Love Stories with a Twist #6, She saved his life
Rakkaustarinoita yllättävällä käänteellä, osa 6, Nainen pelasti miehen hengen
Hei kaikki,
Tässä rakkaustarinassa on sellainen yllätyskäänne lopussa, että kun useimmat ihmiset ensi kertaa lukevat tämän kertomuksen Raamatusta, he luulevat lukeneensa väärin. Heti sen jälkeen, kun Jumala oli kutsunut Moosesta palavasta pensaasta, Hän yritti tappaa tämän – ja se näyttää olevan niin ristiriitaista, niin outoa, että me tungemme tuon kohdan selittämättömien juttujen kansioon ja jatkamme eteenpäin lukemista.
Tapahtumien näyttämö
Meille kerrotaan Apt. 7:21-25:ssä: "Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä, israelilaisia… nähdessään eräälle heistä vääryyttä tehtävän hän puolusti häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen kuoliaaksi. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet."
Juutalaishistorioitsija Josefus kertoo meille, että Mooses oli suuri armeijan kenraali, joten ymmärrämme Mooseksen ajatelleen, että hän vapauttaisi Israelin sisällissodan avulla. Tietäessään olevansa vapauttajaksi annettu 40 vuotta ennen palavan pensaan kokemusta hän tappoi erään egyptiläisen ja oletti israelilaisten seuraavan häntä kapinaan, jonka tuloksena olisi vapaus. Mooseksella oli jumalallinen ilmestys kutsustaan, muttei siitä, miten se tapahtuisi. Hän yritti auttaa Jumalaa päätellen loput koulutuksensa ja sotilaallisen kokemuksensa perusteella – tapa yksi egyptiläinen ja kansa kerääntyy hänen ympärillään liittyäkseen häneen ja aloittaa sisällissodan – eikö niin? Väärin.
Ilmestys on sellaista, että saadaan vähän siellä, vähän tuolla. Jumala antaa meille usein pienen osan, sen jälkeen antaa meidän elää joitakin asioita todeksi, ja sitten antaa myöhemmin meille loput. Esimerkiksi 1. Moos. 15:ssä Hän kertoi Aabrahamille, että tämä saisi pojan omasta ruumiistaan. Mutta se oli kaikki, mitä Hän sanoi. 1. Moos 16:ssa kun Aabraham ja Saara puivat asiaa, he päättivät, että koska Saara on hedelmätön, asian täytyy tapahtua jonkun toisen kautta, joten epätoivoisina näkemään Jumalan tahdon tapahtuvan heidän elämässään sekä halutessaan pojan, Saara käskee Aabrahamia saattamaan Haagar raskaaksi, minkä tämä tekeekin.
Vasta seuraavassa luvussa, 17:ssä, Herra ilmestyy jälleen Aabrahamille ja kertoo hänelle, että Saara tulee olemaan (Hänen tarkoittamansa) pojan äiti… VOI… missä tuo tieto on piileskellyt, Herra? Olisi ollut kiva tietää se aiemmin luvussa 15, sillä se olisi säästänyt minut Haagarin raskaaksi saattamiselta…! Niinpä Hän antaa meille ilmestystä paloittain. Meidän tehtävämme ei ole ajateIla, että yksi pala palapelistä on koko palapeli ja sitten joutua vaikeuksiin kuten sekä Aabraham ja Mooses joutuivat. Ainakin me olemme hyvässä seurassa! J
Toisin kuin elokuvassa ja pyhäkouluissa enimmäkseen
Toinen läksy on tajuta, että yksistään se, että olet saanut ilmestyksen Jumalalta, ei tarkoita, että Hän on antanut toisille tuon saman ilmestyksen. Se on etupäässä ja ennen kaikkea sinulle, kahdenkeskinen asia sinun ja Herran välillä. Monet ihmiset syyllistyvät Mooseksen tavoin röyhkeyden syntiin ajatellen, että koska heillä on ilmestys Jumalalta, niin varmasti a) jokaisella toisella täytyy olla joko se sama ilmestys tai b) jokainen toinen uskoo sinua, kun kerrot hänelle, mitä Hän on sinulle kertonut tai näyttänyt. Väärin. Kyse on sinun ilmestyksestäsi, ei tuon toisen henkilön.
