Sex, Sexuality, and Christians, 4 of 4
Seksi, seksuaalisuus ja kristityt, osa 4/4
Hei kaikki,
Tämän seksuaalista rakkautta ja evankeliumia käsittelevän sarjan lopussa meidän täytyy tajuta, että jos todella uskomme Kristukseen meissä, sitten se kuinka kohtelemme kehoamme ja kenen kanssa liitymme yhteen, on heijastus uskostamme.
Jos elämämme on se keino, jolla Kristus tuo valtakuntansa maan päälle, tuoden meidät ja ne, joiden kanssa olemme suhteissa Hänen jumalalliseen järjestykseensä, meidän täytyy sisällyttää seksi ja seksuaalisuus osaksi evankeliumin viestiä. Ei erillisenä. Ei näkyviltä piilotettuna, jolloin lapsillemme ei tule mitään opetusta ennen kuin he aloittavat ennen avioitumista annettavan avioliittoneuvonnan.
Kotiseurakunnassa, joka on ytimeltään perheen jatke, ja johon useat perheet kokoontuvat, lapset näkevät onnistuneita avioliittoja kaiken sen mallina, josta puhumme. He näkevät myös kompurointeja. Väittelyjä siitä, kuinka asiat ratkaistaan. Lapset oppivat sen, kuinka argumentoida, kuinka neuvotella, kuinka antaa anteeksi, kuinka olla jossakin konfliktissa se jalompi osapuoli.
Riippumatta pariskunnan iästä, iäkkäimmistä vastanaineisiin tai nuoriin pariskuntiin, lapset tajuavat, että on tämä seksi-niminen juttu, joka sitoo pariskunnat yhteen, he ovat uteliaita, koska eivät ole kokeneet sitä vielä. Siinä yhteydessä he tajuavat nähdessään äidin ja isän ja toisia äitejä ja isiä ja lapsia, että seksuaalisuus voi olla tervettä ja osa tasapainoista avioelämää. Naimattomia koskien he näkevät itsehillintää ja esimerkin, joka mukaan elää. Ja kaikki tuo on kietoutunut siihen, kuinka he ovat Kristuksessa. Perhedynamiikka, ml. seksuaalisuus, on osa kristillistä elämää.
Lyhyesti sanoen evankeliumi ja seksuaalisuus ovat osa suurempaa yhteisöä. Perustasolla sellaiset asiat kuin maanviljely, lemmikit ja kotieläimet, lisääntyminen ja kuolema, ovat kaikki osa tervettä asiayhteyttä, jossa ymmärtää seksuaalisuus ja evankeliumi. Ne eivät ole erillään, jopa lapset havaitsevat nämä terveiden aikuisten avioliittojen aineettomat elementit.
Roomalaisessa pakanamaailmassa orjien ja tavallisten ihmisten päätarkoitus oli lastenteko ja toisten seksuaalisten halujen palveleminen. Opetus uskollisuudesta ja siitä, että oli yhtä Kristuksen kanssa yksilöllisesti ja avioliitossa, oli vapauttavaa, mikä vetosi yhteiskunnan alempiin luokkiin, joita etuoikeutetut käyttivät.
Ehkäpä suurin yksittäinen elementti, joka asetti kristityt erilleen verrattuna roomalaiseen kulttuuriin, oli se, kuinka Jumala näki seksin. Roomalainen saattoi helposti selittää pois jälleen yhden jumalan nimeltä Jeesus, sillä heillä myös oli jumalia. He saattoivat selittää pois sen, kuinka näillä kristityillä ei ollut epäjumalankuvia kodeissaan, ja se oli heille hämmentävää, mutta heidän ajattelussaan oli kyse vain jälleen yhdestä uskonnosta.
Mutta sen opettaminen, että ihmiselämällä oli arvo, hänet oli luotu Jumalan kuvaksi, hänet oli luotu siinä tarkoituksessa, että hän on yhtä Hänen kanssaan Kristuksessa, ja sen tähden ihmisten pitäisi olla yhtä uskollisia avioliitossa kuin Kristus on meille, oli roomalaiselle mielelle ällistyttävää. Roomalaisessa kulttuurissa oli ennen kuulumatonta rajoittaa ja korottaa miehen ja vaimon välinen seksuaalinen liitto esimerkiksi mystisestä liitosta Jumalan kanssa sen sijaan, että se olisi pelkästään keino tehdä lapsia tai tyydyttää itsekkäitä haluja.
Elämällä oli nyt merkitys, tarkoitus, seksuaalinen liitto oli ilmeikäs kuva, jonka jokainen ihminen Rooman valtakunnassa ymmärsi, ja sen sanominen, että se oli kuva Kristuksesta ja seurakunnasta… niin vapauttavaa! Samalla tavoin kuin lasimaalaukset ikkunoissa keskiajan Euroopassa tehtiin kertomaan evankeliumikertomus, koska kaikki olivat lukutaidottomia, vuosisatoja aiemmin roomalaisessa kulttuurissa, joka piti seksiä keinona tyydyttää itsekkäät halut, opetus siitä, että uskollisuus avioliitossa ja seksuaalinen liitto puolisosi kanssa oli kuva Jeesuksesta ja Hänen morsiamestaan, kuvasi eloisasti tätä mystistä, taivaallista liittoa. Jopa lopussa, taivaallisen Jerusalemin kuvataan näyttävän siltä kuin 'sulhastaan varten koristettu morsian.' (Ilm. 21:2) – kuinka eloisa tuo kuva olikaan uskoville, NIIN roomalaisesta kulttuurista poikkeava.
Yksi Henki
Kun Paavali kertoi korinttilaisille 1. Kor. 6: 16-20:ssa, että heidän ei pitänyt käydä temppeliprostituoitujen luona, hän viittasi kaikkeen siihen, mistä puhumme: " Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi". Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan. Paetkaa haureutta. Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne..."
Meidän maailmassamme kysytään kysymystä: olenko mies vai olenko nainen? Mutta evankeliumi on: kuinka meidän on määrä olla mies ja nainen? Avioliiton täytyy olla täydentävää, koska vain miehet-naiset 'sopivat yhteen' tai täydentävät toisiaan kaiken luomisen jumalallisessa järjestyksessä. "Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi" on se perustus, jolle ymmärryksemme seksuaalisuudesta luomisen jumalallisessa järjestyksessä rakentuu. Kun antropologit ja arkeologit löytävät muinaisia ihmisten luurankoja, tapa, jolla he identifioivat, onko kyse miehestä vai naisesta, on lantion muoto. Naisten lantio on syntymästä lähtien leveämpi kuin miesten, mikä mahdollistaa heille synnyttämisen. Loput ovat tunne-elämän ja mielen kysymyksiä liittyen siihen, kuka identifioituu keneksikin.
Jäljitä ajatuksenjuoksu...
Kun joku uskoo evoluutioon, hän uskoo, että on satunnaisesta luonnon tapahtumasta. Jos tuota seuraa loogiseen päätökseensä asti, se merkitsee, että hänen ainoa tarkoituksensa elämässä on se, minkä hän itselleen antaa. Moraali ja etiikka, oikea ja väärä, on sitä mitä he sitten sanovatkin sen olevan, koska kaikki on yhtä suurta sattumaa. Ei tarkoitusta, ei syytä elää.
Evankeliumi esittää totuuden – olemme ainutlaatuinen luomus, joka on luotu tarkoituksella ja rakastava Taivaallinen Isä, on Poikansa kanssa valmistanut meille kodin. Olemme ikuisia olentoja ollen hengen olentoja, ja olemme jo ikuisuudessa.
Joten seuraa tätä ajatuksenjuoksua....
Jos joku kieltää sen totuuden, että Jumala loi miehen ja naisen, ja että avioliitto miehen ja naisen välillä on korkein ilmaus ja kuva Jumalan liitosta ihmisen kanssa Jeesuksen Kristuksen välityksellä, hän alkaa ajatella muita asioita.
Homoavioliitto hyväksytään esimerkiksi, koska kun torjut sen, mitä Jumala sanoo, seksuaalisuus alennetaan sen kaikkein perustavimpaan muotoon sellaiseksi asiaksi, joka on vain itsekästä täyttymystä ja itsensä ilmaisemista varten sen sijaan, että kyse olisi lisääntymisestä ja kuvasta Kristuksesta ja Hänen morsiamestaan. Se tarkoittaa, että hämmennys vallitsee maailmassa mitä tulee ihmisen seksuaalisuuden tarkoitukseen, ja kun tuo uskotaan, ihminen ajattelee olevansa lihakimpale, jota toiset käyttävät ja käyttävät hyväksi, mikä jättää heidät etsimään korkeampaa tarkoitusta, tyhjinä ja tuntien sisällään olevansa likaisia.
Tämän vuoksi evankeliumi ja seksuaalisuus täytyy esittää yhdessä, toinen toisen osana. Tämä on evankeliumikirjeen asia yhteys korinttilaisille, roomalaisille, efesolaisille, galatalaisille – ihmisen seksuaalisuus ja sen asianmukainen asiayhteys mainitaan kaikkialla. Liitto Kristuksen ja seurakunnan välillä nähdään miehen ja vaimon seksuaalisessa liitossa.
Room. 1: 18-32:ssä hän kertoo ihmisistä, jotka torjuvat Jumalan, tulevan luovutetuksi väärälle ajattelulle, jopa seksuaaliselle vääristymälle, koska 'he eivät halunneet säilyttää Jumalaa tietämyksessään' (suomennos tässä). Vastakohta on totta – jos he haluaisivat tuntea Jumalan, he ymmärtäisivät seksuaalisuuden ja moraalin siten, kuin ne Hän määrittelee, ja he kaivautuisivat pois väärästä ajattelusta ja elämäntyylistä.
Korinttilaisille ja roomalaisille puhuttiin seksuaalisuudesta ja epäjumalanpalvelusta ja temppelipalvelusta ja kerrottiin yksityiskohtaisesti eroavaisuus Kristuksen ja paikallisen kulttuurin välillä. Galatalaisille hän mainitsee lihan teot, jotka pitävät sisällään kirjon seksuaalisia syntejä. Juudan kirjeen jae neljä kehottaa olemaan kääntämättä Jumalan armoa irstaudeksi, 'kevytkenkäiseksi elämiseksi' seksuaalisesti, joka tuohon aikaan kuvasi kaiken tyyppistä seksuaalista toimintaa. Ihmisen seksuaalisuutta on kaikkialla Uuden testamentin kirjeissä.
Vanhemmat ovat avainasemassa olevia kasvattajia ja esimerkkejä
Kuinka monelle lapselle opetetaan, että heidän kehonsa on hyvä asia? Että heidän kehonsa on temppeli, jossa Jumala asuu? Että se mitä voisimme kutsua täydentäväksi avioliitoksi (miehet ja naiset sopivat yhteen luonnostaan) on perustavaa laatua oleva asia ja oikein, kuten luomakunnassa nähdään ja terve järki osoittaa. Jumala loi maskuliinisuuden ja feminiinisyyden, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.
Kun yhteiskunta korottaa ja edistää itsen tarpeita yli toisten tarpeiden, seksuaalista hämmennystä tapahtuu. Ydinperheessä eläminen opettaa lapsille toisten tarpeita yli oman itsen. He näkevät äidin ja isän tekevän uhrauksia ja työskentelevän heidän puolestaan. He vuorostaan tekevät uhrauksia vanhempiensa ja sisarustensa puolesta ja kotiseurakunnassa – he auttavat täyttämään niiden ystävien tarpeet, joiden kanssa he ovat yhteydessä osana suurempaa uskon perhettä ja yhteisöä.
Kreikan sana seksuaaliselle rakkaudelle on eros
Eros ilman pidättyvyyttä, kun on keskittynyt itseen, tuottaa kipua, hämmennystä, elämiä jotka murenevat. Eros, silloin kun se on ymmärrettynä Kristuksessa, tuottaa vakaita perheitä, vauvoja, toimii hyvin uskonyhteisössä. Jo itse vanhurskauden käsite, heprean sana 'tsedakah', osoittaa, että koska olemme oikeassa asemassa Jumalan suhteen, Hänen rakkautensa virtaa kauttamme ulospäin maailmaamme, johon meidät on liitetty osana suurempaa luomakuntaa.
Kun mies tai nainen, lapsi tai teini, antaa Jumalan rakkauden sanella ja määritellä hänen ihmissuhteensa, hänen maailmansa asettuu jumalalliseen järjestykseen. Ja tämä maailma tarvitsee jumalallista järjestystä, eikö?
Toivottavasti tämä on ollut kiinnostavaa… uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Seksi, seksuaalisuus ja kristityt, osa 4/4
Hei kaikki,
Tämän seksuaalista rakkautta ja evankeliumia käsittelevän sarjan lopussa meidän täytyy tajuta, että jos todella uskomme Kristukseen meissä, sitten se kuinka kohtelemme kehoamme ja kenen kanssa liitymme yhteen, on heijastus uskostamme.
Jos elämämme on se keino, jolla Kristus tuo valtakuntansa maan päälle, tuoden meidät ja ne, joiden kanssa olemme suhteissa Hänen jumalalliseen järjestykseensä, meidän täytyy sisällyttää seksi ja seksuaalisuus osaksi evankeliumin viestiä. Ei erillisenä. Ei näkyviltä piilotettuna, jolloin lapsillemme ei tule mitään opetusta ennen kuin he aloittavat ennen avioitumista annettavan avioliittoneuvonnan.
Kotiseurakunnassa, joka on ytimeltään perheen jatke, ja johon useat perheet kokoontuvat, lapset näkevät onnistuneita avioliittoja kaiken sen mallina, josta puhumme. He näkevät myös kompurointeja. Väittelyjä siitä, kuinka asiat ratkaistaan. Lapset oppivat sen, kuinka argumentoida, kuinka neuvotella, kuinka antaa anteeksi, kuinka olla jossakin konfliktissa se jalompi osapuoli.
Riippumatta pariskunnan iästä, iäkkäimmistä vastanaineisiin tai nuoriin pariskuntiin, lapset tajuavat, että on tämä seksi-niminen juttu, joka sitoo pariskunnat yhteen, he ovat uteliaita, koska eivät ole kokeneet sitä vielä. Siinä yhteydessä he tajuavat nähdessään äidin ja isän ja toisia äitejä ja isiä ja lapsia, että seksuaalisuus voi olla tervettä ja osa tasapainoista avioelämää. Naimattomia koskien he näkevät itsehillintää ja esimerkin, joka mukaan elää. Ja kaikki tuo on kietoutunut siihen, kuinka he ovat Kristuksessa. Perhedynamiikka, ml. seksuaalisuus, on osa kristillistä elämää.
Lyhyesti sanoen evankeliumi ja seksuaalisuus ovat osa suurempaa yhteisöä. Perustasolla sellaiset asiat kuin maanviljely, lemmikit ja kotieläimet, lisääntyminen ja kuolema, ovat kaikki osa tervettä asiayhteyttä, jossa ymmärtää seksuaalisuus ja evankeliumi. Ne eivät ole erillään, jopa lapset havaitsevat nämä terveiden aikuisten avioliittojen aineettomat elementit.
Roomalaisessa pakanamaailmassa orjien ja tavallisten ihmisten päätarkoitus oli lastenteko ja toisten seksuaalisten halujen palveleminen. Opetus uskollisuudesta ja siitä, että oli yhtä Kristuksen kanssa yksilöllisesti ja avioliitossa, oli vapauttavaa, mikä vetosi yhteiskunnan alempiin luokkiin, joita etuoikeutetut käyttivät.
Ehkäpä suurin yksittäinen elementti, joka asetti kristityt erilleen verrattuna roomalaiseen kulttuuriin, oli se, kuinka Jumala näki seksin. Roomalainen saattoi helposti selittää pois jälleen yhden jumalan nimeltä Jeesus, sillä heillä myös oli jumalia. He saattoivat selittää pois sen, kuinka näillä kristityillä ei ollut epäjumalankuvia kodeissaan, ja se oli heille hämmentävää, mutta heidän ajattelussaan oli kyse vain jälleen yhdestä uskonnosta.
Mutta sen opettaminen, että ihmiselämällä oli arvo, hänet oli luotu Jumalan kuvaksi, hänet oli luotu siinä tarkoituksessa, että hän on yhtä Hänen kanssaan Kristuksessa, ja sen tähden ihmisten pitäisi olla yhtä uskollisia avioliitossa kuin Kristus on meille, oli roomalaiselle mielelle ällistyttävää. Roomalaisessa kulttuurissa oli ennen kuulumatonta rajoittaa ja korottaa miehen ja vaimon välinen seksuaalinen liitto esimerkiksi mystisestä liitosta Jumalan kanssa sen sijaan, että se olisi pelkästään keino tehdä lapsia tai tyydyttää itsekkäitä haluja.
Elämällä oli nyt merkitys, tarkoitus, seksuaalinen liitto oli ilmeikäs kuva, jonka jokainen ihminen Rooman valtakunnassa ymmärsi, ja sen sanominen, että se oli kuva Kristuksesta ja seurakunnasta… niin vapauttavaa! Samalla tavoin kuin lasimaalaukset ikkunoissa keskiajan Euroopassa tehtiin kertomaan evankeliumikertomus, koska kaikki olivat lukutaidottomia, vuosisatoja aiemmin roomalaisessa kulttuurissa, joka piti seksiä keinona tyydyttää itsekkäät halut, opetus siitä, että uskollisuus avioliitossa ja seksuaalinen liitto puolisosi kanssa oli kuva Jeesuksesta ja Hänen morsiamestaan, kuvasi eloisasti tätä mystistä, taivaallista liittoa. Jopa lopussa, taivaallisen Jerusalemin kuvataan näyttävän siltä kuin 'sulhastaan varten koristettu morsian.' (Ilm. 21:2) – kuinka eloisa tuo kuva olikaan uskoville, NIIN roomalaisesta kulttuurista poikkeava.
Yksi Henki
Kun Paavali kertoi korinttilaisille 1. Kor. 6: 16-20:ssa, että heidän ei pitänyt käydä temppeliprostituoitujen luona, hän viittasi kaikkeen siihen, mistä puhumme: " Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi". Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan. Paetkaa haureutta. Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne..."
Meidän maailmassamme kysytään kysymystä: olenko mies vai olenko nainen? Mutta evankeliumi on: kuinka meidän on määrä olla mies ja nainen? Avioliiton täytyy olla täydentävää, koska vain miehet-naiset 'sopivat yhteen' tai täydentävät toisiaan kaiken luomisen jumalallisessa järjestyksessä. "Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi" on se perustus, jolle ymmärryksemme seksuaalisuudesta luomisen jumalallisessa järjestyksessä rakentuu. Kun antropologit ja arkeologit löytävät muinaisia ihmisten luurankoja, tapa, jolla he identifioivat, onko kyse miehestä vai naisesta, on lantion muoto. Naisten lantio on syntymästä lähtien leveämpi kuin miesten, mikä mahdollistaa heille synnyttämisen. Loput ovat tunne-elämän ja mielen kysymyksiä liittyen siihen, kuka identifioituu keneksikin.
Jäljitä ajatuksenjuoksu...
Kun joku uskoo evoluutioon, hän uskoo, että on satunnaisesta luonnon tapahtumasta. Jos tuota seuraa loogiseen päätökseensä asti, se merkitsee, että hänen ainoa tarkoituksensa elämässä on se, minkä hän itselleen antaa. Moraali ja etiikka, oikea ja väärä, on sitä mitä he sitten sanovatkin sen olevan, koska kaikki on yhtä suurta sattumaa. Ei tarkoitusta, ei syytä elää.
Evankeliumi esittää totuuden – olemme ainutlaatuinen luomus, joka on luotu tarkoituksella ja rakastava Taivaallinen Isä, on Poikansa kanssa valmistanut meille kodin. Olemme ikuisia olentoja ollen hengen olentoja, ja olemme jo ikuisuudessa.
Joten seuraa tätä ajatuksenjuoksua....
Jos joku kieltää sen totuuden, että Jumala loi miehen ja naisen, ja että avioliitto miehen ja naisen välillä on korkein ilmaus ja kuva Jumalan liitosta ihmisen kanssa Jeesuksen Kristuksen välityksellä, hän alkaa ajatella muita asioita.
Homoavioliitto hyväksytään esimerkiksi, koska kun torjut sen, mitä Jumala sanoo, seksuaalisuus alennetaan sen kaikkein perustavimpaan muotoon sellaiseksi asiaksi, joka on vain itsekästä täyttymystä ja itsensä ilmaisemista varten sen sijaan, että kyse olisi lisääntymisestä ja kuvasta Kristuksesta ja Hänen morsiamestaan. Se tarkoittaa, että hämmennys vallitsee maailmassa mitä tulee ihmisen seksuaalisuuden tarkoitukseen, ja kun tuo uskotaan, ihminen ajattelee olevansa lihakimpale, jota toiset käyttävät ja käyttävät hyväksi, mikä jättää heidät etsimään korkeampaa tarkoitusta, tyhjinä ja tuntien sisällään olevansa likaisia.
Tämän vuoksi evankeliumi ja seksuaalisuus täytyy esittää yhdessä, toinen toisen osana. Tämä on evankeliumikirjeen asia yhteys korinttilaisille, roomalaisille, efesolaisille, galatalaisille – ihmisen seksuaalisuus ja sen asianmukainen asiayhteys mainitaan kaikkialla. Liitto Kristuksen ja seurakunnan välillä nähdään miehen ja vaimon seksuaalisessa liitossa.
Room. 1: 18-32:ssä hän kertoo ihmisistä, jotka torjuvat Jumalan, tulevan luovutetuksi väärälle ajattelulle, jopa seksuaaliselle vääristymälle, koska 'he eivät halunneet säilyttää Jumalaa tietämyksessään' (suomennos tässä). Vastakohta on totta – jos he haluaisivat tuntea Jumalan, he ymmärtäisivät seksuaalisuuden ja moraalin siten, kuin ne Hän määrittelee, ja he kaivautuisivat pois väärästä ajattelusta ja elämäntyylistä.
Korinttilaisille ja roomalaisille puhuttiin seksuaalisuudesta ja epäjumalanpalvelusta ja temppelipalvelusta ja kerrottiin yksityiskohtaisesti eroavaisuus Kristuksen ja paikallisen kulttuurin välillä. Galatalaisille hän mainitsee lihan teot, jotka pitävät sisällään kirjon seksuaalisia syntejä. Juudan kirjeen jae neljä kehottaa olemaan kääntämättä Jumalan armoa irstaudeksi, 'kevytkenkäiseksi elämiseksi' seksuaalisesti, joka tuohon aikaan kuvasi kaiken tyyppistä seksuaalista toimintaa. Ihmisen seksuaalisuutta on kaikkialla Uuden testamentin kirjeissä.
Vanhemmat ovat avainasemassa olevia kasvattajia ja esimerkkejä
Kuinka monelle lapselle opetetaan, että heidän kehonsa on hyvä asia? Että heidän kehonsa on temppeli, jossa Jumala asuu? Että se mitä voisimme kutsua täydentäväksi avioliitoksi (miehet ja naiset sopivat yhteen luonnostaan) on perustavaa laatua oleva asia ja oikein, kuten luomakunnassa nähdään ja terve järki osoittaa. Jumala loi maskuliinisuuden ja feminiinisyyden, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.
Kun yhteiskunta korottaa ja edistää itsen tarpeita yli toisten tarpeiden, seksuaalista hämmennystä tapahtuu. Ydinperheessä eläminen opettaa lapsille toisten tarpeita yli oman itsen. He näkevät äidin ja isän tekevän uhrauksia ja työskentelevän heidän puolestaan. He vuorostaan tekevät uhrauksia vanhempiensa ja sisarustensa puolesta ja kotiseurakunnassa – he auttavat täyttämään niiden ystävien tarpeet, joiden kanssa he ovat yhteydessä osana suurempaa uskon perhettä ja yhteisöä.
Kreikan sana seksuaaliselle rakkaudelle on eros
Eros ilman pidättyvyyttä, kun on keskittynyt itseen, tuottaa kipua, hämmennystä, elämiä jotka murenevat. Eros, silloin kun se on ymmärrettynä Kristuksessa, tuottaa vakaita perheitä, vauvoja, toimii hyvin uskonyhteisössä. Jo itse vanhurskauden käsite, heprean sana 'tsedakah', osoittaa, että koska olemme oikeassa asemassa Jumalan suhteen, Hänen rakkautensa virtaa kauttamme ulospäin maailmaamme, johon meidät on liitetty osana suurempaa luomakuntaa.
Kun mies tai nainen, lapsi tai teini, antaa Jumalan rakkauden sanella ja määritellä hänen ihmissuhteensa, hänen maailmansa asettuu jumalalliseen järjestykseen. Ja tämä maailma tarvitsee jumalallista järjestystä, eikö?
Toivottavasti tämä on ollut kiinnostavaa… uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed