Now I Get It #3, Friend at midnight
Nyt tajuan jutun, osa 3, Keskiyöllä tuleva ystävä
Hei kaikki,
Sinä kesänä, jolloin täytin 16, äitini vei meidät neljä lasta sekä myös 16 vuotta pian täyttämässä olevan serkkuni kiertelemään ympäri Eurooppaa lähes kuukauden ajaksi. Äiti oli vuokrannut Volkswagenin pikkubussin, jonka katon sai auki ja erillisen suuren teltan, jossa me kolme poikaa nukuimme samalla kun äitini, serkku ja sisko nukkuivat pikkubussissa. Aloitimme Amsterdamista ja kiersimme silmukan alas Roomaan asti ja takaisin – se muutti elämäni.
Vieraillessamme Vatikaanissa serkullani oli pinkki hame, jonka helma ulottui muutaman sentin polvien yläpuolelle. Serkkuni päästessä Pietarinkirkon ovelle häneltä kiellettiin sisäänpääsy, koska hänen hameensa oli liian lyhyt. Se oli ainoa 'parempi' vaatekappale, jonka hän oli tuonut matkalle, emmekä aikoneet mennä ostamaan jotakin polvien alle ulottuvaa, mutta emme myöskään halunneet sitä, että hän oli tullut niin kauas vain tullakseen käännytetyksi pois.
Aluksi serkku oli hyvin, hyvin loukkaantunut, mutta heti kun hänen kiivautensa laantui, vihastuminen muuttui uhmamielisyydeksi. Hän päätti näyttää heille ja veti ripeästi hameensa alaspäin takapuolensa ympärille, veti esiin puseronsa helman (tuskin) peittämään alusvaatteensa ja marssi ovesta hameen ulottuessa reilusti polven alapuolelle. Heti sisään päästyään hän käänsi päätään ja työnsi kielensä ulos osoittaakseen halveksuntansa toisella puolella valtavia ovia olevia vartijoita kohtaan ja veti hameen ylös normaalipituuteen.
Jos oli sivustakatsojana eikä tuntenut silloisia Vatikaanin sääntöjä, vaan vain katseli, mitä serkulleni tapahtui, ei täysin ymmärtäisi sitä mitä tapahtui. Raamatussa on toinen kertomus helmoista, missä ei myöskään ole järkeä, ellemme ymmärrä kulttuuria. 1. Sam. 24:1-8:ssa kuningas Saul ajaa Daavidia pakoon ja tämä miehineen menevät suojaan suureen luolaan erämaassa.
Kuningas Saul
Kuninkaan täytyi käydä tarpeillaan, joten yksityisyyden vuoksi hän etsi luolan – muttei tajunnut valinneensa juuri sitä luolaa, jossa Daavid miehineen olivat piileskelemässä!
Kuningas Saulin ollessa varattuna Daavid hiipi leikkaamaan pois Saulin ulkoviitan helman, mutta jae 5-6 sanoo: " Mutta sen jälkeen Daavidin omatunto soimasi häntä (tai "Daavid sai piston sydämeensä") siitä, että hän oli leikannut Saulin viitan lievettä. Ja hän sanoi miehillensä: "Pois se! Herra varjelkoon minua tekemästä sitä herralleni, Herran voidellulle, että satuttaisin käteni häneen; sillä hän on Herran voideltu".
Kun sinä tai minä luen tuota, näemme pilalle menneen viitan ja ihmettelemme sitä, että Daavid oli niin helläsydäminen, että tunsi olonsa kurjaksi asian takia. Ja saatamme tajuta, että asiaan liittyy jotakin syvällisempää, mutta olemme epävarmoja siitä, mitä se on. Tässä se juttu on.
Herra käskee 4. Moos. 15:37-40 & 5. Moos. 22:12:ssa, että viittojen kulmiin täytyy panna tupsut, jotka edustavat Jumalan Sanaa, joten joka kerran kun he katsoivat vaatteitaan ja käyttivät niitä, he muistaisivat Sanan ja tietäisivät symbolisesti olevansa puettu Sanaan. Nykyaikana ajattelemme rukoushuiveja tupsuineen, mutta vanhoina aikoina ne olivat jokapäiväistä vaatetusta.
Daavidin aikoina ja vielä nykyäänkin ortodoksijuutalaisissa hautajaisissa on tapana, että ihmisen hautajaisissa vaatteen helma leikataan pois, mikä symboloi sitä, että kuollut on nyt vapaa maan päällä olevan Lain rajoitteista; hän voi jatkaa eteenpäin ja olla Jumalan luona. Daavid suoritti hautajaisseremonian leikkaamalla pois Saulin helman kertoen tälle, että tämä oli kuollut mies ja että mene ja kuole – pohjimmiltaan: kaadu kuolleena maahan, kuningas Saul.
Sen tähden Daavidin sydän 'soimasi häntä' siitä, että hän oli ojentanut kätensä kuningasta vastaan, ja miksi, jos luet tuon kohdan, hän katui ja tunnusti tekonsa Saulille. Daavid kunnioitti voitelua, auktoriteettiketjua ja tunnusti nopeasti sydämensä synnin reagoimalla omatuntoonsa.
Keskiyöllä tuleva ystävä
Jeesus käytti monia opetustyylejä välittääkseen sen mitä ajoi takaa ja yksi niistä oli käyttää kahta tai kolmea rinnastusta peräkkäin kertomaan sama asia usealla tavalla. Tämä on yksi esimerkki kolmesta peräkkäisestä opetuksesta samasta aiheesta:
Lk. 11:2-5:ssä Hän antaa opetuslapsille peruslinjat rukouksesta, joka oli tuon ajan VT:n muodossa ja jota me kutsumme 'Isä meidän – rukoukseksi'. Se on kirjoitettu 'aoristi'- aikamuotoon, mikä tarkoittaa, että kyse on jatkuvasta prosessista, ei yksittäisestä tapahtumasta ja se on kirjoitettu toteamukseksi tuosta jatkuvasta prosessista, vaikkakin jotkut versiot Raamatusta ovat ottaneet sen pois aoristista ja muuttaneet sen sarjaksi yksittäisiä pyyntöjä lisäämällä 'Anna meille…': Mutta tämä on se mitä Jeesus sanoi:
"Kun rukoilette, sanokaa, Meidän Isämme taivaassa, pyhä on sinun nimesi. Sinun valtakuntasi tulkoon. Sinun tahtosi tapahtukoon kuten taivaassa, niin maan päällä. Anna meille päivittäin meidän päivittäinen leipämme ja anna anteeksi syntimme sillä myös me annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa, ja älä johda meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta." (suomennos tässä)
Siinä se on – siinä on tuo koko rukous Luukkaan evankeliumissa. Jos luet sen uudelleen jatkuvana prosessina, siitä tulee nöyryyden ja kiitoksen antamisen rukous. Prosessina Isä vaikuttaa tahtoaan maan päällä, jatkuvana prosessina Hän päivittäin antaa meille leipämme, jatkuvana prosessina Hän antaa meille anteeksi kun me osana jatkuvaa prosessia annamme anteeksi toisille ja hän aina osana elämämme prosessia johtaa meidät pois kiusauksesta ja aina päästää meidät pahasta. Se on syvällistä, jos käytät aikaa sen parissa.
Kun Isä meidän – rukous paljastaa Isän hyvyyden ja Hänen jatkuvan mukana olonsa elämässämme, Jeesus välittömästi jatkaa tuota vertauksella näyttääkseen, millainen Isä EI ole jakeissa 5-9 joita kutsutaan nimellä 'Keskiyöllä tuleva ystävä':
"Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää, sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä'; ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle' –
Minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sen tähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sen tähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee. Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille TULLAAN avaamaan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan."
Jeesus sanoo, että ystävä-ystävälle – pohjalta täällä maan päällä tarvitaan joskus sinnikkyyttä ystävien välillä saadaksesi sen, mitä tarvitset, mutta näin ei ole laita Isän kohdalla: Ano ja saat, etsi ja tulet löytämään, koputa ja Hän TULEE avaamaan sinulle.
