Profetian henki, osa 3 (terveen järjen käyttäminen)
Hei kaikki,
Mennessäni kauppaan minulla on usein lista ja päästyäni sisälle kauppaan menen ensiksi ostoksen numero yksi luo, sitten ostoksen kaksi, sitten ostoksen kolme, ja käyntini saattaa sujua muutamassa minuutissa. Barbilla on myös lista, mutta jostakin syystä hänen listansa vie hänet polulle, joka muistuttaa reittiä, jota juopunut merimies saattaisi kulkea lähtiessään baarista kello 2 aamuyöllä yrittäen muistaa, minne onkaan jättänyt sen rahtilaivansa.
Kumpikaan ei ole oikea tai väärä tapa käydä ostoksilla ja me kumpikin päädymme saamaan hakemamme, mutta… minun on parasta lopettaa ennen kuin joudun vaikeuksiin ja vain esittää pointtini.
Kun Herra antaa meille lupauksen, se toteutuu, mutta se kuinka olemme tunteiden näkökulmasta lupauksen ja vastauksen välillä, on joko keskittynyttä ja peräänantamatonta tai sitten tunteemme ja ajatuksemme harhailevat ympäriinsä, mistä syystä panemme itsemme käymään läpi kurjuuden kunnes Isä tuo julki vastauksen.
Tämänpäiväinen käsittelee sitä kuinka pitää kiinni Sanasta lupauksen osalta ja pysyä peräänantamattomana.
Kuinka paljon uskoa sinulla on siihen mitä Jumala kertoi sinulle?
Oletko koskaan ihmetellyt, kuinka Pietari saattoi nukkua niin sikeästi vankilassa* vain tunteja ennen kuin hänet oli määrä teloittaa, niin että enkelin täytyi kirjaimellisesti lyödä häntä kylkeen herättääkseen hänet?
Oletko koskaan ihmetellyt, miksi Paavali vain ravisti kyyn irti kädestään* ja jatkoi työskentelyä ilman, että hänelle olisi koitunut mitään vahinkoa eikä hänen mainita olleen huolissaan? *Apt. 12:7, 28:3-6
Usko Sanaan ja Sanaan
Joh. 21:18-19:ssa Jeesus antaa Pietarin ymmärtää, että tämä tulee kuolemaan ristiinnaulitsemisella 'kun olet vanha'. Kun Pietari oli vankilassa sikeässä unessa odottaen teloitusta Apt. 12:7:ssä, on vain 12 vuotta siitä, kun Jeesus kertoi Pietarille miten ja milloin tämä tulisi kuolemaan. Apt. 12:ssa hänet oli määrä teloittaa miekalla eikä hän ollut vanha – niinpä hän kykeni olemaan syvässä unessa tietäen, että hän tulisi jollain tavalla pääsemään pois tuosta tilanteesta.
Apt. 27:24:ssa Paavalin ollessa laivassa, jota kauan kestänyt myrsky piinaa, enkeli ilmestyy hänelle ja sanoo 'Älä pelkää, Paavali, sinut täytyy viedä keisarin eteen.' Niinpä kun myrkyllinen käärme puri Paavalia heti sen jälkeen, kun he olivat haaksirikkoutuneet Maltalle, hän vain heitti käärmeen tuleen ja jatkoi työskentelyään, koska hän tiesi, että hänet vietäisiin keisarin eteen.
Sen sijaan, että Pietari olisi kysellyt, miksi hän oli vankilassa kuolemaisillaan, kun Jeesus kertoi hänelle jotain aivan muuta, ja sen sijaan, että Paavali olisi ollut pelon vallassa, kun myrkkykäärme puri häntä ja hän oli kuolemaisillaan, mikä oli ristiriidassa sen kanssa, mitä enkeli sanoi, kumpikin mies valitsi uskoa sen, mitä hänelle oli luvattu ja jatkoi normaalia elämäänsä.
He käyttivät aivojaan
He saivat ohjausta Herralta, suoria sanoja, ja he käyttivät aivojaan ajatteluun ja päättelyyn.
Uskovat ihmiset panevat usein sivuun terveen järjen ja logiikan heti kun ovat saaneet profetian, jakeen tai muun lupauksen, joka heistä tuntuu tulevan Herralta, usein omaksi vahingokseen ja jopa kuolemakseen. Heillä on sana, mutta kun tapahtuu sitä vastaan olevia asioita, he juoksentelevat ympäriinsä Barbin ostosmetodin tavoin, paitsi että ostosten sijaan he ovat pelon vallassa kuljeksien sinne, tänne ja joka puolelle etsien vakuutusta siitä, että Jumala hallitsee yhä.
Mutta Pietari ja Paavali eivät antaneet periksi, koska he ajattelivat lupausta perusteellisesti ja panivat kuriin ajatuksensa ja tunteensa sen mukaisiksi. He pohtivat, mitä heille oli kerrottu, mikä antoi heille hiljaista sisäistä voimaa.
Oli eräs mies, joka sai henkilökohtaisen profetian siitä, että hän vaurastuisi kiinteistöalalla. Niinpä ilman epäröintiä ja asioihin perehtymistä ja ilman mitään Jumalan hänelle antamista aivoista lähtöisin olevaa terveen järjen käyttöä hän alkoi ostaa taloja ja sitten vuokrata niitä. Hän hoiti niitä väärin, koska hän ei ollut kouluttautunut asiaan, meni konkurssiin, hänen vaimonsa jätti hänet ja hän oli jonkin aikaa koditon – ja hän syytti Jumalaa, joka oli hänen mukaansa sanonut hänelle 'ryhdy kiinteistöalalle'.
Jumala ei käskenyt häntä 'ryhtymään kiinteistöalalle', ja profetian oikeellisuus on erittäin kyseenalainen, koska kyse oli yksittäisestä sanasta, jota ei edes ollut miehen sydämessä ennen tuota hetkeä, eikä ollut mitään muita vahvistuksia, mutta käyttäen profetiaa hän heitti terveen järjen ovesta ulos ajatellen Jumalan olevan hänen liikekumppaninsa.
Hän ei ole. Hän on Jumala. Hän ei ole liikekumppani. Kristus asuu sinussa ja on sen tähden kanssasi työssäsi. Mutta sinut palkattiin, ei Häntä – kyse on sinun työpaikastasi, sinun bisneksestäsi, me teemme tiestämme menestyvän ja Hän opastaa meitä matkan varrella, jonka aikana me käytämme selkeää ajattelua ja tervettä järkeä.
Parantuminen
Oli lupaava evankelista, joka sai syöpädiagnoosin. Kuitenkin rukoilemisen jälkeen hän sanoi Herran kertoneen hänelle, että hän oli parantunut tai tulisi parantumaan. Hän kieltäytyi kaikista hoidoista, koska 'Jumala sanoi'.
Jotkut kehottivat häntä hakeutumaan hoidettavaksi huomauttaen, että parantumislupauksen antaminen ei sulje pois sen tekemistä, mitä meidän tulee tehdä luonnollisessa. Mutta tuo nuori evankelista kieltäytyi lääketieteellisestä hoidosta, kuoli ja jätti monet hämmentyneiksi sen suhteen, että miksi jos Jumala kerran sanoi hänen parantuneen, hän kuoli. Hänen olisi pitänyt hakeutua hoidettavaksi.
Jumala saattaa paljastaa sinulle, että sinulla on työpaikka x, kun näet sitä koskevan ilmoituksen lehdessä, mutta sinun täytyy silti lähteä liikkeelle ja käydä läpi haastatteluprosessi. Sinun täytyy tehdä se, mikä on oikein luonnollisessa ja antaa asian toteutua, ei yrittää pakolla saada sitä toteutumaan eikä ajatella, että koska Jumala sanoi niin, se ilmestyy taianomaisesti.
Henkilökohtaisen profetian johdatuksessa?
1. Tim. 1:18-19:ssa Paavali kehottaa Timoteusta: "Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani Timoteus, aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten mukaisesti, että niiden nojalla taistelisit jalon taistelun, säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet..."
Huomaa, että Paavalin ohje profetian käsittelemiseksi yhdistää hengellisen ja 'terveen järjen'.
Kun Paavali sanoi 'taistelisit jalon taistelun' hän kehottaa tekemään niin samanaikaisesti 'säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon'.
Usko on hengellistä, hyvä omatunto on luonnollista. Jumala vaatii molempia, kun Hän antaa meille lupauksen. Se tarkoittaa sitä, että tekee asiat oikein ja rehellisesti, niin että voimme säilyttää puhtaan omantunnon. Jumalan henkilökohtainen sana sinulle ei koskaan vaadi sitä, että valehtelet, petät, varastat tai panet sivuun sen, mikä on moraalisesti oikein.
2. Piet. 1:4 sanoo "... joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee."
Me näemme lupaukset vastatun rukouksen näkökulmasta, tämä jae sanoo Jumalan antavan lupauksia sitä tarkoitusta varten, että meissä työstetään jumalallista luontoa. Mitä nopeammin teet yhteistyötä Hänen kanssaan kasvaaksesi ihmisenä ja Kristuksessa samalla kun 'pidät kiinni' lupauksesta, sitä paremmin voit tunne-elämäsi kannalta sekä hengellisesti. Tajua, että lupaus on annettu sinulle, jotta kasvaisit Hänessä – luonteen kasvatusta ja Hengen hedelmän kasvattamista.
Usko puhtaan omantunnon kera on suora reitti siihen, että näkee Jumalan sanan toteutuvan. Tai ihminen voi olla pelon vallassa ja vetäytyä kasvamisen mahdollisuuksista, jotka tulevat siitä, että pidetään kurissa ajatukset ja tunteet ja tehdään oikein, vaikka se olisikin vaikeaa.
Monet perääntyvät vaikeuksista ajatellen, että kyse on paholaisesta tai he vain eivät halua käydä asiaa läpi. Kokemukseni on ollut, että tavallisesti vaikea päätös ja vaikeinta lihalle, on osa sitä 'jumalallista luontoa', jossa Hän haluaa meidän kasvavan. Kun arvostat kasvamista Hänessä yli kaiken muun, koska juuri noina aikoina opit parhaiten tuntemaan Hänet, olet Pietarin ja Paavalin tavoin peräänantamaton.
Ajattele perusteellisesti Hänen lupauksiaan, ei siinä tarkoituksessa, että hoksaisit, kuinka se saattaisi tapahtua ja sitten järjestät oman elämäsi auttaaksesi Häntä toteuttamaan sen – vaan pohdi näitä asioita sydämessäsi, tee se, mikä on oikein, valitse kasvaa jumalallisessa luonnossa, ja salli Hänen saada se aikaan.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn