Rosh haShanah explained, Yom Kippur, Tabernacles #1
Rosh hashana selitettynä, jom kipur, lehtimajajuhla, osa 1
Hei kaikki,
Juutalainen uusi vuosi, rosh hashana on tulossa, sitä kutsutaan myös nimellä 'Jom Teruah' (pasuunansoiton päivä), ja tämän juhlapäivän ymmärtäminen on avain viimeisten päivien ymmärtämiselle, seurakunnan 'tempaukselle' ja niin paljolle muulle.
Sillä tänä päivänä rosh hashanan mukaan puhalletaan shofariin vanhurskaiden kuolleiden herättämiseksi. 'Salaisuus' kuten Paavali paljasti ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille (15: 39-55), on se, että ne, jotka ovat tuohon aikaan elossa, tulevat myös muuttumaan kirkastetun ruumiin omaaviksi ja aiemmin kuolleiden vanhurskaiden kanssa kohtaavat Herran. Tuo oli salaisuus, se, että me, jotka olemme elossa, liittyvät vanhurskaisiin kuolleisiin, sillä juutalaisuudessa ei mainita sitä, että vanhurskaat elossa olevat muuttuisivat.
Minusta on hämmentävää, että niin monet kristityt ovat rakentaneet tempausta koskevan teologiansa vailla mitään tietämystä rosh hashanasta – siitä, mitä Paavali opetti. Tämä on vienyt niin suuriin erheisiin, joten tämä sarja käsittelee kolmea syksyn juhlaa, jotta voisimme ymmärtää Raamattua ja laajemmasta näkökulmasta asioita katsoen sitä, mitä Jumala on tekemässä, tulee tekemään sekä oman osuutemme.
Olemme päättämässä vuotta 5778
Tänä vuonna (2018) rosh hashana on 10. syyskuuta kalenterissamme, juutalaisessa kalenterissa se on 1.tishrei-kuuta aloittaen vuoden 5779. On juutalainen uusi vuosi, juhlitaan päivää, jolloin vanhan perinteen mukaan maailma luotiin.
Jom kipur, sovituspäivä, on 10 päivää myöhemmin, syyskuun 19. meidän kalenterissamme tai tishrei-kuun 10. heprealaisessa kalenterissa. Näitä 10 päivää rosh hashanasta 1. tishrei-kuuta jom kipurin alkuun 10. tishrei-kuuta kutsutaan nimellä katumuspäivät.
Tuo kymmenen päivää päättävät suuremman 40 päivän katumisen ajan, joka alkoi elul-kuun 1.päivänä (12. elokuuta tänä vuonna).
Tuota 40 päivän katumisen aikaa kutsutaan nimellä 'teshuva' (hepreaa: palauttaa), joka alkaa elul-kuun 1. päivänä, 40 päivää ennen jom kipuria. Noiden 40 päivän aikana juutalaiset kääntävät sydämensä ja mielensä Herran puoleen, jokaisen puoleen, jolle he ovat vuoden aikana tehneet vääryyttä, työstäen nöyrinä kokemuksensa ja sydäntään valmistautuakseen rosh hashanaan, joka on tuomion päivä Israelin Jumalaan uskoville ja sitten sovituspäivään (jom kipur), jolloin heidän syntinsä annetaan anteeksi.
Mitä tapahtuu rosh hashanana?
Rosh hashana on ainoa seitsemästä raamatullisesta juhlasta, joka alkaa uuden kuun vaiheen alkaessa, jolloin ei ole kuuta. Muut kuusi alkavat täysikuun aikana, mutta rosh hashana alkaa, kun kuu on piilossa. Psalmia 81 ja erityisesti jaetta kolme luetaan tähän aikaan: "Puhaltakaa pasuunaa (shofaria) uuden kuun aikana, määrättynä aikana, juhlapäivänämme." (suomennos tässä)
Syytä tulemme tutkimaan yksityiskohtaisesti myöhemmin, mutta tiivistyksenä: kuu on aina ollut kuva uskovista, mikä on tunnustettu juutalaisuudessa sellaiseksi luomisesta alkaen, koska kuu luotiin hallitsemaan yötä (1. Moos. 1:16). Me myös myönnämme, ettei kuulla ole itsessään mitään valon lähdettä, vaan se pelkästään heijastaa auringon valoa...
