Knowing the Holy Spirit # 5
Pyhän Hengen tunteminen osa 5
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin sitä, kuinka apostoli Johannes aloitti ensimmäisen kirjeensä sanomalla, että meillä voisi olla yhteys Isän kanssa ja Pojan kanssa, ja tuon eron tunteminen on avain henkilökohtaisen sanan ja ilmestyksen vastaanottamiselle.
Sanaa ‘yhteys’ (tai seurusteleminen, suom. huom.) käytetään neljä kertaa yksistään 1 Johanneksen kirjeen 1 luvussa. Se on avainsana tuohon lukuun ja koko kirjeeseen. Kreikankielinen sana ’koinonia’ merkitsee ’yhteyttä’ ja tulee sanan ’yhteinen’ juuresta kuten ilmaisussa ’olla jotain yhteistä.’ Sen tähden yhteyden perusta on se, että on jotain yhteistä.
Tämä on sitä, mitä yhteys Isän ja Pojan kanssa on: meillä on jotakin yhteistä, niin että he haluavat viettää aikaa meidän kanssamme ja me heidän kanssaan... ihmeellistä!
Älä nolaa meitä!
Lukiossa luin kolme vuotta saksaa ja vietin Saksassa kaksi viikkoa sinä kesänä, jolloin täytin 16. Olin vähällä (kolme viikkoa) syntyä Stuttgartin lähellä olevassa kaupungissa, ja kasvoin saksalaisella ruoalla ja kuullen vanhempieni puhuvan saksaa toisilleen, kun he eivät halunneet meidän lasten tietävän, mistä he puhuivat. Ja jos äitini löi varpaansa tai murjoi sormen, sitä seurannut huudahdus oli saksaksi.
Aika kuluu, Barb ja minä menimme naimisiin, meillä on kolme poikaa – mutta rakastan yhä saksankieltä ja Saksaa, etenkin Baijeria ja Schwabenia. Eräänä päivänä olimme ostoskeskuksessa enimmäkseen vain kävelemässä ympäriinsä, sillä tuolloin Chris pystyi kävelemään jalkatukien ja rollaattorin avulla ja hänestä oli ihanaa juosta! Hänen saamisensa hidastamaan vauhtia ja kävelemään kanssamme oli haaste, mutta kaikki kolme poikaa saattoivat käyttää ylimääräisen energiansa samalla kun Barb ja minä pidimme mielessämme edessämme olevan rauhallisen illan poikien mentyä varhain sänkyyn retkestämme uupuneina.
Eräällä tuollaisella retkellä puhuimme lyhyesti erään myyjän kanssa, mutta huomasin vieraan korostuksen ja kysyin: “Bist du Deutsch?” (Oletko saksalainen?). Nainen vastasi ’Ja’ (Kyllä), ja välittömästi aloin kysellä saksaksi, mistä hän oli kotoisin ja kertoa hänelle, että olin ollut Saksassa.
Juuri silloin silmäkulmastani ja juuri ja juuri kuuloetäisyydellä näin nuorimmaisemme Brianin kiskovan Barbia housunlahkeesta ja sanovan surkealla äänellä: ”Voi ei äiti, isi puhuu taas saksaa! Voidaanko me mennä?’ ja Jason (ollen vanhempi ja siten vähän rohkeampi) kuulostaen turhautuneelta koiranomistajalta yrittämässä saada koiraa liikkeelle: ’Isi! Tämä on noloa! Isi, tule nyt!’
Teen yhä tuollaista vielä tänäkin päivänä, vaikka saksani on nyt juuri riittävän hyvää, jotta löydän ravintolaan, vessaan, ja hotelliin (mutta todella, mihin enempään minä sitä tarvitsisin? lol)
Miksi tein noin? Koska minulla oli jotain yhteistä myyjän kanssa – olin ollut hänen kotimaassaan ja puhuin riittävästi kieltä pärjätäkseni. Meillä oli jotakin yhteistä.
Mitä sinulla on yhteistä Isän ja Pojan kanssa?
Jeesus puhuu opetuslapsille Joh. 16:ssa antaen heille ohjeita siitä, että Hänen pois lähtönsä jälkeen heidän ei pidä rukoilla Häntä saadakseen vastauksia; heidän tulee rukoilla suoraan vain Isää.
”Sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni... te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne sillä Isä itse rakastaa teitä sen tähden että te olette minua rakastaneet...” jakeet 23 - 27)
Tuo on ensimmäinen asia, joka meillä on yhteistä Isän kanssa – me molemmat rakastamme Jeesusta. Tämä tosiasia poistaa kaikki vastaväitteet sen suhteen, miksi joku ei voisi olla yhteydessä Isän ja Pojan kanssa. Sellaiset asiat kuten ’Olen tehnyt niin monia virheitä’ ja ’Olen niin syntinen’ väistyvät sivuun merkityksettöminä, koska Isä rakastaa meitä, koska rakastamme Hänen Poikaansa. Meillä on tuo yhteistä, joten yhteydessä olemisen perusta on luotu.
Jos me vaivaiset ihmiset siedämme rakastamisen vaikeutta, mutta koska rakkaallamme on yksi hyvä pelastava piirre, päästämme hänet elämäämme jättäen huomiotta loput, kuinka paljon enemmän meidän Isämme halajaa olla yhteydessä kanssamme, koska vaikkei olisi mitään muuta, me rakastamme Hänen Poikaansa!
Sen ohella...
Onko sinulle koskaan valehdeltu? Onko sinut koskaan petetty? Onko sinua koskaan syytetty väärin perustein? Onko sinun sanasi joskus ymmärretty väärin ja/tai niitä on käytetty sinua vastaan? Onko joku/jotkut ystäväsi jättäneet sinut? Onko sinulla joskus ollut lähellä sellaisia ihmisiä, joita luulit ystäviksi, mutta he hylkäsivät sinut, koska he loukkaantuivat sinuun?
Jeesus koki kaikki nämä asiat ja enemmänkin. Teillä on se yhteistä. Ala ajatella, mitä sinulla on yhteistä Isän ja Pojan kanssa sen sijaan, että keskittyisit kielteisiin piirteisiisi. He ovat panostaneet sinuun ikuisuutta varten paljastaen Ef. 2:7:ssä, että tulevina maailmanaikoina Isä tulee jatkamaan suuren ystävällisyytensä osoittamista meitä kohtaan – joten pääse yli itsestäsi, he ovat jo päässeet sinusta yli.
Siispä päivittäin yhteydessä oleminen – miltä se tuntuu?
Kun herään ja välittömästi siirrän huomioni syvälle sisälleni Hänen läsnäoloaan varten ja alan rukoilla kielillä, ymmärrän tuon läsnäolon olevan Isä. En yritä tehdä eroa ’Onko tämä sinä Isä vai sinä Jeesus?’ hengessäni. Kyse on Isästä. Tunnen Hänen elämänsä, Hänen energiansa, Hänen lämpönsä hengessäni. Tunnen Hänet.
Kuten Room. 8:15 sanoo, olemme saaneet lapseuden (adoption, suom. huom.) hengen, joten huudamme Abba, Isä. Niinpä kyse on Hänestä syvällä sisällämme. Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa ensimmäisen vuosisadan kielenkäyttöön liittyen, että sana ’abba’ oli epämuodollista ja tuttavallista käyttöä varten, pikemminkin niin kuin tämän päivän ’isi’ tai ’iskä’.
Syy siihen, että sekä Abbaa että Isää käytetään tässä on se, että ne viittaavat sekä muodolliseen että epämuodolliseen suhteeseen ja yhteyteen. Kun olin poikanen, kyse oli ”Minun isi voi hakata sinun isisi!”, koska tuossa iässä ja omaten rajallisen ymmärryksen, minun isini oli aina oikeassa ja saattoi tehdä mitä tahansa.
Iän karttuessa ymmärsin isin olevan myös isä. Isä pitää sisällään kasvavan ymmärryksen siitä, mitä tarvitaan ollakseen mies, ollakseen isä. Tuolla tavalla olemme Isä Jumalan kanssa. Hän on sekä isi että Isä.
Ympäripyöreästä täsmälliseen
Siirrellessäni huomiotani henkeeni teen niin usein kysyen samanaikaisesti: ’Mitä ajattelet, Isä?’
En todellisuudessa siirrä huomiotani kuullakseni sanoja, vaan pikemminkin kokeakseni, mitä Isä tuntee. Mitä ’tuntoa’ Hän sisälläni huokuu?
En ensin kuuntele kuullakseni sanoja hengessäni, ensin etsin sitä, mitä voisin kutsua Hänen tunteikseen tai mielipiteekseen jostakin asiasta. Kun kysyn ’Mitä ajattelet Isä?’, se on reaktiona kaikkeen lähtien siitä, pitäisikö minun polttaa ajopuita rannalla tänään ulottuen siihen, pitäisikö äänittää tämän kuukauden opetussarjaa vai kirjoittaa tänään? Pitäisikö minun vastaanottaa joitakin Skype-puheluja ja Facebook –pikaviestejä vai keskittyä Sanan tutkimiseen tänä aamuna?
Ja jokapäiväisessä elämässäni silloin, kun joku ilmaisee jonkin mielipiteen joko henkilökohtaisesti tai sähköpostilla, kysyn ’Mutta mitä sinä ajattelet, Isä?’ ’Mitä sinä haluat minun sanovan hänelle?’ Olenko tyly vai haluatko minun olevan lempeä? Missä elämänä vaiheessa hän on juuri nyt?’ ja niin edelleen. Kun olen liikenteessä tehtävälistan kanssa kysyn ’Mitä mielestäsi minun pitäisi tehdä ensin?’ – ja etsin tunnetta, todistusta, jotakin sellaista hengessäni korostuvaa, joka vie huomioni enemmän siihen kuin muihin: ’Mene rautakauppaan ensin’ tuntuu ’oikealta’.
Isän emootiot
Kun Isä opetti minulle Itsestään monia vuosia sitten Hän sanoi tämän: “Ilmaisen emootioni Hengen (lahjojen) ilmenemisen kautta. ” Kerroin Hänelle ’Tarvitsen tuosta Raamatunkohdan, Isä’ ja Hän vastasi: ”Tutki myötätuntoa. Joka kerran, kun näet myötätuntoa evankeliumeissa, havaitset Hengen ilmenemisen.”
Välittömästi tiesin Hänen olevan oikeassa. Se toteaa, että Jeesuksella oli myötätuntoa lepraa sairastavaa kohtaan, ja Hän paransi tämän. Hänellä oli myötätuntoa ruokaa vailla olevaa kansanjoukkoa kohtaan, ja ruoka moninkertaistui. Hänellä oli myötätuntoa, koska he olivat kuin lammas vailla paimenta, joten Hän lähetti 12 opetuslastaan parantamaan ja auttamaan. (Matt. 15:32; Matt. 9:36-38, 10:1; Mk 1:41) Jopa Hänen vertauksissaan myötätunnon tuloksena oli velan yliluonnollinen anteeksiantaminen (Matt. 18:21-35 kaikki Kuningas Jaakon käännöksestä)
Niinpä en etsi jotakin sanaa, vaan Isän emootiota – myötätunto? Murheellisuus? Onnellisuus? Jälleen
vuosia sitten ollessani perinteisessä seurakunnassa pastorina, kun Hän alkoi opettaa minulle tätä, aloin kysellä Isältä ennen jumalanpalvelusta, ‘Millä tuulella olet?’ Tietäen perinteisen jumalanpalveluksen olevan jaettu kolmeen osaan, ylistys, Sana ja rukous/palvelu, aloin kysellä, millä alueella Hän oli ikään kuin vireessä toimia tuossa jumalanpalveluksessa.
Koin – en kuullut – vaan koin enemmän ‘painoa’ hengessäni vaikkapa ylistyksen/palvonnan kohdalla – mikä selitti sen, miksi Hän ei antanut minulle yhtään mitään opetettavaa tuossa jumalanpalveluksessa – Hän ei ollut sillä tuulella, että sanoisi jotakin opetukseni kautta, mutta tuntui ‘oikealta’, minulla oli sisäinen todistus, keskittyä ylistykseen ja palvontaan.
Senaikainen ylistyksenjohtaja Paul katsoi minua ensimmäiset kerrat kuin auton valokeilaan joutunut peura – ‘Mitä? Ei minulla ole kuin 4 laulua’. Käskin hänen vain mennä virran mukana ja ylistää... ilta oli täynnä 90 minuuttia ylistystä, sen jälkeen palvelua, kaikkien meidän liotessa Hänen läsnäolossaan – kaikki siksi, etten etsinyt ‘sanaa’, vaan ensi sijassa tuota läsnäoloa sisälläni ja sieltä käsin mitä Isänä emootiota olivat käsillä olevaa tapahtumaa koskien.
Emootiot ovat osa sitä, mikä meillä on yhteistä Isän ja Herramme kanssa. Myötätunto toisia kohtaan on ensiksi juurtunut Häneen, joten opi etsimään tuota yhteistä ominaisuutta seurustelussanne, ja ’tunne’ Hänen läsnäolonsa sisälläsi. Pidä seurustelunne perustana sitä, mikä teillä on yhteistä ja kysy Hänen mielipidettään asioista sekä ’tunne’ Hänen vastauksensa.
Enemmän ensi viikolla jolloin suunnittelen päättäväni tämän kirjoitussarjan – siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org
Pyhän Hengen tunteminen osa 5
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin sitä, kuinka apostoli Johannes aloitti ensimmäisen kirjeensä sanomalla, että meillä voisi olla yhteys Isän kanssa ja Pojan kanssa, ja tuon eron tunteminen on avain henkilökohtaisen sanan ja ilmestyksen vastaanottamiselle.
Sanaa ‘yhteys’ (tai seurusteleminen, suom. huom.) käytetään neljä kertaa yksistään 1 Johanneksen kirjeen 1 luvussa. Se on avainsana tuohon lukuun ja koko kirjeeseen. Kreikankielinen sana ’koinonia’ merkitsee ’yhteyttä’ ja tulee sanan ’yhteinen’ juuresta kuten ilmaisussa ’olla jotain yhteistä.’ Sen tähden yhteyden perusta on se, että on jotain yhteistä.
Tämä on sitä, mitä yhteys Isän ja Pojan kanssa on: meillä on jotakin yhteistä, niin että he haluavat viettää aikaa meidän kanssamme ja me heidän kanssaan... ihmeellistä!
Älä nolaa meitä!
Lukiossa luin kolme vuotta saksaa ja vietin Saksassa kaksi viikkoa sinä kesänä, jolloin täytin 16. Olin vähällä (kolme viikkoa) syntyä Stuttgartin lähellä olevassa kaupungissa, ja kasvoin saksalaisella ruoalla ja kuullen vanhempieni puhuvan saksaa toisilleen, kun he eivät halunneet meidän lasten tietävän, mistä he puhuivat. Ja jos äitini löi varpaansa tai murjoi sormen, sitä seurannut huudahdus oli saksaksi.
Aika kuluu, Barb ja minä menimme naimisiin, meillä on kolme poikaa – mutta rakastan yhä saksankieltä ja Saksaa, etenkin Baijeria ja Schwabenia. Eräänä päivänä olimme ostoskeskuksessa enimmäkseen vain kävelemässä ympäriinsä, sillä tuolloin Chris pystyi kävelemään jalkatukien ja rollaattorin avulla ja hänestä oli ihanaa juosta! Hänen saamisensa hidastamaan vauhtia ja kävelemään kanssamme oli haaste, mutta kaikki kolme poikaa saattoivat käyttää ylimääräisen energiansa samalla kun Barb ja minä pidimme mielessämme edessämme olevan rauhallisen illan poikien mentyä varhain sänkyyn retkestämme uupuneina.
Eräällä tuollaisella retkellä puhuimme lyhyesti erään myyjän kanssa, mutta huomasin vieraan korostuksen ja kysyin: “Bist du Deutsch?” (Oletko saksalainen?). Nainen vastasi ’Ja’ (Kyllä), ja välittömästi aloin kysellä saksaksi, mistä hän oli kotoisin ja kertoa hänelle, että olin ollut Saksassa.
Juuri silloin silmäkulmastani ja juuri ja juuri kuuloetäisyydellä näin nuorimmaisemme Brianin kiskovan Barbia housunlahkeesta ja sanovan surkealla äänellä: ”Voi ei äiti, isi puhuu taas saksaa! Voidaanko me mennä?’ ja Jason (ollen vanhempi ja siten vähän rohkeampi) kuulostaen turhautuneelta koiranomistajalta yrittämässä saada koiraa liikkeelle: ’Isi! Tämä on noloa! Isi, tule nyt!’
Teen yhä tuollaista vielä tänäkin päivänä, vaikka saksani on nyt juuri riittävän hyvää, jotta löydän ravintolaan, vessaan, ja hotelliin (mutta todella, mihin enempään minä sitä tarvitsisin? lol)
Miksi tein noin? Koska minulla oli jotain yhteistä myyjän kanssa – olin ollut hänen kotimaassaan ja puhuin riittävästi kieltä pärjätäkseni. Meillä oli jotakin yhteistä.
Mitä sinulla on yhteistä Isän ja Pojan kanssa?
Jeesus puhuu opetuslapsille Joh. 16:ssa antaen heille ohjeita siitä, että Hänen pois lähtönsä jälkeen heidän ei pidä rukoilla Häntä saadakseen vastauksia; heidän tulee rukoilla suoraan vain Isää.
”Sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni... te anotte minun nimessäni; enkä minä sano teille, että minä olen rukoileva Isää teidän edestänne sillä Isä itse rakastaa teitä sen tähden että te olette minua rakastaneet...” jakeet 23 - 27)
Tuo on ensimmäinen asia, joka meillä on yhteistä Isän kanssa – me molemmat rakastamme Jeesusta. Tämä tosiasia poistaa kaikki vastaväitteet sen suhteen, miksi joku ei voisi olla yhteydessä Isän ja Pojan kanssa. Sellaiset asiat kuten ’Olen tehnyt niin monia virheitä’ ja ’Olen niin syntinen’ väistyvät sivuun merkityksettöminä, koska Isä rakastaa meitä, koska rakastamme Hänen Poikaansa. Meillä on tuo yhteistä, joten yhteydessä olemisen perusta on luotu.
Jos me vaivaiset ihmiset siedämme rakastamisen vaikeutta, mutta koska rakkaallamme on yksi hyvä pelastava piirre, päästämme hänet elämäämme jättäen huomiotta loput, kuinka paljon enemmän meidän Isämme halajaa olla yhteydessä kanssamme, koska vaikkei olisi mitään muuta, me rakastamme Hänen Poikaansa!
Sen ohella...
Onko sinulle koskaan valehdeltu? Onko sinut koskaan petetty? Onko sinua koskaan syytetty väärin perustein? Onko sinun sanasi joskus ymmärretty väärin ja/tai niitä on käytetty sinua vastaan? Onko joku/jotkut ystäväsi jättäneet sinut? Onko sinulla joskus ollut lähellä sellaisia ihmisiä, joita luulit ystäviksi, mutta he hylkäsivät sinut, koska he loukkaantuivat sinuun?
Jeesus koki kaikki nämä asiat ja enemmänkin. Teillä on se yhteistä. Ala ajatella, mitä sinulla on yhteistä Isän ja Pojan kanssa sen sijaan, että keskittyisit kielteisiin piirteisiisi. He ovat panostaneet sinuun ikuisuutta varten paljastaen Ef. 2:7:ssä, että tulevina maailmanaikoina Isä tulee jatkamaan suuren ystävällisyytensä osoittamista meitä kohtaan – joten pääse yli itsestäsi, he ovat jo päässeet sinusta yli.
Siispä päivittäin yhteydessä oleminen – miltä se tuntuu?
Kun herään ja välittömästi siirrän huomioni syvälle sisälleni Hänen läsnäoloaan varten ja alan rukoilla kielillä, ymmärrän tuon läsnäolon olevan Isä. En yritä tehdä eroa ’Onko tämä sinä Isä vai sinä Jeesus?’ hengessäni. Kyse on Isästä. Tunnen Hänen elämänsä, Hänen energiansa, Hänen lämpönsä hengessäni. Tunnen Hänet.
Kuten Room. 8:15 sanoo, olemme saaneet lapseuden (adoption, suom. huom.) hengen, joten huudamme Abba, Isä. Niinpä kyse on Hänestä syvällä sisällämme. Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa ensimmäisen vuosisadan kielenkäyttöön liittyen, että sana ’abba’ oli epämuodollista ja tuttavallista käyttöä varten, pikemminkin niin kuin tämän päivän ’isi’ tai ’iskä’.
Syy siihen, että sekä Abbaa että Isää käytetään tässä on se, että ne viittaavat sekä muodolliseen että epämuodolliseen suhteeseen ja yhteyteen. Kun olin poikanen, kyse oli ”Minun isi voi hakata sinun isisi!”, koska tuossa iässä ja omaten rajallisen ymmärryksen, minun isini oli aina oikeassa ja saattoi tehdä mitä tahansa.
Iän karttuessa ymmärsin isin olevan myös isä. Isä pitää sisällään kasvavan ymmärryksen siitä, mitä tarvitaan ollakseen mies, ollakseen isä. Tuolla tavalla olemme Isä Jumalan kanssa. Hän on sekä isi että Isä.
Ympäripyöreästä täsmälliseen
Siirrellessäni huomiotani henkeeni teen niin usein kysyen samanaikaisesti: ’Mitä ajattelet, Isä?’
En todellisuudessa siirrä huomiotani kuullakseni sanoja, vaan pikemminkin kokeakseni, mitä Isä tuntee. Mitä ’tuntoa’ Hän sisälläni huokuu?
En ensin kuuntele kuullakseni sanoja hengessäni, ensin etsin sitä, mitä voisin kutsua Hänen tunteikseen tai mielipiteekseen jostakin asiasta. Kun kysyn ’Mitä ajattelet Isä?’, se on reaktiona kaikkeen lähtien siitä, pitäisikö minun polttaa ajopuita rannalla tänään ulottuen siihen, pitäisikö äänittää tämän kuukauden opetussarjaa vai kirjoittaa tänään? Pitäisikö minun vastaanottaa joitakin Skype-puheluja ja Facebook –pikaviestejä vai keskittyä Sanan tutkimiseen tänä aamuna?
Ja jokapäiväisessä elämässäni silloin, kun joku ilmaisee jonkin mielipiteen joko henkilökohtaisesti tai sähköpostilla, kysyn ’Mutta mitä sinä ajattelet, Isä?’ ’Mitä sinä haluat minun sanovan hänelle?’ Olenko tyly vai haluatko minun olevan lempeä? Missä elämänä vaiheessa hän on juuri nyt?’ ja niin edelleen. Kun olen liikenteessä tehtävälistan kanssa kysyn ’Mitä mielestäsi minun pitäisi tehdä ensin?’ – ja etsin tunnetta, todistusta, jotakin sellaista hengessäni korostuvaa, joka vie huomioni enemmän siihen kuin muihin: ’Mene rautakauppaan ensin’ tuntuu ’oikealta’.
Isän emootiot
Kun Isä opetti minulle Itsestään monia vuosia sitten Hän sanoi tämän: “Ilmaisen emootioni Hengen (lahjojen) ilmenemisen kautta. ” Kerroin Hänelle ’Tarvitsen tuosta Raamatunkohdan, Isä’ ja Hän vastasi: ”Tutki myötätuntoa. Joka kerran, kun näet myötätuntoa evankeliumeissa, havaitset Hengen ilmenemisen.”
Välittömästi tiesin Hänen olevan oikeassa. Se toteaa, että Jeesuksella oli myötätuntoa lepraa sairastavaa kohtaan, ja Hän paransi tämän. Hänellä oli myötätuntoa ruokaa vailla olevaa kansanjoukkoa kohtaan, ja ruoka moninkertaistui. Hänellä oli myötätuntoa, koska he olivat kuin lammas vailla paimenta, joten Hän lähetti 12 opetuslastaan parantamaan ja auttamaan. (Matt. 15:32; Matt. 9:36-38, 10:1; Mk 1:41) Jopa Hänen vertauksissaan myötätunnon tuloksena oli velan yliluonnollinen anteeksiantaminen (Matt. 18:21-35 kaikki Kuningas Jaakon käännöksestä)
Niinpä en etsi jotakin sanaa, vaan Isän emootiota – myötätunto? Murheellisuus? Onnellisuus? Jälleen
vuosia sitten ollessani perinteisessä seurakunnassa pastorina, kun Hän alkoi opettaa minulle tätä, aloin kysellä Isältä ennen jumalanpalvelusta, ‘Millä tuulella olet?’ Tietäen perinteisen jumalanpalveluksen olevan jaettu kolmeen osaan, ylistys, Sana ja rukous/palvelu, aloin kysellä, millä alueella Hän oli ikään kuin vireessä toimia tuossa jumalanpalveluksessa.
Koin – en kuullut – vaan koin enemmän ‘painoa’ hengessäni vaikkapa ylistyksen/palvonnan kohdalla – mikä selitti sen, miksi Hän ei antanut minulle yhtään mitään opetettavaa tuossa jumalanpalveluksessa – Hän ei ollut sillä tuulella, että sanoisi jotakin opetukseni kautta, mutta tuntui ‘oikealta’, minulla oli sisäinen todistus, keskittyä ylistykseen ja palvontaan.
Senaikainen ylistyksenjohtaja Paul katsoi minua ensimmäiset kerrat kuin auton valokeilaan joutunut peura – ‘Mitä? Ei minulla ole kuin 4 laulua’. Käskin hänen vain mennä virran mukana ja ylistää... ilta oli täynnä 90 minuuttia ylistystä, sen jälkeen palvelua, kaikkien meidän liotessa Hänen läsnäolossaan – kaikki siksi, etten etsinyt ‘sanaa’, vaan ensi sijassa tuota läsnäoloa sisälläni ja sieltä käsin mitä Isänä emootiota olivat käsillä olevaa tapahtumaa koskien.
Emootiot ovat osa sitä, mikä meillä on yhteistä Isän ja Herramme kanssa. Myötätunto toisia kohtaan on ensiksi juurtunut Häneen, joten opi etsimään tuota yhteistä ominaisuutta seurustelussanne, ja ’tunne’ Hänen läsnäolonsa sisälläsi. Pidä seurustelunne perustana sitä, mikä teillä on yhteistä ja kysy Hänen mielipidettään asioista sekä ’tunne’ Hänen vastauksensa.
Enemmän ensi viikolla jolloin suunnittelen päättäväni tämän kirjoitussarjan – siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org
RSS Feed