Knowing your spirit #2,
Oman hengen tunteminen, osa 2
Hei kaikki,
Karkeasti ottaen 50 vuotta sen jälkeen, kun Konstantinus teki kristinuskosta laillisen, mies nimeltä Augustinus nousi vaikutusvaltaiseen asemaan seurakunnassa – Pyhä Augustinus (354 -430 jKr). Hänen kirjoitustensa vaikutus ulottuu aina meidän aikaamme asti kahdella alueella, jotka ovat relevantteja tämänpäiväisen kirjoitukseni kannalta.
Perisynti ja lapsikaste
Augustinus aloitti uskon 'perisyntiin', sekä siihen liittyvän tavan kastaa vauvoja. Se tapahtui näin:
Augustinus uskoi, että koska Aadam ja Eeva tekivät syntiä, tämä aiheutti sen, että kuolema tuli heidän hengen ihmiseensä. Niinpä jokaisella syntyvällä ihmisellä on hengellisesti pimeä tai 'kuollut' henki. Pyhä Augustinus opetti, että perisynti voidaan poistaa vain vesikasteella ja ilman vesikastetta ihminen ei pääsisi taivaaseen, eivät edes vauvat ja nuoret lapset.
Lapsikuolleisuus oli hyvin korkea noina aikoina, 25 – 50 % vauvoista kuoli alle yksivuotiaana. Usein vauvalle ei annettu nimeä ennen kuin hän täytti vuoden; kuinka epävarmaa olikaan hänen hengissä pysymisensä. Niinpä alkoi käytäntö kastaa vauvat, usein vain hetkeä heidän syntymänsä jälkeen. Ja sen tähden jotkut tunnustuskunnat kastavat vauvoja vielä tänäkin päivänä – se on yli 1.500 vuotta vanha perinne.
Amerikkalaissankari Paul Reveren kerrotaan vieneen vastasyntyneen poikansa Isannahin (näin nimi kirjoitetaan oikein), Sarahin ja Paulin kahdeksannen lapsen, kastettavaksi heti syntymän jälkeen, mutta valitettavasti ei Isannah eikä Sarah säilynyt hengissä. (Paul meni uusiin naimisiin Rachelin (Walker) kanssa ja he saivat kahdeksan lasta, Paul sai siis Sarahin ja Rachelin kanssa yhteensä 16 lasta, joista viisi kuoli vauvana.)
Vaikka useimmat protestantit torjuvat 'perisynnin' ja lapsikasteen epäraamatullisina, se erhekäsitys, että vauvat syntyvät 'hengellisesti kuolleina' on säilynyt laajalti kaikista taustoista tulevien uskovien joukossa, suureksi osaksi ehkä siksi, että he eivät koskaan ole ajatelleet asiaa perusteellisesti.
He vain sanovat: "Vauvat menevät taivaaseen, koska he eivät koskaan ole tehneet mitään väärin" tajuamatta, että perisyntiopetus sanoo vauvan syntyvän hengellisesti kuolleena, joten hän ei voi päästä taivaaseen vaikkei ole koskaan tehnyt syntiä.
Mitä Raamattu sanoo
Onneksi Raamattu ei opeta perisyntiä. Se opettaa, että me kaikki olemme syntyneet sellaisina kuin Aadam ja Eeva oli alun perin luotu, elävinä Jumalalle, heidän tavoin kykenevinä vaeltamaan ja puhumaan Hänen kanssaan ja myös heidän tavoin sellaisina, ettei vielä ole valittu, mistä 'puusta' syödään.
Pohdi sitä, että Aadam ja Eeva olivat niin viattomia kulkiessaan Herran kanssa puutarhassa, ettei heillä ollut aavistustakaan siitä, että he olivat alastomia. Uskomattoman fiksuja, kuitenkin yhtä viattomia kuin leikki-ikäiset lapset – tuolla tavoin voimme ymmärtää heidän hengellisen tilansa.
