What to do when tired, drained, just going through the motions, #2 of 3 supernatural refreshing
Mitä tehdä, kun on väsynyt, nääntynyt, vain mekaanisesti toimiva, osa 2/3 yliluonnollinen virkistys
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin kohdan yksi hengellisen voiman ja energian takaisin saamisesta koskien henkilökohtaista palvontaa.
Tänään kohta kaksi: yliluonnollinen virkistys. Olin matkalla palvelutyössä Meksikossa v. 1986 asuen lähetystyötä tekevien ystävien luona. Ensimmäisenä iltanamme päivällisen jälkeen lähetystyöntekijä ojensi minulle 22 nimen luettelon henkilöistä, jotka olivat sanoneet haluavansa muuttaa Meksikoon tekemään työtä heidän kanssaan. Hän pyysi minua kysymään Isältä, kenen, jos kenenkään, tulisi muuttaa sinne tekemään työtä heidän kanssaan sekä mitä tahansa muuta mitä Hän sanoisi.
Vastasin: "Nämä ovat ihmisiä, jotka sinä tunnet, en minä. Sinun pitäisi olla se, joka kysyy Isältä kenen pitäisi tulla, jos pitäisi." Hän vastasi: "Minulla on liian kiire rukoillakseni. Olen liian kiireinen palvelutyön tekemisessä, jotta voisin ottaa aikaa rukoilemiseen siihen liittyen. Ole hyvä ja tee tämä minun vuokseni."
Sellaista elämä on
Ei ole väliä sillä, oletko lähetystyössä vieraalla maalla vai kotona yrittäen pitää elämää kasassa, meistä kaikista on tuntunut samalta kuin lähetystyöntekijäystävästäni, olemme liian kiireisiä ottaaksemme aikaa rukoilemiseen. Itse asiassa se on kutakuinkin sääntö useimmille. On olemassa ratkaisu.
1.Kor.14: 18-25:ssa Paavali opettaa henkilökohtaisen rukouskielen asianmukaista käyttämistä verrattuna sellaiseen kielilläpuhumiseen, joka täytyy tulkita. Hän sanoi, että jos sinulle annetaan kieli, joka täytyy tulkita, puhu se ääneen, jos tilaisuus on tai salli toisen ihmisen antaa tulkinta – tai muuten ole vaiti ja puhu tulkinta itsellesi. (jakeet 27-28)
Tässä kohdassa Paavali lainaa Jesaja 28:11:a todeten sen koskevan kielillä puhumista: "sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle."
Yliluonnollinen lepo ja virkistys kun et vain voi pysähtyä lepäämään
Jesajan koko profetia kielistä sanoo näin: "sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle, hän, joka on sanonut heille: "Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka". Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla." (Puhuen Israelin Jeesusta koskevasta epäuskosta)
Kielet ovat tuo virkistys, tuo lepo Paavalin ja Jesajan profetian mukaan. Laajemmin voimme sanoa, että Pyhän Hengen saaminen ON se hengellinen lepo, jota kaikki etsivät. Mutta henkilökohtaisella tasolla se on myös avain omaan lepoomme ja virkistykseemme.
Eräänä päivänä olin matkalla hyvin väsyneenä etsien lepoa ja virkistystä ja tämä Raamatun kohta tuli hengestäni. Asettauduin makuulle majapaikassani ja aloin rukoilla kielillä kevyesti, lähes äänettömästi. Mieleni siirtyili vaeltelemisesta siihen keskittymiseen, mitä hengestäni oli tulossa, ja kului 10 minuuttia ennen kuin tiesin sen. Tunsin olevani ladattu sisältä ulospäin. Tehtyäni tämän muutaman kerran olen arvioinut, että minulle tuon tekeminen noin 10-15 minuutin ajan vastaa kahden tunnin nokosia.
Sinäkin voit yrittää sitä, ja ymmärrä, että jokainen ihminen on erilainen, mutta tämä toimii minun kohdallani silloin, kun en millään voi pysähtyä latautumaan.
