Mental Illness & End Times #2
Psyykkinen sairaus & lopunajat, osa 2
Hei kaikki,
Tänään kerron kaikkien tunne-elämän ja psyykkisten häiriöiden juuresta ja siitä mitä paholainen käyttää meitä vastaan elämässä tunne-elämän ja psyyken alueella.
Ei juurta
"Ja samoin kuin se, mikä on kylvetty kivikkoiseen maahan, ovat ne, jotka Sanan kuullessaan riemuitsevat ja ottavat sen iloiten vastaan. Mutta heillä ei ole mitään juurta itsessään, ja siten kestävät vain hetken. Kun ahdinko (olosuhteiden paine) tai vaino (toisten mielipiteet) nousee Sanan tähden, he kompastuvat (loukkaus) ja lankeavat pois." Mk. 4:13-20 (suomennos tässä)
Ahdinko tai olosuhteiden paine vaikuttaa meihin kaikkiin, mutta ne joilla on juuri, oppivat pysymään pystyssä elämän stressitilanteita, paineita ja pelkoja kohdatessaan. Mutta niiden kohdalla, joilla 'ei ole mitään juurta itsessään' tuo paine, joka tulee ottamaan Sanan (Elävän Sanan) elämästämme, lamaannuttaa heidän tunne-elämänsä ja kykynsä toimia ja tehdä viisaita päätöksiä.
Vaino, mikä tarkoittaa toisten mielipiteitä, ulottuu yksinkertaisesta juoruilusta siihen, että tulee surmatuksi siksi, että joku ajattelee kristittynä olemisen olevan kuoleman arvoista, vaatii itsessä olevaa juurta, jotta voi seistä lujana. Suurimman osan aikaa välitämme siitä, mitä toiset meistä ajattelevat rajoitetussa määrin, ja kun joku sanoo jotakin, joka loukkaa tai hänen mielestään meidän pitäisi toimia tavalla x kun me ajattelemme toimia tavalla y, me voimme kestää sen ja jatkamme elämässä eteenpäin.
Ihminen, jolla ei ole juurta itsessään, kääntyy 'vainoa' käsitellessään sisäänpäin ja muuttaa toisten mielipiteet kivuksi, itsekriittisyydeksi tai vihaksi. Koska häneltä puuttuu juuri, toisten mielipiteet saavat suuremman painoarvon kuin pitäisi – vanhempien, ystävien, työtovereiden, perheenjäsenten – ja hän 'kompastuu'. Mikä siis on tuo elintärkeä juuri?
Mikä on tuo juuri, jonka pitäisi olla meissä kaikissa?
"...että Kristus voisi elää sydämessänne uskon kautta, että te olisitte juurtuneita ja perustautuneita rakkauteen (agape – ehdoton rakkaus), ja sitten kykenette ymmärtämään ja tietämään sen, mikä on tietämisen tuolla puolen, Kristuksen rakkauden korkeuden ja syvyyden ja leveyden ja pituuden, niin että voitte tulla täytetyiksi kaikella Jumalan täyteydellä." (Ef. 3:14-20, suomennos tässä)
Jokaisen lapsen, jokaisen teini-ikäisen, jokaisen aikuisen pitäisi olla juurtunut ja perustautunut ehdottomaan rakkauteen. Tuon ehdottoman rakkauden on määrä tulla aluksi vanhemmilta, ulospäin siirryttäessä perheenjäseniltä ja ystäviltä sekä seurakuntaperheeltä – jokaiselta, joka käy missään 'seurakunnaksi' kutsutussa paikassa, tapahtuipa se sitten kotona kuten apostolit tekivät ja niin monet tänään tai jossakin auditorionmuotoisessa kokoussalissa, 'seurakunnan' pitäisi välittää jokaiselle ihmiselle ehdotonta rakkautta.
Paavali sanoi, että JOS ihminen on juurtunut ja perustautunut tuohon ehdottomaan rakkauteen, hän tulee tuntemaan ja ymmärtämään sen, mikä menee yli pelkän älyllisen tiedon – hän tulee tietämään 'tietäjässään' (tiedon subjekti, suom. huom.), että Isä ja Herra Jeesus rakastavat häntä ehdoitta ja tulee täyttymään Jumalan täyteydellä.
Turvallisuus
Tuo turvallisuus, joka tunnetaan olemuksemme syvyyksissä, karkottaa kaiken pelon, kaiken olosuhteiden paineen, sijoittaa toisten mielipiteet toisarvoiseen asemaan ja alisteisiksi meitä niin rakastavien Isän ja Herran Jeesuksen mielipiteelle!
Rakkauteen juurtuneena oleminen merkitsee, että joku voi 'leikata irti' koko elämämme, työmme, ponnistelujemme kasvin ja ehkä jopa surmata ruumiimme, mutta hän ei voi koskea juureen. Se mitä hän sanoo, saattaa haavoittaa kuolemaan saakka, mutta me tiedämme olevamme Isän ja Herran Jeesuksen ehdottomasti rakastamia riippumatta siitä, mitä ihmiset meistä ajattelevat. Tuon tietäminen on vahvemman lujuuden lähde kuin olosuhteet tai ihmisten mielipiteet.
Sen tähden Jeesus sanoi kylväjävertauksessaan, että ihminen, jolla ei ole (tuota) juurta itsessään, kompastuu, loukkaantuu, lankeaa pois Hänen teoistaan elämässään – jos hän ei tiedä syvällä sisimmässään olevansa ehdottomasti rakastettu, hän ei kykene käsittelemään olosuhteita tai toisten mielipiteitä.
Yksi esimerkki tuhoutuneesta juurtumisesta
Viime viikolla kerroin tarinan pojasta, joka 8-vuotiaaksi tullessaan kävi terapiassa 'käyttäytymishäiriön' vuoksi ja siitä, että hän oli avioerolapsi. Jostakin syystä hän joutui vastaanottamaan suurimman osan isänsä vihasta.
Hän oli seitsemän, kun hänen isänsä jätti perheen ja isänsä piiskauksen aikaansaaman syyllisyyden mallia johdonmukaisesti toteuttaen hän otti välittömästi kontolleen syyn avioerosta. Yhtäkkiä hän uskoi ja sanoi monta kertaa, että jos häntä ei olisi, hänen äitinsä ja isänsä olisivat yhä yhdessä, jos hän ei olisi elossa, he olisivat yhdessä – hänen mielessään kaikki oli hänen syytään.
Hänen isänsä oli poikaan kohdistuneen ankaran vihan kautta tuhonnut kaiken juurtumisen ehdottomaan rakkauteen, joka tuolla pojalla oli, joten kun avioero tapahtui, Paholaisen oli helppo hyökätä hänen kimppuunsa. Ahdinko ja vaino tässä tapauksessa olivat avioero ja sen seuraukset ja hänen isänsä mielipide pojastaan – todellinen tai kuviteltu.
Paholainen on aivan yksin
Jeesus sanoi Joh. 8:44:ssä, että kun paholainen puhuu valhetta, hän puhuu sen aivan yksin (engl. Raamatunkäännös). Aamos 3:3 kysyy: "Voiko kaksi kulkea yhdessä elleivät he ole siitä sopineet?" Kun me kokoonnumme rukoukseen, teemme niin koska Jeesus sanoi, että kun kaksi tai kolme on koolla Hänen nimessään, Hän on siellä heidän keskellään. Yhtä mieltä olemisen voima on avain.
Paholainen on ulkopuolella katsoen sisälle. Paholainen on yksin etsien jotakuta, joka olisi yhtä mieltä hänen kanssaan. Meillä on Kristus meissä, Isä ja Herra ja Pyhä Henki kaikki 'meidän puolellamme' ja yhtä mieltä Isän pyrkimysten suhteen elämässämme.
