Now I Get It #1, What Jesus wrote in dust
Nyt tajuan jutun, osa 1, Mitä Jeesus kirjoitti maahan
Hei kaikki,
Barbin isä kuului tunnetusti niihin ihmisiin, jotka käyttävät yhtä sanaa tarkoittaessaan jotakin toista tai sotkevat täysin niiden sanojen ääntämyksen, jotka aikovat sanoa, mikä aiheutti kaikille suurta hupia.
Kerran hän teki työtä jonkin jutun parissa eikä saanut sitä korjattua, ja menin kysymään miten menee. "En tajua, missä mättää, olen ummessa koko jutun suhteen!" hän sanoi epätoivoisena tajuamatta, että oli tarkoittanut sanoa "olen turhautunut" (luulen niin, mutta emme koskaan tienneet tarkalleen mitä hän tarkoitti tuollaisia asioita sanoessaan). Minä vain hekotin itsekseni sillä hän oli tuohon aikaan tuleva appiukkoni.
Barb peri tuon sanojen sekoittamisen geenin, mikä on tarjonnut minulle (ja hänelle) mittaamattomasti hupia niiden 50 vuoden aikana, jona olemme toisemme tunteneet. (Olemme tunteneet toisemme noin 7-vuotiaasta).
Tässä eräänä päivänä valmistin chorizo (tʃɔri:zɔ) –makkaraa. Chorizo on meksikolainen makkara, joka on melko tulista, väriltään punaista paprikan ja chilijauheen vuoksi ja sitä tarjotaan usein kananmunien tai kanan kanssa. Koska en yleisesti ottaen luota makkaroihin, koska en halua makkaraani mitään korvia, nöf-nöffiä, ammuuta tai kieliä (en halua maistaa mitään sellaista, joka voisi maistaa minua, lol), teen makkaraa itse, niin että tiedän, mitä siihen tulee. Pidän makkarasta erityisesti kananmunien kanssa aamulla tai lisään niitä Huevos Rancherosiin (katso itse mitä se on, jos et tunne)
Ongelmana on, ettei Barb osaa ääntää chorizoa (tʃɔri:zɔ). Kun hän kysyy, onko meillä niitä, hän pyytää cho-zorroa, mikä saa makkarani kuulostamaan 1800-luvun meksikolaiselta kansansankarilta, joka kaivertaa ison z-kirjaimen ateriaansa! (Zorro on kirjallisuudesta tuttu meksikolainen sankari, josta on myös tehty useita elokuvia).
Chorizo tai cho-zorro, me molemmat tiedämme puhuvamme kotitekoisesta meksikolaismakkarastani.
Mutta näin ei aina ole laita Raamatun kohtien suhteen
Tässä sarjassa tulen asettamaan monet Raamatun kohdat niiden juutalaisen ja roomalaisen kulttuurin ja historian viitekehykseen, koska monille ei ole opetettu Raamattua sen asiayhteydessä. Sen tähden he uskovat jonkin kohdan koskevan sanotaan vaikka 'cho-zorroa', kun itse asiassa siinä puhutaan chorizosta.
Mitä Jeesus kirjoitti maahan
Meille kerrotaan Joh. 7:2:ssa Jeesuksen menneen Jerusalemiin lehtimajajuhlille. Lehtimajajuhlassa juhlitaan Jumalan asumista ihmisen kanssa ja se on viimeinen niistä seitsemästä raamatullisesta juhlasta, jotka löytyvät 3. Moos. 23:sta. Joh. 7:37-39:
"Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu."
Vaikka tämä on kaunista itsessäänkin, se saa tärkeämmän merkityksen, kun ymmärrämme kulttuurisen asiayhteyden. Lehtimajajuhlassa on seremonia "Beit Hashoeva" tai "Veden vuodattamisen talo" ja se suoritettiin päivittäin koko viikon juhlan ajan.
Samanaikaisesti kun temppelissä uhrattiin, joukko pappeja meni ulos temppelin Itäportista läheiseen laaksoon leikkaamaan irti pajunoksia. Noiden oksien uskottiin olleen noin 25 jalkaa (7,5 m) pitkiä ja papit muodostivat rivistön jossa jokaisella heistä oli yksi oksa. Suuntaessaan kulkunsa temppeliä kohti he kävelivät tahdissa ja heiluttelivat oksia edestakaisin kävellessään.
Tämä tahdissa oksien heiluttaminen loi voimakkaan tuulenvireen, joka symboloi Jumalan Henkeä. Tämän ollessa meneillään ylipappi ja avustaja menivät ulos temppelistä vesiportin kautta Siloamin lammikolle ja täyttivät kultaisen kannun vedellä, joka tunnetaan nimellä "Mayim Hayim" tai "Elävä vesi". Avustaja täytti hopeisen kannun viinillä. Huomaa: hopea VT:ssä edustaa aina vanhurskautta, kulta puhtautta ja pyhyyttä.
Pajunoksia heiluttavat papit kiersivät alttarin seitsemän kertaa samalla kun eläimiä uhrattiin, sitten he laskivat oksat uhrin päälle muodostaen teltan tai sukkan sen päälle. Tämän tapahtuessa ylipappi kaatoi elävän veden uhrille samalla kun hänen avustajansa kaatoi viinin, ja paikalle kokoontuneet ihmiset lauloivat yhdessä Jes. 12:3:sta:
"Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä." (Heprean 'pelastumista' tarkoittava tässä käytetty sana on Yeshua, sillä sitä Jeesus tai Yeshua tarkoittaa).
Ja sen tähden Jeesus, Yeshua, huusi tuona juhlan viimeisenä päivänä, että Hän oli todellinen elävän veden lähde. Jokainen kuulemassa ollut ymmärsi Hänen sanovan, että Hän oli oleva tuo juhla lihassa heidän silmiensä edessä. Sen tähden he halusivat pidättää Hänet (7:44) ja silti he hämmästelivät.
Mutta odota, lisää löytyy!
Viikon pituisen lehtimajajuhlan ja elävän veden festivaalin aikana papit lukivat lukuisia Raamatun kohtia Elävästä Vedestä ja juhlan päättymisen jälkeisenä kahdeksantena päivänä
(Shemini atzeret) oli juhla nimeltä "Simchat Toora" tai "Toorassa (Sanassa) riemuitseminen".
Koko viikon ajan koko kansakunta juhli lehtimajajuhlaa asuen teltoissa, juhlien sitä, että Jumala asuu ihmisen kanssa. Jokaisena noista seitsemästä päivästä he myös juhlivat sitä, että Hän on elävä vesi Hengen kautta, mikä osoitetaan tuulessa, jonka pajunoksat loivat ja kahdeksantena päivänä he sitoivat kaiken tuon yhteen riemuitakseen Sanassa.
Joh. 8:1-2 kertoo meille, että juhlan jälkeen, seuraavana aamuna tai kahdeksantena päivänä kun juhlittiin "Sanassa riemuitsemista", Jeesus tuli temppelin ja hänen luokseen tuotiin aviorikoksesta tavoitettu nainen ja Häneltä kysyttiin:
"Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot? Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan, ikään kuin ei olisi kuullut heitä.
"Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään." Joh. 8:5-9
Mitä Hän kirjoitti?
Ihmiset ovat kysyneet tuota kysymystä vuosisatoja, mutta minusta vastaus paljastuu itse juhlasta. Sillä kaikkina seitsemänä lehtimajajuhlan päivänä yksi luetuista Raamatun kohdista oli Jeremia 17:12-13:
"Kunnian valtaistuin, korkea ikiajoista, meidän pyhäkkömme paikka! Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun (heidän nimensä). Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran."
Nimien kirjoittaminen maan tomuun vastakohtana uskovien nimien kirjoittamiselle elämän kirjaan, ja Jeremia pitää tärkeänä sanoa, että heidän nimensä, tai heidän elämänsä kirjoitetaan maahan, merkitsee sitä, että he ovat tuhon omia ja tulevat unohtumaan yhtä helposti kuin tuulenpuuska puhaltaa pois maan tomun.
Tämä selittää sen, miksi he lähtivät pois oman omantuntonsa tuomitsemina (kaikki jotka sinut hylkäävät, joutuva häpeään) lähtien vanhimmista (joilla oli eniten auktoriteettia, syntejä ja olisivat olleet niitä, jotka aloittavat naisen telotusmääräyksen toimeenpanon) nuorimpiin.
Mutta huomaa jakeet heti näiden jälkeen Jeremiassa, jakeet 14-15, sillä tämä oli se, minkä nainen sai ottaa vastaan, kun Jeesus kertoi hänelle, ettei Hän tuominnut häntä:
"Paranna minut, Herra, niin minä parannun, auta minua, niin olen autettu. Sillä sinä olet minun ylistykseni. Katso, he sanovat minulle: "Missä on Herran sana? Toteutukoon se!"
Jos tuo ei herätä sinussa kunnioitusta Herraa kohtaan, odota, lisää löytyy
Lehtimajajuhla tunnettiin myös 'Pyhittämisen juhlana', 'Valojen juhlana' ja 'Meidän ilomme kautena', koska Salomon saattoi päätökseen temppelinsä pyhittämisen tässä juhlassa. Tapana oli sijoittaa temppeliin neljä suurta lamppua, joista tärkeintä kutsuttiin nimellä 'Maailman valo'.
Sen tähden Jeesus sanoi Joh. 8:12:ssa: "Minä olen maailman valo." Nyt Hänen lausuntonsa siitä, että Hän on elävän veden Lähde, maailman valo, ja se että Hän kirjoittaa maahan, näyttävät niin paljon eloisammilta. Toivottavasti tämä on ollut sinulle siunaus, minä innostun joka kerran kun luen nuo luvut ja halusin jakaa sen kanssasi.
Ensi viikolla hunnut, hiusten letittäminen ja viitan reunan leikkaaminen pois… kuinka innostavaa! Mutta nyt minun tekee mieli vähän cho-zorroja. Siunauksin,
John Fenn
Nyt tajuan jutun, osa 1, Mitä Jeesus kirjoitti maahan
Hei kaikki,
Barbin isä kuului tunnetusti niihin ihmisiin, jotka käyttävät yhtä sanaa tarkoittaessaan jotakin toista tai sotkevat täysin niiden sanojen ääntämyksen, jotka aikovat sanoa, mikä aiheutti kaikille suurta hupia.
Kerran hän teki työtä jonkin jutun parissa eikä saanut sitä korjattua, ja menin kysymään miten menee. "En tajua, missä mättää, olen ummessa koko jutun suhteen!" hän sanoi epätoivoisena tajuamatta, että oli tarkoittanut sanoa "olen turhautunut" (luulen niin, mutta emme koskaan tienneet tarkalleen mitä hän tarkoitti tuollaisia asioita sanoessaan). Minä vain hekotin itsekseni sillä hän oli tuohon aikaan tuleva appiukkoni.
Barb peri tuon sanojen sekoittamisen geenin, mikä on tarjonnut minulle (ja hänelle) mittaamattomasti hupia niiden 50 vuoden aikana, jona olemme toisemme tunteneet. (Olemme tunteneet toisemme noin 7-vuotiaasta).
Tässä eräänä päivänä valmistin chorizo (tʃɔri:zɔ) –makkaraa. Chorizo on meksikolainen makkara, joka on melko tulista, väriltään punaista paprikan ja chilijauheen vuoksi ja sitä tarjotaan usein kananmunien tai kanan kanssa. Koska en yleisesti ottaen luota makkaroihin, koska en halua makkaraani mitään korvia, nöf-nöffiä, ammuuta tai kieliä (en halua maistaa mitään sellaista, joka voisi maistaa minua, lol), teen makkaraa itse, niin että tiedän, mitä siihen tulee. Pidän makkarasta erityisesti kananmunien kanssa aamulla tai lisään niitä Huevos Rancherosiin (katso itse mitä se on, jos et tunne)
Ongelmana on, ettei Barb osaa ääntää chorizoa (tʃɔri:zɔ). Kun hän kysyy, onko meillä niitä, hän pyytää cho-zorroa, mikä saa makkarani kuulostamaan 1800-luvun meksikolaiselta kansansankarilta, joka kaivertaa ison z-kirjaimen ateriaansa! (Zorro on kirjallisuudesta tuttu meksikolainen sankari, josta on myös tehty useita elokuvia).
Chorizo tai cho-zorro, me molemmat tiedämme puhuvamme kotitekoisesta meksikolaismakkarastani.
Mutta näin ei aina ole laita Raamatun kohtien suhteen
Tässä sarjassa tulen asettamaan monet Raamatun kohdat niiden juutalaisen ja roomalaisen kulttuurin ja historian viitekehykseen, koska monille ei ole opetettu Raamattua sen asiayhteydessä. Sen tähden he uskovat jonkin kohdan koskevan sanotaan vaikka 'cho-zorroa', kun itse asiassa siinä puhutaan chorizosta.
Mitä Jeesus kirjoitti maahan
Meille kerrotaan Joh. 7:2:ssa Jeesuksen menneen Jerusalemiin lehtimajajuhlille. Lehtimajajuhlassa juhlitaan Jumalan asumista ihmisen kanssa ja se on viimeinen niistä seitsemästä raamatullisesta juhlasta, jotka löytyvät 3. Moos. 23:sta. Joh. 7:37-39:
"Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu."
Vaikka tämä on kaunista itsessäänkin, se saa tärkeämmän merkityksen, kun ymmärrämme kulttuurisen asiayhteyden. Lehtimajajuhlassa on seremonia "Beit Hashoeva" tai "Veden vuodattamisen talo" ja se suoritettiin päivittäin koko viikon juhlan ajan.
Samanaikaisesti kun temppelissä uhrattiin, joukko pappeja meni ulos temppelin Itäportista läheiseen laaksoon leikkaamaan irti pajunoksia. Noiden oksien uskottiin olleen noin 25 jalkaa (7,5 m) pitkiä ja papit muodostivat rivistön jossa jokaisella heistä oli yksi oksa. Suuntaessaan kulkunsa temppeliä kohti he kävelivät tahdissa ja heiluttelivat oksia edestakaisin kävellessään.
Tämä tahdissa oksien heiluttaminen loi voimakkaan tuulenvireen, joka symboloi Jumalan Henkeä. Tämän ollessa meneillään ylipappi ja avustaja menivät ulos temppelistä vesiportin kautta Siloamin lammikolle ja täyttivät kultaisen kannun vedellä, joka tunnetaan nimellä "Mayim Hayim" tai "Elävä vesi". Avustaja täytti hopeisen kannun viinillä. Huomaa: hopea VT:ssä edustaa aina vanhurskautta, kulta puhtautta ja pyhyyttä.
Pajunoksia heiluttavat papit kiersivät alttarin seitsemän kertaa samalla kun eläimiä uhrattiin, sitten he laskivat oksat uhrin päälle muodostaen teltan tai sukkan sen päälle. Tämän tapahtuessa ylipappi kaatoi elävän veden uhrille samalla kun hänen avustajansa kaatoi viinin, ja paikalle kokoontuneet ihmiset lauloivat yhdessä Jes. 12:3:sta:
"Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä." (Heprean 'pelastumista' tarkoittava tässä käytetty sana on Yeshua, sillä sitä Jeesus tai Yeshua tarkoittaa).
Ja sen tähden Jeesus, Yeshua, huusi tuona juhlan viimeisenä päivänä, että Hän oli todellinen elävän veden lähde. Jokainen kuulemassa ollut ymmärsi Hänen sanovan, että Hän oli oleva tuo juhla lihassa heidän silmiensä edessä. Sen tähden he halusivat pidättää Hänet (7:44) ja silti he hämmästelivät.
Mutta odota, lisää löytyy!
Viikon pituisen lehtimajajuhlan ja elävän veden festivaalin aikana papit lukivat lukuisia Raamatun kohtia Elävästä Vedestä ja juhlan päättymisen jälkeisenä kahdeksantena päivänä
(Shemini atzeret) oli juhla nimeltä "Simchat Toora" tai "Toorassa (Sanassa) riemuitseminen".
Koko viikon ajan koko kansakunta juhli lehtimajajuhlaa asuen teltoissa, juhlien sitä, että Jumala asuu ihmisen kanssa. Jokaisena noista seitsemästä päivästä he myös juhlivat sitä, että Hän on elävä vesi Hengen kautta, mikä osoitetaan tuulessa, jonka pajunoksat loivat ja kahdeksantena päivänä he sitoivat kaiken tuon yhteen riemuitakseen Sanassa.
Joh. 8:1-2 kertoo meille, että juhlan jälkeen, seuraavana aamuna tai kahdeksantena päivänä kun juhlittiin "Sanassa riemuitsemista", Jeesus tuli temppelin ja hänen luokseen tuotiin aviorikoksesta tavoitettu nainen ja Häneltä kysyttiin:
"Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot? Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan, ikään kuin ei olisi kuullut heitä.
"Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä". Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään." Joh. 8:5-9
Mitä Hän kirjoitti?
Ihmiset ovat kysyneet tuota kysymystä vuosisatoja, mutta minusta vastaus paljastuu itse juhlasta. Sillä kaikkina seitsemänä lehtimajajuhlan päivänä yksi luetuista Raamatun kohdista oli Jeremia 17:12-13:
"Kunnian valtaistuin, korkea ikiajoista, meidän pyhäkkömme paikka! Israelin toivo, sinä Herra! Kaikki, jotka sinut hylkäävät, joutuvat häpeään. "Jotka minusta luopuvat, ne kirjoitetaan tomuun (heidän nimensä). Sillä he ovat hyljänneet elävän veden lähteen, Herran."
Nimien kirjoittaminen maan tomuun vastakohtana uskovien nimien kirjoittamiselle elämän kirjaan, ja Jeremia pitää tärkeänä sanoa, että heidän nimensä, tai heidän elämänsä kirjoitetaan maahan, merkitsee sitä, että he ovat tuhon omia ja tulevat unohtumaan yhtä helposti kuin tuulenpuuska puhaltaa pois maan tomun.
Tämä selittää sen, miksi he lähtivät pois oman omantuntonsa tuomitsemina (kaikki jotka sinut hylkäävät, joutuva häpeään) lähtien vanhimmista (joilla oli eniten auktoriteettia, syntejä ja olisivat olleet niitä, jotka aloittavat naisen telotusmääräyksen toimeenpanon) nuorimpiin.
Mutta huomaa jakeet heti näiden jälkeen Jeremiassa, jakeet 14-15, sillä tämä oli se, minkä nainen sai ottaa vastaan, kun Jeesus kertoi hänelle, ettei Hän tuominnut häntä:
"Paranna minut, Herra, niin minä parannun, auta minua, niin olen autettu. Sillä sinä olet minun ylistykseni. Katso, he sanovat minulle: "Missä on Herran sana? Toteutukoon se!"
Jos tuo ei herätä sinussa kunnioitusta Herraa kohtaan, odota, lisää löytyy
Lehtimajajuhla tunnettiin myös 'Pyhittämisen juhlana', 'Valojen juhlana' ja 'Meidän ilomme kautena', koska Salomon saattoi päätökseen temppelinsä pyhittämisen tässä juhlassa. Tapana oli sijoittaa temppeliin neljä suurta lamppua, joista tärkeintä kutsuttiin nimellä 'Maailman valo'.
Sen tähden Jeesus sanoi Joh. 8:12:ssa: "Minä olen maailman valo." Nyt Hänen lausuntonsa siitä, että Hän on elävän veden Lähde, maailman valo, ja se että Hän kirjoittaa maahan, näyttävät niin paljon eloisammilta. Toivottavasti tämä on ollut sinulle siunaus, minä innostun joka kerran kun luen nuo luvut ja halusin jakaa sen kanssasi.
Ensi viikolla hunnut, hiusten letittäminen ja viitan reunan leikkaaminen pois… kuinka innostavaa! Mutta nyt minun tekee mieli vähän cho-zorroja. Siunauksin,
John Fenn
RSS Feed