Missä iässä on sellainen ihminen, joka ei tiedä tai välitä, onko alasti? Missä iässä on sellainen ihminen, joka luonnollisesti (usein) näkee enkeleitä, Jeesuksen ja vaikuttaa olevan herkkä Jumalan asioille? Vastaus on pienet lapset – ja kuten Aadam ja Eeva, jotka Jumala loi ja jotka siten saattoivat liikkua Hänen maailmassaan, niin voivat myös pienet lapset liikkua Jumalan asioissa, sillä heidät on luotu hengellisesti eläviksi. Mutta kuten meidän kaikkien, myös heidän täytyy jossakin vaiheessa valita hyvän ja pahan, oikean ja väärän, oikeuden ja vääryyden välillä. Fyysiset ja persoonallisuuden piirteet siirtyvät linjassa vanhemmalta toiselle, mutta yksin Isä on henkien luoja ja henkien Isä:
"Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina (lihan mukaan), ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?" Hepr. 12:9
"Näin sanoo Herra, joka on jännittänyt taivaan ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä." Sakarja 12:1
"Näin sanoo Jumala, Herra, joka on luonut taivaan ja levittänyt sen, joka on tehnyt maan laveuden ja (sen elämän) mitä siinä kasvaa, antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on, ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat." Jes. 42:5
"Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen. Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon." Psalmi 104:29-30
"Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys (Henki) elävöittää minut." Job 33:4
Nämä ovat vain joitakin Raamatunkohtia, jotka opettavat meille, että Isä Jumala loi hengen ihmisemme – Hän on henkien Isä.
Ajattele siitä tällä tavoin
"Jumala (Isä) on valkeus ja hänessä ei ole mitään pimeyttä." 1. Joh. 1:5
"Älkää eksykö, rakkaat veljeni. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset..." Jaak. 1:16-18
Raamattu sanoo, että Hän loi meidät ja Hän voi luoda vain elämää. Hän ei voi luoda ihmisolentoa, jonka hengessä on paholaisen luonto. Kyse ei ole vain siitä, että vauvat ja pienet lapset eivät ole tehneet mitään syntiä, vaan myös siitä, että heidät luotiin eläviksi Jumalalle. Ja sellaisina he voivat toimia Hänen maailmassaan ja mennä Hänen luokseen, jos he kuolevat ennenaikaisesti.
Tämä on hedelmöittymishetkessä oleva elämän kipinä. Riippumatta siitä, missä olosuhteissa sait alkusi, voidaan sanoa, että se, mikä on sidottu tai vapautettu maan päällä, on sidottu tai vapautettu taivaassa, niin että kun tuo munasolu ja sperma 'vapautetaan' hedelmöittymiseen maan päällä, Isä on vapautettu antamaan hengen suoraan itseltään. Se tarkoittaa sitä, että olosuhteista riippumatta Isällä on suunnitelma, huolenpito ja armo tuota lasta kohtaan.
Pohdi myös… ja sitten sitä miksi tämä on tärkeää
Paavali puhui omasta kokemuksestaan Room. 7:ssä, kun hän puhui lain asemasta – joka toi tiedon hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Tuon päivän juutalaisessa kulttuurissa lapsi kykeni viisivuotiaaksi tullessaan lausumaan ulkoa 1., 2., 3., 4. ja 5. Mooseksen kirjan. Tuo lain tunteminen toi tiedon hyvästä ja pahasta. Paavali sanoi Room. 7:ssä:
"Onko laki syntiä? Ei! Sillä en tuntenut himoa ennen kuin laki sanoi 'Älä himoitse'! Joten laki säädettiin osoittamaan elämä, mutta se toi minulle tiedon synnistä. Käskyn välityksellä synti löysi mahdollisuuden työstää kaikenlaisia haluja ja syntejä minussa. Laista erillään synti oli kuollut. Sillä olin (hengellisesti) elävä ennen kuin tunsin lain, mutta laki tuli ja synti heräsi henkiin ja kuolin (hengellisesti). Synti, käyttäen käskyn tarjoamaa mahdollisuutta hyväkseen, tappoi minut." Jakeet 7-11 (suomennos tässä)
Tämän näkeminen toisissa, jotka ovat valinneet väärän 'puun'
Puhuen niistä, jotka näkevät Jumalan luomakunnassa, mutta kovettavat itsensä: "Koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt." Room.1:21
Huomaa – nämä ihmiset olivat eläviä Jumalalle ja näkivät Hänet luonnossa, mutta valitsivat olla tunnustamatta Häntä, joten heidän sydämestään tuli pimentynyt. Jos he olisivat syntyneet perisynnissä, he olisivat syntyneet omaten jo 'pimeän sydämen' ja Paavalin Roomalaiskirje olisi väärässä.
Onneksi sinä ja minä ja jokainen ihminen on syntynyt elävänä Jumalalle, kykenevinä vaeltamaan Hänen kanssaan ollessamme nuoria, kunnes tieto hyvästä ja pahasta tuli meille, ja meidän täytyi valita elämä tai kuolema. Useimmat meistä valitsivat kuoleman ja meidän täytyi syntyä uudesti – jotkut lapset menevät suoraan Elämään. Jotkut aikuiset, jotka ovat mieleltään kykenemättömiä ymmärtämään, pysyvät hengellisesti elävinä Jumalalle.
Paavali mainitsi Ef.4:17-20:ssa ihmisiä, jotka ovat 'pimentyneinä ymmärrykseltään' ja 'ovat päästäneet tuntonsa turtumaan,' jotka olivat niin kääntyneet pois Jumalasta, etteivät enää voi tuntea tuota murhetta hengessään ja omassatunnossaan tehdessään syntiä ja ovat jopa ahneita synnin tekemiseen.
Isä luo vauvan hengen, elävänä itselleen, kykenevänä toimimaan Hänen maailmassaan ja jos tapahtuu tragedia aina keskenmenosta aborttiin ja ennenaikaiseen kuolemaan saakka, vauvat menevät taivaaseen ja kasvavat aikuisuuteen siellä. Pointtini on, että meidän tulee tuntea hengen ihmisemme, ymmärtää, että Isä on henkien Isä, Hän on luonut uudeksi uskovan hengen ja kommunikoi meidän kanssamme Hengeltä hengelle – ensi viikolla valaistuminen ja se prosessi, jolla Hän alkaa valjeta meille… siihen saakka siunauksin,
John Fenn
Oman hengen tunteminen, osa 2
Hei kaikki,
Karkeasti ottaen 50 vuotta sen jälkeen, kun Konstantinus teki kristinuskosta laillisen, mies nimeltä Augustinus nousi vaikutusvaltaiseen asemaan seurakunnassa – Pyhä Augustinus (354 -430 jKr). Hänen kirjoitustensa vaikutus ulottuu aina meidän aikaamme asti kahdella alueella, jotka ovat relevantteja tämänpäiväisen kirjoitukseni kannalta.
Perisynti ja lapsikaste
Augustinus aloitti uskon 'perisyntiin', sekä siihen liittyvän tavan kastaa vauvoja. Se tapahtui näin:
Augustinus uskoi, että koska Aadam ja Eeva tekivät syntiä, tämä aiheutti sen, että kuolema tuli heidän hengen ihmiseensä. Niinpä jokaisella syntyvällä ihmisellä on hengellisesti pimeä tai 'kuollut' henki. Pyhä Augustinus opetti, että perisynti voidaan poistaa vain vesikasteella ja ilman vesikastetta ihminen ei pääsisi taivaaseen, eivät edes vauvat ja nuoret lapset.
Lapsikuolleisuus oli hyvin korkea noina aikoina, 25 – 50 % vauvoista kuoli alle yksivuotiaana. Usein vauvalle ei annettu nimeä ennen kuin hän täytti vuoden; kuinka epävarmaa olikaan hänen hengissä pysymisensä. Niinpä alkoi käytäntö kastaa vauvat, usein vain hetkeä heidän syntymänsä jälkeen. Ja sen tähden jotkut tunnustuskunnat kastavat vauvoja vielä tänäkin päivänä – se on yli 1.500 vuotta vanha perinne.
Amerikkalaissankari Paul Reveren kerrotaan vieneen vastasyntyneen poikansa Isannahin (näin nimi kirjoitetaan oikein), Sarahin ja Paulin kahdeksannen lapsen, kastettavaksi heti syntymän jälkeen, mutta valitettavasti ei Isannah eikä Sarah säilynyt hengissä. (Paul meni uusiin naimisiin Rachelin (Walker) kanssa ja he saivat kahdeksan lasta, Paul sai siis Sarahin ja Rachelin kanssa yhteensä 16 lasta, joista viisi kuoli vauvana.)
Vaikka useimmat protestantit torjuvat 'perisynnin' ja lapsikasteen epäraamatullisina, se erhekäsitys, että vauvat syntyvät 'hengellisesti kuolleina' on säilynyt laajalti kaikista taustoista tulevien uskovien joukossa, suureksi osaksi ehkä siksi, että he eivät koskaan ole ajatelleet asiaa perusteellisesti.
He vain sanovat: "Vauvat menevät taivaaseen, koska he eivät koskaan ole tehneet mitään väärin" tajuamatta, että perisyntiopetus sanoo vauvan syntyvän hengellisesti kuolleena, joten hän ei voi päästä taivaaseen vaikkei ole koskaan tehnyt syntiä.
Mitä Raamattu sanoo
Onneksi Raamattu ei opeta perisyntiä. Se opettaa, että me kaikki olemme syntyneet sellaisina kuin Aadam ja Eeva oli alun perin luotu, elävinä Jumalalle, heidän tavoin kykenevinä vaeltamaan ja puhumaan Hänen kanssaan ja myös heidän tavoin sellaisina, ettei vielä ole valittu, mistä 'puusta' syödään.
Pohdi sitä, että Aadam ja Eeva olivat niin viattomia kulkiessaan Herran kanssa puutarhassa, ettei heillä ollut aavistustakaan siitä, että he olivat alastomia. Uskomattoman fiksuja, kuitenkin yhtä viattomia kuin leikki-ikäiset lapset – tuolla tavoin voimme ymmärtää heidän hengellisen tilansa.
Missä iässä on sellainen ihminen, joka ei tiedä tai välitä, onko alasti? Missä iässä on sellainen ihminen, joka luonnollisesti (usein) näkee enkeleitä, Jeesuksen ja vaikuttaa olevan herkkä Jumalan asioille? Vastaus on pienet lapset – ja kuten Aadam ja Eeva, jotka Jumala loi ja jotka siten saattoivat liikkua Hänen maailmassaan, niin voivat myös pienet lapset liikkua Jumalan asioissa, sillä heidät on luotu hengellisesti eläviksi. Mutta kuten meidän kaikkien, myös heidän täytyy jossakin vaiheessa valita hyvän ja pahan, oikean ja väärän, oikeuden ja vääryyden välillä. Fyysiset ja persoonallisuuden piirteet siirtyvät linjassa vanhemmalta toiselle, mutta yksin Isä on henkien luoja ja henkien Isä:
"Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina (lihan mukaan), ja heitä me kavahdimme; emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?" Hepr. 12:9
"Näin sanoo Herra, joka on jännittänyt taivaan ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä." Sakarja 12:1
"Näin sanoo Jumala, Herra, joka on luonut taivaan ja levittänyt sen, joka on tehnyt maan laveuden ja (sen elämän) mitä siinä kasvaa, antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on, ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat." Jes. 42:5
"Sinä peität kasvosi, ja ne peljästyvät, sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen. Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan; ja sinä uudistat maan muodon." Psalmi 104:29-30
"Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys (Henki) elävöittää minut." Job 33:4
Nämä ovat vain joitakin Raamatunkohtia, jotka opettavat meille, että Isä Jumala loi hengen ihmisemme – Hän on henkien Isä.
Ajattele siitä tällä tavoin
"Jumala (Isä) on valkeus ja hänessä ei ole mitään pimeyttä." 1. Joh. 1:5
"Älkää eksykö, rakkaat veljeni. Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset..." Jaak. 1:16-18
Raamattu sanoo, että Hän loi meidät ja Hän voi luoda vain elämää. Hän ei voi luoda ihmisolentoa, jonka hengessä on paholaisen luonto. Kyse ei ole vain siitä, että vauvat ja pienet lapset eivät ole tehneet mitään syntiä, vaan myös siitä, että heidät luotiin eläviksi Jumalalle. Ja sellaisina he voivat toimia Hänen maailmassaan ja mennä Hänen luokseen, jos he kuolevat ennenaikaisesti.
Tämä on hedelmöittymishetkessä oleva elämän kipinä. Riippumatta siitä, missä olosuhteissa sait alkusi, voidaan sanoa, että se, mikä on sidottu tai vapautettu maan päällä, on sidottu tai vapautettu taivaassa, niin että kun tuo munasolu ja sperma 'vapautetaan' hedelmöittymiseen maan päällä, Isä on vapautettu antamaan hengen suoraan itseltään. Se tarkoittaa sitä, että olosuhteista riippumatta Isällä on suunnitelma, huolenpito ja armo tuota lasta kohtaan.
Pohdi myös… ja sitten sitä miksi tämä on tärkeää
Paavali puhui omasta kokemuksestaan Room. 7:ssä, kun hän puhui lain asemasta – joka toi tiedon hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Tuon päivän juutalaisessa kulttuurissa lapsi kykeni viisivuotiaaksi tullessaan lausumaan ulkoa 1., 2., 3., 4. ja 5. Mooseksen kirjan. Tuo lain tunteminen toi tiedon hyvästä ja pahasta. Paavali sanoi Room. 7:ssä:
"Onko laki syntiä? Ei! Sillä en tuntenut himoa ennen kuin laki sanoi 'Älä himoitse'! Joten laki säädettiin osoittamaan elämä, mutta se toi minulle tiedon synnistä. Käskyn välityksellä synti löysi mahdollisuuden työstää kaikenlaisia haluja ja syntejä minussa. Laista erillään synti oli kuollut. Sillä olin (hengellisesti) elävä ennen kuin tunsin lain, mutta laki tuli ja synti heräsi henkiin ja kuolin (hengellisesti). Synti, käyttäen käskyn tarjoamaa mahdollisuutta hyväkseen, tappoi minut." Jakeet 7-11 (suomennos tässä)
Tämän näkeminen toisissa, jotka ovat valinneet väärän 'puun'
Puhuen niistä, jotka näkevät Jumalan luomakunnassa, mutta kovettavat itsensä: "Koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt." Room.1:21
Huomaa – nämä ihmiset olivat eläviä Jumalalle ja näkivät Hänet luonnossa, mutta valitsivat olla tunnustamatta Häntä, joten heidän sydämestään tuli pimentynyt. Jos he olisivat syntyneet perisynnissä, he olisivat syntyneet omaten jo 'pimeän sydämen' ja Paavalin Roomalaiskirje olisi väärässä.
Onneksi sinä ja minä ja jokainen ihminen on syntynyt elävänä Jumalalle, kykenevinä vaeltamaan Hänen kanssaan ollessamme nuoria, kunnes tieto hyvästä ja pahasta tuli meille, ja meidän täytyi valita elämä tai kuolema. Useimmat meistä valitsivat kuoleman ja meidän täytyi syntyä uudesti – jotkut lapset menevät suoraan Elämään. Jotkut aikuiset, jotka ovat mieleltään kykenemättömiä ymmärtämään, pysyvät hengellisesti elävinä Jumalalle.
Paavali mainitsi Ef.4:17-20:ssa ihmisiä, jotka ovat 'pimentyneinä ymmärrykseltään' ja 'ovat päästäneet tuntonsa turtumaan,' jotka olivat niin kääntyneet pois Jumalasta, etteivät enää voi tuntea tuota murhetta hengessään ja omassatunnossaan tehdessään syntiä ja ovat jopa ahneita synnin tekemiseen.
Isä luo vauvan hengen, elävänä itselleen, kykenevänä toimimaan Hänen maailmassaan ja jos tapahtuu tragedia aina keskenmenosta aborttiin ja ennenaikaiseen kuolemaan saakka, vauvat menevät taivaaseen ja kasvavat aikuisuuteen siellä. Pointtini on, että meidän tulee tuntea hengen ihmisemme, ymmärtää, että Isä on henkien Isä, Hän on luonut uudeksi uskovan hengen ja kommunikoi meidän kanssamme Hengeltä hengelle – ensi viikolla valaistuminen ja se prosessi, jolla Hän alkaa valjeta meille… siihen saakka siunauksin,
John Fenn
RSS Feed