Mooses oli 40 kun hän sai ilmestyksen, että hän oli se vapauttaja, mutta tuo röyhkeyden synti maksoi hänelle 40 vuotta, kolmanneksen hänen elämästään erämaassa. Vasta 40 vuotta myöhemmin hänen ollessaan 80-vuotias Herra ilmestyi hänelle kertoakseen, kuinka hänen kutsumuksensa toteutuisi. Koko tuon ajan hän tiesi olevansa annettu vapauttaja, mutta ei sitä, millä tavalla.
Mooses ja Sippora sekä heidän poikansa Geersom
2.Moos.16-22:ssa meille kerrotaan, että lähdettyään Egyptissä uskossa, joskin samalla mieleltään ja tunteidensa puolesta hämmentyneenä ja ihmetellen, mitä oli tehnyt väärin, Mooses tuli kaivolle, missä Jetron, Midianin papin tyttäret olivat juottamassa lammaslaumaansa. Jotkut paimenet yrittivät vallata paikan omille laumoilleen, mutta Mooses puolusti tyttäriä, mikä kerrottiin Jetrolle. Pian Mooses meni naimisiin Sipporan, yhden Jetron tyttäristä kanssa, ja he saivat pojan nimeltä Geersom, mikä tarkoittaa 'matkalainen siellä'.
Mitä hänelle kerrottiin palavan pensaan luona
Tälle tarinalle on tärkeää, että Mooses sai pojan Midianissa – Geersom ei ollut israelilainen, vaan midianilainen. Se tarkoittaa ympärileikkaamaton. Palavan pensaan luona Moosekselle kerrotaan siinä paikassa vitsauksista, jotka tulisivat*, jopa siihen yksityiskohtaan saakka, että israelilaiset saisivat lopulta egyptiläisiltä kultaa ja hopeaa, jos nämä vain jättäisivät heidät rauhaan, ja mikä tärkeintä: esikoispojan kuolemasta. Hän tiesi palavan pensaan luona, että esikoispoika kuolisi, ennen kuin hän edes palasi Egyptiin. * 2. Moos. 3:14-22, 4:1-23
"Sano silloin faraolle: 'Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani; sen tähden minä sanon sinulle: Päästä minun poikani palvelemaan minua. Mutta jos kieltäydyt päästämästä häntä, niin katso, minä tapan sinun esikoispoikasi. "jakeet 22-23
Yllättävä käänne - teloitusyritys
Heti näiden jakeessa 23 olevien sanojen jälkeen koskien Egyptin esikoispojan surmaamista, sanotaan näin: "Ja matkan varrella yöpaikassa tapahtui, että Herra kävi hänen kimppuunsa ja tahtoi surmata hänet. Silloin Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Moosesta alhaalta ja sanoi: "Sinä olet minun veriylkäni". Niin hän (Herra) jätti hänet rauhaan. Silloin Sippora sanoi: "Veriylkä ympärileikkauksen kautta"." Veriylkä tarkoittaa liiton kannalta upouutta.
Sipporan neuvokkuus ja hänen rakkautensa poikaansa, aviomiestään ja sitä kohtaan, mikä on oikein ja väärin, osoittivat tässä kohdassa hänen olevan hengellisesti enemmän virittäytynyt Herran kutsulle heidän elämässään kuin Mooses oli. Moosekselle oli juuri kerrottu, että Egyptin esikoispoika kuolisi ja hän ymmärsi ympärileikkauksen olevan merkki siitä, että on liitossa Herran kanssa, ja kuitenkin Mooses oli tässä suhteessa leväperäinen isä. JOS hän olisi mennyt Egyptiin, teksti vihjaa siihen, että Geersom olisi kuollut Egyptin esikoispoikien kanssa.
Mooses oli ollut niin kiireinen 'työn' parissa ja keskittynyt omaan elämäänsä, ettei hän ajatellut perusteellisesti, mitä se tarkoitti hänen omalle pojalleen. Me korostamme niin suuresti juutalaisen pääsiäisen (ohi kulkemisen merkkinä toiminutta, suom. huom.) verta, että unohdamme, että jokainen israelilainen miespuolinen henkilö Egyptissä oli ympärileikattu, ja se on perustavaa laatua oleva totuus siitä, miksei heitä surmattu Egyptin esikoispoikien kanssa – pääsiäisen veri on toissijaista.
