What is Taking up Cross? #4, Strongholds
Mitä on ristin ottaminen? Osa 4 Linnakkeet
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin kolmen sellaisen ihmisen tarinat, jotka ristiinnaulitsivat vanhat ajattelutapansa, jotta he saattoivat alkaa ajatella uusia ajatuksia. Kerroin teinistä, joka varasteli kaupoista ja liikkui väärässä sakissa. Kerroin irtosuhteita harrastavasta tytöstä, joka yritti täyttää sydämensä tyhjiötä ajatellen jokaisen pojan, jonka kanssa oli seksisuhteessa, voivan olla "se oikea". Kerroin korruptoituneesta liikemiehestä, joka pyysi käteismaksuja eikä sitten ilmoittanut noita tuloja.
Kaikki kolme surmasivat vanhat ajatuksensa henkisellä ristillään, niin että voisivat omaksua uuden elämän ajatuksissaan. Teini lakkasi varastamasta ja katkaisi ystävyytensä tuon sakin kanssa ivaamisesta ja pilkkaamisesta huolimatta. Tyttö piti ihmissuhteensa puhtaina ja keskittyi taivaallisen Isänsä tuntemiseen, vaikka nyt ikätoverit ja pojat joiden kanssa hän joskus oli maannut, hylkäsivät hänet. Liikemies lakkasi pyytämästä käteismaksua, ja kun hänelle maksettiin käteisellä, hän ilmoitti sen asianmukaisesti, samalla kun toiset liikemiehet ravistelivat päätään ymmärtämättä tätä yhtäkkistä 'uskontoa' hänen elämässään.
Lopetin kysymällä, mitä jos he eivät ristiinnaulinneet noita ajatuksia?
Mitä jos jokainen jatkoi vaellustaan Herran kanssa, mutta tuolla yhdellä ajatusten alueella elämässään torjui ilmestyksen Jumalalta ja itsepäisesti kieltäytyi ristiinnaulitsemasta vanhoja ajatuksia? Mitä jos hän piti nuo vanhat ajatukset ja sen sijaan suojeli niitä? Ehkä siksi koska piti siitä, että oli hyväksytty. Ehkä siksi koska hän nautti siitä tunteesta, jonka siitä synnistä sai. Ehkä koska hän uskoi, ettei hänellä olisi yhtään hauskaa, jos luopuisi siitä.
He ovat yhä uskovia, mutta ensimmäinen varastaa toisinaan kaupoista ja pitää vanhat ystävyyssuhteensa samalla kun käy myös seurakunnassa ja kristillisissä konserteissa. Nuori nainen rakastaa Jumalaa, mutta rakastaa myös siveettömien seksikohtaamisten antamaa huomiota ja väliaikaista huumaavuutta ja sanoo itselleen, että on nyt tarkempi sen suhteen, kenen kanssa makaa. Korruptoitunut liikemies, ulospäin johtaja yhteisössään, mutta tällä yhdellä alueella kieltäytyy antamasta Jumalan vaikuttaa ajatuksiinsa.
Kun joku torjuu Jumalalta tulevan ilmestyksen jollakin alueella pitääkseen kiinni omista ajatuksistaan, jokainen näistä ajatuksista tulee julki satunnaisina toimina, joista sitten tulee säännöllisiä tapoja, ja sen jälkeen ihmisen 'tunto on turtunut'* sillä alueella – tuo ajatus on nyt linnake. *Ef. 4:19
Kuinka linnakkeet kehittyvät – kun ei ristiinnaulita vääriä ajatuksia
2. Kor.10:4-5:ssä on kohta, jota käytetään yleisesti 'hengellisen sodankäynnin' opettamisessa, mutta kun sitä käytetään tuolla tavoin, se on ainakin osittain virheellistä.
"...sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle…" 2. Kor. 10:4-5
Sota-aseemme ovat henkisten linnoitusten hajottamista varten, ne ovat järjen päätelmiä, eikä kyse ole riivaajista. Tällä tavoin ajatukset ristiinnaulitaan. Ne hajotetaan, kun ne nousevat kyseisessä asiassa Jumalan ilmestyksen ja ajatusten tuntemista vastaan.
Sana 'linnake' merkitsee 'linnoitusta' – se on sotilastermi. Se merkitsee sitä, että nuori varas tai siveetön nainen tai korruptoitunut liikemies, joilla on jumalattomia ajatuksia, vartioi noita ajatuksia niin kuin saatettaisiin puolustaa sotilaallista linnoitusta tai linnaa, väitellen tai kieltäytyen antamasta periksi vastustaakseen toisen mielipiteitä tai ideoita.
Nämä ajatukset ovat sellaisia linnakkeita, joita ihminen puolustaa, mikä merkitsee sitä, että Jumalan ajatukset ja kaikkien muiden ajatukset asiasta on suljettu pois. Juuri tuo tekee niistä linnakkeen. Tuollaiselle yhä omasta hyvin vartioidusta järkeilystään kiinni pitävälle ihmiselle ei voi puhua järkeä, mikä merkitsee sitä, että hän sulkee Jumalan pois tuolla alueella sekä muut, ja lopulta hän tekee itsestään saarekkeen ollen aivan yksin tuon yksittäisen ajatuksen vallassa tuossa suojellussa linnakkeessa.
Vastakohdaksi tälle Room. 12:2 sanoo "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa (kreikka: metamorphosis, muodonmuutos, käydä läpi muodonmuutos) mielenne uudistuksen kautta..."
Ei ole mitään muuta keinoa kasvaa Kristuksen opetuslapsena, sillä sana opetuslapsi merkitse 'oppijaa'. Oppiminen merkitsee uusien ajatusten tutkimista ja niiden hyväksymistä vanhojen tilalle. Haluatko muuttaa elämäsi? Ala tappamalla vanhat ajatuksesi ja ottamalla vastaan Kristuksen ajatuksissa oleva uusi elämä – koskien kaikkea!
Kuten tuo nuori nainen, joka makasi yhdessä miehen toisensa jälkeen ajatellen jokaisen voivan olla 'juuri se' joka täyttäisi hänen sydämessään olevan tyhjiön, liian monet kristityt juoksentelevat konferenssista toiseen etsien sitä, joka täyttäisi heidän sydämessään olevan tyhjiön tai parantaisi heidän perheensä valiten sen, että jättävät ottamatta huomioon sen kovan työn, joka liittyy tosiasiallisesti opetuslapseksi tulemiseen ja vanhoja ajatuksia vastaan taisteluun uusilla ajatuksilla, jolloin vanhat ajatukset otetaan vangiksi ja tapetaan kunkin omalla ristillä. Vaikeaa, kiduttavaa jopa, mutta sen tähden Herra käytti ristiä esimerkkinä. Hän tuntee tuon vaikean prosessin, mutta ei ole mitään muuta tietä.
Menestys linnakkeita vastaan
Minun kohdallani oli kyse siitä, etten pitänyt itsestäni. Kun isäni jätti perheemme ollessani 11 vuoden ikäinen, tuo hylkääminen sattui luihin ja ytimiin saakka. Olin vailla suuntaa, etsin isää, hyväksyntää, omaa arvoani. Monien lasten tavoin syytin itseäni ainakin osittain vanhempieni erosta ja vihasin itseäni siitä johtuen.
Sen jälkeen, kun synnyin uudesti ja minut kastettiin Pyhällä Hengellä, minulla oli yhä tämä itseni vihaamisen ja itseni hylkäämisen linnake ja sen tuloksena ei mitään suuntaa elämässä. En vain välittänyt. Mistään.
Mutta aloin tehdä mitä Raamattu sanoi – uudistamaan mieltäni ja sen tähden kävin läpi muodonmuutoksen ajattelussani. Joka kerran kun hylkäämisen tai vihan ajatus tuli mieleeni, vastasin siihen ajatukseen toisella ajatuksella; "Olen epäkelpo, niin että ei edes Isä voi käyttää minua/Jeesus kuoli puolestani joten tietysti Isä haluaa minut ja voi käyttää minua tahtonsa mukaan." "Vihaan itseäni ja tunnen olevani ansassa/Isä rakastaa minua ehdoitta, joten Hänellä täytyy olla suunnitelma minua varten."
Ja oli monia muita tuollaisia henkisiä taisteluja. Nuo jumalattomat ajatukset eivät menneet halukkaasti vankeuteensa ristillä – minun täytyi marssittaa ne yksi kerrallaan, kun ne nostivat rumaa päätään mielessäni ja täytyi pitää huoli siitä, että jokainen kuoli Isältäni saaman ilmestyksen läsnä ollessa tämän ilmestyksen paljastaessa, että jokainen niistä oli valehtelija.
Minun täytyi kohdata tuollaisia ajatuksia lähestulkoon joka päivä noin vuoden ajan ennen kuin Hänen ajatuksistaan tuli ensisijainen mielenlaatuni ja tiesin, että minua rakastettiin ehdoitta ja että saatoin luottaa Häneen. Kieltäydyn ajatuksesta olla kasvamatta Hänessä – halusin Hänet kokonaan ja ainoa tapa tuntea Hänet oli ajatella kuten Hän, koska Hän ei tosiaankaan aikonut alkaa ajatella kuten minä.
Isälleni anteeksi antaminen oli samanlainen prosessi, jonka tein 16-vuotiaana, mutta vei 10 vuotta saada tunteeni päätökseni mukaisiksi. Olin lukenut Mk. 11:25:ssä Jeesuksen sanovan: 'Kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi…' mikä merkitsi anteeksiannon olevan päätös, ei tunne. Niinpä päätin antaa anteeksi vaikka tunsin yhä minuun sattuvan, tunsin olevani hylätty ja suuttunut kaikelle tuolle epäoikeudenmukaisuudelle.
Ne olivat aitoja ja oikeutettuja tunteita, enkä aikonut olla uskonnollisesti manipuloitu kieltäen tilanteen faktat – se mitä hän teki, ei ollut oikein ja oli oikein, kun tunsin vihaa ja olevani hylätty. Mutta noilla faktoilla ei ollut mitään tekemistä päätökseni kanssa antaa hänelle anteeksi. Anteeksianto oli välitöntä, tunteideni työstäminen kipuni sekä oikeutetun ja todellisen epäoikeudenmukaisuuden tähden vei 10 vuotta.
Joka kerran kun yksi sisaruksistani otti esille 'sen avioeron', se synnytti vahvoja vihan, suuttumuksen, hylkäämisen ja muita tunteita yhä uudelleen. Mutta minun täytyi henkisesti ja päättäväisesti vastata jokaiseen isää kohtaan suuntautuvaan suuttumuksen ja vihan ajatukseen "Annoin hänelle anteeksi vuosia sitten, joten tunteet, asettukaa, koska hän on jo saanut anteeksi." Tein tuon kerta toisensa jälkeen 10 vuoden ajan.
Vasta ollessani 26 ja katsoessani vaimoani ja poikiani ja ihmetellessäni, miten ihmeessä isäni saattoi lähteä kävelemään pois luotamme ollessani nuori aiheuttaen siten valtavan tyhjyyden elämässäni tehden teinivuoteni vajaiksi tajusin, että viimeinen epäoikeudenmukaisuuden pala, johon minun täytyi alistua oli, ettei minulla ollut teinivuosia isäni kanssa. Kun olin tyyntynyt sen suhteen, etten koskaan saisi takaisin teinivuosia tullen jollain tavoin sinuksi sen kanssa, vaikka se olikin epäoikeudenmukaista, sillä olin tuolloin parikymppinen eikä kellon viisareita voinut kääntää taaksepäin, lopullinen levon ja rauhan tunne järjestyi tuon 10 vuotta aiemmin tekemäni anteeksiantopäätöksen mukaiseksi. Nyt minulla oli muistot, mutta mihinkään muistoon ei enää liittynyt yhtään kipua. Hän oli saanut anteeksi 10 vuotta aiemmin, mutta nyt minun tunteeni järjestyivät tuon päätöksen mukaisiksi.
Ei ole mitään muuta keinoa kasvaa Kristuksessa kuin tehdä se likainen työ, että vastaa jokaiseen ihmisen/Paholaisen ajatukseen Isältä tulevan ilmestyksen pohjalta tulevilla ajatuksilla. Kyse on prosessista, mutta lopputuloksena on muodonmuutoksen käynyt mieli ja elämä. Sinä voit tehdä sen.
Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin!
John Fenn
Mitä on ristin ottaminen? Osa 4 Linnakkeet
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin kolmen sellaisen ihmisen tarinat, jotka ristiinnaulitsivat vanhat ajattelutapansa, jotta he saattoivat alkaa ajatella uusia ajatuksia. Kerroin teinistä, joka varasteli kaupoista ja liikkui väärässä sakissa. Kerroin irtosuhteita harrastavasta tytöstä, joka yritti täyttää sydämensä tyhjiötä ajatellen jokaisen pojan, jonka kanssa oli seksisuhteessa, voivan olla "se oikea". Kerroin korruptoituneesta liikemiehestä, joka pyysi käteismaksuja eikä sitten ilmoittanut noita tuloja.
Kaikki kolme surmasivat vanhat ajatuksensa henkisellä ristillään, niin että voisivat omaksua uuden elämän ajatuksissaan. Teini lakkasi varastamasta ja katkaisi ystävyytensä tuon sakin kanssa ivaamisesta ja pilkkaamisesta huolimatta. Tyttö piti ihmissuhteensa puhtaina ja keskittyi taivaallisen Isänsä tuntemiseen, vaikka nyt ikätoverit ja pojat joiden kanssa hän joskus oli maannut, hylkäsivät hänet. Liikemies lakkasi pyytämästä käteismaksua, ja kun hänelle maksettiin käteisellä, hän ilmoitti sen asianmukaisesti, samalla kun toiset liikemiehet ravistelivat päätään ymmärtämättä tätä yhtäkkistä 'uskontoa' hänen elämässään.
Lopetin kysymällä, mitä jos he eivät ristiinnaulinneet noita ajatuksia?
Mitä jos jokainen jatkoi vaellustaan Herran kanssa, mutta tuolla yhdellä ajatusten alueella elämässään torjui ilmestyksen Jumalalta ja itsepäisesti kieltäytyi ristiinnaulitsemasta vanhoja ajatuksia? Mitä jos hän piti nuo vanhat ajatukset ja sen sijaan suojeli niitä? Ehkä siksi koska piti siitä, että oli hyväksytty. Ehkä siksi koska hän nautti siitä tunteesta, jonka siitä synnistä sai. Ehkä koska hän uskoi, ettei hänellä olisi yhtään hauskaa, jos luopuisi siitä.
He ovat yhä uskovia, mutta ensimmäinen varastaa toisinaan kaupoista ja pitää vanhat ystävyyssuhteensa samalla kun käy myös seurakunnassa ja kristillisissä konserteissa. Nuori nainen rakastaa Jumalaa, mutta rakastaa myös siveettömien seksikohtaamisten antamaa huomiota ja väliaikaista huumaavuutta ja sanoo itselleen, että on nyt tarkempi sen suhteen, kenen kanssa makaa. Korruptoitunut liikemies, ulospäin johtaja yhteisössään, mutta tällä yhdellä alueella kieltäytyy antamasta Jumalan vaikuttaa ajatuksiinsa.
Kun joku torjuu Jumalalta tulevan ilmestyksen jollakin alueella pitääkseen kiinni omista ajatuksistaan, jokainen näistä ajatuksista tulee julki satunnaisina toimina, joista sitten tulee säännöllisiä tapoja, ja sen jälkeen ihmisen 'tunto on turtunut'* sillä alueella – tuo ajatus on nyt linnake. *Ef. 4:19
Kuinka linnakkeet kehittyvät – kun ei ristiinnaulita vääriä ajatuksia
2. Kor.10:4-5:ssä on kohta, jota käytetään yleisesti 'hengellisen sodankäynnin' opettamisessa, mutta kun sitä käytetään tuolla tavoin, se on ainakin osittain virheellistä.
"...sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle…" 2. Kor. 10:4-5
Sota-aseemme ovat henkisten linnoitusten hajottamista varten, ne ovat järjen päätelmiä, eikä kyse ole riivaajista. Tällä tavoin ajatukset ristiinnaulitaan. Ne hajotetaan, kun ne nousevat kyseisessä asiassa Jumalan ilmestyksen ja ajatusten tuntemista vastaan.
Sana 'linnake' merkitsee 'linnoitusta' – se on sotilastermi. Se merkitsee sitä, että nuori varas tai siveetön nainen tai korruptoitunut liikemies, joilla on jumalattomia ajatuksia, vartioi noita ajatuksia niin kuin saatettaisiin puolustaa sotilaallista linnoitusta tai linnaa, väitellen tai kieltäytyen antamasta periksi vastustaakseen toisen mielipiteitä tai ideoita.
Nämä ajatukset ovat sellaisia linnakkeita, joita ihminen puolustaa, mikä merkitsee sitä, että Jumalan ajatukset ja kaikkien muiden ajatukset asiasta on suljettu pois. Juuri tuo tekee niistä linnakkeen. Tuollaiselle yhä omasta hyvin vartioidusta järkeilystään kiinni pitävälle ihmiselle ei voi puhua järkeä, mikä merkitsee sitä, että hän sulkee Jumalan pois tuolla alueella sekä muut, ja lopulta hän tekee itsestään saarekkeen ollen aivan yksin tuon yksittäisen ajatuksen vallassa tuossa suojellussa linnakkeessa.
Vastakohdaksi tälle Room. 12:2 sanoo "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa (kreikka: metamorphosis, muodonmuutos, käydä läpi muodonmuutos) mielenne uudistuksen kautta..."
Ei ole mitään muuta keinoa kasvaa Kristuksen opetuslapsena, sillä sana opetuslapsi merkitse 'oppijaa'. Oppiminen merkitsee uusien ajatusten tutkimista ja niiden hyväksymistä vanhojen tilalle. Haluatko muuttaa elämäsi? Ala tappamalla vanhat ajatuksesi ja ottamalla vastaan Kristuksen ajatuksissa oleva uusi elämä – koskien kaikkea!
Kuten tuo nuori nainen, joka makasi yhdessä miehen toisensa jälkeen ajatellen jokaisen voivan olla 'juuri se' joka täyttäisi hänen sydämessään olevan tyhjiön, liian monet kristityt juoksentelevat konferenssista toiseen etsien sitä, joka täyttäisi heidän sydämessään olevan tyhjiön tai parantaisi heidän perheensä valiten sen, että jättävät ottamatta huomioon sen kovan työn, joka liittyy tosiasiallisesti opetuslapseksi tulemiseen ja vanhoja ajatuksia vastaan taisteluun uusilla ajatuksilla, jolloin vanhat ajatukset otetaan vangiksi ja tapetaan kunkin omalla ristillä. Vaikeaa, kiduttavaa jopa, mutta sen tähden Herra käytti ristiä esimerkkinä. Hän tuntee tuon vaikean prosessin, mutta ei ole mitään muuta tietä.
Menestys linnakkeita vastaan
Minun kohdallani oli kyse siitä, etten pitänyt itsestäni. Kun isäni jätti perheemme ollessani 11 vuoden ikäinen, tuo hylkääminen sattui luihin ja ytimiin saakka. Olin vailla suuntaa, etsin isää, hyväksyntää, omaa arvoani. Monien lasten tavoin syytin itseäni ainakin osittain vanhempieni erosta ja vihasin itseäni siitä johtuen.
Sen jälkeen, kun synnyin uudesti ja minut kastettiin Pyhällä Hengellä, minulla oli yhä tämä itseni vihaamisen ja itseni hylkäämisen linnake ja sen tuloksena ei mitään suuntaa elämässä. En vain välittänyt. Mistään.
Mutta aloin tehdä mitä Raamattu sanoi – uudistamaan mieltäni ja sen tähden kävin läpi muodonmuutoksen ajattelussani. Joka kerran kun hylkäämisen tai vihan ajatus tuli mieleeni, vastasin siihen ajatukseen toisella ajatuksella; "Olen epäkelpo, niin että ei edes Isä voi käyttää minua/Jeesus kuoli puolestani joten tietysti Isä haluaa minut ja voi käyttää minua tahtonsa mukaan." "Vihaan itseäni ja tunnen olevani ansassa/Isä rakastaa minua ehdoitta, joten Hänellä täytyy olla suunnitelma minua varten."
Ja oli monia muita tuollaisia henkisiä taisteluja. Nuo jumalattomat ajatukset eivät menneet halukkaasti vankeuteensa ristillä – minun täytyi marssittaa ne yksi kerrallaan, kun ne nostivat rumaa päätään mielessäni ja täytyi pitää huoli siitä, että jokainen kuoli Isältäni saaman ilmestyksen läsnä ollessa tämän ilmestyksen paljastaessa, että jokainen niistä oli valehtelija.
Minun täytyi kohdata tuollaisia ajatuksia lähestulkoon joka päivä noin vuoden ajan ennen kuin Hänen ajatuksistaan tuli ensisijainen mielenlaatuni ja tiesin, että minua rakastettiin ehdoitta ja että saatoin luottaa Häneen. Kieltäydyn ajatuksesta olla kasvamatta Hänessä – halusin Hänet kokonaan ja ainoa tapa tuntea Hänet oli ajatella kuten Hän, koska Hän ei tosiaankaan aikonut alkaa ajatella kuten minä.
Isälleni anteeksi antaminen oli samanlainen prosessi, jonka tein 16-vuotiaana, mutta vei 10 vuotta saada tunteeni päätökseni mukaisiksi. Olin lukenut Mk. 11:25:ssä Jeesuksen sanovan: 'Kun seisotte rukoilemassa, antakaa anteeksi…' mikä merkitsi anteeksiannon olevan päätös, ei tunne. Niinpä päätin antaa anteeksi vaikka tunsin yhä minuun sattuvan, tunsin olevani hylätty ja suuttunut kaikelle tuolle epäoikeudenmukaisuudelle.
Ne olivat aitoja ja oikeutettuja tunteita, enkä aikonut olla uskonnollisesti manipuloitu kieltäen tilanteen faktat – se mitä hän teki, ei ollut oikein ja oli oikein, kun tunsin vihaa ja olevani hylätty. Mutta noilla faktoilla ei ollut mitään tekemistä päätökseni kanssa antaa hänelle anteeksi. Anteeksianto oli välitöntä, tunteideni työstäminen kipuni sekä oikeutetun ja todellisen epäoikeudenmukaisuuden tähden vei 10 vuotta.
Joka kerran kun yksi sisaruksistani otti esille 'sen avioeron', se synnytti vahvoja vihan, suuttumuksen, hylkäämisen ja muita tunteita yhä uudelleen. Mutta minun täytyi henkisesti ja päättäväisesti vastata jokaiseen isää kohtaan suuntautuvaan suuttumuksen ja vihan ajatukseen "Annoin hänelle anteeksi vuosia sitten, joten tunteet, asettukaa, koska hän on jo saanut anteeksi." Tein tuon kerta toisensa jälkeen 10 vuoden ajan.
Vasta ollessani 26 ja katsoessani vaimoani ja poikiani ja ihmetellessäni, miten ihmeessä isäni saattoi lähteä kävelemään pois luotamme ollessani nuori aiheuttaen siten valtavan tyhjyyden elämässäni tehden teinivuoteni vajaiksi tajusin, että viimeinen epäoikeudenmukaisuuden pala, johon minun täytyi alistua oli, ettei minulla ollut teinivuosia isäni kanssa. Kun olin tyyntynyt sen suhteen, etten koskaan saisi takaisin teinivuosia tullen jollain tavoin sinuksi sen kanssa, vaikka se olikin epäoikeudenmukaista, sillä olin tuolloin parikymppinen eikä kellon viisareita voinut kääntää taaksepäin, lopullinen levon ja rauhan tunne järjestyi tuon 10 vuotta aiemmin tekemäni anteeksiantopäätöksen mukaiseksi. Nyt minulla oli muistot, mutta mihinkään muistoon ei enää liittynyt yhtään kipua. Hän oli saanut anteeksi 10 vuotta aiemmin, mutta nyt minun tunteeni järjestyivät tuon päätöksen mukaisiksi.
Ei ole mitään muuta keinoa kasvaa Kristuksessa kuin tehdä se likainen työ, että vastaa jokaiseen ihmisen/Paholaisen ajatukseen Isältä tulevan ilmestyksen pohjalta tulevilla ajatuksilla. Kyse on prosessista, mutta lopputuloksena on muodonmuutoksen käynyt mieli ja elämä. Sinä voit tehdä sen.
Uusi aihe ensi viikolla, siunauksin!
John Fenn
RSS Feed