Took Away Sin not Sins? #3 (Wildcat Creek)
Otti pois synnin, ei syntejä? Osa 3 (Wildcat Creek -puro)
Hei kaikki,
Kesänä, jolloin täytin 16, Barb oli yhä 15 emmekä olleet aloittaneet vielä seurustelua vaikka pidinkin hänestä; minulla ei vain ollut rohkeutta enkä tiennyt kuinka pyytää häntä treffeille. Mutta tuona kesäpäivänä astuin askelen lähemmäksi – olin kuullut Wildcat Creek – puron tulvivan vähän aikaisemmin olleiden rankkasateiden vuoksi ja noin 4 mailia (6 km) länteen päin kodistani oli asuinalue, joka oli rakennettu 'Green Acres' (suom. vihreät eekkerit) -nimisen golfkentän ympärille ja puro kiemurteli sen läpi. Kutsuin Barbin parhaan ystävänsä kanssa uiskentelemaan purossa minun ja joidenkin ystävien kanssa.
Tietenkään emme kertoneet vanhemmillemme, että aioimme uida pitkin tulvinutta, rojua täynnä olevaa puroa! (Kerroimme heille totuuden, olimme menossa uimaan, emme vain kertoneet sitä, minne aiomme mennä uimaan. J)
Tyhmä, tyhmä, tyhmä
Hyppäsimme puroon ja uiskentelimme virtaa alaspäin muutaman minuutin ajan, nousimme ylös, kävelimme golfkentän poikki aloituspaikkaamme ja teimme tuon kerta toisensa jälkeen. Puro oli täynnä oksia ja jopa pieniä puita ja tiesimme pinnanalaisen suurimman vaaran olevan se, että jalka jäisi kiinni uponneeseen puunoksaan ja joutuisi kovan virtauksen sukelluksiin vetämäksi. Niinpä muistuttelimme toisillemme, että uiskennellessa piti pitää jalat tiukasti itsensä alla uidessaan tai parempi vielä jos kellui pinnalla selällään tai mahallaan.
Olimme hermostuneita, mutta vaikutimme rohkeilta ja itsevarmoilta. Hymyilimme leveästi osittain silkasta ilosta ja osittain siksi, ettemme halunneet näyttää peloissaan olevilta. Sisäisesti OLIMME peloissamme siitä, että meidät vedettäisiin pinnan alle, mutta lukuun ottamatta yksittäisiä tuskanhuutoja sen jälkeen, kun jalka oli osunut uponneeseen puuhun, tätä ei olisi voinut tietää; kaikki oli tyyntä pinnalta katsoen.
Kun veimme tytöt takaisin kotiin tuona iltapäivänä, puhuimme monista mustelmista jaloissamme, reisissämme ja selässämme veden alla oleviin esteisiin törmäämisen johdosta, mutta ajattelimme tuon olevan se hinta, joka seikkailusta maksettiin!
Kulissien ylläpitäminen
Niin kuin me, jotka uiskentelimme puroa alaspäin näyttäen ulospäin tyyniltä, mutta pinnan alla tehden kaiken voitavamme pitääksemme päämme vedenpinnan yläpuolella, uskonnolla on taipumus korostaa ulkoista vaikutelmaa samalla kun se ei koskaan kosketa sisäistä vaikutelmaa sydämessä, joka on usein mustelmilla ja kolhuilla elämästä kuten jalkamme ja reitemme olivat.
Kuinka monilla meistä on ollut tuo sunnuntaiaamun hoppu seurakuntaan isän huutaessa äidille kiirehtimisestä ja äidin huutaessa pikku Joeylle käskien tätä hakemaan toinen kenkänsä ja kaikki ovat äreitä ja vihaisia siihen ajankohtaan saakka, jolloin auto pysähtyy seurakunnan parkkipaikalle.
Sitten ikään kuin taikaiskusta räkä häviää pikku Joeyn kasvoilta, siskokset lakkaavat läimäyttelemästä toisiaan, äiti ja isä unohtavat aamun kaaoksen ja kiukuttelut, ja sisälle kävelee täydellinen kristitty perhe hymy kasvoillensa yhtä siististi liimattuna kuin jokainen hiussuortuva on kammattu tai harjattu paikalleen.
Luuletko Jumalan näkevän täydellisen perheen ulkokuoren vai täydellisen perheen sydämet?
Mitä Elialle tapahtui
Elialla oli ihmeellinen voitto Baalin profeetoista Jumalan tulen kuluttaessa hänen uhrinsa.* Ja Jumalan voiman osoittaminen sopi siististi eri uskontoihin alueen ajatuksiin jumalista – maa, tuuli ja tuli – niinpä se oli äänekäs viesti Baalin kansalle. He uskoivat jumalten olevan – asuvan – noissa luonnonvoimissa. Muiden titteleiden ohella Baal oli kanaanilaisten ukkosenjumala, joten se että Jumala vastasi jylisevällä tulella oli ilmaus siitä, että Hän oli voimallisempi kuin mikään maan, tuulen ja tulen jumala. * 1. Kun. 18:16-40
Mutta välittömästi tuon jälkeen Iisebel uhkasi Elian elämää ja tämä pakeni peloissaan luolaan*. Epätoivoissaan hän valitti Herralle ja Herra vastasi. Ensin oli hyvin voimakas tuuli, mutta Herra ei ollut tuulessa. Sitten oli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Sitten saapui tuli, mutta Hän ei ollut tulessa.
Viimeisenä tuli hepreaksi "ääni kuin kuiskaus" tai "lempeä kuiskaus", ja Herra kuultiin tuossa kuiskauksessa. * 1. Kun. 19:9-12.
Ajatus Jumalan olemisesta kuiskauksessa oli vallankumouksellinen. Jokainen uskonto Israelin ympärillä uskoi jumalansa olevan ulkoinen, luonnonvoimissa – jumalia, jotka olivat visuaalisuuden, kulissien ylläpitämisen, ulkoiseen keskittymisen jumalia. Mutta Jumala paljasti Israelille, että Hänen kohdallaan oli kyse sisäisestä, näkymättömästä, motiiveista, pienestä hiljaisesta äänestä. Hänet saattoi löytää sydämestä, motiiveista, kuiskauksesta – ja tuo oli uutta!
Kohtaaminen luolan luona muutti kaiken
Herra vastasi Elialle sydämen kuiskauksessa. Tämä Jumala ei ole muiden jumalien kaltainen, Häntä kiinnostaa sisin olemus. Tämä Jumala on Henki* ja sen tähden Hän kommunikoi ihmisen hengelle kuiskauksessa.
Ihmisen henki on koti omanarvontunteellemme, elämämme tarkoitukselle, itsemme rakastamiselle ja juuri tässä Jumala osoitti Elialle, että Hän elää. Tämä Jumala käski Israelia rakastamaan toisia niin kuin he rakastivat itseään*, eikä mikään muu jumala ollut koskaan halunnut alamaistensa rakastavan itseään ja sitten osoittavan tuota rakkautta toisille. * Joh. 4:24, 3. Moos. 19:18
Tuo hetki luolan luona muutti kaiken, luola edustaa ihmissydäntä, kätköpaikkaa, jossa Jumala kuiskaa meille. Daavid osoitti myös tietävänsä tämän, sillä kun hän joutui kohtaamaan syntinsä Batseban kanssa, hän kirjoitti katuessaan psalmin 51 sanoen jakeessa kuusi:
"Katso, sinä haluat totuutta sisimmissä osissa (henki ja sielu); ja kätkössä olevassa osassa (henki) sinä saat minut tuntemaan viisauden." Ihmisen henki on se missä Jumala näkee meidät, edellyttäen totuutta ja paljastaen viisautensa.
Samuel oppi tämän kun hänet lähetettiin voitelemaan uusi kuningas sen jälkeen kun kuningas Saul oli luopunut Herrasta ja hänet täytyi korvata. Samuel meni Iisain taloon ja asetti kaikki tämän pojat riviin luullen vanhimman Eliabin olevan luonnollinen valinta, mutta Herra vastasi sen sijaan:
"...sillä Herra ei näe niin kuin ihminen näkee, sillä ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra katsoo sydäntä." 1. Sam. 16:7
Elian luolakokemukseen johtaneiden vuosisatojen kuluessa Israel oli eksynyt. Olemmeko me?
Onko seurakuntakulttuuri? Keskitymmekö me tai seurakuntakulttuurimme kuiskaukseen vai ulkomuodon ulkoisiin ilmaisumuotoihin, jotka on suunniteltu vetävän puoleensa ja tekevän vaikutuksen? Uskonnot yrittävät lähestyä Jumalaa ulkoisin ehdoin, esittäen hyvää kuten Baalin profeetat luullen, että se on sitä mitä Hän haluaa. Mutta Hänet löytää sisäisestä kuiskauksesta.
Kun Jeesus otti pois maailman synnin kaikkien yksittäisten syntiemme ollessa tuon synnin sisällä, Jeesus otti pois kaiken tarpeen valheellisille kulisseille, kaikille fasaadin tarpeille, kaikille valheellisen julkisivun tarpeille jumalten takia. Jeesus teki tilan meille olla rehellisiä itsemme ja Isän suhteen. Hänen meidän tuntemisessaan ei ole pelkoa syvällä siellä missä kuiskaamme syvimmät ajatuksemme ja motiivimme itsellemme. Hän myös on kuiskauksessa.
Ja sen tähden tämä kaikkein nöyrin Jumala, myös sävyisän ja sydämeltään nöyrän* Herran Jeesuksen Isä, sanoo "Tulkaa rohkeudella valtaistuimeni luo vastaanottamaan laupeutta ja armoa auttamaan kun sitä tarvitsemme."* Hän tuntee sydämen, sillä Hän asuu kuiskauksessa, joten lakkaa pitämästä yllä kulisseja ja vain anna Hänen tietää, kuinka lujasti polskit pinnan alla törmäillen ja iskeytyen näkymättömiin esteisiin – kuiskaa sydämessäsi Hänelle ja sitten pysähdy kuulemaan Hänen kuiskaustaan takaisin. Lakkaa etsimästä Häntä maasta, tuulesta ja tulesta. *Matt. 11:29, Hepr. 4:16
Sulje silmäsi ja kuuntele kuiskausta.
Enemmän ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
Otti pois synnin, ei syntejä? Osa 3 (Wildcat Creek -puro)
Hei kaikki,
Kesänä, jolloin täytin 16, Barb oli yhä 15 emmekä olleet aloittaneet vielä seurustelua vaikka pidinkin hänestä; minulla ei vain ollut rohkeutta enkä tiennyt kuinka pyytää häntä treffeille. Mutta tuona kesäpäivänä astuin askelen lähemmäksi – olin kuullut Wildcat Creek – puron tulvivan vähän aikaisemmin olleiden rankkasateiden vuoksi ja noin 4 mailia (6 km) länteen päin kodistani oli asuinalue, joka oli rakennettu 'Green Acres' (suom. vihreät eekkerit) -nimisen golfkentän ympärille ja puro kiemurteli sen läpi. Kutsuin Barbin parhaan ystävänsä kanssa uiskentelemaan purossa minun ja joidenkin ystävien kanssa.
Tietenkään emme kertoneet vanhemmillemme, että aioimme uida pitkin tulvinutta, rojua täynnä olevaa puroa! (Kerroimme heille totuuden, olimme menossa uimaan, emme vain kertoneet sitä, minne aiomme mennä uimaan. J)
Tyhmä, tyhmä, tyhmä
Hyppäsimme puroon ja uiskentelimme virtaa alaspäin muutaman minuutin ajan, nousimme ylös, kävelimme golfkentän poikki aloituspaikkaamme ja teimme tuon kerta toisensa jälkeen. Puro oli täynnä oksia ja jopa pieniä puita ja tiesimme pinnanalaisen suurimman vaaran olevan se, että jalka jäisi kiinni uponneeseen puunoksaan ja joutuisi kovan virtauksen sukelluksiin vetämäksi. Niinpä muistuttelimme toisillemme, että uiskennellessa piti pitää jalat tiukasti itsensä alla uidessaan tai parempi vielä jos kellui pinnalla selällään tai mahallaan.
Olimme hermostuneita, mutta vaikutimme rohkeilta ja itsevarmoilta. Hymyilimme leveästi osittain silkasta ilosta ja osittain siksi, ettemme halunneet näyttää peloissaan olevilta. Sisäisesti OLIMME peloissamme siitä, että meidät vedettäisiin pinnan alle, mutta lukuun ottamatta yksittäisiä tuskanhuutoja sen jälkeen, kun jalka oli osunut uponneeseen puuhun, tätä ei olisi voinut tietää; kaikki oli tyyntä pinnalta katsoen.
Kun veimme tytöt takaisin kotiin tuona iltapäivänä, puhuimme monista mustelmista jaloissamme, reisissämme ja selässämme veden alla oleviin esteisiin törmäämisen johdosta, mutta ajattelimme tuon olevan se hinta, joka seikkailusta maksettiin!
Kulissien ylläpitäminen
Niin kuin me, jotka uiskentelimme puroa alaspäin näyttäen ulospäin tyyniltä, mutta pinnan alla tehden kaiken voitavamme pitääksemme päämme vedenpinnan yläpuolella, uskonnolla on taipumus korostaa ulkoista vaikutelmaa samalla kun se ei koskaan kosketa sisäistä vaikutelmaa sydämessä, joka on usein mustelmilla ja kolhuilla elämästä kuten jalkamme ja reitemme olivat.
Kuinka monilla meistä on ollut tuo sunnuntaiaamun hoppu seurakuntaan isän huutaessa äidille kiirehtimisestä ja äidin huutaessa pikku Joeylle käskien tätä hakemaan toinen kenkänsä ja kaikki ovat äreitä ja vihaisia siihen ajankohtaan saakka, jolloin auto pysähtyy seurakunnan parkkipaikalle.
Sitten ikään kuin taikaiskusta räkä häviää pikku Joeyn kasvoilta, siskokset lakkaavat läimäyttelemästä toisiaan, äiti ja isä unohtavat aamun kaaoksen ja kiukuttelut, ja sisälle kävelee täydellinen kristitty perhe hymy kasvoillensa yhtä siististi liimattuna kuin jokainen hiussuortuva on kammattu tai harjattu paikalleen.
Luuletko Jumalan näkevän täydellisen perheen ulkokuoren vai täydellisen perheen sydämet?
Mitä Elialle tapahtui
Elialla oli ihmeellinen voitto Baalin profeetoista Jumalan tulen kuluttaessa hänen uhrinsa.* Ja Jumalan voiman osoittaminen sopi siististi eri uskontoihin alueen ajatuksiin jumalista – maa, tuuli ja tuli – niinpä se oli äänekäs viesti Baalin kansalle. He uskoivat jumalten olevan – asuvan – noissa luonnonvoimissa. Muiden titteleiden ohella Baal oli kanaanilaisten ukkosenjumala, joten se että Jumala vastasi jylisevällä tulella oli ilmaus siitä, että Hän oli voimallisempi kuin mikään maan, tuulen ja tulen jumala. * 1. Kun. 18:16-40
Mutta välittömästi tuon jälkeen Iisebel uhkasi Elian elämää ja tämä pakeni peloissaan luolaan*. Epätoivoissaan hän valitti Herralle ja Herra vastasi. Ensin oli hyvin voimakas tuuli, mutta Herra ei ollut tuulessa. Sitten oli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Sitten saapui tuli, mutta Hän ei ollut tulessa.
Viimeisenä tuli hepreaksi "ääni kuin kuiskaus" tai "lempeä kuiskaus", ja Herra kuultiin tuossa kuiskauksessa. * 1. Kun. 19:9-12.
Ajatus Jumalan olemisesta kuiskauksessa oli vallankumouksellinen. Jokainen uskonto Israelin ympärillä uskoi jumalansa olevan ulkoinen, luonnonvoimissa – jumalia, jotka olivat visuaalisuuden, kulissien ylläpitämisen, ulkoiseen keskittymisen jumalia. Mutta Jumala paljasti Israelille, että Hänen kohdallaan oli kyse sisäisestä, näkymättömästä, motiiveista, pienestä hiljaisesta äänestä. Hänet saattoi löytää sydämestä, motiiveista, kuiskauksesta – ja tuo oli uutta!
Kohtaaminen luolan luona muutti kaiken
Herra vastasi Elialle sydämen kuiskauksessa. Tämä Jumala ei ole muiden jumalien kaltainen, Häntä kiinnostaa sisin olemus. Tämä Jumala on Henki* ja sen tähden Hän kommunikoi ihmisen hengelle kuiskauksessa.
Ihmisen henki on koti omanarvontunteellemme, elämämme tarkoitukselle, itsemme rakastamiselle ja juuri tässä Jumala osoitti Elialle, että Hän elää. Tämä Jumala käski Israelia rakastamaan toisia niin kuin he rakastivat itseään*, eikä mikään muu jumala ollut koskaan halunnut alamaistensa rakastavan itseään ja sitten osoittavan tuota rakkautta toisille. * Joh. 4:24, 3. Moos. 19:18
Tuo hetki luolan luona muutti kaiken, luola edustaa ihmissydäntä, kätköpaikkaa, jossa Jumala kuiskaa meille. Daavid osoitti myös tietävänsä tämän, sillä kun hän joutui kohtaamaan syntinsä Batseban kanssa, hän kirjoitti katuessaan psalmin 51 sanoen jakeessa kuusi:
"Katso, sinä haluat totuutta sisimmissä osissa (henki ja sielu); ja kätkössä olevassa osassa (henki) sinä saat minut tuntemaan viisauden." Ihmisen henki on se missä Jumala näkee meidät, edellyttäen totuutta ja paljastaen viisautensa.
Samuel oppi tämän kun hänet lähetettiin voitelemaan uusi kuningas sen jälkeen kun kuningas Saul oli luopunut Herrasta ja hänet täytyi korvata. Samuel meni Iisain taloon ja asetti kaikki tämän pojat riviin luullen vanhimman Eliabin olevan luonnollinen valinta, mutta Herra vastasi sen sijaan:
"...sillä Herra ei näe niin kuin ihminen näkee, sillä ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra katsoo sydäntä." 1. Sam. 16:7
Elian luolakokemukseen johtaneiden vuosisatojen kuluessa Israel oli eksynyt. Olemmeko me?
Onko seurakuntakulttuuri? Keskitymmekö me tai seurakuntakulttuurimme kuiskaukseen vai ulkomuodon ulkoisiin ilmaisumuotoihin, jotka on suunniteltu vetävän puoleensa ja tekevän vaikutuksen? Uskonnot yrittävät lähestyä Jumalaa ulkoisin ehdoin, esittäen hyvää kuten Baalin profeetat luullen, että se on sitä mitä Hän haluaa. Mutta Hänet löytää sisäisestä kuiskauksesta.
Kun Jeesus otti pois maailman synnin kaikkien yksittäisten syntiemme ollessa tuon synnin sisällä, Jeesus otti pois kaiken tarpeen valheellisille kulisseille, kaikille fasaadin tarpeille, kaikille valheellisen julkisivun tarpeille jumalten takia. Jeesus teki tilan meille olla rehellisiä itsemme ja Isän suhteen. Hänen meidän tuntemisessaan ei ole pelkoa syvällä siellä missä kuiskaamme syvimmät ajatuksemme ja motiivimme itsellemme. Hän myös on kuiskauksessa.
Ja sen tähden tämä kaikkein nöyrin Jumala, myös sävyisän ja sydämeltään nöyrän* Herran Jeesuksen Isä, sanoo "Tulkaa rohkeudella valtaistuimeni luo vastaanottamaan laupeutta ja armoa auttamaan kun sitä tarvitsemme."* Hän tuntee sydämen, sillä Hän asuu kuiskauksessa, joten lakkaa pitämästä yllä kulisseja ja vain anna Hänen tietää, kuinka lujasti polskit pinnan alla törmäillen ja iskeytyen näkymättömiin esteisiin – kuiskaa sydämessäsi Hänelle ja sitten pysähdy kuulemaan Hänen kuiskaustaan takaisin. Lakkaa etsimästä Häntä maasta, tuulesta ja tulesta. *Matt. 11:29, Hepr. 4:16
Sulje silmäsi ja kuuntele kuiskausta.
Enemmän ensi viikolla, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed