The Holy Spirit; How to know Him #6
Pyhä Henki; Kuinka tuntea Hänet osa 6
Hei kaikki,
Jos nyt käytännössä teet sitä, että siirrät huomiosi mielessäsi luonnollisista aisteistasi hengen ihmiseen säännöllisesti, olet tullut tuntemaan tuon Läsnäolon syvällä hengessäsi. Se on Herran läsnäolo – lämmin, rauhallinen, lempeä, nöyrä, lohdullinen ja aina siellä.
Heillä ei ollut 'Sanaa'
Ajattele sitä, että ensimmäisen vuosisadan kristityt elivät ennen kuin ne kirjeet, joista Uusi testamentti koostuu, oli koottu meidän painettuun Uuteen testamenttiimme. Siihen asti uskovan TÄYTYI tuntea Pyhän Hengen läsnäolo sisällä ohjaamassa häntä ja pitämässä hänet totuudessa ja tasapainossa. Me siteeraamme niin varmoina jakeita evankeliumeista, Apostolien teoista, roomalaiskirjeestä tai efesolaiskirjeestä, mutta tuolloin – noita asiakirjoja ei vielä ollut olemassa tai niitä oltiin vasta kirjoittamassa! Heidän TÄYTYI tuntea sisällään oleva Pyhä Henki. Hän oli Totuuden henki keskellä pakanakulttuureja ja kyseenalaisia opetuksia Isästä Jumalasta ja meidän Herrastamme.
Heidän täytyi tuntea yhteys Pyhään Henkeen, niin että kun joku opetti jotakin, mikä ei ollut oikein, he tunnistivat Pyhän Hengen murehtimisen sisällään, kun heidän korvansa kuulivat tuon väärän viestin. Ei ollut mitään Raamatun kohtaa, jonka puoleen kääntyä väittelyn ratkaisemiseksi – jokaisen uskovan täytyi tuntea sisällä oleva Totuuden Henki.
Tähän liittyen Paavali myönsi huolenaiheensa korinttilaisille toisessa kirjeessään: "minä pelkään... teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan... jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet..."
Niiden kohdalla, jotka tuntevat Totuuden Hengen, vihollisen hienovarainen keino vetää heidät pois, on tehdä heidän uskonsa monimutkaiseksi: toinen Jeesus, toinen henki, toinen evankeliumi.
Ja tuo on juuri se syy, miksi on kristittyjä, jotka ajavat jotakin oppia, jonka he uskovat Sanan sanovan, ja minkä tiedät olevan todella epätasapainoista, mutta heillä ei ole aavistustakaan siitä – koska he eivät kuuntele tai ovat jättäneet huomiotta tai eivät edes tunne totuuden Henkeä.
Sillä jos he tuntisivat Hänet ja Hänen läsnäolonsa sisällään, he alistaisivat ajatuksensa Hänelle ennen kuin menisivät villiin suuntaan harhaan jonkun 'suosikkioppinsa' myötä. Mutta jättämällä Kristuksen yksinkertaisuuden he valitsevat mielen alueen evankeliumin, mikä merkitsee polkua yhä lisääntyvään oman uskonsa monimutkaistumiseen. Ja he kiistelevät kanssasi yrittäen evankelioida sinut heidän näkökannalleen – mikä argumentointi on täysin mielen alueelta tulevaa, on ilman pohdintaa, ilman sen kysymistä: "Saako tämä vastakaikua hengessäsi? Tuntuuko se oikealta hengessäsi?"
Turtunut tunto ja itsesi uudelleen herkistäminen
Efesolaiskirjeen 4: 18-19:ssa Paavali puhuu syntisistä jotka ovat päästäneet 'tuntonsa turtumaan' ja ovat heittäytyneet (seksuaalisen) synnin valtaan. Fraasi 'tunnon turtuminen' tarkoittaa sellaista, joka 'lakkaa tuntemasta kipua'. Tämä kipu on kipua hengen ihmisessä, he eivät enää kykene kokemaan likaisuutta seksuaalisessa synnissään, he eivät enää koe Jumalan synnintuntoa hengessään.
