Mitä enemmän sinä haluat, nro 5 (pelkäätkö poliiseja?)
Hei kaikki,
Kun olin Barbin kanssa high schoolissa, hän oli torvisoittokunnan 'lipputyttö', yksi monista, joille oli annettu pitkän tangon päähän laitettu lippu, jolla tehtiin samanaikaisia liikkeitä urheilukilpailujen tauoilla.
Eräänä yönä amerikkalaisen jalkapallon ottelun jälkeen olimme ajamassa hänen kotiinsa, jotta hän saattoi vaihtaa vaatteita ja sitten aioimme lähteä pizzalle: muistan sen kuin eilisen – univormu oli cheerleaderin vastaavan näköinen, koulun väreissä kirkkaan punainen ja sininen, ja lipputanko sojotti takaikkunasta kun ajoimme eteenpäin lämpimässä illassa…
Yhtäkkiä toiseen suuntaan menossa oleva poliisi ohitti meidät, teki sitten u-käännöksen pannessaan valonsa vilkkumaan ja sireenin huutamaan ja pysäytti meidät tien laitaan. Tiesin, etten ollut ajanut ylinopeutta ja vakuutin Barbille, että asiat olivat kunnossa.
Hän oli hyvin asiallinen ja hänen taskulamppunsa loisti suoraan kasvoihimme, sitten auton ympärille, sitten taas meihin… lopulta hän sanoi, että kaksiovinen valkoinen auto, joka oli omani kaltainen, oli ollut mukana huoltoaseman ryöstössä muutamaa minuuttia aiemmin ja siinä oli ollut mies ja nainen ja me sovimme tuohon kuvaukseen. Vastasin tyynesti, että olimme tulleet ottelusta, tyttöystäväni oli lipputyttö, kuten hän saattoi nähdä, ja olimme matkalla hänen kotiinsa ottelusta, emme ryöstöstä. Ihmeitten ihme, hän uskoi tuon ilmiselvän asian ja poistuimme.
Aluksi sydämeni oli tykyttänyt jokseenkin nopeasti, mutta samanaikaisesti olin turvattu siinä tosiasiassa, ettemme olleet tehneet mitään väärin – emme ajaneet ylinopeutta, emme ajaneet holtittomasti emmekä todellakaan olleet ryöstäneet huoltoasemaa. Jos omatuntoni ei olisi ollut puhdas, olisin pelännyt lakia, mutta sen sijaan olin rauhassa, koska sisäisesti tiesin, että olimme lain silmissä vanhurskaita, turvattuja, voisi sanoa, tuossa armossa.
Pyhittyminen
Paavali kysyi galatalaisilta, että jos he olivat aloittaneet Hengessä, tekikö heidät nyt kypsiksi laki? Vastaus on tietysti ei. Paavali kehotti heitä olemaan turvattuja Kristuksessa ja Hänessä uudeksi luodun ihmisen hengen totuudessa, sen sijaan, että pelkäisivät menevänsä Jumalan suhteen vikaan, koska ihmiset sanoivat, että heidän täytyisi totella sääntöjä x ja y.
Paavali sanoi, että jos rakastat Jumalaa ja rakastat lähimmäistäsi niin kuin itseäsi*, täytät lain – joten lepää siinä armossa että Kristus on sinussa. Se on niin yksinkertaista. Älä tee uskoasi monimutkaiseksi – Hän sanoi myös, että paholaisen taktiikkana on tehdä uskomme monimutkaiseksi** viettelemällä meidän monimutkaisempaan uskoon. * Room. 13:8-10,
**2. Kor. 11:3-4
Pyhittäytymisen peruslogiikka menee näin: synnymme uudesti, mutta meidän täytyy sallia hengessämme olevan elämän virrata ulos hengestämme uudistamaan mielemme (ajatukset/tunteet) ja sitten ruumiiseemme, josta tulee elävä uhri vaeltamaan Jumalan teillä. Tähän mennessä ei mitään ongelmaa. Elämistä hengestä sieluun ja siitä ruumiiseen.
Paavalin ongelma galatalaisten suhteen oli se, että ihmiset manipuloivat (noituutta) uskovia kertomalla heille, mitä he voivat ja eivät voineet tehdä miellyttääkseen Jumalaa sen sijaan, että ohjaisivat heitä tottelemaan Kristusta sisältä lähtien ulospäin.
Esimerkiksi
Taannoin vuonna 1986 olin apulaispastori Boulderissa Coloradossa auttaen nuorta naista, joka yritti pelastaa avioliittonsa. Hänen aviomiehensä oli erään työtoverinsa kautta mennyt mukaan paikalliseen seurakuntaan, joka oli osa Church of Christ – tunnustuskuntaa. He uskoivat, että jollei jotakuta ollut vesikastettu heidän seurakunnassaan, tämä ei voinut pelastua.
Tämän nuoren naisen aviomies halusi palvella Jumalaa, ja vaikka hän oli uudestisyntynyt ja saanut Pyhän Hengen kasteen, hän huolestui pelastuksestaan tämän työtoverinsa jatkuvan seurakuntansa opin inttämisen tähden koko viikon ajan. Alistumiseen maaniteltuna ja peläten menevänsä vikaan Jumalan suhteen hän antoi periksi.
Mutta yksinkertainen uudestisyntyminen heidän tavallaan ei ollut riittävästi. Nyt hänen täytyi tulla 'pyhitetyksi'. Tuon seurakunnan vanhimmat kävivät läpi hänen vaimonsa vaatekaapin heittäen pois kaiken sellaisen vaatetuksen, jonka he sanoivat olevan liian uskallettua, pukevaa tai seksikästä. Aviomiestä käskettiin polttamaan nuo vaatteet sen sijaan, että lahjoittaisi ne pois tai möisi ne, että hän ei saisi toisia naisia tekemään syntiä kuten (he sanoivat) hänen vaimonsa teki.
Seuraavaksi he vaativat, että he hankkiutuisivat eroon televisiosta, koska se voisi avata miehen synnille. Sitten tuli kaikkien sanomalehtien, aikakausilehtien ja kirjojen poistaminen lukuun ottamatta Raamattua ja heidän seurakuntansa lehteä ja opetuksia. Kun vanhimmat saivat selville miehen ja hänen vaimonsa käyvän kunnan uimalassa, he kielsivät sen sanoen, että uimapuvuissa olevat toiset naiset saattaisivat aiheuttaa sen, että mies himoitsisi heitä.
Kaikki tuo tehtiin 'pyhittäytymisen' nimissä. Nyt kun hän oli uudestisyntynyt heidän standardiensa mukaan, hänen täytyi pyhittyä, ja voit nähdä selvästi viime viikon opetuksesta, kuinka tämä on täydellinen esimerkki noituudesta – Jumalan Sanan ja ihmisten manipuloimisesta ulkoisen kontrolloimisen tarkoituksessa. He päätyivät avioeroon, koska mies sanoi, että hänen vaimonsa oli nyt pelastuksesta osaton ja kieltäytyi olemasta hänelle alamainen. Mies aloitti Hengessä, mutta uskoi sen valheen, että 'laki' tekisi hänet kypsäksi ja täydelliseksi – lihan ponnisteluja Jumalan miellyttämiseksi.
Mutta odota, on enemmän
Muutama vuosi myöhemmin eräässä toisessa seurakunnassa eräs rouva ilmaisi huolestumisensa pelastuksesta osattoman aviomiehensä suhteen. Nainen esitteli vaivatta luettelon asioista, joita teki seurakunnassa: hän oli vapaaehtoisena lasten jumalanpalveluksessa ja kristillisessä koulussa, hän oli aktiivinen naistyössä, hän ei koskaan jättänyt väliin seurakunnan kokousta, hän oli vastuussa seurakunnan lastenhoidosta, antoi kymmenykset talousrahoistaan… hän halusi tietää, miksi Jumala ei ollut vastannut hänen rukoukseensa hänen aviomiehensä pelastumisesta. Pitäisikö hänen paastota yhtenä päivänä viikossa? Mitä hän saattoi tehdä ollakseen pyhempi, jotta Jumala voisi olla halukkaampi vastaamaan hänen rukoukseensa? Hän yritti olla 'pyhitetty', jotta hänen rukouksiinsa vastattaisiin.
Minun neuvoni oli armoa: käskin hänen pysytellä pois seurakunnasta kuukauden ajan ja käyttää tuo hänen normaalisti seurakunnan toiminnassa mukana olemiseen omistama aika miehensä ja lastensa kanssa olemiseen - aviomies ei voi kilpailla Jumalan kanssa, joten tuo sisällä oleva Jumala miehen luo ja osoita hänelle sitä rakkautta ja huomiota jota hän ja lapset ansaitsevat, sillä Herra on ensisijaisesti siinä. Eräänä sunnuntaiaamuna kolme viikkoa myöhemmin koko perhe käveli ovesta sisään aviomiehen päätettyä uskoa Herraan ja palvella Häntä nähtyään vaimossaan tapahtuneen muutoksen – ja he olivat aktiivisia koko sen loppuajan, jonka tuossa seurakunnassa olimme.
Elätkö sisältä ulospäin vai ulkoa sisäänpäin?
Aloitettuamme Hengessä, meidän täytyy kypsyä Hengessä. Emme aloita Hengen avulla mutta sitten kypsy lakihenkisyyden ja sen ulkoisten sääntöjen ja määräysten avulla. (Gal. 3:1-3)
Lakihenkisyys/laki on yksinkertaisesti tätä: yrittämistä saada Jumalalta hyväksyntä tai anteeksianto omin ponnisteluin.
Pyhittyminen on tätä: elämäntyyli, jossa eletään sisältä ulospäin sarjassa pieniä päätöksiä vanhurskauden puolesta, armon ja rauhan asemasta käsin omaten sen varmuuden, että Kristus on meissä ohjaten jokaista askelta ja päätöstä, joka on alistettu Hänelle.
Elämme sisäisesti ja sitten ulospäin elämäämme turvatusta asemasta Kristuksessa käsin, rakastaen Häntä sisältä ulospäin, kypsyen, koska haluamme, koska rakastamme Häntä, emme siksi, että pelkäämme sitä, että jos teemme jotakin väärin, olemme avanneet oven jollekin sairaudelle, katastrofille tai murhenäytelmälle.
Pelko
NIIN monet ihmiset ovat mukana erilaisissa uskonnollisissa toiminnoissa vain siksi, että he pelkäävät 'menevänsä vikaan Jumalan suhteen' tai 'avaavansa itsensä' katastrofille, sairaudelle tai murhenäytelmälle. He eivät tunne tai jättävät huomiotta Room. 5: 1-5:n, joka sanoo meillä olevan rauha Jumalan kanssa ja Hänellä meidän kanssamme, ja me elämme armossa. Pelko on usein uskonnollisten ponnistelujen juuri.
Ja monet vain haluavat oppia enemmän mikä veisi heidät lähemmäksi Jumalaa, oli tuo tieto sitten juutalaisia juuria koskevaa tai eri asioita käsitteleviin konferensseihin ja kokouksiin osallistumista oppiakseen, kuten he toivovat, sen yhden ainoan avaimen, joka avaa heille taivaan, jotta he saavat rukoukseensa vastauksen. Kristus on meissä – hankkiudu olemaan Hänen kanssaan.
Kokemukseni on ollut se, että melkein elämässäni näkemäni ihmeet ovat virranneet läheisyydestä Hänen kanssaan, eivätkä koskaan tuon tai tämän asian tekemisestä Häntä KOSKIEN tai Häntä VARTEN, vaan sen sijaan ajan viettämisestä Hänen KANSSAAN. Ole tietoinen siitä, että Kristus on sinussa. Sinulla on Jumalan mieli sinussa. Elä sen säännön mukaan, jonka Paavali kertoi galatalaisille: uusi luomus on se, millä on merkitystä, ja jos toimit niin, rauha ja laupeus ovat ylläsi.
Meillä on Kristus meissä – mitä enemmän voisimme haluta? Uusi aihe ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn