Follow thoughts to “Do you know the Word or the Word”
Sarjasta “Tunnetko Sanan vai Sanan?” seuraavia ajatuksia
Hei kaikki,
Sain niin monia sähköposteja ja viestejä siitä, kuinka viime viikon ‘Ajatuksia’ muutti sen tavan, jolla ihmiset ajattelevat, että vaikutti hyvältä käsitellä vähän yksityiskohtaisemmin yhteenvetoa tehden kysymystä: Tunnetko Sanan vai Sanan?
Jokapäiväinen leipä – ei se mitä luulet
Matt. 4:4 sanoo: “Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.”
Tuo sana ‘Sana’ on rhema, tarkoittaen sitä, että Jumala puhuu jollekulle ihmiselle. Tässä ei puhuta logoksesta, yleisestä 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan lukemisesta – se kaikki on hyvää. Mutta emme elä logoksesta, elämme rhemasta, elämme sitä varten ja meillä on sen nälkä, rheman, sanan Jumalalta meille suoraan ja henkilökohtaisesti.
Emme elä ainoastaan leivästä, mikä viittaa lihan ruokaan. Samalla tavoin kuin fyysiset kehomme saavat ravintoa leivästä, saa hengen ihmisemme hengellistä ravintoa siitä, että Jumala puhuu meille suoraan. Elän tunteakseni Hänen henkensä sisälläni, aistiakseni Hänen läsnäolonsa, Hänen ohjauksensa, Hänen ilmestyksensä. Elä sitä varten!
Tuo rheman nälkä ajaa meitä samalla tavoin kuin tullessamme fyysisesti nälkäisiksi, olemme kuin leijona gasellia saalistamassa – emme ole tyydytettyjä ennen kuin saamme sen!
Meidän tulee pitää ruokahaluamme, nälkäämme tuoretta ja suoraan Jumalalta tullutta Sanaa, rhemaa, kohtaan samanarvoisena ruoan kanssa. Teemmekö niin? Eikö ole paljon helpompaa löytää jokin jae ulkoa opeteltavaksi joka päivä, hyvä niin, mutta se ei ole välttämättä ole rhema meille. Mutta onko joskus ollut päiviä, jolloin teet ihan tavallisia asioita ja tuona yhtenä päivänä tuo jokin jae vain pomppaa esiin sinuun kohdistuen ja uppoaa sisimpääsi ja tiedät, että se on jotakin tarkoitusta varten? Tuo on rhema Häneltä sinulle. Muut päivät olivat logos-päiviä, mutta kun saat tuon rheman, haluat lisää! Voi, kunpa voisi elää Hänen läsnäolossaan, kuulla yksin Hänen äänensä!
Vedellä pesten rhemalla
Ef. 5:26:ssa meille kerrotaan, että “…Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi (asettaisi sen erikseen tarkoituksella), puhdistaen sen (puhdistaen maailman tomusta ja liasta), vedellä pesten, sanan kautta …” (arvasit asian: vedellä pesten rheman kautta/rhemalla)
Huomion keskipisteenä minulla ei ole aviomiehen käyttäytyminen, vaan se lausunto, että Jeesus pesee meidät ei logoksella, ei Jumalan yleisellä neuvolla 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, vaan Hän pesee meidät meille annettavalla rhemalla.
Jos mietit sinulle kallisarvoisimpia hetkiä Herrassa, kyse oli todennäköisesti tilanteesta, jolloin tunsit Hänen läsnäolonsa, Hänen rauhansa, Hänen lämpönsä, Hänen sanansa suoraan sinulle lohdutukseksi ja puhdistamaan ja tuomaan rauhan henkeesi – Hän pesee meidät rhema-sanalla, joka tulee Häneltä itseltään suoraan ja henkilökohtaisesti meille.
Pitää kaikki kasassa Isän voiman rhemalla
Hepr. 1: 1-3:stä löydämme ihmeellisen lausuntojen sarjan. Siinä sanotaan, että Isä puhui muinoin isille ‘monesti ja monella tapaa’, mutta näinä viimeisinä päivinä on puhunut meille Poikansa kautta. Tämä Poika on se, jota Isä käytti tekemään maailmankaikkeuden ja Hän, Isä, on tehnyt Hänestä kaiken perillisen.
Tämä poika on tarkka kuvaus Isän kuvasta ja on Isän kunnian kirkkaus – ja tämä Poika pitää kaiken yhdessä “Hänen (Isän) voiman Sanalla (rhema)…”
Jeesus ei pidä kaikkea kasassa logoksella eikä sanan voimalla, vaan sen sijaan kaikki asiat maailmankaikkeudessa pidetään kasassa rhemalla Isältä: Isän voiman rhemalla. Sinun elämäsi. Minun elämäni. Kaiken pitää kasassa rhema Isältä Pojan kautta – Isä, joka rakasti meitä niin, että antoi Poikansa. Isä on voima, Poika on tuon voiman sana – rhema.
Tätä korostetaan jälleen Hepr. 11:3:ssä, missä sanotaan: “Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma (maailmat engl. Raamattu ja 1992 suomennos) on rakennettu (valmistettu, suunniteltu kuten arkkitehti tekee) Jumalan sanalla (rhema), niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.”
Maailmat tai saattaisimme sanoa ‘maailmankaikkeus’, josta maalliset ruumiimme tehtiin, rakennettiin Jumalan rhemalla. Jeesus on tuo rhema Isältä ja juuri Isän voima, jonka rhema vapautti, loi meidät kaikki. Kuinka sitten luulemme, että meillä voi olla uskoa ilman Häntä? Kuinka niin monet ovat tulleet niin ylimielisiksi, että muuttavat Elämän joksikin kaavaksi ja uskonnolliseksi harjoitukseksi?
Meidän täytyy tuntea Hänet, se on ainoa ratkaisu. Viritämme sydämemme sisällyttämällä Hänet kaikkeen siihen, mitä teemme, keskustellen sisällytämme Hänet, kiitämme, ilmaisemme kiitollisuutemme, kun huomaamme hyvän ajoituksen elämässämme, tai kiitämme Häntä jostakin sellaisesta yllätyksestä huolimatta, joka saa meidät epäröimään.
Tämä opetuslapseudeksi kutsuttu juttu on elämän mittainen matka, ja itse asiassa olemme vasta tutustumassa Häneen, sillä puhumme äärettömän Jumalan tuntemisesta päättymättömän ajan kuluessa, mikä tarkoittaa loppumatonta ilmestystä ja tietämyksen syvyyksiä, joita emme tässä elämässä kykene kuvittelemaan.
Mutta suuri apostoli Paavali intiimeimmässä kirjeessään filippiläisille sanoo Fil. 3:10:ssa, että vielä silloin kaikkine tietoineen ja kaikkine kokemuksineen, vielä silloinkin hän sanoi suuren toiveensa olevan “tuntea Hänet.” Aamen, veli Paavali, aamen.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin!
John Fenn/LL
Sarjasta “Tunnetko Sanan vai Sanan?” seuraavia ajatuksia
Hei kaikki,
Sain niin monia sähköposteja ja viestejä siitä, kuinka viime viikon ‘Ajatuksia’ muutti sen tavan, jolla ihmiset ajattelevat, että vaikutti hyvältä käsitellä vähän yksityiskohtaisemmin yhteenvetoa tehden kysymystä: Tunnetko Sanan vai Sanan?
Jokapäiväinen leipä – ei se mitä luulet
Matt. 4:4 sanoo: “Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.”
Tuo sana ‘Sana’ on rhema, tarkoittaen sitä, että Jumala puhuu jollekulle ihmiselle. Tässä ei puhuta logoksesta, yleisestä 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan lukemisesta – se kaikki on hyvää. Mutta emme elä logoksesta, elämme rhemasta, elämme sitä varten ja meillä on sen nälkä, rheman, sanan Jumalalta meille suoraan ja henkilökohtaisesti.
Emme elä ainoastaan leivästä, mikä viittaa lihan ruokaan. Samalla tavoin kuin fyysiset kehomme saavat ravintoa leivästä, saa hengen ihmisemme hengellistä ravintoa siitä, että Jumala puhuu meille suoraan. Elän tunteakseni Hänen henkensä sisälläni, aistiakseni Hänen läsnäolonsa, Hänen ohjauksensa, Hänen ilmestyksensä. Elä sitä varten!
Tuo rheman nälkä ajaa meitä samalla tavoin kuin tullessamme fyysisesti nälkäisiksi, olemme kuin leijona gasellia saalistamassa – emme ole tyydytettyjä ennen kuin saamme sen!
Meidän tulee pitää ruokahaluamme, nälkäämme tuoretta ja suoraan Jumalalta tullutta Sanaa, rhemaa, kohtaan samanarvoisena ruoan kanssa. Teemmekö niin? Eikö ole paljon helpompaa löytää jokin jae ulkoa opeteltavaksi joka päivä, hyvä niin, mutta se ei ole välttämättä ole rhema meille. Mutta onko joskus ollut päiviä, jolloin teet ihan tavallisia asioita ja tuona yhtenä päivänä tuo jokin jae vain pomppaa esiin sinuun kohdistuen ja uppoaa sisimpääsi ja tiedät, että se on jotakin tarkoitusta varten? Tuo on rhema Häneltä sinulle. Muut päivät olivat logos-päiviä, mutta kun saat tuon rheman, haluat lisää! Voi, kunpa voisi elää Hänen läsnäolossaan, kuulla yksin Hänen äänensä!
Vedellä pesten rhemalla
Ef. 5:26:ssa meille kerrotaan, että “…Miehet, rakastakaa vaimojanne, niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi (asettaisi sen erikseen tarkoituksella), puhdistaen sen (puhdistaen maailman tomusta ja liasta), vedellä pesten, sanan kautta …” (arvasit asian: vedellä pesten rheman kautta/rhemalla)
Huomion keskipisteenä minulla ei ole aviomiehen käyttäytyminen, vaan se lausunto, että Jeesus pesee meidät ei logoksella, ei Jumalan yleisellä neuvolla 1. Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan, vaan Hän pesee meidät meille annettavalla rhemalla.
Jos mietit sinulle kallisarvoisimpia hetkiä Herrassa, kyse oli todennäköisesti tilanteesta, jolloin tunsit Hänen läsnäolonsa, Hänen rauhansa, Hänen lämpönsä, Hänen sanansa suoraan sinulle lohdutukseksi ja puhdistamaan ja tuomaan rauhan henkeesi – Hän pesee meidät rhema-sanalla, joka tulee Häneltä itseltään suoraan ja henkilökohtaisesti meille.
Pitää kaikki kasassa Isän voiman rhemalla
Hepr. 1: 1-3:stä löydämme ihmeellisen lausuntojen sarjan. Siinä sanotaan, että Isä puhui muinoin isille ‘monesti ja monella tapaa’, mutta näinä viimeisinä päivinä on puhunut meille Poikansa kautta. Tämä Poika on se, jota Isä käytti tekemään maailmankaikkeuden ja Hän, Isä, on tehnyt Hänestä kaiken perillisen.
Tämä poika on tarkka kuvaus Isän kuvasta ja on Isän kunnian kirkkaus – ja tämä Poika pitää kaiken yhdessä “Hänen (Isän) voiman Sanalla (rhema)…”
Jeesus ei pidä kaikkea kasassa logoksella eikä sanan voimalla, vaan sen sijaan kaikki asiat maailmankaikkeudessa pidetään kasassa rhemalla Isältä: Isän voiman rhemalla. Sinun elämäsi. Minun elämäni. Kaiken pitää kasassa rhema Isältä Pojan kautta – Isä, joka rakasti meitä niin, että antoi Poikansa. Isä on voima, Poika on tuon voiman sana – rhema.
Tätä korostetaan jälleen Hepr. 11:3:ssä, missä sanotaan: “Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma (maailmat engl. Raamattu ja 1992 suomennos) on rakennettu (valmistettu, suunniteltu kuten arkkitehti tekee) Jumalan sanalla (rhema), niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.”
Maailmat tai saattaisimme sanoa ‘maailmankaikkeus’, josta maalliset ruumiimme tehtiin, rakennettiin Jumalan rhemalla. Jeesus on tuo rhema Isältä ja juuri Isän voima, jonka rhema vapautti, loi meidät kaikki. Kuinka sitten luulemme, että meillä voi olla uskoa ilman Häntä? Kuinka niin monet ovat tulleet niin ylimielisiksi, että muuttavat Elämän joksikin kaavaksi ja uskonnolliseksi harjoitukseksi?
Meidän täytyy tuntea Hänet, se on ainoa ratkaisu. Viritämme sydämemme sisällyttämällä Hänet kaikkeen siihen, mitä teemme, keskustellen sisällytämme Hänet, kiitämme, ilmaisemme kiitollisuutemme, kun huomaamme hyvän ajoituksen elämässämme, tai kiitämme Häntä jostakin sellaisesta yllätyksestä huolimatta, joka saa meidät epäröimään.
Tämä opetuslapseudeksi kutsuttu juttu on elämän mittainen matka, ja itse asiassa olemme vasta tutustumassa Häneen, sillä puhumme äärettömän Jumalan tuntemisesta päättymättömän ajan kuluessa, mikä tarkoittaa loppumatonta ilmestystä ja tietämyksen syvyyksiä, joita emme tässä elämässä kykene kuvittelemaan.
Mutta suuri apostoli Paavali intiimeimmässä kirjeessään filippiläisille sanoo Fil. 3:10:ssa, että vielä silloin kaikkine tietoineen ja kaikkine kokemuksineen, vielä silloinkin hän sanoi suuren toiveensa olevan “tuntea Hänet.” Aamen, veli Paavali, aamen.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin!
John Fenn/LL
RSS Feed