Olla hengellinen vastaan olla kristitty, osa 5
Hei kaikki,
Kuinka me tulimme tilanteeseen, jossa seurakuntakulttuuri keskittyy 'uudestisyntyneenä' olemiseen opetuslasten tekemisen sijaan?
Totesin viime viikolla, että Jeesus ei koskaan käskenyt saada ihmisiä syntymään uudesti. Se on totta. Hänellä oli yksityinen keskustelu eräänä iltana Nikodeemus-nimisen miehen kanssa, mikä on kirjattu muistiin Joh. 3:een, missä Jeesus selitti, mitä tapahtuu ihmisen uskoessa opetuslapseksi tulemisen aikomuksessa rinnastaen sen toisen kerran syntymiseen, mutta Jumalan Hengen kautta, ei tavallisen syntymän kautta. Se on totta.
Se oli yksi yksityinen keskustelu Jeesuksen ja yhden ihmisen välillä, ei opetus. Ei ole mitään vertauksia massoille koskien uudestisyntynyttä sinapinsiementä. Ei ole mitään 'Uudesti syntymisen käskyn saarnaa'. Se oli yksityinen keskustelu myöhään illalla kahden ihmisen välillä, eikä tuota keskustelua koskaan toistettu tai laajennettu yleiseksi opetukseksi tai käskyksi, eikä sitä nähdä toisissa evankeliumeissa eikä epistoloissa.
On kuitenkin rakennettu kokonainen seurakuntakulttuuri niiden ponnistelujen ympärille, joilla yritetään saada ihmiset syntymään uudesti tavoitteena 'kaupan lukkoon lyöminen' saamalla joku "rukoilemaan pelastusrukous" kanssamme. VÄÄRIN! SITÄ EI OLE RAAMATUSSA.
Mitä Jeesus todella sanoi?
"Kaikki auktoriteetti on annettu minulle taivaassa ja maan päällä. Menkää sen tähden kaikkiin kansakuntiin… opettaen heitä noudattamaan ja tekemään kaikkia asioita, joita olen teidän käskenyt (noudattaa ja tehdä)…" (suomennos tässä)
Apt. 2:ssa, silloin kun Pietari saarnasi helluntaina, pyysikö hän kaikkia 'jokaisen pään kumartuessa ja jokaisen silmän sulkeutuessa' rukoilemaan rukouksen (noiden 120 henkilön kanssa niin ettei kukaan tuntisi oloaan noloksi), jotta he syntyisivät uudesti? Kun Pietari meni Korneliuksen taloon Apt. 10:ssä kertoakseen heille Jeesuksesta, pyysikö hän kaikkia halukkaita nostamaan kätensä ja rukoilemaan "pelastusrukouksen", jotta he syntyisivät uudesti?
Emme näe missään kenenkään apostoleista saarnaavan uudestisyntymisestä tai johdattavan ihmisiä ns. etsijäystävälliseen ei-noloon "pelastusrukoukseen". Pelastusrukous on yksi niistä ihmistekoisista opinkappaleista, joiden ihmiset olettavat olevan Raamatussa, muttei ole.
Syy siihen, ettet näe sitä Raamatussa on, että apostolit tottelivat Jeesusta. Jeesus sanoi "… opettaen heitä noudattamaan ja tekemään kaikkia niitä asioita, joita olen teidän käskenyt noudattaa ja tehdä", ja tuon ajan juutalaisessa kulttuurissa on automaattista, että opetuslapseuden prosessi on ihmissuhdepohjainen. Toisin sanoen, he eivät voi noudattaa ja tehdä kaikkia asioita, joita Jeesus käski minun noudattaa ja tehdä elleivät he tarkkaile minun tekevän kaikkia niitä asioita, joita Hän minua käski tehdä! (englanniksi verbit noudattaa ja tarkkailla ovat sama sana, suom. huom.)