Kristityt voivat myös 'paaduttaa (korventaa) omatuntonsa.' 1. Tim. 4: 1-2:ssa Paavali käyttää tuota fraasia kuvaamaan uskovia, jotka 'luopuvat uskosta ja noudattavat (kuuntelevat ja sitten seuraavat) villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja...' Viettely on pitkä prosessi, jonkun houkuttelemista paikkaan, jonne tämä ei normaalisti menisi, tekemään asioita, joita hän ei normaalisti tekisi. Tuolla tavalla riivaajat toimivat tehdäkseen jonkun uskon monimutkaiseksi. Viettely on houkuttelevaa, se vetää ihmisen mukaansa, se aikaansaa innostusta. Tuolla tavoin riivaajat toimivat vietelläkseen uskovat uskomaan heidän (demonisista lähteistä tulevia) oppejaan (opetuksiaan).
Kuinka kristitty palauttaa joskus omaamansa herkkyyden? Tekemällä parannuksen ja sitten keskittäen ponnistuksensa tuntemaan, aistimaan Hänen läsnäolonsa sisällän ja alistamaan päätöksenteon tuolle sisällä olevalle Läsnäololle. Se on uskoa. Kun tunnet rauhaa koskien suuntaan x kulkemisesta, mutta et mitään muuta johdatusta, lähde liikkeelle suuntaan x… toista tuota kerta toisensa jälkeen ja herkkyys alkaa palautua.
Kun enkeli puhuu, se tapahtuu ulkoa käsin, sillä enkelit ovat yksilöitä.
Heidän läsnäolonsa tuntuu siltä kuin huoneessa olisi henkilö, joka on uskova. Jos keskityt enkeliltä tuleviin ohjeisiin, kykenet erottamaan, että se tapahtui ulkopuoleltasi käsin ja että mistä suunnasta se tuli. Mutta Pyhä Henki on henkesi sisällä. Ei mielessäsi, ja sen eron havaitseminen, mikä on sinua ja mikä on Häntä, tapahtuu kun ajatellaan, mistä tuo ääni, tuo johdatus, tuo rauha on peräisin?
Onko tuo ääni, tuo johdatus, tuo rauha peräisin ulkopuoleltasi – silloin kyse on enkelistä. Jos se on syvällä sisälläsi olevasta hengestäsi ja leijailee ylöspäin mieleesi – silloin on kyse Pyhästä Hengestä. Jos se on sisälläsi korviesi välissä olevasta paikasta – tavallisesti kyse on itsestäsi, omasta sydämestäsi, omasta itsestäsi.
Hepr. 5: 14
"Vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta." Ei ole mitään tapaa vain kuulla jokin opetus ja sitten 'tajuat sen'. Ainoa tapa on olla Sanan tekijä. Kyse on elämäntavasta. Kyse on kurinalaisuudesta. Kyse on keskittyneestä ponnistelusta. Ei ole helppoa tapaa. On vain huomion siirtämistä edes takaisin luonnollisten aistien ja hengen ihmisen välillä, sen erottamista, mikä on alkuperä ja sitten uskossa liikkeelle lähtö 'tottumuksesta'. Yritys ja erehdys.
Ihmisellä täytyy olla luottamus siihen tosiasiaan, että uudestisyntyneenä uskovana Kristus on hänessä ja SIINÄ on hänen yhteydessä olemisensa fokus Hänen kanssaan. Ei seurakunnassa käymisessä, ei siinä, että joku auktoriteettihahmo laskee kätensä päällesi. Vaan Kristuksessa teissä, kirkkauden toivossa. Sana ja Henki ovat yhtä mieltä, joten kaikki minkä ajattelet Sanan sanovan - tai kaikki minkä joku väittää Sanan sanovan – antaa todistuksen, saa vastakaikua, tuntuu oikealta hengessäsi. Jokainen opetus tai kokemus joka jollakulla on tai tapa jonka joku sanoo olevan Pyhän Hengen mukaista; jos sitä ei ole Sanassa ja jos se ei tunnu oikealta hengessäsi – kyse ei ole Pyhästä Hengestä.
Usko ei sano 'anna minun nousta taivaaseen', siis tuodakseen Kristus takaisin alas (niin että Hän voi puhua sinulle). Room. 10: 5-11. Oletko ajatellut 'jos vain Jeesus ilmestyisi minulle', 'jos vain voisin käydä taivaassa', tai 'jos vain voisin nähdä enkelin' – se ei ole uskoa. Usko on sydämessäsi, missä Hän on. Ei rakennuksessa, vaan sinussa, Jumalan temppelissä. Tunne Henki henkesi sisällä.
Poista sydämesi jalustalta 'seurakunnan' rakennus, pastori, suosikkiopettajasi – poista kaikki nuo sydämessäsi olevalta korotuksen jalustalta ja pane Kristus sisälläsi yhteyden ja ilmestyksen Lähteeksi. Kunnioita pastoria, kunnioita pyhien kokoontumista riippumatta siitä, kuinka he viettävät seurakunnan kokoontumisen juhlaa – mutta tiedä, että itsessäsi Totuuden Hengellä on lopullinen sana. Aseta itsesi arvostamaan Hänen mielipidettään ensisijaisesti – vaikka joku näyttää sinulle jonkin Raamatunkohdan, mutta sisällä Henki murehtii tai tuo opetus ei tunnu oikealta – seuraa henkeäsi. Seuraa Pyhää Henkeä.
En puhu siitä, että mielesi olisi hämmennyksissä – se ei ole sama asia – puhun siitä, että mielesi huomaa murheen, kun joku opettaja sanoo jotakin väärin. Luota Jumalan Henkeen sisälläsi. Et ehkä kykene selvittämään asiaa juuri siinä hetkessä, mutta hakeudu jonkun tasapainoisen luo tai kaivele asiaa Sanasta ja muista opetuksista kunnes Pyhä Henki resonoi henkesi kanssa 'ahaa, tuo vaikuttaa minusta oikealta, tuo on totuus...'
Toivottavasti tämä sarja on ollut siunaus – uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin!
John Fenn
Pyhä Henki; Kuinka tuntea Hänet osa 6
Hei kaikki,
Jos nyt käytännössä teet sitä, että siirrät huomiosi mielessäsi luonnollisista aisteistasi hengen ihmiseen säännöllisesti, olet tullut tuntemaan tuon Läsnäolon syvällä hengessäsi. Se on Herran läsnäolo – lämmin, rauhallinen, lempeä, nöyrä, lohdullinen ja aina siellä.
Heillä ei ollut 'Sanaa'
Ajattele sitä, että ensimmäisen vuosisadan kristityt elivät ennen kuin ne kirjeet, joista Uusi testamentti koostuu, oli koottu meidän painettuun Uuteen testamenttiimme. Siihen asti uskovan TÄYTYI tuntea Pyhän Hengen läsnäolo sisällä ohjaamassa häntä ja pitämässä hänet totuudessa ja tasapainossa. Me siteeraamme niin varmoina jakeita evankeliumeista, Apostolien teoista, roomalaiskirjeestä tai efesolaiskirjeestä, mutta tuolloin – noita asiakirjoja ei vielä ollut olemassa tai niitä oltiin vasta kirjoittamassa! Heidän TÄYTYI tuntea sisällään oleva Pyhä Henki. Hän oli Totuuden henki keskellä pakanakulttuureja ja kyseenalaisia opetuksia Isästä Jumalasta ja meidän Herrastamme.
Heidän täytyi tuntea yhteys Pyhään Henkeen, niin että kun joku opetti jotakin, mikä ei ollut oikein, he tunnistivat Pyhän Hengen murehtimisen sisällään, kun heidän korvansa kuulivat tuon väärän viestin. Ei ollut mitään Raamatun kohtaa, jonka puoleen kääntyä väittelyn ratkaisemiseksi – jokaisen uskovan täytyi tuntea sisällä oleva Totuuden Henki.
Tähän liittyen Paavali myönsi huolenaiheensa korinttilaisille toisessa kirjeessään: "minä pelkään... teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan... jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet..."
Niiden kohdalla, jotka tuntevat Totuuden Hengen, vihollisen hienovarainen keino vetää heidät pois, on tehdä heidän uskonsa monimutkaiseksi: toinen Jeesus, toinen henki, toinen evankeliumi.
Ja tuo on juuri se syy, miksi on kristittyjä, jotka ajavat jotakin oppia, jonka he uskovat Sanan sanovan, ja minkä tiedät olevan todella epätasapainoista, mutta heillä ei ole aavistustakaan siitä – koska he eivät kuuntele tai ovat jättäneet huomiotta tai eivät edes tunne totuuden Henkeä.
Sillä jos he tuntisivat Hänet ja Hänen läsnäolonsa sisällään, he alistaisivat ajatuksensa Hänelle ennen kuin menisivät villiin suuntaan harhaan jonkun 'suosikkioppinsa' myötä. Mutta jättämällä Kristuksen yksinkertaisuuden he valitsevat mielen alueen evankeliumin, mikä merkitsee polkua yhä lisääntyvään oman uskonsa monimutkaistumiseen. Ja he kiistelevät kanssasi yrittäen evankelioida sinut heidän näkökannalleen – mikä argumentointi on täysin mielen alueelta tulevaa, on ilman pohdintaa, ilman sen kysymistä: "Saako tämä vastakaikua hengessäsi? Tuntuuko se oikealta hengessäsi?"
Turtunut tunto ja itsesi uudelleen herkistäminen
Efesolaiskirjeen 4: 18-19:ssa Paavali puhuu syntisistä jotka ovat päästäneet 'tuntonsa turtumaan' ja ovat heittäytyneet (seksuaalisen) synnin valtaan. Fraasi 'tunnon turtuminen' tarkoittaa sellaista, joka 'lakkaa tuntemasta kipua'. Tämä kipu on kipua hengen ihmisessä, he eivät enää kykene kokemaan likaisuutta seksuaalisessa synnissään, he eivät enää koe Jumalan synnintuntoa hengessään.
Kristityt voivat myös 'paaduttaa (korventaa) omatuntonsa.' 1. Tim. 4: 1-2:ssa Paavali käyttää tuota fraasia kuvaamaan uskovia, jotka 'luopuvat uskosta ja noudattavat (kuuntelevat ja sitten seuraavat) villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja...' Viettely on pitkä prosessi, jonkun houkuttelemista paikkaan, jonne tämä ei normaalisti menisi, tekemään asioita, joita hän ei normaalisti tekisi. Tuolla tavalla riivaajat toimivat tehdäkseen jonkun uskon monimutkaiseksi. Viettely on houkuttelevaa, se vetää ihmisen mukaansa, se aikaansaa innostusta. Tuolla tavoin riivaajat toimivat vietelläkseen uskovat uskomaan heidän (demonisista lähteistä tulevia) oppejaan (opetuksiaan).
Kuinka kristitty palauttaa joskus omaamansa herkkyyden? Tekemällä parannuksen ja sitten keskittäen ponnistuksensa tuntemaan, aistimaan Hänen läsnäolonsa sisällän ja alistamaan päätöksenteon tuolle sisällä olevalle Läsnäololle. Se on uskoa. Kun tunnet rauhaa koskien suuntaan x kulkemisesta, mutta et mitään muuta johdatusta, lähde liikkeelle suuntaan x… toista tuota kerta toisensa jälkeen ja herkkyys alkaa palautua.
Kun enkeli puhuu, se tapahtuu ulkoa käsin, sillä enkelit ovat yksilöitä.
Heidän läsnäolonsa tuntuu siltä kuin huoneessa olisi henkilö, joka on uskova. Jos keskityt enkeliltä tuleviin ohjeisiin, kykenet erottamaan, että se tapahtui ulkopuoleltasi käsin ja että mistä suunnasta se tuli. Mutta Pyhä Henki on henkesi sisällä. Ei mielessäsi, ja sen eron havaitseminen, mikä on sinua ja mikä on Häntä, tapahtuu kun ajatellaan, mistä tuo ääni, tuo johdatus, tuo rauha on peräisin?
Onko tuo ääni, tuo johdatus, tuo rauha peräisin ulkopuoleltasi – silloin kyse on enkelistä. Jos se on syvällä sisälläsi olevasta hengestäsi ja leijailee ylöspäin mieleesi – silloin on kyse Pyhästä Hengestä. Jos se on sisälläsi korviesi välissä olevasta paikasta – tavallisesti kyse on itsestäsi, omasta sydämestäsi, omasta itsestäsi.
Hepr. 5: 14
"Vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta." Ei ole mitään tapaa vain kuulla jokin opetus ja sitten 'tajuat sen'. Ainoa tapa on olla Sanan tekijä. Kyse on elämäntavasta. Kyse on kurinalaisuudesta. Kyse on keskittyneestä ponnistelusta. Ei ole helppoa tapaa. On vain huomion siirtämistä edes takaisin luonnollisten aistien ja hengen ihmisen välillä, sen erottamista, mikä on alkuperä ja sitten uskossa liikkeelle lähtö 'tottumuksesta'. Yritys ja erehdys.
Ihmisellä täytyy olla luottamus siihen tosiasiaan, että uudestisyntyneenä uskovana Kristus on hänessä ja SIINÄ on hänen yhteydessä olemisensa fokus Hänen kanssaan. Ei seurakunnassa käymisessä, ei siinä, että joku auktoriteettihahmo laskee kätensä päällesi. Vaan Kristuksessa teissä, kirkkauden toivossa. Sana ja Henki ovat yhtä mieltä, joten kaikki minkä ajattelet Sanan sanovan - tai kaikki minkä joku väittää Sanan sanovan – antaa todistuksen, saa vastakaikua, tuntuu oikealta hengessäsi. Jokainen opetus tai kokemus joka jollakulla on tai tapa jonka joku sanoo olevan Pyhän Hengen mukaista; jos sitä ei ole Sanassa ja jos se ei tunnu oikealta hengessäsi – kyse ei ole Pyhästä Hengestä.
Usko ei sano 'anna minun nousta taivaaseen', siis tuodakseen Kristus takaisin alas (niin että Hän voi puhua sinulle). Room. 10: 5-11. Oletko ajatellut 'jos vain Jeesus ilmestyisi minulle', 'jos vain voisin käydä taivaassa', tai 'jos vain voisin nähdä enkelin' – se ei ole uskoa. Usko on sydämessäsi, missä Hän on. Ei rakennuksessa, vaan sinussa, Jumalan temppelissä. Tunne Henki henkesi sisällä.
Poista sydämesi jalustalta 'seurakunnan' rakennus, pastori, suosikkiopettajasi – poista kaikki nuo sydämessäsi olevalta korotuksen jalustalta ja pane Kristus sisälläsi yhteyden ja ilmestyksen Lähteeksi. Kunnioita pastoria, kunnioita pyhien kokoontumista riippumatta siitä, kuinka he viettävät seurakunnan kokoontumisen juhlaa – mutta tiedä, että itsessäsi Totuuden Hengellä on lopullinen sana. Aseta itsesi arvostamaan Hänen mielipidettään ensisijaisesti – vaikka joku näyttää sinulle jonkin Raamatunkohdan, mutta sisällä Henki murehtii tai tuo opetus ei tunnu oikealta – seuraa henkeäsi. Seuraa Pyhää Henkeä.
En puhu siitä, että mielesi olisi hämmennyksissä – se ei ole sama asia – puhun siitä, että mielesi huomaa murheen, kun joku opettaja sanoo jotakin väärin. Luota Jumalan Henkeen sisälläsi. Et ehkä kykene selvittämään asiaa juuri siinä hetkessä, mutta hakeudu jonkun tasapainoisen luo tai kaivele asiaa Sanasta ja muista opetuksista kunnes Pyhä Henki resonoi henkesi kanssa 'ahaa, tuo vaikuttaa minusta oikealta, tuo on totuus...'
Toivottavasti tämä sarja on ollut siunaus – uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin!
John Fenn
RSS Feed