntavastaan ja varttuessaan tämä nainen vannoi, ettei hän koskaan olisi äitinsä kaltainen. Kuitenkin teini-iässä ja parikymppisenä itseään inhoten hänestä tuli aivan äitinsä kaltainen – poispääsyn keinona näytti olevan mies elämässä ja sitten lapsen saaminen oli keino pitää tuo mies – nainen luuli. Mutta hän tajusi toistavansa toimintamallia: jokainen hänen poikaystävistään hakkasi häntä ja jokaisen lähdettyä hän löysi uuden miehen. Nainen tajusi, että oli tullut äidikseen, juuri sellaiseksi, jollaista hän vihasi ja jollaiseksi oli vannonut, ettei koskaan tulisi.
Juuri tuolloin hän meni eräänä päivänä uuteen seurakuntaan, ei oman tunnustuskuntaansa kuuluvaan seurakuntaan, vaan itsenäiseen karismaattiseen seurakuntaan, jossa oli 'herätys'. Nainen antoi sydämensä Herralle ja hän tunsi olevansa puhdas ja kokonainen ensimmäistä kertaa sitten lapsuutensa! Tuo hänen henkensä uudestisyntyminen ei välittömästi tietenkään vaikuttanut hänen mieleensä, joten hän ajatteli yhä, että mies kommunikoi rakkauttaan naiselleen lyömällä tätä, olemalla väkivaltainen tätä kohtaan. Naisella oli paljon opittavaa. Kun hän meni naimisiin hyvän ja rakastavan kristityn miehen kanssa tunnettuaan tämän vain kolme viikkoa, hänen täytyi oppia uudelleen rakkaus, ihmissuhteet – kaikki!
Tuona päivänä kerroin naiselle tarinan sotilaasta 2. Tim:3-4:stä, ja se muutti ikuisesti sen, mitä nainen itsestään ajatteli ja vei hänet eheyden polulle.
Paavali kirjoitti Timoteukselle, jonka hän oli lähettänyt Efesokseen auttamaan koordinoimaan niitä perhepohjaisia seurakuntia, jotka kokoontuivat siellä kodeissa. Olen nähnyt arvioita, että Efesoksen 250.000 ihmistä käsittävästä väestöstä peräti 10 % eli 25.000 on saattanut olla kristittyjä. Verkostossamme ympäri maailman näemme, ja sen perusteella mitä me tuolta ajalta tiedämme, kotona kokoontuvat seurakunnat ovat kooltaan muutamasta henkilöstä ehkä noin 20:een. Se tarkoittaa sitä, että kun kierretään kodista toiseen ja kierrätetään jokaisen kokouksen johtamisvuoroa, oli Efesoksen metropolialueella satoja, ellei tuhansia koteja, joissa he kokoontuivat. Nuori Timoteus lähetettiin sinne auttamaan siinä kaikessa – kokopäivätyötä!
Efesos oli noina aikoina merenrantasatama, joskin noista ajoista on lahti madaltunut ja kaupunki sijaitsee nyt 5 mailia (8 km) merestä. Kaupunki oli kuin mikä tahansa kaupunki meidän päivinämme, täynnä ihmisiä eri kansallisuuksista kaikenlaisissa töissä merimiehistä ahtaajiin ja satamaan purjehtivien ja sieltä pois lähtevien laivojen omistajiin. Olen kävellyt pitkin Efesosta ja se on kaunis raunionakin valkoisine marmorijalkakäytävineen, joihin on upotettu kauniiden kasvien ja eläinten freskoja, jalkakäytävät olivat jopa olleet katettuja suojaten ihmiset voimakkaalta auringolta!
Ja kun ihmisluonto ei ole muuttunut, tuohon kristittyyn väestöön oli kuulunut ihmisiä, jotka olivat toimistossani istuvan naisen kaltaisia. Vasta Herran luo tullut ja tuon Hänessä uuden myötä mukana tullut Hänen voimakas valonsa näytti aiemman synnin syvyydet. Muistakaa, että juuri Efesoksessa Apt. 19:ssä meille kerrotaan Paavalin opettaneen päivittäin koulussa (siestan aikana 11-16), ja niin monet tulivat Herran luo, että heidän okkultismia ja noituutta käsittelevistä vanhoista kirjoistaan tehtiin valtava nuotio! (Apt. 19:19)
Näillä ihmisillä oli ankara tausta okkultismissa, pakanallisuudessa ja kenellä missäkin – ja noiden menneiden aikojen muistot eittämättä saivat jotkut heistä tuntemaan, kuten yllä oleva nainen tunsi, että he eivät olleet arvollisia, kykeneviä olemaan Herran käytössä mihinkään hyvään Hänessä. Heillä ei ollut mitään tietoa juutalaisuudesta, kristinuskosta, mistään, millä oli jotakin tekemistä ainoan todellisen Jumalan kanssa, mikä selittää sen, että Paavali opetti päivittäin koulussa kahden vuoden ajan. (Apt. 19)
Kuvaan tulee mukaan sotilas, mukaan tulee Publius Flavius Vegetius Renatus
Paavali kirjoittaa toisessa kirjeessään Efesoksessa olevalle Timoteukselle sanoja, joilla rohkaisi Timoteusta ja lukijoilleen vielä nykyäänkin:
"...kestä kovia olosuhteita, kuten Jeesuksen Kristuksen hyvä sotilas. Ei kukaan sotaan lähtevät mies sekaannu tämän elämän asioihin; niin että hän saattaa miellyttää häntä, joka valitsi hänet olemaan sotilas. Ja jos joku pyrkii urheilussa mestaritasolle, häntä ei kruunata, ellei hän tee sitä sääntöjen mukaisesti. Maanviljelijän, joka niin ahkerasti tekee työtä, täytyy myös olla ensimmäinen osan saaja siitä, mitä hän on kasvattanut. Pohdi mitä sanon, ja Herra antaa sinulle ymmärrystä..." (suomennos tässä 2. Tim. 2:3-7)
Paavali käski Timoteusta 'pohtimaan' ja sanoi 'Herra antaa sinulle ymmärrystä' – tässä siis vähän ymmärrystä:
Loppupuolella 300-lukua jKr. Vegetius, jolla nimellä hänet tunnetaan, kirjoitti sodankäyntiä koskevan käsikirjan, ja ensimmäisessä kirjassaan hän vertasi varhaista roomalaista armeijaa (Paavalin aikoina) oman aikansa roomalaisarmeijaan 300 vuotta myöhemmin neuvoen, että modernin armeijan pitäisi palata vanhoihin tapoihinsa. Hän havaitsi oman aikansa armeijan sotilaiden tulevan varakkaista perheistä, joiden pojat kasvoivat kaupungissa ja joissa oli palvelijoita, ja he pitivät armeijaa urapolkuna. Heidän vanhempansa ostivat heille upseerivaltakirjan. He olivat 'pehmeitä' verrattuna varhaiseen roomalaiseen armeijaan, Paavalin aikaiseen armeijaan.
Mutta Paavalin aikoina sotilaat tulivat maaseudun perheistä, he olivat maanviljelijöiden ja karjankasvattajien poikia, ja he olivat tottuneita kovaan fyysiseen työhön. He olivat tottuneita nousemaan varhain ja tekemään työtä kaikenlaisessa säässä. Heidän ankara elämän kokemuksensa teki heistä maailman parhaita sotilaita, ja vei Rooman valta-asemaan Euroopassa, Lähi-idässä ja pohjoisessa Afrikassa.
Uusi sotilas ehkä ajatteli, että hänen tiukka kasvatuksensa ja menneisyytensä tekivät hänet kelpaamattomaksi palvelemaan keisaria, mutta itse asiassa tuo ankara elämä oli juuri se asia, joka parhaiten teki hänestä soveliaan Kuninkaan palvelukseen!
Syntinen taustasi ei tee sinusta epäsopivaa, se on juuri se asia, joka tekee sinusta soveliaan!
Paavali käski Timoteuksen kestää kovia olosuhteita kuin sotilas. Hän ei sanonut olevansa sotilas Kristuksessa, sillä me emme ole. Hän käski kestää kovia olosuhteita kuten sotilas kestää. Olemme Kuninkaan lapsia, kuulumme kuninkaallisen perhekuntaan. Emme ole sotilaita Jeesukselle, mutta meidän kohdallamme odotetaan, että aiemmat rankat taustamme ovat meille hyödyksi tiellämme kypsyyteen Kristuksessa, niin että meillä on sama kyky kestää kaikkea niin kuin sotilailla on.
Hänen aikanaan tämä piti täysin paikkansa, nämä maatilan pojat, nämä miehet, jotka olivat tottuneita tekemään työtä kaikenlaisessa säässä, heidän täytyi hyödyntää tuota vaikeaa menneisyyttään kestääkseen tämänhetkisiä kovia olosuhteita. Tätä Paavali pyytää Timoteusta ja lukijoitaan tekemään – kestämään kovia olosuhteita kuin sotilas – hyödyntämään sitä luonteen vahvuutta, joka auttoi sinut läpi kaikesta tuosta synnistä ja toi sinut Jeesuksen luo! Nuo rankat kokemukset auttavat sinua jatkamaan sitkeästi kypsyyteen Kristuksessa!
Paavali kertoi Timoteukselle, ettei kukaan sotilas sotkeudu tämän elämän asioihin. Sana 'sotkeutua' tarkoittaa 'kutoa yhteen' tai 'kietoa', ja 'tämän elämän asiat' on kreikan sana 'pragmateiais', josta saamme sanan 'pragmaattinen', mikä tarkoittaa, ettei sotilas kudo elämäänsä yhteen siviilielämän arkipäiväisten asioiden kanssa – jotta hän voisi miellyttää sitä, joka valitsi hänet olemaan osa armeijaa!
Kuten Paavalin aikoinakin meillä on Värvääjä. Nimeltään Jeesus, joka värväsi meidät olemaan Hänessä. Mutta tilanne on tätä parempi, sillä Paavali sanoi, että voisimme miellyttää Häntä joka meidät värväsi – Paavali käytti yhtä sanaa ilmaisemaan
'värväsi hänet olemaan sotilas', se on: 'stratologeo'. Katso kreikan sanoja, jotka on yhdistetty luomaan tämä sana: strato, josta saamme strategian, ja logeo, josta saamme logiikan, mikä tarkoittaa, että kun ne yhdistetään, Värvääjälläsi on valinnassaan strategia, logiikka, suunnitelma mielessä.
Yhdistetään nyt tämä kaikki...
Paavali käski Timoteusta kestää vaikeita olosuhteita kuten sotilas – että menneen elämän kovuus on juuri se asia, joka tekee meidät soveliaiksi olemaan Kristuksessa. Muistaa se, että meidän ei tule ensisijaisesti kutoa elämäämme yhteen arkipäiväisten normaalien asioiden kanssa, jotta voimme miellyttää Häntä, joka valitsi meidät omaten laajemman strategian, suunnitelman ja tarkoitusperän Kuninkaan palvelemista varten.
Ja nyt urheilijaan… siitä ensi viikolla… siihen saakka, siunauksin
John Fenn
RSS Feed