TUO on lähetyskäsky, antaa toisten nähdä Kristus meissä niin, että he voivat oppia meistä. Paavali sanoi: jäljitelkää minua niin kuin minä jäljittelen Kristusta, ja kun ihmiset ilmaisevat hämmästyksensä tuosta lausumasta, se paljastaa, etteivät he ymmärrä Jeesuksen valtakunnan kulttuuria. Paavali vain sanoi uudella tavalla lähetyskäskyn – noudattakaa ja tehkää sitä mitä minä noudatan ja teen. (1. Kor. 4:16, 11:1, Ef. 5:1, Fil. 3:17, jne,)
Itämainen kulttuuri – israelilainen kulttuuri
Israelilainen kulttuuri on itämaista. Sen tähden Israelin sanotaan olevan Lähi-idässä. Kiinaa ja Japania kutsutaan Kaukoidäksi, mutta Israel on yhä idässä, se on itämainen. Siten näemme tapoja kuten kumartumista vyötäröltä saakka lähtien Aabrahamista halki evankeliumien, joissakin tapauksissa ihmisten kohtaamisia Jeesuksen kanssa niin että he lankeavat maahan kuuliaisina Hänelle aivan kuten me näemme itämaisessa kuninkaallisessa hoviprotokollassa. Ikivanha kiinalaistaide näyttää kiinalaisjohtajia istumassa tuolillaan palvelijoiden kantaessa heitä tankojen avulla olkapäillään, ja näemme Liitonarkkua kannettavan tankojen avulla pappien olkapäillä Vanhassa testamentissa. Israel on itämainen.
Toinen osa itämaisuudesta on vanhempien ja iältään vanhempien kunnioittaminen tämän kunnioittamisen virratessa ulospäin kodista ja perheestä muihin useampien sukupolvien läpi. Iältään vanhempien odotetaan kouluttavan nuoremmat, ja aterioiminen jonkun talossa on korkeinta olemassa olevaa yhteyden vaalimista.
Tutkitaan uudestaan gnostilaisuutta, valheveljien tekeminen
Kreikkalainen kulttuuri ei kuitenkaan perustu ihmissuhteisiin, se on ideoihin, käsitteisiin, henkiseen kykyyn perustuvaa.
Kun Paavali oli Ateenassa, Kreikassa Apt. 17:ssä, hän saarnasi Jeesusta aivan kuten oli tehnyt muuallakin, mutta tällä kertaa hänelle naurettiin kun hän otti esille Jeesuksen herättämisen kuolleista, kun taas toiset pyysivät häntä palaamaan seuraavana päivänä ja kertomaan enemmän käsitteistään ja ideoistaan.
Heillä ei ollut aikomustakaan uskoa Jeesukseen, he vain halusivat kuulla uusia ideoita, uusia opetuksia, täyttää syyhyäviä korviaan ja muistikirjojaan tältä uudelta opettajalta tulevilla ilmestyksillä. Sen tuloksena emme löydä vahvaa uskovien ryhmää Ateenassa. Ei ole mitään ateenalaiskirjettä. He vain halusivat kuulla ideoita.
Vähän historiaa
Seurakunnan tullessa enemmän pakana/kreikkalaiseksi kulttuuriltaan 200-luvun jälkipuoliskolla ja varhain 300-luvulla jKr. sekä vähemmän juutalaiseksi/itämaiseksi, siitä tuli älyllisempi ja vähemmän suhdeperusteinen. Seurakunta kokoontui kodeissa ensimmäiset 300 vuotta, ei vainon takia kuten jotkut saattavat olettaa, vaan koska ensimmäinen seurakunta kotona oli Aatami, Eeva ja Herra, sillä missä kaksi tai useampi on koolla, siellä Hän on heidän keskellään. Hän keksi kodin ja perheen. Varhaiset synagogat olivat kokouksia kodeissa, joihin useat perheet kokoontuivat, niinpä helluntaina vain jatkettiin sitä mitä oli tehty, kodeissa kokoontumista. Jumala ei ole koskaan lähtenyt kodista ja perheestä, jotka ovat Hänen ensisijainen ja etusijalle asettamansa tapa tuoda ilmestystä ja Jumalan tuntemusta maailmaan.
