Rosh haShanah explained, Yom Kippur, Tabernacles #2
Rosh hashana selitettynä, jom kipur, lehtimajajuhla, osa 2
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin pasuunansoiton juhlasta, joka on Jumalan määräämä juhla. Tuota juhlaa kutsutaan myös rosh hashanaksi ja useilla muilla nimillä, joita tarkastelemme, koska jokaisen nimen myötä tulee ilmestystietoa Jumalan profeetallisesta suunnitelmasta!
Tällä viikolla tahdon lisätä tuntemustamme sellaisten tärkeiden asioiden suhteen, jotka auttavat vastaamaan kysymyksiin, kuinka ja miksi tämän tutkimuksemme kannalta, ja sitten ensi viikolla palaamme yksityiskohtaisemmin pasuunansoiton juhliin, katumuspäiviin ja jom kipuriin.
Rosh hashana tarkoittaa 'vuoden (alku)pää'
Aivan kuten on laita uuden vuoden alun suhteen 'ei-juutalaisen' tammikuun ensimmäisen päivän kohdalla, se on uudelleen alkamisen aikaa sen jälkeen, kun on arvioinut itseään menneen vuoden osalta. Monissa ellei kaikissa juutalaisyhteisöissä rosh hashana on kaksipäiväinen juhla ensimmäisenä ja toisena päivänä tishrei-kuuta. Ajattele amerikkalaista kiitospäivää, joka on jokaisen marraskuun viimeisenä torstaina – kuinka monia ihmisiä huvittaa tehdä mitään muuta kiitospäivän jälkeisenä perjantaina kuin sulatella edellisenä päivän syömäänsä juhla-ateriaa? Tai kuinka monia aidosti huvittaa mennä töihin tammikuun ensimmäisen, uuden vuoden päivän jälkeisenä tammikuun toisena päivänä? Niinpä tishrei-kuun ensimmäisen päivän levittäytyminen toiseen päivän on ihmisluonnon mukaista, lol.
Israelissa on kaksi kalenteria: pyhä ja yhteiskunnallinen. Jumala aloitti pyhän kalenterin nisan-kuun ensimmäisenä päivänä, kuten Hän lausui 2. Moos. 12:2:ssa: "Tämä kuukausi olkoon teillä kuukausista ensimmäinen; siitä aloittakaa vuoden kuukaudet." (2018 nisan-kuun ensimmäinen oli meidän maaliskuun 17. Heidän vuotensa 5778). Juutalainen pääsiäisviikko alkaa nisan-kuun 10.
Kuninkaiden valtakaudet mitataan yhteiskunnallisessa kalenterissa
Yhteiskunnallista kalenteria käytettiin sellaisiin asioihin kuten kiinteistökauppoihin, avioliittoihin ja avioeroihin ja sellaisiin – heidän ajattelussaan maalliseen elämään ei voi sekoittaa pyhää kalenteria, joka koskee Jumalan juhlia. Yhteiskunnallinen kalenteri alkaa pasuunansoiton juhlana, rosh hashanasta – vuoden alkupäästä.
Mutta missään VT:tä ei Jumala määrää tishrei-kuun ensimmäistä yhteiskunnallisen kalenterin uudeksi vuodeksi. Mutta kautta koko VT:n on vihjeitä siitä, että he pitivät sitä melkein välittömästi yhteiskunnallisena uutena vuotena ja varmasti rabbien vanhoissa kirjoituksissa se nimettiin siksi. (Mishnassa rosh hashana 1:1 toteaa: "tishrei-kuun ensimmäinen on vuosien alku sapattien sykleille ja riemuvuodelle.") Myös Nehemia 8: 1-8 oli tishrei-kuun ensimmäisenä, uusi alku maahan palaaville maanpaossa olleille jne.
Sen lisäksi monet vanhat seemiläiset kulttuurit aloittivat yhteiskunnallisen vuotensa syksyn sadonkorjuun jälkeen. Egyptiläisillä oli myös pyhä ja yhteiskunnallinen kalenteri; heidän yhteiskunnallinen vuotensa alkoi heinäkuun 20.päivän tienoilla. Mutta monille seemiläisille kansoille uudesta maanviljelykaudesta syksyn sadonkorjuun jälkeen tuli uuden vuoden ensimmäinen päivä. Jumala ei selvästi kieltänyt sitä ja itse asiassa, kuten vanhat kulttuurit osoittavat ja Israelin kirjoitukset ja VT vihjaavat, tämä oli heidän käytäntönsä. Niinpä Israelilla oli kaksi kalenteria vuosisatojen ajan.
Tässä kohtaa
Jotkut lukijat voivat kysyä, jos emme voi löytää monia uskomuksista ja käytännöistä varsinaisesta Vanhasta testamentista, miksi sitten meidän pitäisi kiinnittää niihin huomiota? Ovatko ne sitovia uskomuksia ja käytäntöjä?
Vastaus on tämä: vanhojen rabbien kirjoituksista saamme selville sen, KUINKA he toteuttivat käytännössä Raamatun sanaa – kuinka he elivät sen todeksi. Talmudista
(Mishnasta ja & Gemarasta), Targumista ja Midrashista löydämme vastauksen heidän uskonsa 'kuinka' -kysymykseen. Nämä kirjat ovat vanhan Israelin kommentaareja, tapoja ja käytäntöjä, joita rabbit ovat kirjanneet muistiin halki vuosisatojen.
Esimerkiksi kuinka monet kristityt ovat osallistuneet pääsiäisen seder-aterialle? Raamatussa mainitaan vain kolme tekijää vaadittuna: paahdettu lammas, happamaton leipä ja katkerat yrtit. (2. Moos. 12: 8) Mutta mitään ei sanota siitä, KUINKA syödä se.
Jos olet osallistunut seder-aterialle, tiedät, että usein on suolavettä, kananmuna, afikoman, joka on puolikas murrettu leipä piilotettuna pellavaan ja joka myöhemmin paljastetaan syötäväksi ja muuta. Mistä nämä tulivat, sillä ne eivät ole Raamatussa, eikä ole ohjeita, kuinka syödä pääsiäisateria. Tuo kuinka tuli vanhoilta rabbeilta – tuo 'kuinka' viettää pääsiäistä. Et löydä siitä Raamatun kohtaa, mutta se on selvästi vanhaa ja peräisin Jumalan alkuperäisistä ohjeista.
Apostoli Paavali Ef. 5: 14-17:ssa lainaa ja selittää omin sanoin tämän osuuden rabbeilta, Rambam (myös Maimonides nimellä tunnettu), Hilchos Teshuva (luku 3):
"Herätkää te nukkujat unestanne, ja te unessa olevat, herätkää unestanne; tutkikaa tekonne, katukaa ja muistakaa Luojanne. Ne teistä, jotka unohtavat totuuden aikojen turhuudessa… katsokaa sieluihinne ja parantakaa tienne ja tekonne, jokainen hylätköön pahan polkunsa ja ajatuksensa, jotka eivät ole hyvät…"
Paavali kirjoitti: "...Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee. Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha. Älkää sen tähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on. " Paavali sisällytti rabbien kirjoituksia Raamattuun ja Raamatun sanaksi kuten tässä tapauksessa antaen melkoisesti sitovuutta näille lähteille joissain tapauksissa.
Toinen esimerkki on vastakohta 1. Moos. 12:1:n ja Apt. 7: 2:n välillä. 1. Moos. 12. 1:stä luemme tämän: " Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan." Siinä se, Jumala kertoi hänelle.
Mutta kun Stefanos esittää puolustuksensa Apt. 7:2:ssa, noin 50 jaetta tuosta luvusta on pelkkää Israelin historiaa, joka oli selvästi yleistä tietoa kuuntelijoille, koska hänen sallittiin jatkaa keskeytyksettä ja ilman että häntä korjattiin. Jakeessa kaksi hän sanoi: "... Kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille hänen ollessaan Mesopotamiassa, ennen kuin hän oli asettunut asumaan Harraniin, ja sanoi hänelle: 'Lähde maastasi ja suvustasi ja mene siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan'."
Näetkö eron? Stefanos tiesi Jumalan itse asiassa ilmestyneen Aabrahamille, mutta Mooses jätti 1. Moos.12:1:stä tuon yksityiskohdan pois. Mooses kertoi meille vain, että Jumala kertoi hänelle. Kuinka koko juutalaisuus tiesi, että Jumala itse asiassa ilmestyi Aabrahamille käskien häntä lähtemään? Suullisen ja kirjallisen historian kautta, joka kulki halki vuosisatojen ja sukupolvien eteenpäin. Voisin jatkaa vaikka kuinka paljon.
(Katso Stefanoksen kertomaa jakeissa 19-25, joka on informaatiota, jota ei löydy 2. Mooseksen kirjasta, toisena esimerkkinä.)
Hyvin käytännöllisessä mielessä muistan 'auttaneeni' äitiäni keittiössä poikasena – äiti oli palkittu kokki – ja hänellä oli kirjoitettuja reseptejä, mutta sitten hänellä oli tapana kertoa minulle tämäntapaisia juttuja: "Resepti sanoo näin, mutta minä teen sen tällä tavalla, sillä on vaikutusta', ja niin edelleen. Toinen asia oli hänen reseptinsä kirjoitettu sana, toinen oli se 'kuinka toimia'. Voisin lisätä esimerkkejä siitä, kun isäni ja minä korjasimme laitteita ohjekirja kädessä, mutta toimien aina vähän eri tavalla tai tarvittiin lisäyksityiskohtia, joita ei ohjekirjassa ollut. Vain siksi, että jokin asia ei ollut äidin reseptissä, ei kumonnut reseptiä tai ateriaa. Sama koskee sitä, kun isäni korjaili juttuja eri puolilla taloa käyttäen omaa tietämystään ja taitojaan ylitse sen, mitä ohjekirjassa oli kirjoitettu.
Niinpä sen tähden nämä lisätiedon palaset rabbeilta ovat käypiä ja tärkeitä ymmärtämisellemme.
Missähän me olimme...
Yllä oleva oli sitä tarkoitusta varten, että haluan jokaisen tätä lukevan olevan kykenevä vastaamaan niihin vastaväitteisiin tai kysymyksiin, jotka he saattavat kohdata, jos he kertovat yllä olevasta – kertomani on puhtaasti Raamatusta ja rabbeilta. En mitenkään väitä olevani täydellinen, mutta pysyttelen siinä, mikä on luotettavaa ja tasapainoista ja oikeaa, enkä kaivele sensaatioita enkä poikkea suuntiin, jotka eivät saa tukea Raamatusta ja/tai historiasta, kulttuurista tai vanhasta tiedosta.
Ensi viikolla jatkamme siitä, miksi pasuunansoitonjuhla on uuden kuun vaiheessa, mistä piilottamisessa on kyse ja mitä maailma käy läpi viimeisen pasuunan soittamisen jälkeisenä aikana näyttäen tähän kaikkeen liittyvät UT:n jakeet. Kiitos, että olet lukenut nämä perustiedot ja sen, miksi ne ovat käypiä ja tärkeitä. Ensi viikkoon, siunauksin!
(Ja muista, että keskiviikkoaamuiset video-opetukseni Facebookissa ja YouTubessa käsittelevät samaa aihetta kuin tämä opetussarja.)
John Fenn
Rosh hashana selitettynä, jom kipur, lehtimajajuhla, osa 2
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin pasuunansoiton juhlasta, joka on Jumalan määräämä juhla. Tuota juhlaa kutsutaan myös rosh hashanaksi ja useilla muilla nimillä, joita tarkastelemme, koska jokaisen nimen myötä tulee ilmestystietoa Jumalan profeetallisesta suunnitelmasta!
Tällä viikolla tahdon lisätä tuntemustamme sellaisten tärkeiden asioiden suhteen, jotka auttavat vastaamaan kysymyksiin, kuinka ja miksi tämän tutkimuksemme kannalta, ja sitten ensi viikolla palaamme yksityiskohtaisemmin pasuunansoiton juhliin, katumuspäiviin ja jom kipuriin.
Rosh hashana tarkoittaa 'vuoden (alku)pää'
Aivan kuten on laita uuden vuoden alun suhteen 'ei-juutalaisen' tammikuun ensimmäisen päivän kohdalla, se on uudelleen alkamisen aikaa sen jälkeen, kun on arvioinut itseään menneen vuoden osalta. Monissa ellei kaikissa juutalaisyhteisöissä rosh hashana on kaksipäiväinen juhla ensimmäisenä ja toisena päivänä tishrei-kuuta. Ajattele amerikkalaista kiitospäivää, joka on jokaisen marraskuun viimeisenä torstaina – kuinka monia ihmisiä huvittaa tehdä mitään muuta kiitospäivän jälkeisenä perjantaina kuin sulatella edellisenä päivän syömäänsä juhla-ateriaa? Tai kuinka monia aidosti huvittaa mennä töihin tammikuun ensimmäisen, uuden vuoden päivän jälkeisenä tammikuun toisena päivänä? Niinpä tishrei-kuun ensimmäisen päivän levittäytyminen toiseen päivän on ihmisluonnon mukaista, lol.
Israelissa on kaksi kalenteria: pyhä ja yhteiskunnallinen. Jumala aloitti pyhän kalenterin nisan-kuun ensimmäisenä päivänä, kuten Hän lausui 2. Moos. 12:2:ssa: "Tämä kuukausi olkoon teillä kuukausista ensimmäinen; siitä aloittakaa vuoden kuukaudet." (2018 nisan-kuun ensimmäinen oli meidän maaliskuun 17. Heidän vuotensa 5778). Juutalainen pääsiäisviikko alkaa nisan-kuun 10.
Kuninkaiden valtakaudet mitataan yhteiskunnallisessa kalenterissa
Yhteiskunnallista kalenteria käytettiin sellaisiin asioihin kuten kiinteistökauppoihin, avioliittoihin ja avioeroihin ja sellaisiin – heidän ajattelussaan maalliseen elämään ei voi sekoittaa pyhää kalenteria, joka koskee Jumalan juhlia. Yhteiskunnallinen kalenteri alkaa pasuunansoiton juhlana, rosh hashanasta – vuoden alkupäästä.
Mutta missään VT:tä ei Jumala määrää tishrei-kuun ensimmäistä yhteiskunnallisen kalenterin uudeksi vuodeksi. Mutta kautta koko VT:n on vihjeitä siitä, että he pitivät sitä melkein välittömästi yhteiskunnallisena uutena vuotena ja varmasti rabbien vanhoissa kirjoituksissa se nimettiin siksi. (Mishnassa rosh hashana 1:1 toteaa: "tishrei-kuun ensimmäinen on vuosien alku sapattien sykleille ja riemuvuodelle.") Myös Nehemia 8: 1-8 oli tishrei-kuun ensimmäisenä, uusi alku maahan palaaville maanpaossa olleille jne.
Sen lisäksi monet vanhat seemiläiset kulttuurit aloittivat yhteiskunnallisen vuotensa syksyn sadonkorjuun jälkeen. Egyptiläisillä oli myös pyhä ja yhteiskunnallinen kalenteri; heidän yhteiskunnallinen vuotensa alkoi heinäkuun 20.päivän tienoilla. Mutta monille seemiläisille kansoille uudesta maanviljelykaudesta syksyn sadonkorjuun jälkeen tuli uuden vuoden ensimmäinen päivä. Jumala ei selvästi kieltänyt sitä ja itse asiassa, kuten vanhat kulttuurit osoittavat ja Israelin kirjoitukset ja VT vihjaavat, tämä oli heidän käytäntönsä. Niinpä Israelilla oli kaksi kalenteria vuosisatojen ajan.
Tässä kohtaa
Jotkut lukijat voivat kysyä, jos emme voi löytää monia uskomuksista ja käytännöistä varsinaisesta Vanhasta testamentista, miksi sitten meidän pitäisi kiinnittää niihin huomiota? Ovatko ne sitovia uskomuksia ja käytäntöjä?
Vastaus on tämä: vanhojen rabbien kirjoituksista saamme selville sen, KUINKA he toteuttivat käytännössä Raamatun sanaa – kuinka he elivät sen todeksi. Talmudista
(Mishnasta ja & Gemarasta), Targumista ja Midrashista löydämme vastauksen heidän uskonsa 'kuinka' -kysymykseen. Nämä kirjat ovat vanhan Israelin kommentaareja, tapoja ja käytäntöjä, joita rabbit ovat kirjanneet muistiin halki vuosisatojen.
Esimerkiksi kuinka monet kristityt ovat osallistuneet pääsiäisen seder-aterialle? Raamatussa mainitaan vain kolme tekijää vaadittuna: paahdettu lammas, happamaton leipä ja katkerat yrtit. (2. Moos. 12: 8) Mutta mitään ei sanota siitä, KUINKA syödä se.
Jos olet osallistunut seder-aterialle, tiedät, että usein on suolavettä, kananmuna, afikoman, joka on puolikas murrettu leipä piilotettuna pellavaan ja joka myöhemmin paljastetaan syötäväksi ja muuta. Mistä nämä tulivat, sillä ne eivät ole Raamatussa, eikä ole ohjeita, kuinka syödä pääsiäisateria. Tuo kuinka tuli vanhoilta rabbeilta – tuo 'kuinka' viettää pääsiäistä. Et löydä siitä Raamatun kohtaa, mutta se on selvästi vanhaa ja peräisin Jumalan alkuperäisistä ohjeista.
Apostoli Paavali Ef. 5: 14-17:ssa lainaa ja selittää omin sanoin tämän osuuden rabbeilta, Rambam (myös Maimonides nimellä tunnettu), Hilchos Teshuva (luku 3):
"Herätkää te nukkujat unestanne, ja te unessa olevat, herätkää unestanne; tutkikaa tekonne, katukaa ja muistakaa Luojanne. Ne teistä, jotka unohtavat totuuden aikojen turhuudessa… katsokaa sieluihinne ja parantakaa tienne ja tekonne, jokainen hylätköön pahan polkunsa ja ajatuksensa, jotka eivät ole hyvät…"
Paavali kirjoitti: "...Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee. Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha. Älkää sen tähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on. " Paavali sisällytti rabbien kirjoituksia Raamattuun ja Raamatun sanaksi kuten tässä tapauksessa antaen melkoisesti sitovuutta näille lähteille joissain tapauksissa.
Toinen esimerkki on vastakohta 1. Moos. 12:1:n ja Apt. 7: 2:n välillä. 1. Moos. 12. 1:stä luemme tämän: " Ja Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan." Siinä se, Jumala kertoi hänelle.
Mutta kun Stefanos esittää puolustuksensa Apt. 7:2:ssa, noin 50 jaetta tuosta luvusta on pelkkää Israelin historiaa, joka oli selvästi yleistä tietoa kuuntelijoille, koska hänen sallittiin jatkaa keskeytyksettä ja ilman että häntä korjattiin. Jakeessa kaksi hän sanoi: "... Kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille hänen ollessaan Mesopotamiassa, ennen kuin hän oli asettunut asumaan Harraniin, ja sanoi hänelle: 'Lähde maastasi ja suvustasi ja mene siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan'."
Näetkö eron? Stefanos tiesi Jumalan itse asiassa ilmestyneen Aabrahamille, mutta Mooses jätti 1. Moos.12:1:stä tuon yksityiskohdan pois. Mooses kertoi meille vain, että Jumala kertoi hänelle. Kuinka koko juutalaisuus tiesi, että Jumala itse asiassa ilmestyi Aabrahamille käskien häntä lähtemään? Suullisen ja kirjallisen historian kautta, joka kulki halki vuosisatojen ja sukupolvien eteenpäin. Voisin jatkaa vaikka kuinka paljon.
(Katso Stefanoksen kertomaa jakeissa 19-25, joka on informaatiota, jota ei löydy 2. Mooseksen kirjasta, toisena esimerkkinä.)
Hyvin käytännöllisessä mielessä muistan 'auttaneeni' äitiäni keittiössä poikasena – äiti oli palkittu kokki – ja hänellä oli kirjoitettuja reseptejä, mutta sitten hänellä oli tapana kertoa minulle tämäntapaisia juttuja: "Resepti sanoo näin, mutta minä teen sen tällä tavalla, sillä on vaikutusta', ja niin edelleen. Toinen asia oli hänen reseptinsä kirjoitettu sana, toinen oli se 'kuinka toimia'. Voisin lisätä esimerkkejä siitä, kun isäni ja minä korjasimme laitteita ohjekirja kädessä, mutta toimien aina vähän eri tavalla tai tarvittiin lisäyksityiskohtia, joita ei ohjekirjassa ollut. Vain siksi, että jokin asia ei ollut äidin reseptissä, ei kumonnut reseptiä tai ateriaa. Sama koskee sitä, kun isäni korjaili juttuja eri puolilla taloa käyttäen omaa tietämystään ja taitojaan ylitse sen, mitä ohjekirjassa oli kirjoitettu.
Niinpä sen tähden nämä lisätiedon palaset rabbeilta ovat käypiä ja tärkeitä ymmärtämisellemme.
Missähän me olimme...
Yllä oleva oli sitä tarkoitusta varten, että haluan jokaisen tätä lukevan olevan kykenevä vastaamaan niihin vastaväitteisiin tai kysymyksiin, jotka he saattavat kohdata, jos he kertovat yllä olevasta – kertomani on puhtaasti Raamatusta ja rabbeilta. En mitenkään väitä olevani täydellinen, mutta pysyttelen siinä, mikä on luotettavaa ja tasapainoista ja oikeaa, enkä kaivele sensaatioita enkä poikkea suuntiin, jotka eivät saa tukea Raamatusta ja/tai historiasta, kulttuurista tai vanhasta tiedosta.
Ensi viikolla jatkamme siitä, miksi pasuunansoitonjuhla on uuden kuun vaiheessa, mistä piilottamisessa on kyse ja mitä maailma käy läpi viimeisen pasuunan soittamisen jälkeisenä aikana näyttäen tähän kaikkeen liittyvät UT:n jakeet. Kiitos, että olet lukenut nämä perustiedot ja sen, miksi ne ovat käypiä ja tärkeitä. Ensi viikkoon, siunauksin!
(Ja muista, että keskiviikkoaamuiset video-opetukseni Facebookissa ja YouTubessa käsittelevät samaa aihetta kuin tämä opetussarja.)
John Fenn
RSS Feed