Healing a moral injury #4 Weaving the tapestry
Moraalisen vaurion parantaminen osa 4: Seinävaatteen kutominen
Hei kaikki,
päätin viime viikon osan 3 puhumalla Joosefista ja kuinka hän säilytti syvällä sisällään sen, kuka hän tiesi olevansa.
Tänään tarkastele Daavidia
Daavid oli nuorin sisaruksistaan ja häntä pidettiin vain niin vähäisenä osana perhettään, että kun profeetta Samuel tuli voitelemaan uutta kuningasta, kukaan ei ajatellutkaan hakea Daavidia siihen harkittavaksi. 1.Sam.16:11
Mutta Jumala ohjasi Daavidia siellä ulkona erämaassa huomiotta jätettynä perheen jäsenenä. Daavid lauloi palvontapsalmeja. Daavid oppi, kuinka olla taitava kivilingon käyttäjä lampaita puolustaessaan. Linko voi singota kiven 1300 jalkaa sekunnissa (400 metriä), mikä on suunnilleen 44-kaliiperisen luodin nopeus ammuttuna nykypäivän käsiaseesta.
Vaikka häntä pidettiin hädin tuskin perheen jäsenenä, Daavid säilytti sisällään sen, kuka hän tiesi olevansa. Hän kantoi sitä mukanaan taisteluun Goljatia vastaan. Tuo itsetietoisuus mahdollisti sen, että hän pysyi riippumattomana kyyristelevästä armeijasta. Sinun ja minun on etsittävä, löydettävä ja hyväksyttävä se, keneksi Jumala meidät teki ja millaiset lahjat Hän meille antoi.
(Älä koskaan läimäise Luojaasi vasten kasvoja sanomalla, ettei sinulla ole lahjoja, sillä sinut on tehty Hänen kuvakseen ja kaltaisekseen, joten sinulla on hyviä asioita, jotka Hän sinuun loi, sillä Hän käytti osia itsestään luodakseen sinut. Lakkaa valehtelemasta itsellesi ja ala löytää noita hyviä asioita itsestäsi. Se on todellista ja nöyrää kristillisyyttä, sillä noiden asioiden hyväksyminen on sen tunnustamista, että olemme Hänen luomuksiaan, nöyrän hyväksynnän teko. Jätä ylpeys ja ala etsiä ja löytää ja tunnustaa ja hyväksyä noita hyviä asioita itsessäsi.)
Daavid oli niin peloton itsessään ja Herrassa, että kun hänet haastettiin, hän kykeni tiivistämään asian sen ytimeen: ”Kuka on tämä ympärileikkaamaton filistealainen, joka uhmaa elävän Jumalan armeijaa?” Kun hän sanoi Goljatin olevan ympärileikkaamaton, hän totesi, ettei Goljat ollut liitossa elävän Jumalan kanssa eikä hänellä näin ollen ollut mitään puolustusta Jumalan edessä. Sen perusteella hän astui taisteluun sekä vahvan moraalisen rakenteensa perusteella, jonka kautta hän näki itsensä, muut ja olosuhteet.
Täältä tulee kaiken sen jalon moraalisen rakenteen tuho
Mitä näemme yläpuolella, on ’todellinen’ Daavid. Mutta 2.Sam.11:1-2 meille kerrotaan, että kuningas Daavid oli kotona aikana, jolloin kuninkaiden pitäisi olla taistelussa kentällä. ”Mutta Daavid jäi Jerusalemiin.”
Siellä hän vakoili Batsebaa, Elisamin tytärtä, Uurian vaimoa kylpemässä talonsa katolla. Ja hänen oli saatava hänet. Olihan hän sentään kuningas, eikö hän voinutkin saada kenet tahansa haluamansa naisen? Tuota himoa vastaan olivat käskyt olla himoitsematta, tappamatta, valehtelematta, tekemättä aviorikosta. Ne oli kudottu hänen moraaliseen kudokseensa, kuten yllä voidaan nähdä.
Mutta hän rikkoi kaikkea sitä vastaan, mihin hän uskoi, rikkoi sitä tapaa vastaan, jolla hän oli elänyt elämänsä. Hän tuhosi oman moraalisen viitekehyksensä kauniin naisen himoitsemisen vuoksi.
Kun profeetta Naatan kohtasi Daavidin, hän teki parannuksen kauhuissaan siitä, mitä hän oli tehnyt ja kuka hänestä oli tullut. Hän kirjoitti Psalmin 51 sen seurauksena. Jälleen, kuten aiemmin tässä sarjassa puhuimme, Daavid kirjoitti sen muistiin. Samoin kuin Jeremia tekisi myöhemmin Valitusvirsissä, samoin kuin Jumala teki Hesekielille, Daavid kirjoitti sen ylös osana paranemisprosessia ja itsensä uudelleen rakentamista.
Hän vuodatti sydämensä silloin vielä yksityisessä psalmissa. Psalmi on runo, joka on viritetty kielisoittimelle. Soittaessaan hän kävi läpi kaiken tekemänsä ja katsoi syvälle sisimpäänsä, olisiko siellä mitään sen arvoista, että hän säilyttäisi sen. Katsokaa prosessia, jonka Daavid kävi läpi muistaakseen, kuka hän oli, ja rakentaakseen uudelleen eheyteen moraalisen viitekehyksensä:
”Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.
Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin. Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet. Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.
Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.
Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat.
Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi. Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi.
Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit. Silloin sinulle kelpaavat oikeat teurasuhrit, polttouhrit ja kokonaisuhrit; silloin uhrataan härkiä sinun alttarillasi.” Psalmi 51
Käykäämme läpi se, mikä tuhoutui, voidaksemme jälleen rakentaa uuden moraalisen rakenteen, huomaten matkan varrella, keitä ja mitä me olemme - ne hyvät asiat, jotka Jumala laittoi meihin. Se on osa prosessia. Se on tie paranemiseen.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksia,
John Fenn/VS
Moraalisen vaurion parantaminen osa 4: Seinävaatteen kutominen
Hei kaikki,
päätin viime viikon osan 3 puhumalla Joosefista ja kuinka hän säilytti syvällä sisällään sen, kuka hän tiesi olevansa.
Tänään tarkastele Daavidia
Daavid oli nuorin sisaruksistaan ja häntä pidettiin vain niin vähäisenä osana perhettään, että kun profeetta Samuel tuli voitelemaan uutta kuningasta, kukaan ei ajatellutkaan hakea Daavidia siihen harkittavaksi. 1.Sam.16:11
Mutta Jumala ohjasi Daavidia siellä ulkona erämaassa huomiotta jätettynä perheen jäsenenä. Daavid lauloi palvontapsalmeja. Daavid oppi, kuinka olla taitava kivilingon käyttäjä lampaita puolustaessaan. Linko voi singota kiven 1300 jalkaa sekunnissa (400 metriä), mikä on suunnilleen 44-kaliiperisen luodin nopeus ammuttuna nykypäivän käsiaseesta.
Vaikka häntä pidettiin hädin tuskin perheen jäsenenä, Daavid säilytti sisällään sen, kuka hän tiesi olevansa. Hän kantoi sitä mukanaan taisteluun Goljatia vastaan. Tuo itsetietoisuus mahdollisti sen, että hän pysyi riippumattomana kyyristelevästä armeijasta. Sinun ja minun on etsittävä, löydettävä ja hyväksyttävä se, keneksi Jumala meidät teki ja millaiset lahjat Hän meille antoi.
(Älä koskaan läimäise Luojaasi vasten kasvoja sanomalla, ettei sinulla ole lahjoja, sillä sinut on tehty Hänen kuvakseen ja kaltaisekseen, joten sinulla on hyviä asioita, jotka Hän sinuun loi, sillä Hän käytti osia itsestään luodakseen sinut. Lakkaa valehtelemasta itsellesi ja ala löytää noita hyviä asioita itsestäsi. Se on todellista ja nöyrää kristillisyyttä, sillä noiden asioiden hyväksyminen on sen tunnustamista, että olemme Hänen luomuksiaan, nöyrän hyväksynnän teko. Jätä ylpeys ja ala etsiä ja löytää ja tunnustaa ja hyväksyä noita hyviä asioita itsessäsi.)
Daavid oli niin peloton itsessään ja Herrassa, että kun hänet haastettiin, hän kykeni tiivistämään asian sen ytimeen: ”Kuka on tämä ympärileikkaamaton filistealainen, joka uhmaa elävän Jumalan armeijaa?” Kun hän sanoi Goljatin olevan ympärileikkaamaton, hän totesi, ettei Goljat ollut liitossa elävän Jumalan kanssa eikä hänellä näin ollen ollut mitään puolustusta Jumalan edessä. Sen perusteella hän astui taisteluun sekä vahvan moraalisen rakenteensa perusteella, jonka kautta hän näki itsensä, muut ja olosuhteet.
Täältä tulee kaiken sen jalon moraalisen rakenteen tuho
Mitä näemme yläpuolella, on ’todellinen’ Daavid. Mutta 2.Sam.11:1-2 meille kerrotaan, että kuningas Daavid oli kotona aikana, jolloin kuninkaiden pitäisi olla taistelussa kentällä. ”Mutta Daavid jäi Jerusalemiin.”
Siellä hän vakoili Batsebaa, Elisamin tytärtä, Uurian vaimoa kylpemässä talonsa katolla. Ja hänen oli saatava hänet. Olihan hän sentään kuningas, eikö hän voinutkin saada kenet tahansa haluamansa naisen? Tuota himoa vastaan olivat käskyt olla himoitsematta, tappamatta, valehtelematta, tekemättä aviorikosta. Ne oli kudottu hänen moraaliseen kudokseensa, kuten yllä voidaan nähdä.
Mutta hän rikkoi kaikkea sitä vastaan, mihin hän uskoi, rikkoi sitä tapaa vastaan, jolla hän oli elänyt elämänsä. Hän tuhosi oman moraalisen viitekehyksensä kauniin naisen himoitsemisen vuoksi.
Kun profeetta Naatan kohtasi Daavidin, hän teki parannuksen kauhuissaan siitä, mitä hän oli tehnyt ja kuka hänestä oli tullut. Hän kirjoitti Psalmin 51 sen seurauksena. Jälleen, kuten aiemmin tässä sarjassa puhuimme, Daavid kirjoitti sen muistiin. Samoin kuin Jeremia tekisi myöhemmin Valitusvirsissä, samoin kuin Jumala teki Hesekielille, Daavid kirjoitti sen ylös osana paranemisprosessia ja itsensä uudelleen rakentamista.
Hän vuodatti sydämensä silloin vielä yksityisessä psalmissa. Psalmi on runo, joka on viritetty kielisoittimelle. Soittaessaan hän kävi läpi kaiken tekemänsä ja katsoi syvälle sisimpäänsä, olisiko siellä mitään sen arvoista, että hän säilyttäisi sen. Katsokaa prosessia, jonka Daavid kävi läpi muistaakseen, kuka hän oli, ja rakentaakseen uudelleen eheyteen moraalisen viitekehyksensä:
”Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.
Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin. Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet. Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.
Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.
Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat.
Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi. Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi.
Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen. Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit. Silloin sinulle kelpaavat oikeat teurasuhrit, polttouhrit ja kokonaisuhrit; silloin uhrataan härkiä sinun alttarillasi.” Psalmi 51
Käykäämme läpi se, mikä tuhoutui, voidaksemme jälleen rakentaa uuden moraalisen rakenteen, huomaten matkan varrella, keitä ja mitä me olemme - ne hyvät asiat, jotka Jumala laittoi meihin. Se on osa prosessia. Se on tie paranemiseen.
Uusi aihe ensi viikolla, siihen saakka, siunauksia,
John Fenn/VS
RSS Feed