Herran näkökulmasta heti kun Mooses tiesi suunnitelman, hänestä tuli välittömästi tilivelvollinen. Heti kun Herra sanoo asian, se on selvä. Se on 'realiaikaista'. Tämä on yhdenpitävää Mk. 6:51-52 kommentin kanssa siitä, että opetuslasten sydämet olivat niin hämmästyneitä Jeesuksen käveltyä veden päällä 'koska he eivät pohtineet leipien ihmettä' (suomennos tässä). Jos muistatte tarinan, Jeesus oli ruokkinut 5.000 miestä, sitten lähettänyt opetuslapset veneessä järven poikki auringon laskiessa, minkä he havaitsivat olevan ankaraa matkantekoa, ja Hän tuli kävellen veden päällä heidän luokseen aamukolmen ja – kuuden välillä.
Koska tarkalleen heidän olisi pitänyt 'pohtia leipien ihmettä'? He olivat tehneet koko yön ankarasti työtä vain ylittääkseen järven – ja kuitenkin Jumalalla oli tuo ennakko-odotus heitä kohtaan, että heidän olisi pitänyt pohtia sitä, minkä olivat juuri nähneet. Sama asia Mooseksen kohdalla. Kun Jumala sanoo asian tai tekee elämässämme ihmeen, meidän tulee siirtää se tärkeimmälle sijalle ja antautua pohtimaan sitä, muistamaan se, oppimaan siitä. Kuinka usein Hän tekee hyväksemme jotakin, ja me vain sanomme 'kiitos', jos sitäkään, ja jatkamme matkaa.
Meidän täytyy olla yhtä neuvokas kuin Sippora, joka tunnisti sen, että kun Jumala tekee tai sanoo jotakin, se on sanottu ja tehty juuri siinä paikassa ja sillä hetkellä, ja meidän täytyy tehdä siitä meidän tärkein prioriteettimme. Meidän täytyy silti seurata logiikkaa ja tehdä oikein luonnollisessa, mutta prioriteettina se, mitä Hän sanoo, hyppää jonon kärkeen. Viimeinen osa sarjasta ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
John Fenn
Rakkaustarinoita yllättävällä käänteellä, osa 6, Nainen pelasti miehen hengen
Hei kaikki,
Tässä rakkaustarinassa on sellainen yllätyskäänne lopussa, että kun useimmat ihmiset ensi kertaa lukevat tämän kertomuksen Raamatusta, he luulevat lukeneensa väärin. Heti sen jälkeen, kun Jumala oli kutsunut Moosesta palavasta pensaasta, Hän yritti tappaa tämän – ja se näyttää olevan niin ristiriitaista, niin outoa, että me tungemme tuon kohdan selittämättömien juttujen kansioon ja jatkamme eteenpäin lukemista.
Tapahtumien näyttämö
Meille kerrotaan Apt. 7:21-25:ssä: "Mutta kun hän oli täyttänyt neljäkymmentä vuotta, heräsi hänen sydämessään ajatus mennä katsomaan veljiänsä, israelilaisia… nähdessään eräälle heistä vääryyttä tehtävän hän puolusti häntä ja kosti pahoinpidellyn puolesta ja löi egyptiläisen kuoliaaksi. Ja hän luuli veljiensä ymmärtävän, että Jumala hänen kätensä kautta oli antava heille pelastuksen; mutta he eivät sitä ymmärtäneet."
Juutalaishistorioitsija Josefus kertoo meille, että Mooses oli suuri armeijan kenraali, joten ymmärrämme Mooseksen ajatelleen, että hän vapauttaisi Israelin sisällissodan avulla. Tietäessään olevansa vapauttajaksi annettu 40 vuotta ennen palavan pensaan kokemusta hän tappoi erään egyptiläisen ja oletti israelilaisten seuraavan häntä kapinaan, jonka tuloksena olisi vapaus. Mooseksella oli jumalallinen ilmestys kutsustaan, muttei siitä, miten se tapahtuisi. Hän yritti auttaa Jumalaa päätellen loput koulutuksensa ja sotilaallisen kokemuksensa perusteella – tapa yksi egyptiläinen ja kansa kerääntyy hänen ympärillään liittyäkseen häneen ja aloittaa sisällissodan – eikö niin? Väärin.
Ilmestys on sellaista, että saadaan vähän siellä, vähän tuolla. Jumala antaa meille usein pienen osan, sen jälkeen antaa meidän elää joitakin asioita todeksi, ja sitten antaa myöhemmin meille loput. Esimerkiksi 1. Moos. 15:ssä Hän kertoi Aabrahamille, että tämä saisi pojan omasta ruumiistaan. Mutta se oli kaikki, mitä Hän sanoi. 1. Moos 16:ssa kun Aabraham ja Saara puivat asiaa, he päättivät, että koska Saara on hedelmätön, asian täytyy tapahtua jonkun toisen kautta, joten epätoivoisina näkemään Jumalan tahdon tapahtuvan heidän elämässään sekä halutessaan pojan, Saara käskee Aabrahamia saattamaan Haagar raskaaksi, minkä tämä tekeekin.
Vasta seuraavassa luvussa, 17:ssä, Herra ilmestyy jälleen Aabrahamille ja kertoo hänelle, että Saara tulee olemaan (Hänen tarkoittamansa) pojan äiti… VOI… missä tuo tieto on piileskellyt, Herra? Olisi ollut kiva tietää se aiemmin luvussa 15, sillä se olisi säästänyt minut Haagarin raskaaksi saattamiselta…! Niinpä Hän antaa meille ilmestystä paloittain. Meidän tehtävämme ei ole ajateIla, että yksi pala palapelistä on koko palapeli ja sitten joutua vaikeuksiin kuten sekä Aabraham ja Mooses joutuivat. Ainakin me olemme hyvässä seurassa! J
Toisin kuin elokuvassa ja pyhäkouluissa enimmäkseen
Toinen läksy on tajuta, että yksistään se, että olet saanut ilmestyksen Jumalalta, ei tarkoita, että Hän on antanut toisille tuon saman ilmestyksen. Se on etupäässä ja ennen kaikkea sinulle, kahdenkeskinen asia sinun ja Herran välillä. Monet ihmiset syyllistyvät Mooseksen tavoin röyhkeyden syntiin ajatellen, että koska heillä on ilmestys Jumalalta, niin varmasti a) jokaisella toisella täytyy olla joko se sama ilmestys tai b) jokainen toinen uskoo sinua, kun kerrot hänelle, mitä Hän on sinulle kertonut tai näyttänyt. Väärin. Kyse on sinun ilmestyksestäsi, ei tuon toisen henkilön.
Mooses oli 40 kun hän sai ilmestyksen, että hän oli se vapauttaja, mutta tuo röyhkeyden synti maksoi hänelle 40 vuotta, kolmanneksen hänen elämästään erämaassa. Vasta 40 vuotta myöhemmin hänen ollessaan 80-vuotias Herra ilmestyi hänelle kertoakseen, kuinka hänen kutsumuksensa toteutuisi. Koko tuon ajan hän tiesi olevansa annettu vapauttaja, mutta ei sitä, millä tavalla.
Mooses ja Sippora sekä heidän poikansa Geersom
2.Moos.16-22:ssa meille kerrotaan, että lähdettyään Egyptissä uskossa, joskin samalla mieleltään ja tunteidensa puolesta hämmentyneenä ja ihmetellen, mitä oli tehnyt väärin, Mooses tuli kaivolle, missä Jetron, Midianin papin tyttäret olivat juottamassa lammaslaumaansa. Jotkut paimenet yrittivät vallata paikan omille laumoilleen, mutta Mooses puolusti tyttäriä, mikä kerrottiin Jetrolle. Pian Mooses meni naimisiin Sipporan, yhden Jetron tyttäristä kanssa, ja he saivat pojan nimeltä Geersom, mikä tarkoittaa 'matkalainen siellä'.
Mitä hänelle kerrottiin palavan pensaan luona
Tälle tarinalle on tärkeää, että Mooses sai pojan Midianissa – Geersom ei ollut israelilainen, vaan midianilainen. Se tarkoittaa ympärileikkaamaton. Palavan pensaan luona Moosekselle kerrotaan siinä paikassa vitsauksista, jotka tulisivat*, jopa siihen yksityiskohtaan saakka, että israelilaiset saisivat lopulta egyptiläisiltä kultaa ja hopeaa, jos nämä vain jättäisivät heidät rauhaan, ja mikä tärkeintä: esikoispojan kuolemasta. Hän tiesi palavan pensaan luona, että esikoispoika kuolisi, ennen kuin hän edes palasi Egyptiin. * 2. Moos. 3:14-22, 4:1-23
"Sano silloin faraolle: 'Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani; sen tähden minä sanon sinulle: Päästä minun poikani palvelemaan minua. Mutta jos kieltäydyt päästämästä häntä, niin katso, minä tapan sinun esikoispoikasi. "jakeet 22-23
Yllättävä käänne - teloitusyritys
Heti näiden jakeessa 23 olevien sanojen jälkeen koskien Egyptin esikoispojan surmaamista, sanotaan näin: "Ja matkan varrella yöpaikassa tapahtui, että Herra kävi hänen kimppuunsa ja tahtoi surmata hänet. Silloin Sippora otti terävän kiven ja leikkasi pois poikansa esinahan, kosketti sillä Moosesta alhaalta ja sanoi: "Sinä olet minun veriylkäni". Niin hän (Herra) jätti hänet rauhaan. Silloin Sippora sanoi: "Veriylkä ympärileikkauksen kautta"." Veriylkä tarkoittaa liiton kannalta upouutta.
Sipporan neuvokkuus ja hänen rakkautensa poikaansa, aviomiestään ja sitä kohtaan, mikä on oikein ja väärin, osoittivat tässä kohdassa hänen olevan hengellisesti enemmän virittäytynyt Herran kutsulle heidän elämässään kuin Mooses oli. Moosekselle oli juuri kerrottu, että Egyptin esikoispoika kuolisi ja hän ymmärsi ympärileikkauksen olevan merkki siitä, että on liitossa Herran kanssa, ja kuitenkin Mooses oli tässä suhteessa leväperäinen isä. JOS hän olisi mennyt Egyptiin, teksti vihjaa siihen, että Geersom olisi kuollut Egyptin esikoispoikien kanssa.
Mooses oli ollut niin kiireinen 'työn' parissa ja keskittynyt omaan elämäänsä, ettei hän ajatellut perusteellisesti, mitä se tarkoitti hänen omalle pojalleen. Me korostamme niin suuresti juutalaisen pääsiäisen (ohi kulkemisen merkkinä toiminutta, suom. huom.) verta, että unohdamme, että jokainen israelilainen miespuolinen henkilö Egyptissä oli ympärileikattu, ja se on perustavaa laatua oleva totuus siitä, miksei heitä surmattu Egyptin esikoispoikien kanssa – pääsiäisen veri on toissijaista.
Herran näkökulmasta heti kun Mooses tiesi suunnitelman, hänestä tuli välittömästi tilivelvollinen. Heti kun Herra sanoo asian, se on selvä. Se on 'realiaikaista'. Tämä on yhdenpitävää Mk. 6:51-52 kommentin kanssa siitä, että opetuslasten sydämet olivat niin hämmästyneitä Jeesuksen käveltyä veden päällä 'koska he eivät pohtineet leipien ihmettä' (suomennos tässä). Jos muistatte tarinan, Jeesus oli ruokkinut 5.000 miestä, sitten lähettänyt opetuslapset veneessä järven poikki auringon laskiessa, minkä he havaitsivat olevan ankaraa matkantekoa, ja Hän tuli kävellen veden päällä heidän luokseen aamukolmen ja – kuuden välillä.
Koska tarkalleen heidän olisi pitänyt 'pohtia leipien ihmettä'? He olivat tehneet koko yön ankarasti työtä vain ylittääkseen järven – ja kuitenkin Jumalalla oli tuo ennakko-odotus heitä kohtaan, että heidän olisi pitänyt pohtia sitä, minkä olivat juuri nähneet. Sama asia Mooseksen kohdalla. Kun Jumala sanoo asian tai tekee elämässämme ihmeen, meidän tulee siirtää se tärkeimmälle sijalle ja antautua pohtimaan sitä, muistamaan se, oppimaan siitä. Kuinka usein Hän tekee hyväksemme jotakin, ja me vain sanomme 'kiitos', jos sitäkään, ja jatkamme matkaa.
Meidän täytyy olla yhtä neuvokas kuin Sippora, joka tunnisti sen, että kun Jumala tekee tai sanoo jotakin, se on sanottu ja tehty juuri siinä paikassa ja sillä hetkellä, ja meidän täytyy tehdä siitä meidän tärkein prioriteettimme. Meidän täytyy silti seurata logiikkaa ja tehdä oikein luonnollisessa, mutta prioriteettina se, mitä Hän sanoo, hyppää jonon kärkeen. Viimeinen osa sarjasta ensi viikolla, siihen saakka siunauksin,
John Fenn
RSS Feed