Weirdness from God? #2 (Convulsing?)
Outoutta Jumalalta? Osa 2 (Kouristelu?)
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin kaksi esimerkkiä siitä, että Jumalan läsnäolo aiheutti (Aadamin & Aabrahamin) vajoamisen 'syvään uneen'. Tänään tuon vertailuun lisää raamatullisia esimerkkejä siitä, kuinka ihminen reagoi Jumalan läsnäoloon verrattuna siihen, kuinka jokin riivaaja kohtelee ihmistä. Heti nähtyämme nuo erot, voimme oikein arvioida asian kun joku lähellämme jumalanpalveluksessa toimii jollakin tietyllä tavalla.
Perusta – Jumala jättää sinut aina kontrolliin
Jumala ei koskaan pakota sinua olemaan kyvytön kontrolloiman omaa kehoasi. Kirjoittaessaan korinttilaisille Paavali antaa seuraelämän ohjeita siitä, kuinka toimia sekalaisessa joukossa ollessaan vieraana jonkun kotona. Saatat muistaa, että Korintin seurakunnan perusta koostui juutalaisista, kreikkalaisista ja roomalaisista jotka kaikki kokoontuivat roomalaisen miehen, Justuksen talossa. Apt. 18:7-8
Niinpä Paavali kirjoittaa heille 1. Kor. 14:26-32:ssa sellaisista asioista kuten vuorottelusta ja että jos on sana Jumalalta, muttei ole tilaisuutta kertoa sitä, pidä se vain itselläsi (et ole tehnyt syntiä). Hän sanoi myös, että jos sinulla on sana jaettavaksi ja vieressäsi olevalla on myös sana, anna tämän antaa se ensin – toisin sanoen tapoja ja kohteliaisuutta vaaditaan kodeissa tapahtuvissa seurakunnan kokoontumisissa.
Hän sanoo myös, että kaikkea sanomaasi tullaan arvostelemaan, mikä tarkoittaa sitä, että pelkästään sen tähden, että väität itselläsi olevan sanan Jumalalta, se ei tarkoita sitä, että sen täytyy tulla 100 % jokaisen hyväksymäksi Jumalalta tulleena - jos lausut sen julki, se saatetaan haastaa, hyväksyä tai torjua. Kenelläkään ei ole oikeutta rikkoa jonkun henkilökohtaista tilaa ja pidättää oikeutta kieltäytyä mistään 'sanasta Jumalalta', jonka joku luulee, että hänellä on. Rakkaus ja kohteliaisuus ovat ohjenuorina.
Ja sitten Paavali summaa asian näin: "Sillä profeettojen henget ovat profeetoille alamaiset." (jae 32)
Toisin sanoen – mitä tahansa sinulla onkin, Jumala jättää sinut aina kontrolliin. Näissä jakeissa Paavali korostaa, että asiat tehdään säällisesti, järjestyksessä, kohteliaasti ja tajuten, että olleen vieraita jonkun kotona – sen tähden henkesi on sinulle alamainen – mitä tahansa ajatteletkin sinulla olevan Jumalalta, se voi odottaa vuoroaan tai sitä ei lainkaan tuoda esiin. Se mitä sinulla on Jumalalta, on yhä sinulle alamaista!
Jumala ei koskaan aikaansaa sitä, ettet olisi kontrollissa, mutta vastakohtana katso demonista tilannetta:
"Ja katso, kansanjoukosta huusi eräs mies sanoen: "Opettaja, minä rukoilen sinua, katso poikani puoleen, sillä hän on minun ainoani; ja katso, hänen kimppuunsa käy henki, ja heti hän parkaisee, ja se kouristaa häntä… Ja vielä pojan tullessakin demoni repi häntä ja kouristi kovin. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henkeä ja paransi pojan ja antoi hänet takaisin isälleen." Lk. 9:39-42
"Ja synagogassa oli juuri silloin mies, jossa oli saastainen henki; ja hän huudahti… Ja Jeesus nuhteli häntä sanoen: 'Vaikene ja tule ulos hänestä.' Ja saastainen henki ravisteli miestä voimakkaasti ja tuli hänestä ulos rääkäisten." Mk. 1:23-26
Jumala antaa aina ihmisen kontrolloida itseään kuten Raamattu sanoo, kuitenkin paholaisen kohdalla asia on täysin vastakohtainen. Surullinen tosiasia on, että monet johtajat nykyään eivät tunnista demonin manifestoitumista sen nähdessään. He eivät osaa kertoa ihmisille kuinka erottaa lihan (monet rakastavat sitä huomiota, jota saavat täristessään ja kouristellessaan), paholaisen ja Jumalan välillä.
Sen karkottaminen lavan poikki
Kuuluin erään ison seurakunnan henkilökuntaan ja minun täytyi isännöidä erästä herätystä julistavaa tiimiä, joka halusi järjestää kokoussarjan tuodakseen Tulsaan 'herätyksensä', johon kuului kaikkea sitä vapisemista ja kouristelua ja huutamista ja kiljumista, joista Toronton, Brownsvillen ja Smithtonin herätykset olivat tunnettuja – enkä identifioi mistä tämä tiimi tuli muuten kuin sanoen, että se oli yksi noista.
Seisoessani lavalla jotakuinkin 30 jalan (9,5 m) päässä eräs johtamani koulun nuori naisopiskelija tuli eteen alttarikutsua varten ja alkoi vapista voimakkaasti. Tiesin heti, että kyseessä oli demoni, mutta vieraileva 'herätyssaarnaaja' lähestyi naista kertoen Jumalan olevan hänen yllään kauttaaltaan ja käski naista vain huutamaan Hänelle.
Ajattelin koko ajan, että hän aikoisi karkottaa sen, mutta hän vain jatkoi kehottaen naista huutamaan Jumalalle yhä vain enemmän pitäen virheellisesti manifestoituvaa demonia Jumalan Henkenä naisen päällä 'siunaamassa tätä' tai jotakin – tajuamatta koskaan, että naisparalla oli henki, joka täytyisi karkottaa.
Koska olin tilaisuuden isäntä, tunsin Hengessä olevan auktoriteettiketjun, niin että olin kokouksesta vastuussa vierailevien pastorien yli ja yläpuolella, mutta jotta en olisi nolostuttanut vierailevaa puhujaa tai tuota nuorta naista, puhuin tuskin kuiskausta suuremmalla äänellä katsoessani nyt voimakkaasti kouristelevaa naista: "Otan auktoriteetin tuon hengen yli ja käsken sinua ulos hänestä juuri nyt Jeesuksen nimessä!" Kukaan muu ei kuullut minua kuin tuo demoni.
Välittömästi nainen kaatui hervottomana lattialle näyttäen muutaman tovin ajan pyörtyneeltä tai nukkuvalta. Raivasin tieni lavan poikki tuolle reunalle samalla kun vierailevat puhujat jatkoivat toisten puolesta rukoilemista edessä ja kun nainen virkosi, tarjouduin rukoilemaan hänen puolestaan, minkä hän kernaasti hyväksyi.
Nainen kuvasi läpikäymäänsä kidutusta tuon pastorin jatkaessa hänen kehottamistaan huutaa Jumalalle, sitä äänten käymää sotaa joka repi häntä kappaleiksi. Toisaalta hän kuuli vihaa Jumalaa kohtaan ja huutoa samalla kun hän itse väitti takaisin, että rakasti Herraa ja halusi vapaaksi – ja tämä on se mikä kolahti minuun – hän halusi koko ajan tuon pastorin vapauttavan hänet, mutta tämä ei tehnyt sitä.
Sitten yhtäkkiä tuo olento jätti hänet eikä hän tiennyt miten, ja hän oli taas rauhallinen, mutta tunsi itsensä melko tyhjäksi. Kerroin hänelle, kuinka olin karkottanut tuon olennon ulos hänestä ja antamaan anteeksi puhujan tietämättömyys, koska tämä ei tajunnut asiaa, ja sitten laskin käteni hänen päälleen, jotta hän täyttyisi tuoreesti Pyhällä Hengellä – ja välittömästi Jumalan Henki oli kauttaaltaan hänen yllään; hänen kätensä kohosivat, ilon kyynelet virtasivat hänen kasvoillaan ja hän sanoi tuntevansa sellaista rauhaa, jota ei aiemmin ollut tuntenut, mutta oli tullut eteen juuri sitä varten.
Tuo tietty demoni ja se kuinka se pääsi naiseen vuosia aiemmin ennen kuin nainen oli saanut tuntea Herran, ei tässä ole tärkeää, mutta nainen oli vastikään tuona kesänä syntynyt uudesti ja päättänyt mennä Raamattukouluun oppiakseen lisää.
Jälleen – katso Raamattua ja sitä kuinka kehomme ja Jumalan Henki
Joh. 18:5-6:ssa viranomaiset tulevat Jeesuksen luo Getsemanen puutarhassa ja teksti sanoo näin: "Jeesus sanoi heille: 'Ketä te etsitte?' Ja he sanoivat: 'Jeesus Nasaretilaista'. Ja Hän sanoi heille: 'MINÄ OLEN' ja kun Hän sanoi heille 'MINÄ OLEN', he liikahtivat taaksepäin ja kaatuivat maahan."
Tämä on tapaus jossa ollaan 'kaatuneita hengessä', missä Jumalan voima on niin vahva, että ihmiskeho menettää voimansa ja yksinkertaisesti putoaa maahan, sillä 'MINÄ OLEN' on se, joka ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa. Jeesus totesi pidättämisensä yhteydessä, että Hän on tuo MINÄ OLEN, jolla on voima aiheuttaa se, että Hänen vangitsijansa kaatuvat taaksepäin maahan, koska Hän halusi antaa lausunnon, että Hän oli menossa vapaaehtoisesti kohtaloonsa, kun Hän rennosti odotti heidän toipuvan, pyyhkivän pölyn vaatteistaan ja pidättävän Hänet.
Jeesus väitti olevansa MINÄ OLEN Matt. 14:27-28:ssa, sillä kävellessään veden päällä veneen luo Hän sanoi: "Olkaa rohkeat, MINÄ OLEN, lakatkaa olemasta peloissanne." Mihin Pietari vastasi: "Herra, jos sinä olet (se MINÄ OLEN), käske minun tulla luoksesi veden päällä". Välittömästi Jeesus sanoi: 'Tule'."
Hän väitti myös olevansa MINÄ OLEN Joh. 8:58:ssa: "Totisesti, totisesti Minä sanon teille, ennen kuin Aabraham oli, MINÄ OLEN."
Ja Johannes raportoi myöhemmin Ilm. 1:17:ssä, että hän oli 'Hengessä' ja näki Herran kirkkaudessa Hänen äänensä ollen kuin pasuunan ja kasvonsa ja hiustensa puhtaan valkoista valoa ja silmät kuin liekit ja hän sanoo: "Kaaduin Hänen jalkojensa juuren kuin kuollut." Ja Herra kosketti hänet ja käski häntä olemaan pelkäämättä.
Tuo näyttäisi olevan tapaus jossa ollaan 'kaatunut hengessä' sillä peloissaan oleminen oli erillinen asia siitä toimesta, että tuli kuin kuolleeksi Hänet nähdessään.
Käynnissä on melkoista vapinaa
Raamatunkohdissa kuten edellä näimme, kehon reaktio Jumalan läsnäoloon on menettää voima, mitä on kuvattu kautta vuosisatojen pyörtymiseksi tai kuten Raamattu niin tylysti toteaa, kuin kuolleeksi tulemiseksi. Mutta Raamatussa ei ole esimerkkiä, jossa ihminen menettäisi kouristellen kontrollin itsestään, vain demonit ottavat haltuunsa ihmisen kehon niin, että tämä menettää kontrollin. Ensi viikolla siitä, mitä eräs argentiinalainen kysyi minulta… siihen saakka, siunauksin.
John Fenn
Outoutta Jumalalta? Osa 2 (Kouristelu?)
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin kaksi esimerkkiä siitä, että Jumalan läsnäolo aiheutti (Aadamin & Aabrahamin) vajoamisen 'syvään uneen'. Tänään tuon vertailuun lisää raamatullisia esimerkkejä siitä, kuinka ihminen reagoi Jumalan läsnäoloon verrattuna siihen, kuinka jokin riivaaja kohtelee ihmistä. Heti nähtyämme nuo erot, voimme oikein arvioida asian kun joku lähellämme jumalanpalveluksessa toimii jollakin tietyllä tavalla.
Perusta – Jumala jättää sinut aina kontrolliin
Jumala ei koskaan pakota sinua olemaan kyvytön kontrolloiman omaa kehoasi. Kirjoittaessaan korinttilaisille Paavali antaa seuraelämän ohjeita siitä, kuinka toimia sekalaisessa joukossa ollessaan vieraana jonkun kotona. Saatat muistaa, että Korintin seurakunnan perusta koostui juutalaisista, kreikkalaisista ja roomalaisista jotka kaikki kokoontuivat roomalaisen miehen, Justuksen talossa. Apt. 18:7-8
Niinpä Paavali kirjoittaa heille 1. Kor. 14:26-32:ssa sellaisista asioista kuten vuorottelusta ja että jos on sana Jumalalta, muttei ole tilaisuutta kertoa sitä, pidä se vain itselläsi (et ole tehnyt syntiä). Hän sanoi myös, että jos sinulla on sana jaettavaksi ja vieressäsi olevalla on myös sana, anna tämän antaa se ensin – toisin sanoen tapoja ja kohteliaisuutta vaaditaan kodeissa tapahtuvissa seurakunnan kokoontumisissa.
Hän sanoo myös, että kaikkea sanomaasi tullaan arvostelemaan, mikä tarkoittaa sitä, että pelkästään sen tähden, että väität itselläsi olevan sanan Jumalalta, se ei tarkoita sitä, että sen täytyy tulla 100 % jokaisen hyväksymäksi Jumalalta tulleena - jos lausut sen julki, se saatetaan haastaa, hyväksyä tai torjua. Kenelläkään ei ole oikeutta rikkoa jonkun henkilökohtaista tilaa ja pidättää oikeutta kieltäytyä mistään 'sanasta Jumalalta', jonka joku luulee, että hänellä on. Rakkaus ja kohteliaisuus ovat ohjenuorina.
Ja sitten Paavali summaa asian näin: "Sillä profeettojen henget ovat profeetoille alamaiset." (jae 32)
Toisin sanoen – mitä tahansa sinulla onkin, Jumala jättää sinut aina kontrolliin. Näissä jakeissa Paavali korostaa, että asiat tehdään säällisesti, järjestyksessä, kohteliaasti ja tajuten, että olleen vieraita jonkun kotona – sen tähden henkesi on sinulle alamainen – mitä tahansa ajatteletkin sinulla olevan Jumalalta, se voi odottaa vuoroaan tai sitä ei lainkaan tuoda esiin. Se mitä sinulla on Jumalalta, on yhä sinulle alamaista!
Jumala ei koskaan aikaansaa sitä, ettet olisi kontrollissa, mutta vastakohtana katso demonista tilannetta:
"Ja katso, kansanjoukosta huusi eräs mies sanoen: "Opettaja, minä rukoilen sinua, katso poikani puoleen, sillä hän on minun ainoani; ja katso, hänen kimppuunsa käy henki, ja heti hän parkaisee, ja se kouristaa häntä… Ja vielä pojan tullessakin demoni repi häntä ja kouristi kovin. Mutta Jeesus nuhteli saastaista henkeä ja paransi pojan ja antoi hänet takaisin isälleen." Lk. 9:39-42
"Ja synagogassa oli juuri silloin mies, jossa oli saastainen henki; ja hän huudahti… Ja Jeesus nuhteli häntä sanoen: 'Vaikene ja tule ulos hänestä.' Ja saastainen henki ravisteli miestä voimakkaasti ja tuli hänestä ulos rääkäisten." Mk. 1:23-26
Jumala antaa aina ihmisen kontrolloida itseään kuten Raamattu sanoo, kuitenkin paholaisen kohdalla asia on täysin vastakohtainen. Surullinen tosiasia on, että monet johtajat nykyään eivät tunnista demonin manifestoitumista sen nähdessään. He eivät osaa kertoa ihmisille kuinka erottaa lihan (monet rakastavat sitä huomiota, jota saavat täristessään ja kouristellessaan), paholaisen ja Jumalan välillä.
Sen karkottaminen lavan poikki
Kuuluin erään ison seurakunnan henkilökuntaan ja minun täytyi isännöidä erästä herätystä julistavaa tiimiä, joka halusi järjestää kokoussarjan tuodakseen Tulsaan 'herätyksensä', johon kuului kaikkea sitä vapisemista ja kouristelua ja huutamista ja kiljumista, joista Toronton, Brownsvillen ja Smithtonin herätykset olivat tunnettuja – enkä identifioi mistä tämä tiimi tuli muuten kuin sanoen, että se oli yksi noista.
Seisoessani lavalla jotakuinkin 30 jalan (9,5 m) päässä eräs johtamani koulun nuori naisopiskelija tuli eteen alttarikutsua varten ja alkoi vapista voimakkaasti. Tiesin heti, että kyseessä oli demoni, mutta vieraileva 'herätyssaarnaaja' lähestyi naista kertoen Jumalan olevan hänen yllään kauttaaltaan ja käski naista vain huutamaan Hänelle.
Ajattelin koko ajan, että hän aikoisi karkottaa sen, mutta hän vain jatkoi kehottaen naista huutamaan Jumalalle yhä vain enemmän pitäen virheellisesti manifestoituvaa demonia Jumalan Henkenä naisen päällä 'siunaamassa tätä' tai jotakin – tajuamatta koskaan, että naisparalla oli henki, joka täytyisi karkottaa.
Koska olin tilaisuuden isäntä, tunsin Hengessä olevan auktoriteettiketjun, niin että olin kokouksesta vastuussa vierailevien pastorien yli ja yläpuolella, mutta jotta en olisi nolostuttanut vierailevaa puhujaa tai tuota nuorta naista, puhuin tuskin kuiskausta suuremmalla äänellä katsoessani nyt voimakkaasti kouristelevaa naista: "Otan auktoriteetin tuon hengen yli ja käsken sinua ulos hänestä juuri nyt Jeesuksen nimessä!" Kukaan muu ei kuullut minua kuin tuo demoni.
Välittömästi nainen kaatui hervottomana lattialle näyttäen muutaman tovin ajan pyörtyneeltä tai nukkuvalta. Raivasin tieni lavan poikki tuolle reunalle samalla kun vierailevat puhujat jatkoivat toisten puolesta rukoilemista edessä ja kun nainen virkosi, tarjouduin rukoilemaan hänen puolestaan, minkä hän kernaasti hyväksyi.
Nainen kuvasi läpikäymäänsä kidutusta tuon pastorin jatkaessa hänen kehottamistaan huutaa Jumalalle, sitä äänten käymää sotaa joka repi häntä kappaleiksi. Toisaalta hän kuuli vihaa Jumalaa kohtaan ja huutoa samalla kun hän itse väitti takaisin, että rakasti Herraa ja halusi vapaaksi – ja tämä on se mikä kolahti minuun – hän halusi koko ajan tuon pastorin vapauttavan hänet, mutta tämä ei tehnyt sitä.
Sitten yhtäkkiä tuo olento jätti hänet eikä hän tiennyt miten, ja hän oli taas rauhallinen, mutta tunsi itsensä melko tyhjäksi. Kerroin hänelle, kuinka olin karkottanut tuon olennon ulos hänestä ja antamaan anteeksi puhujan tietämättömyys, koska tämä ei tajunnut asiaa, ja sitten laskin käteni hänen päälleen, jotta hän täyttyisi tuoreesti Pyhällä Hengellä – ja välittömästi Jumalan Henki oli kauttaaltaan hänen yllään; hänen kätensä kohosivat, ilon kyynelet virtasivat hänen kasvoillaan ja hän sanoi tuntevansa sellaista rauhaa, jota ei aiemmin ollut tuntenut, mutta oli tullut eteen juuri sitä varten.
Tuo tietty demoni ja se kuinka se pääsi naiseen vuosia aiemmin ennen kuin nainen oli saanut tuntea Herran, ei tässä ole tärkeää, mutta nainen oli vastikään tuona kesänä syntynyt uudesti ja päättänyt mennä Raamattukouluun oppiakseen lisää.
Jälleen – katso Raamattua ja sitä kuinka kehomme ja Jumalan Henki
Joh. 18:5-6:ssa viranomaiset tulevat Jeesuksen luo Getsemanen puutarhassa ja teksti sanoo näin: "Jeesus sanoi heille: 'Ketä te etsitte?' Ja he sanoivat: 'Jeesus Nasaretilaista'. Ja Hän sanoi heille: 'MINÄ OLEN' ja kun Hän sanoi heille 'MINÄ OLEN', he liikahtivat taaksepäin ja kaatuivat maahan."
Tämä on tapaus jossa ollaan 'kaatuneita hengessä', missä Jumalan voima on niin vahva, että ihmiskeho menettää voimansa ja yksinkertaisesti putoaa maahan, sillä 'MINÄ OLEN' on se, joka ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa. Jeesus totesi pidättämisensä yhteydessä, että Hän on tuo MINÄ OLEN, jolla on voima aiheuttaa se, että Hänen vangitsijansa kaatuvat taaksepäin maahan, koska Hän halusi antaa lausunnon, että Hän oli menossa vapaaehtoisesti kohtaloonsa, kun Hän rennosti odotti heidän toipuvan, pyyhkivän pölyn vaatteistaan ja pidättävän Hänet.
Jeesus väitti olevansa MINÄ OLEN Matt. 14:27-28:ssa, sillä kävellessään veden päällä veneen luo Hän sanoi: "Olkaa rohkeat, MINÄ OLEN, lakatkaa olemasta peloissanne." Mihin Pietari vastasi: "Herra, jos sinä olet (se MINÄ OLEN), käske minun tulla luoksesi veden päällä". Välittömästi Jeesus sanoi: 'Tule'."
Hän väitti myös olevansa MINÄ OLEN Joh. 8:58:ssa: "Totisesti, totisesti Minä sanon teille, ennen kuin Aabraham oli, MINÄ OLEN."
Ja Johannes raportoi myöhemmin Ilm. 1:17:ssä, että hän oli 'Hengessä' ja näki Herran kirkkaudessa Hänen äänensä ollen kuin pasuunan ja kasvonsa ja hiustensa puhtaan valkoista valoa ja silmät kuin liekit ja hän sanoo: "Kaaduin Hänen jalkojensa juuren kuin kuollut." Ja Herra kosketti hänet ja käski häntä olemaan pelkäämättä.
Tuo näyttäisi olevan tapaus jossa ollaan 'kaatunut hengessä' sillä peloissaan oleminen oli erillinen asia siitä toimesta, että tuli kuin kuolleeksi Hänet nähdessään.
Käynnissä on melkoista vapinaa
Raamatunkohdissa kuten edellä näimme, kehon reaktio Jumalan läsnäoloon on menettää voima, mitä on kuvattu kautta vuosisatojen pyörtymiseksi tai kuten Raamattu niin tylysti toteaa, kuin kuolleeksi tulemiseksi. Mutta Raamatussa ei ole esimerkkiä, jossa ihminen menettäisi kouristellen kontrollin itsestään, vain demonit ottavat haltuunsa ihmisen kehon niin, että tämä menettää kontrollin. Ensi viikolla siitä, mitä eräs argentiinalainen kysyi minulta… siihen saakka, siunauksin.
John Fenn
RSS Feed