Knowing your spirit #1,
Oman hengen tunteminen, osa 1
Hei kaikki,
Barb ja minä olimme vierailulla Barbin isoäidin luona, joka lähes 90-vuotiaana asui hoitokodissa. Hän oli muuttanut sinne maatilalta, joka oli ollut perheessä 1800-luvun puolivälistä lähtien. Isoäiti oli tullut siihen pisteeseen, jossa hän ei voinut pitää siitä huolta ja oli joutunut pyörätuoliin, joten hän muutti Barbin perheen lähellä olevassa kaupungissa olevaan hoitokotiin.
Barb ja minä olimme vain teinejä tuohon aikaan, mutta meistä oli ihana jutella Barbin isoäidille Herrasta ja maatilasta ja uskosta ja hänen nuoruusvuosistaan, kun hän sanoi jotakin, joka on säilynyt mielessämme kaikki nämä vuodet:
"Sisäisesti tunnen olevani kuin tuo 17-vuotias tyttö, joka juoksee maatilan hedelmätarhan halki, mutta tämä keho on muuttunut ympärilläni."
Ihmisen muuttumaton henki
Barbin isoäidin havainto on sellainen, jonka kaikki aikuiset voivat tehdä. Olemme kasvaneet fyysisesti, henkisesti ja kokemuksiemme puolesta vuosien aikana, mutta sisäisesti meistä tuntuu samalta kuin vuosia tai jopa vuosikymmeniä sitten. Hänen isoäitinsä tunsi 90-vuotiaana olevansa kuin teini-ikäinen, joka juoksee maatilan hedelmätarhan halki 17-vuotiaana, mutta hänen kehonsa oli muuttunut ympärillä. Barb juoksi tuon saman hedelmätarhan halki noin 9-vuotiaana, ja hänellä on ihania muistoja 'farmilta'. Mutta tänään me kävelisimme, emme juoksisi tuon hedelmätarhan halki, jos se olisi yhä olemassa (sitä ei ole).
Omalla kohdallani ajattelen aikoja, jolloin saatoin juosta edestakaisin koripallokentällä tuntikausia ollessani 17, mutta en kykene hyppäämään yhtä korkealle tai muuttamaan suuntaa yhtä nopeasti kuin ennen – äläkä edes pyydä minua donkkaamaan nyt. Sisäisesti olen sama, mutta tämä keho ympärilläni on muuttunut.
Tämä todistaa...
Tämä havainto ympärillämme olevan kehon muuttumisesta samalla kun sisäisesti olemme sama persoona ja tunnemme sisäisesti, kuten tunsimme vuosikymmeniä sitten, osoittaa meille sen, ettemme tarvitse näitä maisia ruumiita elääksemme. Hengen ihmisemme ei tarvitse fyysistä kehoa elääkseen, sillä jos se tarvitsisi, henkemme ikääntyisi ja vanhenisi samassa tahdissa niiden fyysisten kykyjen alentumisten tahdissa, jotka tulevat ikääntymisen mukana. Jos olisi niin, hengen ihmisemme myös kärsisi sellaisista asioista kuten heikkenevä hengellinen näkökyky ja heikkenevä hengellinen kyky kuulla Herraa, olisi vähemmän hengellistä kestävyyttä ja vielä vähemmän hengellistä muistia, joten hengen ihmisemme kärsisi saman kohtalon – mutta näin ei ole.
Ei ole mitään keinoa välttää sitä; ruumiimme ovat maasta ja ikääntyvät sen mukaisesti. Mutta henkemme eivät tulleet tästä maasta eivätkä sen tähden tarvitse maista ruumista elääkseen.
Muuttumaton
Tämä havainto, että sisäisesti olemme samoja ihmisiä kuin olimme lapsia, muuttumattomia lukuun ottamatta fyysistä, mielen alueen ja kokemuksellista kehitystä, osoittaa sen, että olemme ikuisia. Että me olemme muuttumattomia 20, 30, 40 ja 50 vuoden kuluessa ja ylikin, tieteellisesti puhuen meidän täytyy niin muodoin päätellä, että tulemme olemaan sama 75, 100, 500, 1.000, 10.000 vuotta ja kauemmin nykyhetkestä. Ainoa asia, joka on muuttunut, ovat kokemuksemme ollessamme fyysisessä maailmassa. Sisäisesti pysymme samana.
Paavali sanoi sen tällä tavoin: "Sen tähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. .. emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia." 2. Kor.4:16-18
Monet kristityt eivät osaa identifioitua tai elää hengestään käsin
Itse asiassa yllä (nettisivujen verkkokaupassa, suom. huom.) tarjoamani opetussarja käsittelee pääasiassa sitä, kuinka identifioida oma henkensä ja kuinka omata suhde Isän ja Herran kanssa Pyhästä Hengestä ihmishenkeen – perusteella.
Sen mainitseminen tässä kirjoitussarjassa, että sisäisesti tunnemme olevamme sama kuin vuosikymmeniä sitten ja että vain kehomme ovat muuttuneet ympärillämme, aloittaa prosessin. Ihminen katsoo syvälle sisälle 'ytimeensä'.
Huomaat henkesi kun sanot jotakin väärin ja tunnet murhetta sisälläsi. Mielesi huomaa sen syvällä sisälläsi. Tämä on se kohta jossa, kuten populaarikulttuurissa kuvataan, ihminen tuntee itsensä likaiseksi sellaisen seksuaalisen kohtaamisen jälkeen, jonka hän mielessään tietää vääräksi. Tuo likainen tunne, tuo murhe on sinun henkesi.
Kun etsin Pyhän Hengen kastetta ja ensitodistetta, kuten nähdään Apostolien teoissa, kielillä puhumisesta, täytin pääni kirjoilla ja muiden mielipiteillä siinä määrin, että oli vaikea tietää missä ja mikä hengen ihmiseni oli. Lähestyin Hengen kastetta älyllisesti, yrittäen löytää tai aloittaa sanat mielessäni, ja vasta hyvä ystävämme Janny opetti minua, kuinka keskittyä syvälle sisimpääni hengessäni.
Paavali sanoi: "Kun rukoilen kielillä puhuen (kielellä jota en ole oppinut) henkeni rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön..."
Henkesi on se osa sinua, joka on ikuinen, jonka ympärillä oleva kehosi on kasvanut ja muuttunut ja ikääntynyt. Huomaat henkesi, kun mielesi siirtää huomion sisälle, kun huomaat jonkin sanomasi 'murehduttaneen' sinua, missä tunnet ennakkoaavistuksen siitä, että jotakin pahaa on tapahtumassa ja missä tunnet ilon jonakin aamuna ja mielessäsi ihmettelet, mitä sellaista hengen ihmisesi tietää, mikä on niin hyvää.
Pohdi hengen ihmistäsi, joka yhdessä sielusi kanssa on ikuinen eikä tarvitse tätä maista kehoa elääkseen. Raamattu puhuu päivästä, jolloin uskovat saavat taivaallisesta materiaalista tehdyt ruumiit, jotka eivät koskaan ikäänny aivan kuten meidän henkemme ei koskaan ikäänny… mikä päivä… enemmän ensi viikolla, siunauksin.
John Fenn
Oman hengen tunteminen, osa 1
Hei kaikki,
Barb ja minä olimme vierailulla Barbin isoäidin luona, joka lähes 90-vuotiaana asui hoitokodissa. Hän oli muuttanut sinne maatilalta, joka oli ollut perheessä 1800-luvun puolivälistä lähtien. Isoäiti oli tullut siihen pisteeseen, jossa hän ei voinut pitää siitä huolta ja oli joutunut pyörätuoliin, joten hän muutti Barbin perheen lähellä olevassa kaupungissa olevaan hoitokotiin.
Barb ja minä olimme vain teinejä tuohon aikaan, mutta meistä oli ihana jutella Barbin isoäidille Herrasta ja maatilasta ja uskosta ja hänen nuoruusvuosistaan, kun hän sanoi jotakin, joka on säilynyt mielessämme kaikki nämä vuodet:
"Sisäisesti tunnen olevani kuin tuo 17-vuotias tyttö, joka juoksee maatilan hedelmätarhan halki, mutta tämä keho on muuttunut ympärilläni."
Ihmisen muuttumaton henki
Barbin isoäidin havainto on sellainen, jonka kaikki aikuiset voivat tehdä. Olemme kasvaneet fyysisesti, henkisesti ja kokemuksiemme puolesta vuosien aikana, mutta sisäisesti meistä tuntuu samalta kuin vuosia tai jopa vuosikymmeniä sitten. Hänen isoäitinsä tunsi 90-vuotiaana olevansa kuin teini-ikäinen, joka juoksee maatilan hedelmätarhan halki 17-vuotiaana, mutta hänen kehonsa oli muuttunut ympärillä. Barb juoksi tuon saman hedelmätarhan halki noin 9-vuotiaana, ja hänellä on ihania muistoja 'farmilta'. Mutta tänään me kävelisimme, emme juoksisi tuon hedelmätarhan halki, jos se olisi yhä olemassa (sitä ei ole).
Omalla kohdallani ajattelen aikoja, jolloin saatoin juosta edestakaisin koripallokentällä tuntikausia ollessani 17, mutta en kykene hyppäämään yhtä korkealle tai muuttamaan suuntaa yhtä nopeasti kuin ennen – äläkä edes pyydä minua donkkaamaan nyt. Sisäisesti olen sama, mutta tämä keho ympärilläni on muuttunut.
Tämä todistaa...
Tämä havainto ympärillämme olevan kehon muuttumisesta samalla kun sisäisesti olemme sama persoona ja tunnemme sisäisesti, kuten tunsimme vuosikymmeniä sitten, osoittaa meille sen, ettemme tarvitse näitä maisia ruumiita elääksemme. Hengen ihmisemme ei tarvitse fyysistä kehoa elääkseen, sillä jos se tarvitsisi, henkemme ikääntyisi ja vanhenisi samassa tahdissa niiden fyysisten kykyjen alentumisten tahdissa, jotka tulevat ikääntymisen mukana. Jos olisi niin, hengen ihmisemme myös kärsisi sellaisista asioista kuten heikkenevä hengellinen näkökyky ja heikkenevä hengellinen kyky kuulla Herraa, olisi vähemmän hengellistä kestävyyttä ja vielä vähemmän hengellistä muistia, joten hengen ihmisemme kärsisi saman kohtalon – mutta näin ei ole.
Ei ole mitään keinoa välttää sitä; ruumiimme ovat maasta ja ikääntyvät sen mukaisesti. Mutta henkemme eivät tulleet tästä maasta eivätkä sen tähden tarvitse maista ruumista elääkseen.
Muuttumaton
Tämä havainto, että sisäisesti olemme samoja ihmisiä kuin olimme lapsia, muuttumattomia lukuun ottamatta fyysistä, mielen alueen ja kokemuksellista kehitystä, osoittaa sen, että olemme ikuisia. Että me olemme muuttumattomia 20, 30, 40 ja 50 vuoden kuluessa ja ylikin, tieteellisesti puhuen meidän täytyy niin muodoin päätellä, että tulemme olemaan sama 75, 100, 500, 1.000, 10.000 vuotta ja kauemmin nykyhetkestä. Ainoa asia, joka on muuttunut, ovat kokemuksemme ollessamme fyysisessä maailmassa. Sisäisesti pysymme samana.
Paavali sanoi sen tällä tavoin: "Sen tähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. .. emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia." 2. Kor.4:16-18
Monet kristityt eivät osaa identifioitua tai elää hengestään käsin
Itse asiassa yllä (nettisivujen verkkokaupassa, suom. huom.) tarjoamani opetussarja käsittelee pääasiassa sitä, kuinka identifioida oma henkensä ja kuinka omata suhde Isän ja Herran kanssa Pyhästä Hengestä ihmishenkeen – perusteella.
Sen mainitseminen tässä kirjoitussarjassa, että sisäisesti tunnemme olevamme sama kuin vuosikymmeniä sitten ja että vain kehomme ovat muuttuneet ympärillämme, aloittaa prosessin. Ihminen katsoo syvälle sisälle 'ytimeensä'.
Huomaat henkesi kun sanot jotakin väärin ja tunnet murhetta sisälläsi. Mielesi huomaa sen syvällä sisälläsi. Tämä on se kohta jossa, kuten populaarikulttuurissa kuvataan, ihminen tuntee itsensä likaiseksi sellaisen seksuaalisen kohtaamisen jälkeen, jonka hän mielessään tietää vääräksi. Tuo likainen tunne, tuo murhe on sinun henkesi.
Kun etsin Pyhän Hengen kastetta ja ensitodistetta, kuten nähdään Apostolien teoissa, kielillä puhumisesta, täytin pääni kirjoilla ja muiden mielipiteillä siinä määrin, että oli vaikea tietää missä ja mikä hengen ihmiseni oli. Lähestyin Hengen kastetta älyllisesti, yrittäen löytää tai aloittaa sanat mielessäni, ja vasta hyvä ystävämme Janny opetti minua, kuinka keskittyä syvälle sisimpääni hengessäni.
Paavali sanoi: "Kun rukoilen kielillä puhuen (kielellä jota en ole oppinut) henkeni rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön..."
Henkesi on se osa sinua, joka on ikuinen, jonka ympärillä oleva kehosi on kasvanut ja muuttunut ja ikääntynyt. Huomaat henkesi, kun mielesi siirtää huomion sisälle, kun huomaat jonkin sanomasi 'murehduttaneen' sinua, missä tunnet ennakkoaavistuksen siitä, että jotakin pahaa on tapahtumassa ja missä tunnet ilon jonakin aamuna ja mielessäsi ihmettelet, mitä sellaista hengen ihmisesi tietää, mikä on niin hyvää.
Pohdi hengen ihmistäsi, joka yhdessä sielusi kanssa on ikuinen eikä tarvitse tätä maista kehoa elääkseen. Raamattu puhuu päivästä, jolloin uskovat saavat taivaallisesta materiaalista tehdyt ruumiit, jotka eivät koskaan ikäänny aivan kuten meidän henkemme ei koskaan ikäänny… mikä päivä… enemmän ensi viikolla, siunauksin.
John Fenn
RSS Feed