Yliluonnollinen lepo ja virkistys päivittäin
Meidän täytyy ensin muuttaa ajattelutapamme pois auditorioseurakunnan kulttuurista Uuden testamentin kulttuurin totuuksiin.
Kristillinen kulttuuri rohkaisee siihen, että varataan aikaa henkilökohtaiseen rukoukseen joko ennen kuin aloittaa päivänsä tai kun päivä on päättynyt, aikatauluttamaan sen, kuten aikataulutamme matkan hammaslääkäriin. Kristilliset kirjakaupat ovat täynnä päivähartauskirjoja, joissa on 'sinun täytyy varata aikaa Jumalalle' –ilmoituksia, joihin yleensä liittyy jokin psalminjae.
Tietysti kristillisillä markkinoilla tuotteet eroavat toisistaan. Jotain sellaista kuin ''minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi" psalmista 88:13 toimii mukavasti, jos haluat syyllistää ihmistä aamurukoukseen. Tai tuolle aamulla liian kiireiselle tai unettomalle ne esittävät: "Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi oikeuksista" psalmista 119: 62, lol.
Ja vahvimman syyllisyyden aikaansaadaksesi vain kata koko päivä psalmilla 55: 17: "Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä rukoilen..." LOL
Opin varhain vaelluksellani, ettei minulla ole kurinalaisuutta...
...varata aikaa Hänelle kuten jotakin sovittua tapaamisaikaa. Aikatauluni ja perheeni ja elämän aaltoilu ja virtailu estävät minua sanomasta 'joka aamu klo 4: 45-5:stä rukoilen ja opiskelen.' Kieltäydyin jo tuolloin syyllistymästä ja tuomitsemasta itseäni siitä, etten tehnyt riittävästi Herrassa tuolla tavoin.
"Hmmm... katsotaanpa, Herra. Minulla on tuo esitys töissä, joten en voi viettää aikaa kanssasi tänä aamuna, mutta voin pitää aikaisen lounastunnin, joten tavataan silloin. Ja jos se ei toimi, katsotaanpa tätä iltaa… televisiossa on tänä iltana 'Selviytyjät', sitä en halua jättää väliin. Joten jos en ehdi kohdata sinua lounaalla, annan ajan 10 ja 10: 15 välillä (22:00-22:15) tuon ohjelman päätyttyä."
En ole eri mieltä tarpeesta viettää aikaa Herran kanssa, torjun vain sen tuomitsemisen kulttuuriin, joka tekee minusta valtakunnan toisen luokan kansalaisen, jollen nouse ylös aamulla rukoilemaan kuukauden maku –hartauskirjan kanssa.
Uuden testamentin totuus on, että Kristus on meissä
Niinpä viemme Hänet mukanamme, minne sitten menemmekin, mitä sitten teemmekin. Se tarkoittaa, että rukous ja yhteydenpito Hänen kanssaan voi olla jatkuvaa. Se tarkoittaa myös sitä, että tunnet hengessäsi, koska tulee panna elämä sivuun ollaksesi Hänen kanssaan. Kumpikin toimii yhdessä tasapainossa.
Tuo yhteys ja seurustelu Hänen kanssaan on rukousta. Et nouse aamulla ja 'hankkiudu' yhteyteen Herran kanssa – niin kauan kuin hengität, olet yhteydessä siinä mielessä, että Hän on meissä 24/7. Meidän täytyy vain siirtää huomio Häneen ja aloittaa ajatuksemme Hänelle. Ole sitten hiljaa ja kuuntele vastausta, joka saattaa tulla rauhana, vakuutuksena, sanoina.
Kristus on meissä, meidät on kutsuttu yhteyteen Hänen kanssaan. (1. Kor.1: 9) Vain puhu Hänelle pitkin päivääsi! Hän ei ole "tuolla ylhäällä", Hän on sisälläsi! Sinun täytyy vain siirtää huomiosi Kristukseen sinussa… ja olen havainnut, että rukoillessani kielillä samalla, kun katson sisälleni henkeeni, tunnen tuon levon, tuon rauhan, tuon Hänen läsnäolonsa lämmön sisälläni.
Olen harjoittanut itseni siihen, että kun en puhu tai toimita muita asioita, usein silloin kun ajan autoa, rukoilen hengessä. Se on levon hetki aktiivisuuden pyörteessä. Niinpä etsin tuota lepoa. Harjoitutan itseäni pääsemään tuohon lepoon siten, että silloin kun on mahdollista, siirrän huomioni rukoilemiseen vaikkapa vain muutaman virkkeen verran hengessä.
Ollessani kaupassa kävelemässä käytävää pitkin tai tietokoneen äärellä ja minulla on neutraali hetki, rukoilen kevyesti hengessä, ehkä vain muutamia sanoja. Mutta palaan asiaan pitkin päivää. Virke tai kaksi siellä, toinen tai kaksi täällä. Aina 'pitäen moottorin käynnissä' äänettömästi, kun voin kääntää ajatukseni Häntä kohti, sillä se on tuo lepo, tuo virkistys, hengestä sieluuni ja ruumiiseeni.
Mitä tapahtui lähetystyöntekijän pyynnölle?
Otin luettelon, menin huoneeseeni, kerroin Isälle: "Isä, tiedät, etten halua tehdä tätä, mutta tässä olen majoittuneena hänen kattonsa alle, palvellen hänen auktoriteettinsa alaisena tällä matkalla, tiedät, etten koskaan pyytäisi tätä sinulta. Mutta voisitko mennä virran mukana tässä asiassa, kiitos ja antaa minulle jotakin jokaisesta näistä 22 ihmisestä, jotta _____ voi olla rauhassa, kiitos." Ja Hän teki niin, minkä kirjoitin muistiin, esitin tuolle lähetystyöntekijälle, joka vilkaisi muistiinpanojani, ravisti päätään ylös ja alas, kysyi joitakin kysymyksiä siellä, täällä ja sanoi: "Saan todistuksen (hengessäni). Aika pitkälti kuten minäkin ajattelin, kiitos." Ja se oli siinä.
Päätän tämän kirjoitussarjan ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Mitä tehdä, kun on väsynyt, nääntynyt, vain mekaanisesti toimiva, osa 2/3 yliluonnollinen virkistys
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin kohdan yksi hengellisen voiman ja energian takaisin saamisesta koskien henkilökohtaista palvontaa.
Tänään kohta kaksi: yliluonnollinen virkistys. Olin matkalla palvelutyössä Meksikossa v. 1986 asuen lähetystyötä tekevien ystävien luona. Ensimmäisenä iltanamme päivällisen jälkeen lähetystyöntekijä ojensi minulle 22 nimen luettelon henkilöistä, jotka olivat sanoneet haluavansa muuttaa Meksikoon tekemään työtä heidän kanssaan. Hän pyysi minua kysymään Isältä, kenen, jos kenenkään, tulisi muuttaa sinne tekemään työtä heidän kanssaan sekä mitä tahansa muuta mitä Hän sanoisi.
Vastasin: "Nämä ovat ihmisiä, jotka sinä tunnet, en minä. Sinun pitäisi olla se, joka kysyy Isältä kenen pitäisi tulla, jos pitäisi." Hän vastasi: "Minulla on liian kiire rukoillakseni. Olen liian kiireinen palvelutyön tekemisessä, jotta voisin ottaa aikaa rukoilemiseen siihen liittyen. Ole hyvä ja tee tämä minun vuokseni."
Sellaista elämä on
Ei ole väliä sillä, oletko lähetystyössä vieraalla maalla vai kotona yrittäen pitää elämää kasassa, meistä kaikista on tuntunut samalta kuin lähetystyöntekijäystävästäni, olemme liian kiireisiä ottaaksemme aikaa rukoilemiseen. Itse asiassa se on kutakuinkin sääntö useimmille. On olemassa ratkaisu.
1.Kor.14: 18-25:ssa Paavali opettaa henkilökohtaisen rukouskielen asianmukaista käyttämistä verrattuna sellaiseen kielilläpuhumiseen, joka täytyy tulkita. Hän sanoi, että jos sinulle annetaan kieli, joka täytyy tulkita, puhu se ääneen, jos tilaisuus on tai salli toisen ihmisen antaa tulkinta – tai muuten ole vaiti ja puhu tulkinta itsellesi. (jakeet 27-28)
Tässä kohdassa Paavali lainaa Jesaja 28:11:a todeten sen koskevan kielillä puhumista: "sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle."
Yliluonnollinen lepo ja virkistys kun et vain voi pysähtyä lepäämään
Jesajan koko profetia kielistä sanoo näin: "sopertavin huulin ja vieraalla kielellä hän on puhuva tälle kansalle, hän, joka on sanonut heille: "Tässä on lepo; antakaa väsyneen levätä, tässä on levähdyspaikka". Mutta he eivät ole tahtoneet kuulla." (Puhuen Israelin Jeesusta koskevasta epäuskosta)
Kielet ovat tuo virkistys, tuo lepo Paavalin ja Jesajan profetian mukaan. Laajemmin voimme sanoa, että Pyhän Hengen saaminen ON se hengellinen lepo, jota kaikki etsivät. Mutta henkilökohtaisella tasolla se on myös avain omaan lepoomme ja virkistykseemme.
Eräänä päivänä olin matkalla hyvin väsyneenä etsien lepoa ja virkistystä ja tämä Raamatun kohta tuli hengestäni. Asettauduin makuulle majapaikassani ja aloin rukoilla kielillä kevyesti, lähes äänettömästi. Mieleni siirtyili vaeltelemisesta siihen keskittymiseen, mitä hengestäni oli tulossa, ja kului 10 minuuttia ennen kuin tiesin sen. Tunsin olevani ladattu sisältä ulospäin. Tehtyäni tämän muutaman kerran olen arvioinut, että minulle tuon tekeminen noin 10-15 minuutin ajan vastaa kahden tunnin nokosia.
Sinäkin voit yrittää sitä, ja ymmärrä, että jokainen ihminen on erilainen, mutta tämä toimii minun kohdallani silloin, kun en millään voi pysähtyä latautumaan.
Yliluonnollinen lepo ja virkistys päivittäin
Meidän täytyy ensin muuttaa ajattelutapamme pois auditorioseurakunnan kulttuurista Uuden testamentin kulttuurin totuuksiin.
Kristillinen kulttuuri rohkaisee siihen, että varataan aikaa henkilökohtaiseen rukoukseen joko ennen kuin aloittaa päivänsä tai kun päivä on päättynyt, aikatauluttamaan sen, kuten aikataulutamme matkan hammaslääkäriin. Kristilliset kirjakaupat ovat täynnä päivähartauskirjoja, joissa on 'sinun täytyy varata aikaa Jumalalle' –ilmoituksia, joihin yleensä liittyy jokin psalminjae.
Tietysti kristillisillä markkinoilla tuotteet eroavat toisistaan. Jotain sellaista kuin ''minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi" psalmista 88:13 toimii mukavasti, jos haluat syyllistää ihmistä aamurukoukseen. Tai tuolle aamulla liian kiireiselle tai unettomalle ne esittävät: "Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi oikeuksista" psalmista 119: 62, lol.
Ja vahvimman syyllisyyden aikaansaadaksesi vain kata koko päivä psalmilla 55: 17: "Illoin, aamuin ja keskipäivällä minä rukoilen..." LOL
Opin varhain vaelluksellani, ettei minulla ole kurinalaisuutta...
...varata aikaa Hänelle kuten jotakin sovittua tapaamisaikaa. Aikatauluni ja perheeni ja elämän aaltoilu ja virtailu estävät minua sanomasta 'joka aamu klo 4: 45-5:stä rukoilen ja opiskelen.' Kieltäydyin jo tuolloin syyllistymästä ja tuomitsemasta itseäni siitä, etten tehnyt riittävästi Herrassa tuolla tavoin.
"Hmmm... katsotaanpa, Herra. Minulla on tuo esitys töissä, joten en voi viettää aikaa kanssasi tänä aamuna, mutta voin pitää aikaisen lounastunnin, joten tavataan silloin. Ja jos se ei toimi, katsotaanpa tätä iltaa… televisiossa on tänä iltana 'Selviytyjät', sitä en halua jättää väliin. Joten jos en ehdi kohdata sinua lounaalla, annan ajan 10 ja 10: 15 välillä (22:00-22:15) tuon ohjelman päätyttyä."
En ole eri mieltä tarpeesta viettää aikaa Herran kanssa, torjun vain sen tuomitsemisen kulttuuriin, joka tekee minusta valtakunnan toisen luokan kansalaisen, jollen nouse ylös aamulla rukoilemaan kuukauden maku –hartauskirjan kanssa.
Uuden testamentin totuus on, että Kristus on meissä
Niinpä viemme Hänet mukanamme, minne sitten menemmekin, mitä sitten teemmekin. Se tarkoittaa, että rukous ja yhteydenpito Hänen kanssaan voi olla jatkuvaa. Se tarkoittaa myös sitä, että tunnet hengessäsi, koska tulee panna elämä sivuun ollaksesi Hänen kanssaan. Kumpikin toimii yhdessä tasapainossa.
Tuo yhteys ja seurustelu Hänen kanssaan on rukousta. Et nouse aamulla ja 'hankkiudu' yhteyteen Herran kanssa – niin kauan kuin hengität, olet yhteydessä siinä mielessä, että Hän on meissä 24/7. Meidän täytyy vain siirtää huomio Häneen ja aloittaa ajatuksemme Hänelle. Ole sitten hiljaa ja kuuntele vastausta, joka saattaa tulla rauhana, vakuutuksena, sanoina.
Kristus on meissä, meidät on kutsuttu yhteyteen Hänen kanssaan. (1. Kor.1: 9) Vain puhu Hänelle pitkin päivääsi! Hän ei ole "tuolla ylhäällä", Hän on sisälläsi! Sinun täytyy vain siirtää huomiosi Kristukseen sinussa… ja olen havainnut, että rukoillessani kielillä samalla, kun katson sisälleni henkeeni, tunnen tuon levon, tuon rauhan, tuon Hänen läsnäolonsa lämmön sisälläni.
Olen harjoittanut itseni siihen, että kun en puhu tai toimita muita asioita, usein silloin kun ajan autoa, rukoilen hengessä. Se on levon hetki aktiivisuuden pyörteessä. Niinpä etsin tuota lepoa. Harjoitutan itseäni pääsemään tuohon lepoon siten, että silloin kun on mahdollista, siirrän huomioni rukoilemiseen vaikkapa vain muutaman virkkeen verran hengessä.
Ollessani kaupassa kävelemässä käytävää pitkin tai tietokoneen äärellä ja minulla on neutraali hetki, rukoilen kevyesti hengessä, ehkä vain muutamia sanoja. Mutta palaan asiaan pitkin päivää. Virke tai kaksi siellä, toinen tai kaksi täällä. Aina 'pitäen moottorin käynnissä' äänettömästi, kun voin kääntää ajatukseni Häntä kohti, sillä se on tuo lepo, tuo virkistys, hengestä sieluuni ja ruumiiseeni.
Mitä tapahtui lähetystyöntekijän pyynnölle?
Otin luettelon, menin huoneeseeni, kerroin Isälle: "Isä, tiedät, etten halua tehdä tätä, mutta tässä olen majoittuneena hänen kattonsa alle, palvellen hänen auktoriteettinsa alaisena tällä matkalla, tiedät, etten koskaan pyytäisi tätä sinulta. Mutta voisitko mennä virran mukana tässä asiassa, kiitos ja antaa minulle jotakin jokaisesta näistä 22 ihmisestä, jotta _____ voi olla rauhassa, kiitos." Ja Hän teki niin, minkä kirjoitin muistiin, esitin tuolle lähetystyöntekijälle, joka vilkaisi muistiinpanojani, ravisti päätään ylös ja alas, kysyi joitakin kysymyksiä siellä, täällä ja sanoi: "Saan todistuksen (hengessäni). Aika pitkälti kuten minäkin ajattelin, kiitos." Ja se oli siinä.
Päätän tämän kirjoitussarjan ensi viikolla, siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed