The Holy Spirit; How to know Him #5
Pyhä Henki; Kuinka tuntea Hänet osa 5
Hei kaikki,
Kuinka voi havaita eron Isän tai Pojan tai Hengen 'kokemisessa'
Isä on Lähde.
Hän on jokaisen hyvän lahjan antaja*, Hän loi meidät olemaan luomakuntansa esikoiset/ensi hedelmät, Hän on niin maailmaa rakastanut, että antoi Poikansa*… niinpä Hänen läsnäolonsa on painavampaa, 'tiheämpää' tai 'sankempaa'. Juuri Isä käsittelee sellaisia sydämemme ydinasioita, kuten keitä olemme, mikä on tarkoituksemme, miksi meidät on pantu tälle planeetalle. Hyvin usein pelkkä tässä 'sankassa' pyhässä läsnäolossa oleminen sallii Hänen tehdä sellaista työtä olemuksessamme, jota mielemme ei 'tartu'. Mutta useimmat ihmiset tunnistavat sen, että meidän täytyy istua paikallamme hiljaa ollen noina hetkinä. *Jaak. 1: 13-18, Joh. 3: 16
Jossakin jumalanpalveluksessa esimerkiksi rukouksessa tai palvonnassa oltaessa, kun Isä alkaa käsitellä sydämen ydinasioita, noina hetkinä tuntuu siltä, että olisi väärin sanoa mitään tai liikkua. Vallitsee hiiskumaton hiljaisuus. Ollaan hiljaa, vain liotaan, istutaan, aistitaan Hänet. Usein tuntuu siltä, että jalat ovat kiinni sementissä, ei vain voi liikkua, kun Hänen läsnäolonsa on niin sankkaa ja Hän käsittelee sellaisia ihmisten ytimessä olevia ja hyvin yksityisiä asioita, joita mielemme ei usein havaitse.
Jeesuksen läsnäolo
Jeesuksen läsnäolo on kevyempää, enemmän sielun ja tunne-elämän alueella olevaa. Hänen läsnäolonsa tuntuu miellyttävältä ja 'normaalilta'. Se mitä tunnet hengessäsi, on tarkalleen samaa kuin silloin kun Hän on itse asiassa paikalla, mutta vahvistuneena ja lisääntyneenä. Hengen ihmisesi tunnistaa Hänet ja usein 'hypähtää' tai 'innostuu' tai jopa tuntee voimakasta rauhaa, tämä on ainoa tuntemani tapa kuvata sitä. Ensimmäistä kertaa nähdessäni Hänet näyssä jolloin Hän opetti minua, mikä tapahtui 1. lokakuuta 1986, mieleni ihmetteli miksi hengen ihmiseni oli innoissaan, oli kuin hengessäni olisi ollut perhosia, kuitenkaan ei ollut kyse hermostuneisuudesta – vain innostuksesta – ja sitten näin Hänet.
Hänen läsnäolonsa on ilmeistä Hänen ollessaan paikalla, jos olet harjoittanut mielesi siirtämään huomion hengen ihmiseesi. Mutta ihmisen täytyy tottua siirtämään huomionsa kohdistumaan hengen ihmiseensä ennen kuin hän koskaan aistii heidän läsnäolonsa. Harjoita itsesi siihen.
Kaikki tämä tapahtuu Pyhän Hengen kautta
Pyhän Hengen on kirjattu Apostolien teoissa puhuvan useita kertoja ihmisille, ja ehkä sinäkin olet kuullut Hänen äänensä! Ihmiset, jotka ovat tottumattomia kuulemaan Hänet, kertovat usein, että se kuulosti korvin kuultavalta ääneltä tai kovalta ääneltä tai kummaltakin. Mutta itse asiassa 99,9 % tapauksista kokemukseni mukaan kuunneltuani ihmisiä, joiden kanssa olen puhunut, kyse on ollut siitä, että he ovat kuulleet Pyhän Hengen, eikä se ollut korvin kuultava ääni, he vain eivät olleet koskaan kuulleet Häntä aiemmin. Hän on aina selkeä, ytimekäs, suora ja kiinnittää huomiosi.
