Olla hengellinen vastaan olla kristitty, osa 1
Hei kaikki,
Barbilla ja minulla on hurjasti eriävät käytännöt saippuapalojen suhteen. Barb käyttää palasaippuaa kunnes se on kolikon kokoinen. Usein monia näitä pieniä palasia kokoontuu pesualtaiden ja suihkujen ympärille kuin eläinlauma juomapaikan luo. Yksi on saattanut olla deodoranttisaippua, toinen kosteuttava ja vielä yksi hajusteeton. Mutta ne kaikki päätyvät kolikon kokoisiksi ja kokoontuvat yhteen hanojen luo vain odottaen, että joku armahtaa niitä ja päättää niiden elämät heittämällä ne roskiin.
Tuo joku on minä. Niihin aikoihin kun palasaippua on riittävän pieni, pudotan sen jatkuvasti tai se rikkoutuu palasiksi, vedän suihkuverhon sivuun ja heitän sen alakautta pitkällä kaarella wc-pöntön vieressä olevaan roskikseen. Hyvää matkaa, olet menneen talven lumia, pikku saippua, annoit kaikkesi, mutta nyt tarusi on lopussa!
Saippuakristityt, minkä tuoksuisia he ovat?
Vuosia sitten oli helppo tietää, kuka oli kristitty ja kuka ei. Muinoin 1960- ja 1970-luvulla karismaattisen uudistuksen päivinä kristityt olivat niitä, jotka kävivät kotirukouskokouksissa, raamattupiireissä, jotka innostuivat Charles ja Francis Hunterin tulosta kaupunkiin parantumiskokouksia pitämään, jotka kävivät kristillisissä kirjakaupoissa ja jotka kuuntelivat tätä uutta kristillistä 'rokkia' tai nuoria naislaulajia, joilla oli sellaisia nimiä kuin 'Honeytree' ja 'Evie'.
Jos et tehnyt mitään tuosta, olimme 90 % varmoja, ettet ollut uudestisyntynyt. Jos sinun täytyi kysyä, oliko kitara jumalanpalveluksessa ok Jumalalle, et todennäköisesti ollut uudestisyntynyt. Jos sinun täytyi kysyä: "Mikä on autoharp?", et todennäköisesti ollut. Varmasti et ollut karismaatikko. Mutta tuota lukuun ottamatta juttu oli helppo päätellä.
Sitten rajat hämärtyivät 1980- ja 1990-luvuilla kuten pikku saippuat, jotka puristat yhteen muodostaaksesi yhden suuremman saippuan, etkä ole varma, minkä tuoksuista tai minkälaista saippuaa sinulla nyt on. Ihmiset kysyivät, olitko evankelikaalinen vai karismaatikko, ja jos olit karismaatikko, olitko uskon sana – ihmisiä vai helluntailainen? Vielä myöhemmin aloit nähdä enemmän sellaista palasaippuoita kuten profeetallisen, apostolisen, henkilökohtaisen profetian, ns. Toronton siunauksen, Brownsvillen tai Lakelandin kristityn , tai ehkä 'esirukoilijan' tai 'profeetallisen palvonnan' tuoksuisen kristityn.
Mutta tänään, kuten on niin monia kaikentyyppisiä palasaippuoita, meillä on kaikenmakuisia, - tuoksuisia, ja – näköisiä "kristittyjä". Jotkut esittelevät itsensä kuten upouudet 'katso minua' palasaippuat ja jotkut ovat kuin pieniä kolikon kokoisia "Minä olen ______ kristitty." (Täydennä puuttuva kohta jollakin seksuaalisella suuntautumisella, poliittisella kytköksellä, vaihtoehtokulttuurin nimellä tai muulla tunnistetekijällä).
Mitä tapahtui "Minä olen kristitty" – sanonnalle, jossa ei ole mitään määreitä kertomassa meille, millainen kristitty olet? Joskus vain haluan heittää ne syrjään kuin kolikon kokoisen palasaippuan ja sanoa 'Joko kasva aikuiseksi Kristuksessa ja lakkaa tekemästä syntiä tai lakkaa kutsumasta itseäsi kristityksi!'
Miksi uskova Uudessa testamentissa näyttää niin erilaiselta kuin monet uskovat tänään?
Siihen aikaan kun Uutta testamenttia kirjoitettiin, Jeesuksen opetuslapset, eivät vain Jeesukseen uskovat, ja kyllä, siinä on selvä ero, kokoontuivat kodeissa kuten useimmat kristityt tekevät tänään maailmanlaajuisesti, kokoontuivat yhteen perheinä, ystävinä, naapureina, työtovereina ja usein joku uudestisyntymätön henkilö, joka oli 'rauhan lapsi' tuli mukaan.
Evankeliumeja oltiin juuri kirjoittamassa ja monet evankeliumeissa kerrottujen tapahtumien
silminnäkijät olivat yhä elossa ja riemastuttivat perhekuntia kertomuksillaan Jeesuksen kanssa viettämästään ajasta. Kun tultiin Paavalin ja Pietarin elämän päättymisen aikoihin, Pietari piti Paavalin kirjeitä näille kodeissa kokoontuville seurakunnille Raamatun teksteinä, sillä hän sanoi näin viimeisen kirjeensä loppuriveillä:
"Ja muistakaa rakkaan veljemme Paavalin kirjoitukset… jotkut asiat ovat vaikeita ymmärtää, niitä epävakaat vääntelevät, kuten muitakin Raamatun kirjoituksia…" (2. Piet. 3:15-16, suomennos tässä)
Heidän innostuksensa koski uudestisyntymää ja sen oppimista, mistä tässä uudessa elämässä oli kysymys. Se tosiasia, että Jumala muutti pois temppelistä ihmiseen helluntaina, ällistytti heitä ja täytti heidät ihmetyksellä. Jumala asumassa ihmisessä, kukapa olisi voinut ajatella sitä!
Tuon ajan kulttuuri
Kaikkiaan kymmenen Rooman keisaria vainosi uskovia. Nämä keisarit halusivat tulla tunnustetuiksi jumaliksi, mikä asetti Jeesuksen opetuslapset suoraan ristiriitaan, jolloin täytyi tehdä elämää tai kuolemaa merkitsevä päätös tunnustaa Kristus ja kuolla tai kieltää Kristus ja elää.
Sen ohella oli yleinen tapa sinetöidä liikealan sopimukset uhraamalla jollekin jumalalle temppelissä ja sitten harjoittaa seksiä temppeliprostituoidun kanssa kaupan sinetöimiseksi.
Tyatira oli tämän käytännön suhteen kuuluisin kaupunki, sillä killat, vanhantyyppiset ammattiyhdistykset kontrolloivat kaikkea kauppaa Tyatirassa. Se on saattanut olla vaikuttamassa siihen, miksi tyatiralainen Lyydia siirsi kangasbisneksensä Tyatirasta Filippiin.
Purppuraväri ja –vaatteet Tyatirasta olivat korkeinta laatua ja muodikkaimpia noina aikoina. (Apt. 16:14-40)
Tyatiran seurakunnassa eräs nainen, jolle Herra antoi "Iisebelin" liikanimen, kertoi Ilm. 2:20:ssä profeetallisena sanana, että saatoit olla yhä kristitty sekä harjoittaa temppeliseksiä ja uhrata jumalille, koska Jumala halusi sinun voivan ansaita elantosi… (minulla on opetussarja todellisesta Iisebelin hengestä, jos olet kiinnostunut, mutta tämä antaa hyvän johtolangan – kyse ei ole naisesta, joka lietsoo vaikeuksia jollekulle pastorille)
Kristityt olivat vaikeassa tilanteessa. Kuinka he saattoivat hankkia elantonsa muuten kuin matalapalkkaisessa työssä, sillä bisnessopimuksen tekemiseksi tai varmistaaksesi itsellesi sanotaanko vaikka nahan tai kuparin tai jopa vaatekaupallesi purppurakankaan toimittajan,
tuon 'kaupan tekijän' täytyi uhrata jollekin jumalalle ja harjoittaa seksiä temppeliprostituoidun kanssa?
Mukaan tulee gnostilaisuus
Jossain vaiheessa Paavalin ja Pietarin n. 66 jKr tapahtuneiden kuolemien ajankohdan tienoilla, mutta ennen kuin Johannes kuoli karkeasti ottaen 40 vuotta myöhemmin, uskomus nimeltään gnostilaisuus tuli esiin (kreikaksi: 'oppinut'), luultavasti osin johtuen kulttuurisista paineista olla osa yhteyskuntaa ja liike-elämää kuten Tyatirassa. Kristityt halusivat olla kuin maailma, mutta olla yhä kristittyjä. He eivät halunneet kuolla uskonsa puolesta, jos heidän ei täytynyt. Iisebel sanoi, että oli ok olla kristitty ja olla osa kulttuuria, niin että ihmiset saattoivat 'tuntea' Jumalan mielessään, mutta heidän ei tarvinnut erottaa itseään kulttuurista.
Gnostilaisuuden ydin on se, että ruumis on maasta ja palaa tomuun, sen tähden se on synnynnäisesti syntinen ja paha. Mutta henki on uudestisyntynyt ja Kristus on sinussa, niinpä henkesi on pyhä ja menee taivaaseen. Sen tähden koska ruumis on maasta joka tapauksessa, voit elää kuten haluat, koska sisäisesti olet Jeesukseen uskova ja menet taivaaseen. Aikojen kuluessa tämä uskomusjärjestelmä tuli merkitsemään sitä, että ihmiset saattoivat olla Jeesukseen 'uskovia' olematta itse asiassa Jeesuksen 'opetuslapsia' tai edes tuntematta Häntä sydämessään.
Tuntea Pyhä Henki mutta olla uudestisyntymätön
Ja tämän tähden meillä on niin monia "kristittyjen" 'saippuatuoksuja' tänään. He tuntevat Jumalan mielessään, he ovat gnostikkoja hyväksyen sen, että Jeesus on Jumala, mutta elävät kuin maailma. Jos he todella tuntevat Hänet, eivätkö he olisi jättämässä syntiä ja etenemässä kohti pyhyyttä? Pohdipa tätä:
Jeesus sanoi opetuslapsille Joh. 14:17:ssä Pyhästä Hengestä: " Te tunnette hänet, koska Hän elää luonanne. Mutta Hän tulee olemaan teissä." (suomennos tässä). Opetuslapset tunsivat Pyhän Hengen, koska he oleskelivat Jeesuksen lähettyvillä, näkivät Hänen tekevän ällistyttäviä ihmeitä ja he jopa paransivat ihmisiä ja karkottivat demoneita Hengen avulla. Niinpä he tunsivat Hänet.
Muista, nämä opetuslapset eivät olleet uudestisyntyneitä – kuitenkin he tunsivat Pyhän Hengen. Meidän aikoinamme monilla ihmisillä on aitoja kokemuksia Pyhästä Hengestä. He oleskelevat seurakunnan liepeillä, on alttarikutsua jne. Jotkut tuntevat Hänet sen tosiasian kautta, että heillä on samassa kodissa sukulainen, joka on opetuslapsi, tai varttuessaan he viettivät paljon aikaa Hengen täyttämässä seurakunnassa. Mutta heillä ei ole Häntä sisällään. Ja SE tekee ihmisestä kristityn.
Ensi viikolla – enemmän 'kristityistä', jotka sanovat olevansa Jeesukseen uskovia, mutta jatkava synnissä. Kannattaa lukea! Siunauksin,
John Fenn
www.cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]