Tultaessa 300 - 400 – luvuille jKr. kristinuskosta oli tullut laillista ja kristityt kutsuttiin ulos kotikokouksista kokoontumaan entisissä pakanatemppeleissä sen rinnalle, että olemassa olevia pakanatemppeleitä oli yhä toiminnassa, ja ne olivat auditorio- ja puhujakorokerakenteisia. Noissa rakenteissa yhden papin täytyi olla vastuussa ihmisten johtamisesta, siten pastorin tehtävä nostettiin ensimmäistä kertaa historiassa olemaan ainoa Jumalan ääni viikosta toiseen.
Sen sijaan, että oltaisiin luonteeltaan osallistavia, kuten kotikokoukset olivat, auditorio vaatii vain yhden ihmisen puhumaan, jakamaan käsitteitä ja ideoita massojen kokoontuessa. Ideat saarnastuolista eivät vaadi mitään suhdetta kenenkään kanssa, sillä ne ovat vain periaatteita, käsitteitä, ajatuksia siitä kuinka käsitellä tätä tai tuota ongelmaa. Tehdään muistiinpanoja, täytetään muistikirjoja, mutta ne ovat vain 'uutta ilmestystä', ei jotakin sellaista, jota eletään todeksi suhteessa toisiin.
Tuo on se kohta, jossa painotus olla 'uudestisyntynyt' erosi opetuslapsena olemisesta. Tuohon kohtaan saakka opetuslapsena oleminen merkitsi sitä, että olit uudestisyntynyt. Mutta kun kreikkalainen ajattelu alkoi käsitellä ideoita ja käsitteitä saarnastuolista käsin sen sijaan, että olisi kotiin ja perheeseen pohjautuen osoitettu, kuinka elää ja vaeltaa Jumalan kanssa, uudestisyntymisen käsitteestä tuli erillinen asia omana opinkappaleenaan, joka nyt oli erotettu opetuslapseusprosessista.
Ensimmäinen suhde on Herran kanssa ja virtaus lähtee siitä
Kun evankeliumi leikellään yksistään ideoiksi ja käsitteiksi sen sijaan, että ideat ja käsitteet olisivat iskostuneita opetuslapseusprossiin, jossa on mukana useamman sukupolven ihmissuhteita, me päädymme aneemiseen Kristuksen ruumiiseen, joka on tottunut tulemaan syötetyksi valmiiksi pureskelluilla ideoilla, mutta jolla on vain vähän käytännön tietoa siitä, kuinka vaeltaa Jumalan kanssa noissa käsitteissä. Ihmiset, joilla on Jumalan nälkä, havaitsevat kaipaavansa enemmän, mutteivät tiedä miksi. Heidän päänsä on täynnä Jumalan käsitteitä, miksi he eivät ole onnellisia? Miksi he tuntevat olevansa niin tyhjiä?
Tänään monet Kristuksen ruumiissa havaitsevat, että heillä on Jumalan nälkä vaikka he käyvät seurakunnassa. He ovat väsyneet siihen, että heitä ruokitaan periaatteilla ja käsitteillä, jotka he ovat kuulleet monta kertaa aiemmin; he etsivät ihmissuhteita ja todellista 'vahvaa ruokaa' uskossaan.
"Opettaen heitä noudattamaan ja tekemään kaikkia niitä asioita, joita olen teitä käskenyt (noudattamaan ja tekemään)". Lähetyskäskyssä on kyse Jumalan kanssa vaeltamisesta ihmissuhteissa, virtauksen kulkiessa yksilöstä kotona ja ulospäin luonnollisesti olemassa oleviin ihmissuhteiden piireihin – perheeseen, ystäviin, naapureihin, työtovereihin – mikä on nähtävissä kautta koko evankeliumien ja Uuden testamentin kirjeiden.
Ensi viikolla kerron profeetallisesti joitakin asioita, joista Herra on kertonut minulle tänä vuonna siitä, mitä Hän on tekemässä Kristuksen ruumiissa, ja mitä tulemme näkemään tulevina vuosina, mikä liittää sarjan yhteen. Siihen saakka! Siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]