Paholainen on yksin. Hän sanoo asioita usein kuin haulikolla räiskien, hulluja ajatuksia tietämättä, tarttuuko mikään hänen laukomansa meihin. Mutta joskus hän ja hänen demoninsa näkevät aukon, jonka on aikaansaanut juurtumisen ja perustautumisen puute, ja ao. ihminen ottaa vastaan ja uskoo yksinkertaisen valheen ja kun hän uskoo tuon valheen, ollaan yhtä mieltä ja yhtäkkiä tuosta valheesta tulee hänelle totuus.
Kun tuo nuori poika sai julman rangaistuksen koska hänen isänsä oli vihainen elämälle, ja sitten hänen isänsä jätti perheen, paholaiselle oli pikku juttu sanoa valhe ja saavuttaa yhtä mieltä oleminen: "Tämä on täysin sinun syytäsi. Jos sinua ei olisi, äitisi ja isäsi olisivat yhä yhdessä."
Ja yhtäkkiä tuon ihmisen kerran vastaanottamasta valheesta tuli totuus ja sen tähden kaikki muut olivat väärässä. Se avasi oven suuremmille demonisille vaikutteille ja lähetti pojan psyykkisen sairauden tielle.
Totuus
Totuus oli, että poikaa rakastivat ehdoitta hänen äitinsä, sisaruksensa, ystävänsä ja naapurinsa, mutta heti kun hän oli uskonut sen valheen, että asia (avioero) oli hänen syynsä, hän ei voi voinut uskoa totuutta. Yhtä mieltä olemiseen liittyvä tosiasia on se, ettei ihminen voi samanaikaisesti uskoa sekä valhetta että totuutta.
Monilta uskovilta puuttuu ehdottoman rakkauden juuri ja niinpä he syvällä sisimmässään eivät pidä itsestään tai jopa vihaavat itseään, ja kuitenkin he kärsivät yrittäessään uskoa Isän rakastavan heitä eivätkä ikänä näytä 'saavuttavan sitä'. Se johtuu siitä, että he yrittävät uskoa ja tuntea Isän rakkauden pitäen samalla kiinni siitä valheesta (valheista), jonka he ovat uskoneet koko elämänsä.
Ihmisen täytyy 'lakata uskomasta' valhetta ennen kuin hän voi uskoa totuutta. Se pitää aina sisällään ilmestyksen Isältä sekä nuo ensimmäiset pelottavat askeleet, joilla hylätään vanhat ajatukset, joita vuosien ajan pidettiin totuutena – se on sinun syysi, kukaan ei rakasta sinua, kehenkään ei voi luottaa – ja uskotaan Isän rakkauden totuus sen sijaan.
Se on vaikeaa, koska vuosien elämänkokemus näyttää vahvistavan valheen, jota on pidetty totuutena, mutta ei ole elämänhistoriaa uskoa Jumalan rakkautta (vaikka onkin, mutta sitä ei voi nähdä samalla kun pitää kiinni valheesta)… sen täytyy olla tunnettu syvällä hengessäsi, missä käsitetään asiat, jotka käyvät yli älyllisen ymmärryksen.
Jos ihmiseltä puuttuu tuo ehdottoman rakkauden juuri, hän ei voi vastaanottaa pään tiedon yli menevää Isän rakkautta, hän ei voi rakastaa toisia niin kuin itseään koska ei rakasta itseään… ja syntyy epäonnistuneiden ihmissuhteiden ja huonojen päätösten noidankehä – joka aloittaa matkan pitkin epätervettä tunne-elämän ja psyykkisen myllerryksen polkua, joka jatkuu siihen saakka, kunnes hän oppii hylkäämään ja lopettamaan uskomisen valheeseen (valheisiin) ja vastaanottaa totuuden ilmestyksen…
Ja jatkamme tästä ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin!
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com
Psyykkinen sairaus & lopunajat, osa 2
Hei kaikki,
Tänään kerron kaikkien tunne-elämän ja psyykkisten häiriöiden juuresta ja siitä mitä paholainen käyttää meitä vastaan elämässä tunne-elämän ja psyyken alueella.
Ei juurta
"Ja samoin kuin se, mikä on kylvetty kivikkoiseen maahan, ovat ne, jotka Sanan kuullessaan riemuitsevat ja ottavat sen iloiten vastaan. Mutta heillä ei ole mitään juurta itsessään, ja siten kestävät vain hetken. Kun ahdinko (olosuhteiden paine) tai vaino (toisten mielipiteet) nousee Sanan tähden, he kompastuvat (loukkaus) ja lankeavat pois." Mk. 4:13-20 (suomennos tässä)
Ahdinko tai olosuhteiden paine vaikuttaa meihin kaikkiin, mutta ne joilla on juuri, oppivat pysymään pystyssä elämän stressitilanteita, paineita ja pelkoja kohdatessaan. Mutta niiden kohdalla, joilla 'ei ole mitään juurta itsessään' tuo paine, joka tulee ottamaan Sanan (Elävän Sanan) elämästämme, lamaannuttaa heidän tunne-elämänsä ja kykynsä toimia ja tehdä viisaita päätöksiä.
Vaino, mikä tarkoittaa toisten mielipiteitä, ulottuu yksinkertaisesta juoruilusta siihen, että tulee surmatuksi siksi, että joku ajattelee kristittynä olemisen olevan kuoleman arvoista, vaatii itsessä olevaa juurta, jotta voi seistä lujana. Suurimman osan aikaa välitämme siitä, mitä toiset meistä ajattelevat rajoitetussa määrin, ja kun joku sanoo jotakin, joka loukkaa tai hänen mielestään meidän pitäisi toimia tavalla x kun me ajattelemme toimia tavalla y, me voimme kestää sen ja jatkamme elämässä eteenpäin.
Ihminen, jolla ei ole juurta itsessään, kääntyy 'vainoa' käsitellessään sisäänpäin ja muuttaa toisten mielipiteet kivuksi, itsekriittisyydeksi tai vihaksi. Koska häneltä puuttuu juuri, toisten mielipiteet saavat suuremman painoarvon kuin pitäisi – vanhempien, ystävien, työtovereiden, perheenjäsenten – ja hän 'kompastuu'. Mikä siis on tuo elintärkeä juuri?
Mikä on tuo juuri, jonka pitäisi olla meissä kaikissa?
"...että Kristus voisi elää sydämessänne uskon kautta, että te olisitte juurtuneita ja perustautuneita rakkauteen (agape – ehdoton rakkaus), ja sitten kykenette ymmärtämään ja tietämään sen, mikä on tietämisen tuolla puolen, Kristuksen rakkauden korkeuden ja syvyyden ja leveyden ja pituuden, niin että voitte tulla täytetyiksi kaikella Jumalan täyteydellä." (Ef. 3:14-20, suomennos tässä)
Jokaisen lapsen, jokaisen teini-ikäisen, jokaisen aikuisen pitäisi olla juurtunut ja perustautunut ehdottomaan rakkauteen. Tuon ehdottoman rakkauden on määrä tulla aluksi vanhemmilta, ulospäin siirryttäessä perheenjäseniltä ja ystäviltä sekä seurakuntaperheeltä – jokaiselta, joka käy missään 'seurakunnaksi' kutsutussa paikassa, tapahtuipa se sitten kotona kuten apostolit tekivät ja niin monet tänään tai jossakin auditorionmuotoisessa kokoussalissa, 'seurakunnan' pitäisi välittää jokaiselle ihmiselle ehdotonta rakkautta.
Paavali sanoi, että JOS ihminen on juurtunut ja perustautunut tuohon ehdottomaan rakkauteen, hän tulee tuntemaan ja ymmärtämään sen, mikä menee yli pelkän älyllisen tiedon – hän tulee tietämään 'tietäjässään' (tiedon subjekti, suom. huom.), että Isä ja Herra Jeesus rakastavat häntä ehdoitta ja tulee täyttymään Jumalan täyteydellä.
Turvallisuus
Tuo turvallisuus, joka tunnetaan olemuksemme syvyyksissä, karkottaa kaiken pelon, kaiken olosuhteiden paineen, sijoittaa toisten mielipiteet toisarvoiseen asemaan ja alisteisiksi meitä niin rakastavien Isän ja Herran Jeesuksen mielipiteelle!
Rakkauteen juurtuneena oleminen merkitsee, että joku voi 'leikata irti' koko elämämme, työmme, ponnistelujemme kasvin ja ehkä jopa surmata ruumiimme, mutta hän ei voi koskea juureen. Se mitä hän sanoo, saattaa haavoittaa kuolemaan saakka, mutta me tiedämme olevamme Isän ja Herran Jeesuksen ehdottomasti rakastamia riippumatta siitä, mitä ihmiset meistä ajattelevat. Tuon tietäminen on vahvemman lujuuden lähde kuin olosuhteet tai ihmisten mielipiteet.
Sen tähden Jeesus sanoi kylväjävertauksessaan, että ihminen, jolla ei ole (tuota) juurta itsessään, kompastuu, loukkaantuu, lankeaa pois Hänen teoistaan elämässään – jos hän ei tiedä syvällä sisimmässään olevansa ehdottomasti rakastettu, hän ei kykene käsittelemään olosuhteita tai toisten mielipiteitä.
Yksi esimerkki tuhoutuneesta juurtumisesta
Viime viikolla kerroin tarinan pojasta, joka 8-vuotiaaksi tullessaan kävi terapiassa 'käyttäytymishäiriön' vuoksi ja siitä, että hän oli avioerolapsi. Jostakin syystä hän joutui vastaanottamaan suurimman osan isänsä vihasta.
Hän oli seitsemän, kun hänen isänsä jätti perheen ja isänsä piiskauksen aikaansaaman syyllisyyden mallia johdonmukaisesti toteuttaen hän otti välittömästi kontolleen syyn avioerosta. Yhtäkkiä hän uskoi ja sanoi monta kertaa, että jos häntä ei olisi, hänen äitinsä ja isänsä olisivat yhä yhdessä, jos hän ei olisi elossa, he olisivat yhdessä – hänen mielessään kaikki oli hänen syytään.
Hänen isänsä oli poikaan kohdistuneen ankaran vihan kautta tuhonnut kaiken juurtumisen ehdottomaan rakkauteen, joka tuolla pojalla oli, joten kun avioero tapahtui, Paholaisen oli helppo hyökätä hänen kimppuunsa. Ahdinko ja vaino tässä tapauksessa olivat avioero ja sen seuraukset ja hänen isänsä mielipide pojastaan – todellinen tai kuviteltu.
Paholainen on aivan yksin
Jeesus sanoi Joh. 8:44:ssä, että kun paholainen puhuu valhetta, hän puhuu sen aivan yksin (engl. Raamatunkäännös). Aamos 3:3 kysyy: "Voiko kaksi kulkea yhdessä elleivät he ole siitä sopineet?" Kun me kokoonnumme rukoukseen, teemme niin koska Jeesus sanoi, että kun kaksi tai kolme on koolla Hänen nimessään, Hän on siellä heidän keskellään. Yhtä mieltä olemisen voima on avain.
Paholainen on ulkopuolella katsoen sisälle. Paholainen on yksin etsien jotakuta, joka olisi yhtä mieltä hänen kanssaan. Meillä on Kristus meissä, Isä ja Herra ja Pyhä Henki kaikki 'meidän puolellamme' ja yhtä mieltä Isän pyrkimysten suhteen elämässämme.
Paholainen on yksin. Hän sanoo asioita usein kuin haulikolla räiskien, hulluja ajatuksia tietämättä, tarttuuko mikään hänen laukomansa meihin. Mutta joskus hän ja hänen demoninsa näkevät aukon, jonka on aikaansaanut juurtumisen ja perustautumisen puute, ja ao. ihminen ottaa vastaan ja uskoo yksinkertaisen valheen ja kun hän uskoo tuon valheen, ollaan yhtä mieltä ja yhtäkkiä tuosta valheesta tulee hänelle totuus.
Kun tuo nuori poika sai julman rangaistuksen koska hänen isänsä oli vihainen elämälle, ja sitten hänen isänsä jätti perheen, paholaiselle oli pikku juttu sanoa valhe ja saavuttaa yhtä mieltä oleminen: "Tämä on täysin sinun syytäsi. Jos sinua ei olisi, äitisi ja isäsi olisivat yhä yhdessä."
Ja yhtäkkiä tuon ihmisen kerran vastaanottamasta valheesta tuli totuus ja sen tähden kaikki muut olivat väärässä. Se avasi oven suuremmille demonisille vaikutteille ja lähetti pojan psyykkisen sairauden tielle.
Totuus
Totuus oli, että poikaa rakastivat ehdoitta hänen äitinsä, sisaruksensa, ystävänsä ja naapurinsa, mutta heti kun hän oli uskonut sen valheen, että asia (avioero) oli hänen syynsä, hän ei voi voinut uskoa totuutta. Yhtä mieltä olemiseen liittyvä tosiasia on se, ettei ihminen voi samanaikaisesti uskoa sekä valhetta että totuutta.
Monilta uskovilta puuttuu ehdottoman rakkauden juuri ja niinpä he syvällä sisimmässään eivät pidä itsestään tai jopa vihaavat itseään, ja kuitenkin he kärsivät yrittäessään uskoa Isän rakastavan heitä eivätkä ikänä näytä 'saavuttavan sitä'. Se johtuu siitä, että he yrittävät uskoa ja tuntea Isän rakkauden pitäen samalla kiinni siitä valheesta (valheista), jonka he ovat uskoneet koko elämänsä.
Ihmisen täytyy 'lakata uskomasta' valhetta ennen kuin hän voi uskoa totuutta. Se pitää aina sisällään ilmestyksen Isältä sekä nuo ensimmäiset pelottavat askeleet, joilla hylätään vanhat ajatukset, joita vuosien ajan pidettiin totuutena – se on sinun syysi, kukaan ei rakasta sinua, kehenkään ei voi luottaa – ja uskotaan Isän rakkauden totuus sen sijaan.
Se on vaikeaa, koska vuosien elämänkokemus näyttää vahvistavan valheen, jota on pidetty totuutena, mutta ei ole elämänhistoriaa uskoa Jumalan rakkautta (vaikka onkin, mutta sitä ei voi nähdä samalla kun pitää kiinni valheesta)… sen täytyy olla tunnettu syvällä hengessäsi, missä käsitetään asiat, jotka käyvät yli älyllisen ymmärryksen.
Jos ihmiseltä puuttuu tuo ehdottoman rakkauden juuri, hän ei voi vastaanottaa pään tiedon yli menevää Isän rakkautta, hän ei voi rakastaa toisia niin kuin itseään koska ei rakasta itseään… ja syntyy epäonnistuneiden ihmissuhteiden ja huonojen päätösten noidankehä – joka aloittaa matkan pitkin epätervettä tunne-elämän ja psyykkisen myllerryksen polkua, joka jatkuu siihen saakka, kunnes hän oppii hylkäämään ja lopettamaan uskomisen valheeseen (valheisiin) ja vastaanottaa totuuden ilmestyksen…
Ja jatkamme tästä ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin!
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen cwowi@aol.com
RSS Feed