Selventääkseen pointtiaan siltä varalta, että jollakulla on yhtään epäilystä, Jeesus jatkaa kolmannella pointilla:
"Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!"
Huomaa, kuinka Hän aloitti Isällä Isä meidän – rukouksesta, siirtyi itsepäiseen ystävään näyttääkseen, millainen Isä ei ole, sitten palasi Isän hyvyyteen viitaten maisiin isiin ja heidän hyvyyteensä lapsiaan kohtaan, laittaen itsepäisen ystävän kahden Isän hyvyydestä ja Hänen antamisestaan kertovan opetuksen väliin.
Tämän viikon teema on koskenut taivasta ja maata
Isän hyvyys ja Daavidin herkkyys sydämensä suhteen ja Hengen asiat liittyvät toisiinsa. Daavid oli jo voideltu kuninkaaksi, mutta Saul oli senhetkinen kuningas ja Daavid, heti kun hän tuli synnintuntoon sen suhteen, mikä hänen sydämessään oli, reagoi toimimalle oikein jopa sillä uhalla, että menettäisi kasvonsa ja mahdollisesti henkensä.
Daavid kirjoitti psalmissa 110, joka alkaa jakeessa 1: "Herra sanoi minun herralleni: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi". Herra (Isä) sanoi minun Herralleni (Kristukselle): istu oikealle puolelleni, kunnes Minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi."
Koska Daavid tunsi Isän ja kuinka Kristus olisi istuutunut kunnes kaikki olisi tehty Hänelle alamaiseksi, Daavid ylitettyään rajan sydämessään Saulin suhteen katui odottaakseen omaa vuoroaan olla kuningas. Koska hän tunsi Isän, hän oli herkkä Hengen asioille. Tunne Hänet! Puhu Isälle keskustellen, sitten kuuntele Hänen hiljaista vastaustaan, joka on usein sanaton, mutta viestii paljon.
Päätän tämän sarjan ensi viikolla puhumalla valkoisesta kivestä ja muusta, siihen saakka siunauksin,
John Fenn
Nyt tajuan jutun, osa 3, Keskiyöllä tuleva ystävä
Hei kaikki,
Sinä kesänä, jolloin täytin 16, äitini vei meidät neljä lasta sekä myös 16 vuotta pian täyttämässä olevan serkkuni kiertelemään ympäri Eurooppaa lähes kuukauden ajaksi. Äiti oli vuokrannut Volkswagenin pikkubussin, jonka katon sai auki ja erillisen suuren teltan, jossa me kolme poikaa nukuimme samalla kun äitini, serkku ja sisko nukkuivat pikkubussissa. Aloitimme Amsterdamista ja kiersimme silmukan alas Roomaan asti ja takaisin – se muutti elämäni.
Vieraillessamme Vatikaanissa serkullani oli pinkki hame, jonka helma ulottui muutaman sentin polvien yläpuolelle. Serkkuni päästessä Pietarinkirkon ovelle häneltä kiellettiin sisäänpääsy, koska hänen hameensa oli liian lyhyt. Se oli ainoa 'parempi' vaatekappale, jonka hän oli tuonut matkalle, emmekä aikoneet mennä ostamaan jotakin polvien alle ulottuvaa, mutta emme myöskään halunneet sitä, että hän oli tullut niin kauas vain tullakseen käännytetyksi pois.
Aluksi serkku oli hyvin, hyvin loukkaantunut, mutta heti kun hänen kiivautensa laantui, vihastuminen muuttui uhmamielisyydeksi. Hän päätti näyttää heille ja veti ripeästi hameensa alaspäin takapuolensa ympärille, veti esiin puseronsa helman (tuskin) peittämään alusvaatteensa ja marssi ovesta hameen ulottuessa reilusti polven alapuolelle. Heti sisään päästyään hän käänsi päätään ja työnsi kielensä ulos osoittaakseen halveksuntansa toisella puolella valtavia ovia olevia vartijoita kohtaan ja veti hameen ylös normaalipituuteen.
Jos oli sivustakatsojana eikä tuntenut silloisia Vatikaanin sääntöjä, vaan vain katseli, mitä serkulleni tapahtui, ei täysin ymmärtäisi sitä mitä tapahtui. Raamatussa on toinen kertomus helmoista, missä ei myöskään ole järkeä, ellemme ymmärrä kulttuuria. 1. Sam. 24:1-8:ssa kuningas Saul ajaa Daavidia pakoon ja tämä miehineen menevät suojaan suureen luolaan erämaassa.
Kuningas Saul
Kuninkaan täytyi käydä tarpeillaan, joten yksityisyyden vuoksi hän etsi luolan – muttei tajunnut valinneensa juuri sitä luolaa, jossa Daavid miehineen olivat piileskelemässä!
Kuningas Saulin ollessa varattuna Daavid hiipi leikkaamaan pois Saulin ulkoviitan helman, mutta jae 5-6 sanoo: " Mutta sen jälkeen Daavidin omatunto soimasi häntä (tai "Daavid sai piston sydämeensä") siitä, että hän oli leikannut Saulin viitan lievettä. Ja hän sanoi miehillensä: "Pois se! Herra varjelkoon minua tekemästä sitä herralleni, Herran voidellulle, että satuttaisin käteni häneen; sillä hän on Herran voideltu".
Kun sinä tai minä luen tuota, näemme pilalle menneen viitan ja ihmettelemme sitä, että Daavid oli niin helläsydäminen, että tunsi olonsa kurjaksi asian takia. Ja saatamme tajuta, että asiaan liittyy jotakin syvällisempää, mutta olemme epävarmoja siitä, mitä se on. Tässä se juttu on.
Herra käskee 4. Moos. 15:37-40 & 5. Moos. 22:12:ssa, että viittojen kulmiin täytyy panna tupsut, jotka edustavat Jumalan Sanaa, joten joka kerran kun he katsoivat vaatteitaan ja käyttivät niitä, he muistaisivat Sanan ja tietäisivät symbolisesti olevansa puettu Sanaan. Nykyaikana ajattelemme rukoushuiveja tupsuineen, mutta vanhoina aikoina ne olivat jokapäiväistä vaatetusta.
Daavidin aikoina ja vielä nykyäänkin ortodoksijuutalaisissa hautajaisissa on tapana, että ihmisen hautajaisissa vaatteen helma leikataan pois, mikä symboloi sitä, että kuollut on nyt vapaa maan päällä olevan Lain rajoitteista; hän voi jatkaa eteenpäin ja olla Jumalan luona. Daavid suoritti hautajaisseremonian leikkaamalla pois Saulin helman kertoen tälle, että tämä oli kuollut mies ja että mene ja kuole – pohjimmiltaan: kaadu kuolleena maahan, kuningas Saul.
Sen tähden Daavidin sydän 'soimasi häntä' siitä, että hän oli ojentanut kätensä kuningasta vastaan, ja miksi, jos luet tuon kohdan, hän katui ja tunnusti tekonsa Saulille. Daavid kunnioitti voitelua, auktoriteettiketjua ja tunnusti nopeasti sydämensä synnin reagoimalla omatuntoonsa.
Keskiyöllä tuleva ystävä
Jeesus käytti monia opetustyylejä välittääkseen sen mitä ajoi takaa ja yksi niistä oli käyttää kahta tai kolmea rinnastusta peräkkäin kertomaan sama asia usealla tavalla. Tämä on yksi esimerkki kolmesta peräkkäisestä opetuksesta samasta aiheesta:
Lk. 11:2-5:ssä Hän antaa opetuslapsille peruslinjat rukouksesta, joka oli tuon ajan VT:n muodossa ja jota me kutsumme 'Isä meidän – rukoukseksi'. Se on kirjoitettu 'aoristi'- aikamuotoon, mikä tarkoittaa, että kyse on jatkuvasta prosessista, ei yksittäisestä tapahtumasta ja se on kirjoitettu toteamukseksi tuosta jatkuvasta prosessista, vaikkakin jotkut versiot Raamatusta ovat ottaneet sen pois aoristista ja muuttaneet sen sarjaksi yksittäisiä pyyntöjä lisäämällä 'Anna meille…': Mutta tämä on se mitä Jeesus sanoi:
"Kun rukoilette, sanokaa, Meidän Isämme taivaassa, pyhä on sinun nimesi. Sinun valtakuntasi tulkoon. Sinun tahtosi tapahtukoon kuten taivaassa, niin maan päällä. Anna meille päivittäin meidän päivittäinen leipämme ja anna anteeksi syntimme sillä myös me annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velassa, ja älä johda meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta." (suomennos tässä)
Siinä se on – siinä on tuo koko rukous Luukkaan evankeliumissa. Jos luet sen uudelleen jatkuvana prosessina, siitä tulee nöyryyden ja kiitoksen antamisen rukous. Prosessina Isä vaikuttaa tahtoaan maan päällä, jatkuvana prosessina Hän päivittäin antaa meille leipämme, jatkuvana prosessina Hän antaa meille anteeksi kun me osana jatkuvaa prosessia annamme anteeksi toisille ja hän aina osana elämämme prosessia johtaa meidät pois kiusauksesta ja aina päästää meidät pahasta. Se on syvällistä, jos käytät aikaa sen parissa.
Kun Isä meidän – rukous paljastaa Isän hyvyyden ja Hänen jatkuvan mukana olonsa elämässämme, Jeesus välittömästi jatkaa tuota vertauksella näyttääkseen, millainen Isä EI ole jakeissa 5-9 joita kutsutaan nimellä 'Keskiyöllä tuleva ystävä':
"Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: 'Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää, sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä'; ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: 'Älä minua vaivaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle' –
Minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sen tähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sen tähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee. Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille TULLAAN avaamaan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan."
Jeesus sanoo, että ystävä-ystävälle – pohjalta täällä maan päällä tarvitaan joskus sinnikkyyttä ystävien välillä saadaksesi sen, mitä tarvitset, mutta näin ei ole laita Isän kohdalla: Ano ja saat, etsi ja tulet löytämään, koputa ja Hän TULEE avaamaan sinulle.
Selventääkseen pointtiaan siltä varalta, että jollakulla on yhtään epäilystä, Jeesus jatkaa kolmannella pointilla:
"Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!"
Huomaa, kuinka Hän aloitti Isällä Isä meidän – rukouksesta, siirtyi itsepäiseen ystävään näyttääkseen, millainen Isä ei ole, sitten palasi Isän hyvyyteen viitaten maisiin isiin ja heidän hyvyyteensä lapsiaan kohtaan, laittaen itsepäisen ystävän kahden Isän hyvyydestä ja Hänen antamisestaan kertovan opetuksen väliin.
Tämän viikon teema on koskenut taivasta ja maata
Isän hyvyys ja Daavidin herkkyys sydämensä suhteen ja Hengen asiat liittyvät toisiinsa. Daavid oli jo voideltu kuninkaaksi, mutta Saul oli senhetkinen kuningas ja Daavid, heti kun hän tuli synnintuntoon sen suhteen, mikä hänen sydämessään oli, reagoi toimimalle oikein jopa sillä uhalla, että menettäisi kasvonsa ja mahdollisesti henkensä.
Daavid kirjoitti psalmissa 110, joka alkaa jakeessa 1: "Herra sanoi minun herralleni: "Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi". Herra (Isä) sanoi minun Herralleni (Kristukselle): istu oikealle puolelleni, kunnes Minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi."
Koska Daavid tunsi Isän ja kuinka Kristus olisi istuutunut kunnes kaikki olisi tehty Hänelle alamaiseksi, Daavid ylitettyään rajan sydämessään Saulin suhteen katui odottaakseen omaa vuoroaan olla kuningas. Koska hän tunsi Isän, hän oli herkkä Hengen asioille. Tunne Hänet! Puhu Isälle keskustellen, sitten kuuntele Hänen hiljaista vastaustaan, joka on usein sanaton, mutta viestii paljon.
Päätän tämän sarjan ensi viikolla puhumalla valkoisesta kivestä ja muusta, siihen saakka siunauksin,
John Fenn
RSS Feed