Love Stories with a Twist #7, Not his
Rakkaustarinoita yllättävällä käänteellä, osa 7, Ei miehen
Hei kaikki,
Daavidin ja Batseban suhteen surullisen kuuluisa alku on hyvin tunnettu, ja muistanette, että aiemmin tässä kirjoitussarjassa kerroin siitä yllättävästä asiasta, että Daavidin läheisin neuvonantaja Ahitofel oli Batseban isoisä ja hän alkoi juonitella yhdessä Absalomin kanssa Daavidia vastaan. Kuitenkin tästä dysfunktionaalisesta perheestä tuli Salomo, ja hänen sekä hänen isänsä hallintokaudet muodostavat Israelin 'kultakauden' 1010 eKr. - 931 eKr. Tänään uusi yllättävän käänteen sisällään pitävä rakkaustarina, jossa tämä perhe on mukana.
Miksi Daavid ja Salomon olivat ainutlaatuisia
Daavid oli ainutlaatuinen siinä, että hän vaelsi useissa Uuden testamentin realiteeteissa ollessaan samalla yhä syvästi Vanhassa testamentissa. Hän teki asioita, jotka olivat niin vastoin sen päivän suuntaviivoja, että toiset eivät olisi koskaan ajatelleet niitä tekevänsä. Kuitenkin Jumala kunnioitti häntä.
Esimerkiksi 1. Sam. 21:1-6:ssa Daavid oli erittäin nälkäinen ja vaati saada syödä 'näkyleipää', joka oli leipää, jota pantiin esille Pyhään ja joka oli varattu papeille, mikä edustaa sitä, että ihminen elää jokaisesta Sanasta, jonka Jumala hänelle puhuu. Veron takana oli myös menora, joka edusti Pyhää henkeä ja Hänen manifestaatioitaan/lahjojaan, ja suitsutusalttari, joka edustaa Jumalan eteen tulevia rukouksia. Kuitenkin Daavid söi pyhän leivän – sinä ja minä voisimme syödä sitä, sillä Kristus on meissä, mutta niin ei ollut tuolloin.
Suurin Uuden testamentin totuus, jossa hän vaelsi, on kirjattuna 2. Sam. 6:12-19:ään. Daavid toi liitonarkin kaupunkiin ja ihan yksinkertaisesti 'pystytti teltan' ja pani sen sinne. Aivan niin, hän ei seurannut Isän Moosekselle antamia ohjeita – ei ollut mitään syntiuhrialttaria edustamassa ristiä, ei papeille allasta, jossa silloin peseydyttiin, mikä edusti Sanan pesua. Ei ensimmäistä verhoa, jonka takana olisi pitänyt olla näkyleipä, menora ja suitsukkeet. Ei sisempää verhoa, joka peitti liitonarkin. Ei mitään siitä. Daavid yksinkertaisesti pani liitonarkin avoimesti kaikkien nähtäväksi teltan peittäessä sen ja hän tanssi ja ylisti Herran edessä.
Sinä ja minä voisimme kävellä liitonarkin luokse ja jopa käsitellä sitä, koska Kristus asuu meissä – mutta asia ei ollut niin tuolloin – kuitenkin Daavid vaelsi UT:n totuudessa kun hän vain pystytti teltan ja käveli aivan arkin luo ja tanssi Herran edessä. Vau. Yksi syy siihen, miksi Daavid vaelsi UT:n totuudessa, on, että hän itse asiassa tunsi Herran – Kristuksen. Daavid kirjoitti psalmissa 110:1:
“Herra (Isä) sanoi minun Herralleni (Kristus): "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi…” 2. Sam. 23:2-3.ssa Daavid tunnusti: “… Herran Henki on puhunut minulle, ja hänen sanansa on minun kielelläni. Israelin Jumala on sanonut, Israelin kallio on puhunut minulle…”
Ja Apt. 2:24-31:ssa Pietari kertoo meille Daavidin (sanoneen) “…'Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi” ja kun hän kirjoitti psalmin 16 sanoen Kristuksesta: “…Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa”, hän teki niin, kuten Pietari totesi: “niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta.” Daavid näki Hengen välityksellä Herransa ylösnousemuksen yli 1.000 vuotta ennen kuin se tapahtui!
Myös Salomo näki Herran
1.Kun.3: 1-15:ssa/2. Aikak.1:7-12:ssa Herra (Kristus) ilmestyi Salomolle unessa kysyen mitä tämä halusi. Salomo pyysi viisautta ja ymmärrystä, ja Herra antoi niitä hänelle. Salomo näki Herran myös toisen kerran, 1. Kun. 9:2-9:ssä/2. Aikak. 7:12-22:ssa. Tämä toinen Herran ilmestyminen näyssä piti sisällään varoituksen Salomolle vaeltaa Herran kanssa ja se käsittää usein lainatun jakeen: “mutta (engl. jos) minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat…”
On surullista, että 1. Kun. 11:6-9 kertoo meille: “Ja Salomo teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, eikä uskollisesti seurannut Herraa niin kuin hänen isänsä Daavid… Niin Herra vihastui Salomoon, koska hänen sydämensä oli kääntynyt pois Herrasta, Israelin Jumalasta, joka kahdesti oli ilmestynyt hänelle.” Koska Herra oli ilmestynyt Salomolle kaksi kertaa, tältä odotettiin enemmän.
Yllättävä käänne
Lukiessamme Salomon sananlaskuja, jakeita 1-9, löydämme monia ohjeita, jotka alkavat ‘poikani, kuuntele minun sanojani’. Lukiessaan näitä ohjeita lukija olettaa Salomon puhuvan lukijoilleen tai ehkä omalle pojalleen, ja vaikka nuo seikat saattavatkin olla totta, syvempi merkitys paljastuu luvussa neljä, kun Salomo siirtyy käyttämään minämuotoa puhuen itsestään alkaen jakeesta kolme: “Kuulkaa, lapset, isän kuritusta ja kuunnelkaa oppiaksenne ymmärrystä… Olinhan minäkin isäni poika (Daavidin poika), hento ja äitini (Batseban) ainokainen. Ja isä (Daavid) minua opetti ja sanoi minulle: "Pitäköön sydämesi minun sanoistani kiinni, noudata minun käskyjäni, niin sinä saat elää. Hanki viisautta, hanki ymmärrystä… Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä. ”
Onko siis mikään ihme, että kun Herra ensi kerran ilmestyi Salomolle, tämä pyysi viisautta? Hänen isänsä, kuningas Daavid, oli se joka oli teroittanut sitä Salomolle, ja niinpä kun Herra ilmestyi Salomolle, tämä tiesi mitä pyytää. Kun luemme loput sananlaskuista luvusta neljä lukuun yhdeksän, meidän tulee tajuta Salomon yhä lainaavan isäänsä, mikä alkoi 4:4:stä. Niinpä kun luemme 4:10:stä, 20:stä, 5:1:stä, 6:1:stä, 20:stä, 7:1:stä aina lukuun yhdeksän 'minun poikani', meidän täytyy ymmärtää hänen yhä lainaavan Daavidia ja luemme kerran puhuttuja Daavidin (ja Batseban) sanoja pojalleen… vau! Salomo lainaa isäänsä lukuun yhdeksän saakka se mukaan luettuna, ja hän lainaa itse Viisauden persoonaa luvussa kahdeksan.
Jälleen 4:3-4 alkaa sillä, että Salomo lainaa isäänsä, joka käskee häntä hankkimaan viisautta sanoen: ‘Hän sanoi minulle…’ ja koko sananlaskut aina lukuun yhdeksän loppuun saakka on Daavidin lainaamista. Vasta luvussa 10:1:ssä Salomo päättää isänsä lainaamisen ja aloitta omat sanansa todeten “Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi…” Yllättävä käänne on isän rakkaus poikaansa kohtaan, se että hän sijoitti aikaansa ja energiaansa ja vuodatti sydäntään, ja pojan äidin sydäntä heidän poikaansa Salomoon.
Rohkaisen teitä lukemaan sananlaskut luvusta yksi lukuun yhdeksän helppolukuisena käännöksenä ja tajuatte, että luette asioita, joita Daavid ja Batseba sanoivat yksityisesti pojalleen ja joita nyt lainataan osana Salomon sananlaskuja. Se, että Salomo myöhemmin lankesi pois Jumalasta joksikin aikaa, ei vähennä sitä, mitä he häneen vuodattivat, ja se on suuri todistus jokaiselle vanhemmalle ja isovanhemmalle, joka asettaa Sanan lapsiinsa vain kärsiäkseen särkyneestä sydämestä nähdessään rakkaansa lankeamisen pois siitä läheisyydestä Herran kanssa, joka hänellä joskus on ollut.
Meitä lohduttaa se, että hän lopulta palaa Herran luo, sillä vaikka Salomon kirjoitukset nimeltään Saarnaajan kirja, näyttää olevan täynnä epätoivoa, sillä kaikki on ‘turhuutta’, tajuamme, että hän tuli takaisin Herran luo koettuaan maailmaa, sillä hän sanoo Saarnaajan kirjan lopussa 12:13-14:ssa: “Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.”
Salomo ei ehkä koskaan päässyt takaisin siihen, missä hän kerran oli Herran suhteen, mutta hän kyllä palasi… rohkaistu siitä ajatellen omaa tuhlaajapoikaasi/-tyttöäsi. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fen
Rakkaustarinoita yllättävällä käänteellä, osa 7, Ei miehen
Hei kaikki,
Daavidin ja Batseban suhteen surullisen kuuluisa alku on hyvin tunnettu, ja muistanette, että aiemmin tässä kirjoitussarjassa kerroin siitä yllättävästä asiasta, että Daavidin läheisin neuvonantaja Ahitofel oli Batseban isoisä ja hän alkoi juonitella yhdessä Absalomin kanssa Daavidia vastaan. Kuitenkin tästä dysfunktionaalisesta perheestä tuli Salomo, ja hänen sekä hänen isänsä hallintokaudet muodostavat Israelin 'kultakauden' 1010 eKr. - 931 eKr. Tänään uusi yllättävän käänteen sisällään pitävä rakkaustarina, jossa tämä perhe on mukana.
Miksi Daavid ja Salomon olivat ainutlaatuisia
Daavid oli ainutlaatuinen siinä, että hän vaelsi useissa Uuden testamentin realiteeteissa ollessaan samalla yhä syvästi Vanhassa testamentissa. Hän teki asioita, jotka olivat niin vastoin sen päivän suuntaviivoja, että toiset eivät olisi koskaan ajatelleet niitä tekevänsä. Kuitenkin Jumala kunnioitti häntä.
Esimerkiksi 1. Sam. 21:1-6:ssa Daavid oli erittäin nälkäinen ja vaati saada syödä 'näkyleipää', joka oli leipää, jota pantiin esille Pyhään ja joka oli varattu papeille, mikä edustaa sitä, että ihminen elää jokaisesta Sanasta, jonka Jumala hänelle puhuu. Veron takana oli myös menora, joka edusti Pyhää henkeä ja Hänen manifestaatioitaan/lahjojaan, ja suitsutusalttari, joka edustaa Jumalan eteen tulevia rukouksia. Kuitenkin Daavid söi pyhän leivän – sinä ja minä voisimme syödä sitä, sillä Kristus on meissä, mutta niin ei ollut tuolloin.
Suurin Uuden testamentin totuus, jossa hän vaelsi, on kirjattuna 2. Sam. 6:12-19:ään. Daavid toi liitonarkin kaupunkiin ja ihan yksinkertaisesti 'pystytti teltan' ja pani sen sinne. Aivan niin, hän ei seurannut Isän Moosekselle antamia ohjeita – ei ollut mitään syntiuhrialttaria edustamassa ristiä, ei papeille allasta, jossa silloin peseydyttiin, mikä edusti Sanan pesua. Ei ensimmäistä verhoa, jonka takana olisi pitänyt olla näkyleipä, menora ja suitsukkeet. Ei sisempää verhoa, joka peitti liitonarkin. Ei mitään siitä. Daavid yksinkertaisesti pani liitonarkin avoimesti kaikkien nähtäväksi teltan peittäessä sen ja hän tanssi ja ylisti Herran edessä.
Sinä ja minä voisimme kävellä liitonarkin luokse ja jopa käsitellä sitä, koska Kristus asuu meissä – mutta asia ei ollut niin tuolloin – kuitenkin Daavid vaelsi UT:n totuudessa kun hän vain pystytti teltan ja käveli aivan arkin luo ja tanssi Herran edessä. Vau. Yksi syy siihen, miksi Daavid vaelsi UT:n totuudessa, on, että hän itse asiassa tunsi Herran – Kristuksen. Daavid kirjoitti psalmissa 110:1:
“Herra (Isä) sanoi minun Herralleni (Kristus): "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi…” 2. Sam. 23:2-3.ssa Daavid tunnusti: “… Herran Henki on puhunut minulle, ja hänen sanansa on minun kielelläni. Israelin Jumala on sanonut, Israelin kallio on puhunut minulle…”
Ja Apt. 2:24-31:ssa Pietari kertoo meille Daavidin (sanoneen) “…'Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi” ja kun hän kirjoitti psalmin 16 sanoen Kristuksesta: “…Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa”, hän teki niin, kuten Pietari totesi: “niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta.” Daavid näki Hengen välityksellä Herransa ylösnousemuksen yli 1.000 vuotta ennen kuin se tapahtui!
Myös Salomo näki Herran
1.Kun.3: 1-15:ssa/2. Aikak.1:7-12:ssa Herra (Kristus) ilmestyi Salomolle unessa kysyen mitä tämä halusi. Salomo pyysi viisautta ja ymmärrystä, ja Herra antoi niitä hänelle. Salomo näki Herran myös toisen kerran, 1. Kun. 9:2-9:ssä/2. Aikak. 7:12-22:ssa. Tämä toinen Herran ilmestyminen näyssä piti sisällään varoituksen Salomolle vaeltaa Herran kanssa ja se käsittää usein lainatun jakeen: “mutta (engl. jos) minun kansani, joka on otettu minun nimiini, nöyrtyy, ja he rukoilevat…”
On surullista, että 1. Kun. 11:6-9 kertoo meille: “Ja Salomo teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, eikä uskollisesti seurannut Herraa niin kuin hänen isänsä Daavid… Niin Herra vihastui Salomoon, koska hänen sydämensä oli kääntynyt pois Herrasta, Israelin Jumalasta, joka kahdesti oli ilmestynyt hänelle.” Koska Herra oli ilmestynyt Salomolle kaksi kertaa, tältä odotettiin enemmän.
Yllättävä käänne
Lukiessamme Salomon sananlaskuja, jakeita 1-9, löydämme monia ohjeita, jotka alkavat ‘poikani, kuuntele minun sanojani’. Lukiessaan näitä ohjeita lukija olettaa Salomon puhuvan lukijoilleen tai ehkä omalle pojalleen, ja vaikka nuo seikat saattavatkin olla totta, syvempi merkitys paljastuu luvussa neljä, kun Salomo siirtyy käyttämään minämuotoa puhuen itsestään alkaen jakeesta kolme: “Kuulkaa, lapset, isän kuritusta ja kuunnelkaa oppiaksenne ymmärrystä… Olinhan minäkin isäni poika (Daavidin poika), hento ja äitini (Batseban) ainokainen. Ja isä (Daavid) minua opetti ja sanoi minulle: "Pitäköön sydämesi minun sanoistani kiinni, noudata minun käskyjäni, niin sinä saat elää. Hanki viisautta, hanki ymmärrystä… Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä. ”
Onko siis mikään ihme, että kun Herra ensi kerran ilmestyi Salomolle, tämä pyysi viisautta? Hänen isänsä, kuningas Daavid, oli se joka oli teroittanut sitä Salomolle, ja niinpä kun Herra ilmestyi Salomolle, tämä tiesi mitä pyytää. Kun luemme loput sananlaskuista luvusta neljä lukuun yhdeksän, meidän tulee tajuta Salomon yhä lainaavan isäänsä, mikä alkoi 4:4:stä. Niinpä kun luemme 4:10:stä, 20:stä, 5:1:stä, 6:1:stä, 20:stä, 7:1:stä aina lukuun yhdeksän 'minun poikani', meidän täytyy ymmärtää hänen yhä lainaavan Daavidia ja luemme kerran puhuttuja Daavidin (ja Batseban) sanoja pojalleen… vau! Salomo lainaa isäänsä lukuun yhdeksän saakka se mukaan luettuna, ja hän lainaa itse Viisauden persoonaa luvussa kahdeksan.
Jälleen 4:3-4 alkaa sillä, että Salomo lainaa isäänsä, joka käskee häntä hankkimaan viisautta sanoen: ‘Hän sanoi minulle…’ ja koko sananlaskut aina lukuun yhdeksän loppuun saakka on Daavidin lainaamista. Vasta luvussa 10:1:ssä Salomo päättää isänsä lainaamisen ja aloitta omat sanansa todeten “Salomon sananlaskut. Viisas poika on isällensä iloksi…” Yllättävä käänne on isän rakkaus poikaansa kohtaan, se että hän sijoitti aikaansa ja energiaansa ja vuodatti sydäntään, ja pojan äidin sydäntä heidän poikaansa Salomoon.
Rohkaisen teitä lukemaan sananlaskut luvusta yksi lukuun yhdeksän helppolukuisena käännöksenä ja tajuatte, että luette asioita, joita Daavid ja Batseba sanoivat yksityisesti pojalleen ja joita nyt lainataan osana Salomon sananlaskuja. Se, että Salomo myöhemmin lankesi pois Jumalasta joksikin aikaa, ei vähennä sitä, mitä he häneen vuodattivat, ja se on suuri todistus jokaiselle vanhemmalle ja isovanhemmalle, joka asettaa Sanan lapsiinsa vain kärsiäkseen särkyneestä sydämestä nähdessään rakkaansa lankeamisen pois siitä läheisyydestä Herran kanssa, joka hänellä joskus on ollut.
Meitä lohduttaa se, että hän lopulta palaa Herran luo, sillä vaikka Salomon kirjoitukset nimeltään Saarnaajan kirja, näyttää olevan täynnä epätoivoa, sillä kaikki on ‘turhuutta’, tajuamme, että hän tuli takaisin Herran luo koettuaan maailmaa, sillä hän sanoo Saarnaajan kirjan lopussa 12:13-14:ssa: “Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.”
Salomo ei ehkä koskaan päässyt takaisin siihen, missä hän kerran oli Herran suhteen, mutta hän kyllä palasi… rohkaistu siitä ajatellen omaa tuhlaajapoikaasi/-tyttöäsi. Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fen
RSS Feed