Syy sille, miksi rosh hashana alkaa silloin kun kuu on piilossa, on, koska pasuunansoitto aiheuttaa sen, että uskovat piiloutuvat Messiaassa Hänen kanssaan, minkä aikana heidät tuomitaan ja he saavat palkintonsa, Messias kruunataan ja pidetään juhlat – kaikki tämä taivaassa, samalla kun maa käy läpi ajan, jota kutsutaan 'Jaakobin vaivaksi'.
Talmudissa tästä Teruahin, pasuunansoiton tapahtumasta käytetään termiä jom hakese, mikä tarkoittaa kätkemisen päivää. Paavali vahvistaa tämän Kol. 2:16-17:ssä, kun hän sanoo, että uusi kuu on 'tulevaisten varjo.' Enemmän tuosta kaikesta ensi viikolla.
Alkuperäinen pasuuna
Alkuperäisen pasuunan sanotaan olleen sen oinaan oikea sarvi, joka takertui pensaaseen, kun Aabraham oli aikeissa uhrata Iisakin, tästä tulee sen käyttö herättävänä pasuunanäänenä (hepreaksi: Teruah). Rabbi Eliezer (Pirke De-Rabbi) kirjoitti n. 700-luvulla jKr, että pitkään ymmärretty tosiasia oli, että Abrahamin oinaan vasenta sarvea puhallettiin Siinain vuodella 2.Moos. 19: 13:ssa ja sitä kutsuttiin 'ensimmäiseksi sarveksi' tai ensimmäiseksi pasuunaksi. Aabrahamin oinaan oikea sarvi tunnetaan 'viimeisenä pasuunana' ja sitä puhalletaan herättävänä pasuunanäänenä pasuunansoiton juhlan aikana. Tämä oli Paavalin viittaus viimeiseen pasuunaan 1.Kor. 15:52:ssa, jonka merkitys menee ohi lukijalta, jos hän ei tunne rosh hashanaa.
Se saattaa olla osittain syy siihen, miksi Hepr. 11: 17-19 kertoo meille, että Aabraham sai Iisakin takaisin kuolleista herätettynä 'vertauskuvana'. Oinaan sarvi, 'viimeinen pasuuna', merkitsee uhrausta, tuomiota ja kuolleiden herättämistä.
Tämä on tärkeää
Rabbi Se'adiah Gaonin mukaan (892-942 jKr.) sarven puhaltamisella tänä aikana on 10 merkitystä:
1) Se on luomisen alku. 2) Se on katumuksen päivien, katumisen ajan 10 viimeisen päivän ensimmäinen päivä. 3) Se muistuttaa meitä 2. Moos. 19:1-25:sta, missä shofarin ääntä käytettiin sekä julistamaan että varoittamaan, kun "isämme vastasivat sanoen 'me teemme ja me kuulemme.'"
4) Se muistuttaa Israelia profeettojen sanoista, mitä verrattiin shofarin soittamiseen varoituksena muurilla oleville vartioille olla varuillaan. 5) muistuttamaan temppelin tuhoamisesta ja vihollisen pasuunojen puhaltamisesta. 6) muistuttamaan Iisakin sitomisesta, Isaakin joka tarjosi elämänsä Jumalalle ja oinaasta joka uhrattiin hänen sijaansa. 7) muistuttamaan meitä pelon ja vavistuksen tuntemisesta kuten Aamos 3 sanoo: "Puhalletaanko pasuunaan kaupungissa, niin ettei kansa peljästy?" 8) palauttamaan mieliin pelolla tuleva tuomiopäivä, kuten Sefanja 1 sanoo: "Lähellä on Herran suuri päivä, se on lähellä ja tulee sangen kiiruusti … pasuunan ja sotahuudon päivä."
9) "Palauttamaan mieliin juutalaisen kansan hajaantuminen ja herättämään kaipauksemme tulevaa kokoontumista kohtaan, kuten sanotaan, suureen shofariin tullaan puhaltamaan tuona päivänä ja ne, jotka olivat hajaantuneita, tulevat takaisin." (Jesaja 27). 10) "Palauttamaan mieliin uskomme tulevaan kuolleiden ylösnousemukseen, kuten Jesaja 18 sanoo: 'Te kaikki maanpiirin asukkaat, te maata asuvaiset, katsokaa, milloin viiri nostetaan vuorille, ja kuunnelkaa, kun pasuunaan puhalletaan...'
Miksi se on tärkeää: Mikä puuttuu
Tuo tuomion, katumuksen, vakavan pohdinnan tekijä puuttuu suuresta osasta kristillistä kulttuuria, joka etsiskelee sieltä täältä merkkejä siitä, että Herra saattaisi palata pian. He pitävät shofarin puhaltamista vain tästä maailmasta pakenemisena tajuamatta, että se merkitsee myös Kristuksen tuomioistuinta – kyllä, Karitsan hääateria seuraa sitä – mutta se on meille tuomiopäivä rosh hashanan mukaan. Enemmän tuosta ensi viikolla.
Rosh hashanan liturgiassa sekä Talmudissa (rabbien vuosisatojen kuluessa kokoama kirja juutalaisesta seremonioista ja laista), Rosh hashanaa kutsutaan myös nimellä jom hazikaron, mikä tarkoittaa (kuolleiden) 'muistopäivää'. Jumala kutsui sitä tällä nimellä, kun Hän antoi tuon juhlan 3. Moos. 23: 24:ssä: "... muistojuhla (zikaron) pasuunaa soittaen, pyhä kokous." Jumala kutsui sitä muistojuhlaksi, miksi?
Rosh hashanana Jumala avaa kirjan nimeltä muistokirja, kuten nähdään Malakia 3:16:ssa: "Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät."
Tuossa oli paljon informaatiota sulatettavaksi, mutta rakennan ymmärtämiselle perustusta, jotta voin selittää, mitä Paavali sanoi 1. Korinttolaiskirjeessä ja 1.ja 2. Tessalonikalaiskirjeessä, mitä ja miksi meillä on Ilmestyskirja, sekä voin selittää lehtimajajuhlasta, ainoasta niistä Jumalan antamasta seitsemästä juhlasta, jonka juhlimista tullaan jatkamaan vuosittain tuhat vuotta.
Mutta ensi viikolla… tuosta pasuunasta, tapahtumien järjestyksestä, KOSKA se tulee… ja enemmän. Siihen saakka! Siunauksin,
John Fenn
Rosh hashana selitettynä, jom kipur, lehtimajajuhla, osa 1
Hei kaikki,
Juutalainen uusi vuosi, rosh hashana on tulossa, sitä kutsutaan myös nimellä 'Jom Teruah' (pasuunansoiton päivä), ja tämän juhlapäivän ymmärtäminen on avain viimeisten päivien ymmärtämiselle, seurakunnan 'tempaukselle' ja niin paljolle muulle.
Sillä tänä päivänä rosh hashanan mukaan puhalletaan shofariin vanhurskaiden kuolleiden herättämiseksi. 'Salaisuus' kuten Paavali paljasti ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille (15: 39-55), on se, että ne, jotka ovat tuohon aikaan elossa, tulevat myös muuttumaan kirkastetun ruumiin omaaviksi ja aiemmin kuolleiden vanhurskaiden kanssa kohtaavat Herran. Tuo oli salaisuus, se, että me, jotka olemme elossa, liittyvät vanhurskaisiin kuolleisiin, sillä juutalaisuudessa ei mainita sitä, että vanhurskaat elossa olevat muuttuisivat.
Minusta on hämmentävää, että niin monet kristityt ovat rakentaneet tempausta koskevan teologiansa vailla mitään tietämystä rosh hashanasta – siitä, mitä Paavali opetti. Tämä on vienyt niin suuriin erheisiin, joten tämä sarja käsittelee kolmea syksyn juhlaa, jotta voisimme ymmärtää Raamattua ja laajemmasta näkökulmasta asioita katsoen sitä, mitä Jumala on tekemässä, tulee tekemään sekä oman osuutemme.
Olemme päättämässä vuotta 5778
Tänä vuonna (2018) rosh hashana on 10. syyskuuta kalenterissamme, juutalaisessa kalenterissa se on 1.tishrei-kuuta aloittaen vuoden 5779. On juutalainen uusi vuosi, juhlitaan päivää, jolloin vanhan perinteen mukaan maailma luotiin.
Jom kipur, sovituspäivä, on 10 päivää myöhemmin, syyskuun 19. meidän kalenterissamme tai tishrei-kuun 10. heprealaisessa kalenterissa. Näitä 10 päivää rosh hashanasta 1. tishrei-kuuta jom kipurin alkuun 10. tishrei-kuuta kutsutaan nimellä katumuspäivät.
Tuo kymmenen päivää päättävät suuremman 40 päivän katumisen ajan, joka alkoi elul-kuun 1.päivänä (12. elokuuta tänä vuonna).
Tuota 40 päivän katumisen aikaa kutsutaan nimellä 'teshuva' (hepreaa: palauttaa), joka alkaa elul-kuun 1. päivänä, 40 päivää ennen jom kipuria. Noiden 40 päivän aikana juutalaiset kääntävät sydämensä ja mielensä Herran puoleen, jokaisen puoleen, jolle he ovat vuoden aikana tehneet vääryyttä, työstäen nöyrinä kokemuksensa ja sydäntään valmistautuakseen rosh hashanaan, joka on tuomion päivä Israelin Jumalaan uskoville ja sitten sovituspäivään (jom kipur), jolloin heidän syntinsä annetaan anteeksi.
Mitä tapahtuu rosh hashanana?
Rosh hashana on ainoa seitsemästä raamatullisesta juhlasta, joka alkaa uuden kuun vaiheen alkaessa, jolloin ei ole kuuta. Muut kuusi alkavat täysikuun aikana, mutta rosh hashana alkaa, kun kuu on piilossa. Psalmia 81 ja erityisesti jaetta kolme luetaan tähän aikaan: "Puhaltakaa pasuunaa (shofaria) uuden kuun aikana, määrättynä aikana, juhlapäivänämme." (suomennos tässä)
Syytä tulemme tutkimaan yksityiskohtaisesti myöhemmin, mutta tiivistyksenä: kuu on aina ollut kuva uskovista, mikä on tunnustettu juutalaisuudessa sellaiseksi luomisesta alkaen, koska kuu luotiin hallitsemaan yötä (1. Moos. 1:16). Me myös myönnämme, ettei kuulla ole itsessään mitään valon lähdettä, vaan se pelkästään heijastaa auringon valoa...
Syy sille, miksi rosh hashana alkaa silloin kun kuu on piilossa, on, koska pasuunansoitto aiheuttaa sen, että uskovat piiloutuvat Messiaassa Hänen kanssaan, minkä aikana heidät tuomitaan ja he saavat palkintonsa, Messias kruunataan ja pidetään juhlat – kaikki tämä taivaassa, samalla kun maa käy läpi ajan, jota kutsutaan 'Jaakobin vaivaksi'.
Talmudissa tästä Teruahin, pasuunansoiton tapahtumasta käytetään termiä jom hakese, mikä tarkoittaa kätkemisen päivää. Paavali vahvistaa tämän Kol. 2:16-17:ssä, kun hän sanoo, että uusi kuu on 'tulevaisten varjo.' Enemmän tuosta kaikesta ensi viikolla.
Alkuperäinen pasuuna
Alkuperäisen pasuunan sanotaan olleen sen oinaan oikea sarvi, joka takertui pensaaseen, kun Aabraham oli aikeissa uhrata Iisakin, tästä tulee sen käyttö herättävänä pasuunanäänenä (hepreaksi: Teruah). Rabbi Eliezer (Pirke De-Rabbi) kirjoitti n. 700-luvulla jKr, että pitkään ymmärretty tosiasia oli, että Abrahamin oinaan vasenta sarvea puhallettiin Siinain vuodella 2.Moos. 19: 13:ssa ja sitä kutsuttiin 'ensimmäiseksi sarveksi' tai ensimmäiseksi pasuunaksi. Aabrahamin oinaan oikea sarvi tunnetaan 'viimeisenä pasuunana' ja sitä puhalletaan herättävänä pasuunanäänenä pasuunansoiton juhlan aikana. Tämä oli Paavalin viittaus viimeiseen pasuunaan 1.Kor. 15:52:ssa, jonka merkitys menee ohi lukijalta, jos hän ei tunne rosh hashanaa.
Se saattaa olla osittain syy siihen, miksi Hepr. 11: 17-19 kertoo meille, että Aabraham sai Iisakin takaisin kuolleista herätettynä 'vertauskuvana'. Oinaan sarvi, 'viimeinen pasuuna', merkitsee uhrausta, tuomiota ja kuolleiden herättämistä.
Tämä on tärkeää
Rabbi Se'adiah Gaonin mukaan (892-942 jKr.) sarven puhaltamisella tänä aikana on 10 merkitystä:
1) Se on luomisen alku. 2) Se on katumuksen päivien, katumisen ajan 10 viimeisen päivän ensimmäinen päivä. 3) Se muistuttaa meitä 2. Moos. 19:1-25:sta, missä shofarin ääntä käytettiin sekä julistamaan että varoittamaan, kun "isämme vastasivat sanoen 'me teemme ja me kuulemme.'"
4) Se muistuttaa Israelia profeettojen sanoista, mitä verrattiin shofarin soittamiseen varoituksena muurilla oleville vartioille olla varuillaan. 5) muistuttamaan temppelin tuhoamisesta ja vihollisen pasuunojen puhaltamisesta. 6) muistuttamaan Iisakin sitomisesta, Isaakin joka tarjosi elämänsä Jumalalle ja oinaasta joka uhrattiin hänen sijaansa. 7) muistuttamaan meitä pelon ja vavistuksen tuntemisesta kuten Aamos 3 sanoo: "Puhalletaanko pasuunaan kaupungissa, niin ettei kansa peljästy?" 8) palauttamaan mieliin pelolla tuleva tuomiopäivä, kuten Sefanja 1 sanoo: "Lähellä on Herran suuri päivä, se on lähellä ja tulee sangen kiiruusti … pasuunan ja sotahuudon päivä."
9) "Palauttamaan mieliin juutalaisen kansan hajaantuminen ja herättämään kaipauksemme tulevaa kokoontumista kohtaan, kuten sanotaan, suureen shofariin tullaan puhaltamaan tuona päivänä ja ne, jotka olivat hajaantuneita, tulevat takaisin." (Jesaja 27). 10) "Palauttamaan mieliin uskomme tulevaan kuolleiden ylösnousemukseen, kuten Jesaja 18 sanoo: 'Te kaikki maanpiirin asukkaat, te maata asuvaiset, katsokaa, milloin viiri nostetaan vuorille, ja kuunnelkaa, kun pasuunaan puhalletaan...'
Miksi se on tärkeää: Mikä puuttuu
Tuo tuomion, katumuksen, vakavan pohdinnan tekijä puuttuu suuresta osasta kristillistä kulttuuria, joka etsiskelee sieltä täältä merkkejä siitä, että Herra saattaisi palata pian. He pitävät shofarin puhaltamista vain tästä maailmasta pakenemisena tajuamatta, että se merkitsee myös Kristuksen tuomioistuinta – kyllä, Karitsan hääateria seuraa sitä – mutta se on meille tuomiopäivä rosh hashanan mukaan. Enemmän tuosta ensi viikolla.
Rosh hashanan liturgiassa sekä Talmudissa (rabbien vuosisatojen kuluessa kokoama kirja juutalaisesta seremonioista ja laista), Rosh hashanaa kutsutaan myös nimellä jom hazikaron, mikä tarkoittaa (kuolleiden) 'muistopäivää'. Jumala kutsui sitä tällä nimellä, kun Hän antoi tuon juhlan 3. Moos. 23: 24:ssä: "... muistojuhla (zikaron) pasuunaa soittaen, pyhä kokous." Jumala kutsui sitä muistojuhlaksi, miksi?
Rosh hashanana Jumala avaa kirjan nimeltä muistokirja, kuten nähdään Malakia 3:16:ssa: "Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät."
Tuossa oli paljon informaatiota sulatettavaksi, mutta rakennan ymmärtämiselle perustusta, jotta voin selittää, mitä Paavali sanoi 1. Korinttolaiskirjeessä ja 1.ja 2. Tessalonikalaiskirjeessä, mitä ja miksi meillä on Ilmestyskirja, sekä voin selittää lehtimajajuhlasta, ainoasta niistä Jumalan antamasta seitsemästä juhlasta, jonka juhlimista tullaan jatkamaan vuosittain tuhat vuotta.
Mutta ensi viikolla… tuosta pasuunasta, tapahtumien järjestyksestä, KOSKA se tulee… ja enemmän. Siihen saakka! Siunauksin,
John Fenn
RSS Feed