Muista mitä Jeesus sanoi opetuslapsille Joh. 16: 12-13:ssa: "Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa."
Sen jälkeen, kun enkeli oli kehottanut Filippusta Apt. 8: 26:ssa matkaamaan tiettyä Gazaan vievää tietä, luemme tämän jakeista 29-30: "Niin Henki sanoi Filippukselle: "Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja". Niin Filippus juoksi..."
Pyhä Henki ei puhu sitä, mikä olisi Hänestä itsestään, joten enkelin antamien ohjeiden todellinen alkuunpanija ja taivaasta Filippusta ohjaava, oli Isä tai Herra. Meille ei kerrota, mutta meille sanotaan Hengen pelkästään toistavan sen minkä Hän kuulee. Filippus kuuli sisällään kovaääniset, suorat, ytimekkäät ohjeet – katso tuota jaetta ja näe kuinka suoraa se on.
Apt. 10: 4-6:ssa enkeli ilmestyy roomalaiselle sadanpäämiehelle nimeltä Kornelius ja käskee tätä menemään Joppeen ja tiedustelemaan Simon-nimisen nahkurin talosta siellä majailevaa Pietari-nimistä miestä. Ja tämä kertoisi Korneliukselle, mitä hänen tulisi tehdä.
Pietarin nähtyä näyn lakanasta, jossa oli erilaisia elämisiä, millä ei ollut mitään tekemistä ravintoasioiden kanssa, vaan sen sijaan sen, että Herra puhdisti kaikki kansat ja kaikki kykenivät kuulemaan evankeliumin, Apt. 10: 19-20 kirjaa: "...sanoi Henki hänelle: "Katso, kolme miestä etsii sinua; niin nouse nyt, astu alas ja mene arvelematta heidän kanssaan, sillä minä olen heidät lähettänyt.' Niin Pietari meni..."
Pyhä Henki profetoimisessa
Apt. 13: 1-3:ssa meillä on viisi miestä, Kristuksen ruumiissa olevien tehtäviensä puolesta profeettoja ja opettajia paastoamassa ja rukoilemassa ja odottamassa Herraa. He ovat hyvin kansainvälinen ja rotujenvälinen ryhmä: Barnabas Kyproksen saarelta, Simeon "jota kutsuttiin Nigeriksi (tummaihoinen, keski-Afrikasta)", Lukius kyreneläinen (itä-Libya), Manaen, neljännysruhtinas Herodeksen kasvinkumppani ja Saulus Tarsosta (Kilikiasta, nykypäivän Turkin etelärannikolta).
Heidän palvellessaan Herraa sanotaan: "Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut". Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään."
Herra ei koskaan muutu, joten se mitä Hän tekee nyt keskellämme, on sitä, mitä Hän teki tuolloin. Sen tähden havaitessamme, että meille kerrotaan näiden viiden miehen olleen profeettoja ja opettajia, on selvä, että joku sai profeetallisen sanan kuullen Pyhän Hengen sanovan nuo sanat. Ja Luukas, joka kirjoitti sen muistiin meitä varten, keskittyi viestiin enemmän kuin viestintuojaan. Perimmäinen puhuja taivaasta oli jälleen joko Isä tai Herra Jeesus, mutta kuten oli laita Filippuksen ja Pietarin kohdalla yllä, meille ei kerrota, kumpi.
Toinen esimerkki Pyhästä Hengestä profetoimisessa
Apt. 21: 11:ssa profeetta Agabus ottaa Paavalin vyön havainnollistaakseen ja sanoo: "Näin sanoo Pyhä Henki hänen sitoessaan omat kätensä ja jalkansa): 'Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin' Kun sen kuulimme..."
Tässä meille kerrotaan, että Agabus kuuli Pyhän Hengen Itsensä puhuvan nuo sanat. Minulle henkilökohtaisesti tapahtuu noin, kun annan jollekulle profetian tai viisauden sanat – tavallisesti kuulen Pyhän Hengen Itsensä suoraan. Kuka on Hengen takana, sen voi usein havaita viestin kuuleva, sillä koska Hän on Totuuden Henki, Hän toistaa tarkasti ja täsmällisesti sen minkä Hän kuulee.
Jos muistat mitä sanoin yllä Isän 'raskaasta' tunteesta ja Jeesuksen kevyemmästä, enemmän sieluun suuntautuneesta läsnäolosta, se on sitä, mitä aistin, kun kuulen Hengen puhuvan. Joten pystyn sanomaan, puhuuko Isä vai Herra Pyhän Hengen kautta. Joskus vaikka Henki puhuu, kuulen Isän puhuvan ja joskus Herran. Opi tuntemaan erot kokemuksesta omana palvonta- ja rukousaikanasi ja 'ollessasi yhteydessä Pyhän Hengen kanssa'.
Tajuan, että monille tätä lukeville tämä vaikuttaa olevan syvällisempää kuin mihin useimmissa opetuksissa mennään. Mutta samanaikaisesti monet kykenevät ajattelemaan elämäänsä taaksepäin ja muistamaan kerrat, jolloin he aistivat Isän tai Herra tai jopa kuulivat Pyhän Hengen.
Mitä minuun tulee, heti herättyäni sanon Isälle hyvää huomenta, tavallisesti kiitän Häntä (ylistän) kauniista aamusta ja kysyn, haluaisiko Hän minun rukoilevan jonkun puolesta. Mutta enemmän kuin mitään muuta rakastan Hänen tuntemistaan sisälläni – tuon läsnäolon, tuon Hänen hengessäni olemisensa lämmön. Olen oppinut jatkuvasti siirtämään huomioni luonnollisten aistien ja hengen ihmiseni välillä, sillä niin Herra minua käski tekemään tuon ensimmäisen opetukseen keskittyvän näyssä ilmestymisensä aikana 1.lokakuuta 1986. Se muutti elämäni.
Jatkamme tästä ensi viikolla: Hengen epämääräinen 'todistus' ja enkelin ja Hengen eron tunteminen.
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Pyhä Henki; Kuinka tuntea Hänet osa 5
Hei kaikki,
Kuinka voi havaita eron Isän tai Pojan tai Hengen 'kokemisessa'
Isä on Lähde.
Hän on jokaisen hyvän lahjan antaja*, Hän loi meidät olemaan luomakuntansa esikoiset/ensi hedelmät, Hän on niin maailmaa rakastanut, että antoi Poikansa*… niinpä Hänen läsnäolonsa on painavampaa, 'tiheämpää' tai 'sankempaa'. Juuri Isä käsittelee sellaisia sydämemme ydinasioita, kuten keitä olemme, mikä on tarkoituksemme, miksi meidät on pantu tälle planeetalle. Hyvin usein pelkkä tässä 'sankassa' pyhässä läsnäolossa oleminen sallii Hänen tehdä sellaista työtä olemuksessamme, jota mielemme ei 'tartu'. Mutta useimmat ihmiset tunnistavat sen, että meidän täytyy istua paikallamme hiljaa ollen noina hetkinä. *Jaak. 1: 13-18, Joh. 3: 16
Jossakin jumalanpalveluksessa esimerkiksi rukouksessa tai palvonnassa oltaessa, kun Isä alkaa käsitellä sydämen ydinasioita, noina hetkinä tuntuu siltä, että olisi väärin sanoa mitään tai liikkua. Vallitsee hiiskumaton hiljaisuus. Ollaan hiljaa, vain liotaan, istutaan, aistitaan Hänet. Usein tuntuu siltä, että jalat ovat kiinni sementissä, ei vain voi liikkua, kun Hänen läsnäolonsa on niin sankkaa ja Hän käsittelee sellaisia ihmisten ytimessä olevia ja hyvin yksityisiä asioita, joita mielemme ei usein havaitse.
Jeesuksen läsnäolo
Jeesuksen läsnäolo on kevyempää, enemmän sielun ja tunne-elämän alueella olevaa. Hänen läsnäolonsa tuntuu miellyttävältä ja 'normaalilta'. Se mitä tunnet hengessäsi, on tarkalleen samaa kuin silloin kun Hän on itse asiassa paikalla, mutta vahvistuneena ja lisääntyneenä. Hengen ihmisesi tunnistaa Hänet ja usein 'hypähtää' tai 'innostuu' tai jopa tuntee voimakasta rauhaa, tämä on ainoa tuntemani tapa kuvata sitä. Ensimmäistä kertaa nähdessäni Hänet näyssä jolloin Hän opetti minua, mikä tapahtui 1. lokakuuta 1986, mieleni ihmetteli miksi hengen ihmiseni oli innoissaan, oli kuin hengessäni olisi ollut perhosia, kuitenkaan ei ollut kyse hermostuneisuudesta – vain innostuksesta – ja sitten näin Hänet.
Hänen läsnäolonsa on ilmeistä Hänen ollessaan paikalla, jos olet harjoittanut mielesi siirtämään huomion hengen ihmiseesi. Mutta ihmisen täytyy tottua siirtämään huomionsa kohdistumaan hengen ihmiseensä ennen kuin hän koskaan aistii heidän läsnäolonsa. Harjoita itsesi siihen.
Kaikki tämä tapahtuu Pyhän Hengen kautta
Pyhän Hengen on kirjattu Apostolien teoissa puhuvan useita kertoja ihmisille, ja ehkä sinäkin olet kuullut Hänen äänensä! Ihmiset, jotka ovat tottumattomia kuulemaan Hänet, kertovat usein, että se kuulosti korvin kuultavalta ääneltä tai kovalta ääneltä tai kummaltakin. Mutta itse asiassa 99,9 % tapauksista kokemukseni mukaan kuunneltuani ihmisiä, joiden kanssa olen puhunut, kyse on ollut siitä, että he ovat kuulleet Pyhän Hengen, eikä se ollut korvin kuultava ääni, he vain eivät olleet koskaan kuulleet Häntä aiemmin. Hän on aina selkeä, ytimekäs, suora ja kiinnittää huomiosi.
Muista mitä Jeesus sanoi opetuslapsille Joh. 16: 12-13:ssa: "Minulla on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette voi nyt sitä kantaa. Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa."
Sen jälkeen, kun enkeli oli kehottanut Filippusta Apt. 8: 26:ssa matkaamaan tiettyä Gazaan vievää tietä, luemme tämän jakeista 29-30: "Niin Henki sanoi Filippukselle: "Käy luo ja pysyttele lähellä noita vaunuja". Niin Filippus juoksi..."
Pyhä Henki ei puhu sitä, mikä olisi Hänestä itsestään, joten enkelin antamien ohjeiden todellinen alkuunpanija ja taivaasta Filippusta ohjaava, oli Isä tai Herra. Meille ei kerrota, mutta meille sanotaan Hengen pelkästään toistavan sen minkä Hän kuulee. Filippus kuuli sisällään kovaääniset, suorat, ytimekkäät ohjeet – katso tuota jaetta ja näe kuinka suoraa se on.
Apt. 10: 4-6:ssa enkeli ilmestyy roomalaiselle sadanpäämiehelle nimeltä Kornelius ja käskee tätä menemään Joppeen ja tiedustelemaan Simon-nimisen nahkurin talosta siellä majailevaa Pietari-nimistä miestä. Ja tämä kertoisi Korneliukselle, mitä hänen tulisi tehdä.
Pietarin nähtyä näyn lakanasta, jossa oli erilaisia elämisiä, millä ei ollut mitään tekemistä ravintoasioiden kanssa, vaan sen sijaan sen, että Herra puhdisti kaikki kansat ja kaikki kykenivät kuulemaan evankeliumin, Apt. 10: 19-20 kirjaa: "...sanoi Henki hänelle: "Katso, kolme miestä etsii sinua; niin nouse nyt, astu alas ja mene arvelematta heidän kanssaan, sillä minä olen heidät lähettänyt.' Niin Pietari meni..."
Pyhä Henki profetoimisessa
Apt. 13: 1-3:ssa meillä on viisi miestä, Kristuksen ruumiissa olevien tehtäviensä puolesta profeettoja ja opettajia paastoamassa ja rukoilemassa ja odottamassa Herraa. He ovat hyvin kansainvälinen ja rotujenvälinen ryhmä: Barnabas Kyproksen saarelta, Simeon "jota kutsuttiin Nigeriksi (tummaihoinen, keski-Afrikasta)", Lukius kyreneläinen (itä-Libya), Manaen, neljännysruhtinas Herodeksen kasvinkumppani ja Saulus Tarsosta (Kilikiasta, nykypäivän Turkin etelärannikolta).
Heidän palvellessaan Herraa sanotaan: "Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut". Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään."
Herra ei koskaan muutu, joten se mitä Hän tekee nyt keskellämme, on sitä, mitä Hän teki tuolloin. Sen tähden havaitessamme, että meille kerrotaan näiden viiden miehen olleen profeettoja ja opettajia, on selvä, että joku sai profeetallisen sanan kuullen Pyhän Hengen sanovan nuo sanat. Ja Luukas, joka kirjoitti sen muistiin meitä varten, keskittyi viestiin enemmän kuin viestintuojaan. Perimmäinen puhuja taivaasta oli jälleen joko Isä tai Herra Jeesus, mutta kuten oli laita Filippuksen ja Pietarin kohdalla yllä, meille ei kerrota, kumpi.
Toinen esimerkki Pyhästä Hengestä profetoimisessa
Apt. 21: 11:ssa profeetta Agabus ottaa Paavalin vyön havainnollistaakseen ja sanoo: "Näin sanoo Pyhä Henki hänen sitoessaan omat kätensä ja jalkansa): 'Sen miehen, jonka vyö tämä on, juutalaiset näin sitovat Jerusalemissa ja antavat pakanain käsiin' Kun sen kuulimme..."
Tässä meille kerrotaan, että Agabus kuuli Pyhän Hengen Itsensä puhuvan nuo sanat. Minulle henkilökohtaisesti tapahtuu noin, kun annan jollekulle profetian tai viisauden sanat – tavallisesti kuulen Pyhän Hengen Itsensä suoraan. Kuka on Hengen takana, sen voi usein havaita viestin kuuleva, sillä koska Hän on Totuuden Henki, Hän toistaa tarkasti ja täsmällisesti sen minkä Hän kuulee.
Jos muistat mitä sanoin yllä Isän 'raskaasta' tunteesta ja Jeesuksen kevyemmästä, enemmän sieluun suuntautuneesta läsnäolosta, se on sitä, mitä aistin, kun kuulen Hengen puhuvan. Joten pystyn sanomaan, puhuuko Isä vai Herra Pyhän Hengen kautta. Joskus vaikka Henki puhuu, kuulen Isän puhuvan ja joskus Herran. Opi tuntemaan erot kokemuksesta omana palvonta- ja rukousaikanasi ja 'ollessasi yhteydessä Pyhän Hengen kanssa'.
Tajuan, että monille tätä lukeville tämä vaikuttaa olevan syvällisempää kuin mihin useimmissa opetuksissa mennään. Mutta samanaikaisesti monet kykenevät ajattelemaan elämäänsä taaksepäin ja muistamaan kerrat, jolloin he aistivat Isän tai Herra tai jopa kuulivat Pyhän Hengen.
Mitä minuun tulee, heti herättyäni sanon Isälle hyvää huomenta, tavallisesti kiitän Häntä (ylistän) kauniista aamusta ja kysyn, haluaisiko Hän minun rukoilevan jonkun puolesta. Mutta enemmän kuin mitään muuta rakastan Hänen tuntemistaan sisälläni – tuon läsnäolon, tuon Hänen hengessäni olemisensa lämmön. Olen oppinut jatkuvasti siirtämään huomioni luonnollisten aistien ja hengen ihmiseni välillä, sillä niin Herra minua käski tekemään tuon ensimmäisen opetukseen keskittyvän näyssä ilmestymisensä aikana 1.lokakuuta 1986. Se muutti elämäni.
Jatkamme tästä ensi viikolla: Hengen epämääräinen 'todistus' ja enkelin ja Hengen eron tunteminen.
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed