What More Do You Want #3 (New Year Res?)
Mitä enemmän sinä haluat, nro 3 (Uudenvuodenlupauksia?)
Hei kaikki,
Luin erään naisen Facebookissa julkaiseman tekstin siitä, että hän ei vietä joulua sen pakanallisten juurien tähden. Hän luetteli monia historiallisia faktoja roomalaisesta Saturnalia-juhlasta sekä siitä, kuinka Rooman seurakunta 'kristillisti' tuon pakanajuhlan puolustaakseen sitä, ettei juhli Kristuksen syntymää. Ajattelin: 'Okei, se on hänen valintansa, ja se mitä hän tekee, on Herralle ja Herra ottaa sen vastaan, joten niin minäkin.'
Mutta pian sen jälkeen julkaisi uudenvuodenlupauksensa laihduttaa, uudistaa välinsä kerran vieraantuneeseen aikuiseen poikaansa sekä eri päätöksiä viettää enemmän aikaa Herran kanssa ja rukouksessa jne.
Minä niin halusin kirjoittaa vastauksen, jossa kertoisin hänelle uudenvuodenlupausten historian; kuinka entisajan babylonialaiset aloittivat tuon tavan jokaisen vuoden kohdalla uhreja uhraten ja luvaten jumalille, että maksaisivat menneen vuoden velkansa ja palauttaisivat kaiken lainaamansa uskoen, että saisivat jumalten suosion tulevalle vuodelle.
Roomalaiset tekivät myös uudenvuodenlupauksia uhraamalla ja antamalla lupauksia Janukselle, kaksikasvoiselle jumalalle, jonka toiset kasvot katsoivat menneisyyteen ja toiset tulevaisuuteen, luvaten olla parempi ihminen tulevana vuonna. Varhaiset kristityt 'kristillistivät' tämän roomalaisen käytännön käyttäen uutta vuotta vanhojen virheiden pohdintaan ja sen lupaamiseen Herralle, että tulevana vuonna pystytään parempaan.
Mieleeni juolahti, kuinka valikoiva uskonnollinen ihminen onkaan siinä mitä uskoo: Hän valitsee sen mitä haluaa noudattaa ja jättää huomiotta sen, minkä haluaa jättää vaille huomiota. En sanonut naiselle mitään, koska olen havainnut, että eniten valikoivasti toimivilla uskonnollisilla ihmisillä on "Älä hämmennä minua tosiasioilla, olen jo tehnyt päätökseni" –ajattelumalli.
Olen puhunut Kristuksesta meissä kysyen, mitä enemmän haluamme ja mitä enemmän Jumala voisi tehdä?
Joko syvennymme täysin siihen armoon, että Kristus, kirkkauden toivo, on meissä, tai tyydymme kahtaalle häilyvään hengelliseen elämään, joka keskittyy ulkoisiin ponnisteluihin Jumalaa miellyttääkseen, samalla kun mielessä hyväksytään se tosiasia, että Kristus on meissä, ilman, että tuntee ja elää todeksi tuota tosiasiaa.
Ulkoiset säännöt – Paavali vertaa juutalaisen lain pitämistä ja sitä armoa, että Kristus on meissä:
"Mutta me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville... 1. Tim. 1:8-9
"Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta." Hepr. 13:9
Laki on ulkoista ja sitä voidaan käyttää hyvään, kuten Paavali sanoi. Se on tehty epävanhurskaille, ei sinulle ja minulle, jotka olemme Kristuksessa. Se on hyvä käytettäväksi eron tekemiseen oikean ja väärän välillä, näyttämään ihmiselle, mitä synti on ja että hän on tehnyt syntiä, mutta sitä ei tehty sinulle ja minulle.
Sydän saa vahvistusta armosta, ei ulkonaisesta noudattamisesta, koska yksinkertaisesti Kristus, itse armon ruumiillistuma, on meissä. Sen tähden meidän sydämemme saavat vahvistusta armosta, eivät ulkoisista asioista.
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä. "Titus 2:11-14
Armo opettaa meitä, kuinka elää jumalista elämää, se ei ole lupa elää jumalatonta elämää
Laki ei opeta, se käskee. Armo opettaa ja voimaannuttaa meidät elämään Jumalalle. Ajattele tuota perusteellisesti: miksi armo opettaa meitä torjumaan synnin ja vaeltamaan vanhurskaudessa? Koska Armon Persoona, Kristus, elää meissä, kulkee kanssamme jokaisen päätöksenteon kohdan opettaen meitä matkan varrella ja osoittaen tilaisuuksia tehdä oikein. Armo on voimaannutus elää pyhää elämää.
"Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen." Kol. 2:16-17
Toiset versiot selventävät ilmausta 'ruumis on Kristuksen' kääntämällä sen "todellisuus kuitenkin löytyy Kristuksesta" ja "...niillä on vain symboliarvoa; mutta substanssi (enteillyn todellisuus) kuuluu Kristukselle." (NIV, Amplified – käännökset suomeksi)
Miksi Jumala antoi Vanhan testamentin lain?
"Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä (ja Hänen tuomionsa alaiseksi, engl. käännös)" Room. 3:19
Laki tuli, jotta maailma voisi tuntea synnin ja tietää että he ovat syntisiä ja tilivelvollisia Jumalalle – ennen Moosesta Jumala ei ollut koskaan määritellyt, mikä oli syntiä ja mikä ei ollut syntiä. Kuten aiemmin mainittiin, sitä ei tehty vanhurskaita, vaan syntisiä varten, ja sitä voidaan käyttää määrittelemään synti. Paavali sanoo sen taas kerran:
"Miksi sitten laki? Mikä oli sen tarkoitus? Se lisättiin Aabrahamin jälkeen paljastamaan ihmisille heidän syyllisyytensä rikkomusten tähden (toisin sanoen tekemään ihmiset tietoisiksi synnin synnillisyydestä)… onko laki sitten vastoin Jumalan lupauksia? Ei varmasti! Sillä jos jokin lakijärjestelmä (olisi voitu antaa/) olisi annettu, joka voisi välittää elämän, niin sitten vanhurskaus (oikea asema Jumalaan nähden) olisi itse asiassa perustunut lakiin. "Gal. 3:19-22 (suomennos tässä)
Toisin sanoen: laki tuli osoittamaan ihmisille, mitä synti oli, ja että he olivat syntisiä, ja jos Jumala olisi voinut antaa yhden sellaisen lain toteltavaksi, joka olisi voinut antaa Elämän, Hän olisi tehnyt niin. Mutta ulkoiset säännöt ja määräykset eivät voi muuttaa ihmishenkeä, sen tähden tarvittiin Jeesus tekemään tie sille, että Jumala loisi uudeksi ihmishenkemme, jotta voisimme elää ikuisesti Hänen kanssaan. Annapa kun esitän seuraavan lausunnon ja ajattele sitä:
Jos ainoa, mitä ristillä tapahtui, oli se, että sinun syntisi annettiin anteeksi, menisit yhä helvettiin.
Miksi? Koska ainoat henget taivaassa ovat niitä, jotka Jumalan Henki on luonut, jotka ovat oikeassa asemassa Häneen nähden – ovatpa ne sitten enkelin tai ihmisen henkiä. Sen tähden 'matkalippusi' taivaaseen on uudestisyntynyt ihmisen henki- meidän uudestisyntynyt henkemme on se, joka mahdollistaa meidän pääsymme taivaaseen ja elämään ja kukoistamaan Isän Jumalan välittömässä läsnäolossa.
Onneksi ristin antama anteeksianto ja uudestisyntyminen hengessämme ovat yhtä.
Voimmeko lisätä Kristukseen meissä?
"Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei ole ympärileikkausta (se ei ole yhtään tärkeää) eikä ympärileikkaamattomuutta, vaan ainoastaan uusi luomus (joka on uudestisyntymisen tulos) – hengellinen muodonmuutos – uusi luonto Kristuksessa Jeesuksessa. Rauha ja laupeus olkoon kaikkien niiden yllä, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat (jotka kurinalaisesti harjoittavat itseään ja käyttäytyvät tämän säännön mukaisesti)..." Gal. 6:15-16 Amplified –käännös suomeksi
Pimittää näköpiiristämme tärkeän asian
Paavali sanoi 'rauha ja laupeus' ovat niiden yllä, jotka harjoittavat itseään kurinalaiseen elämään ja käyttäytyvät tuon säännön mukaan – se, mikä on tärkeää, on, että ihminen on uudestisyntynyt. Emmekö halua rauhaa? Emmekö halua laupeutta? Hylkää sitten keskittyminen sääntöihin ja määräyksiin ja siihen, mitä ihmisten pitäisi tai ei pitäisi tehdä miellyttääkseen Jumalaa ja löydä ilo persoonassa (heistä itsestään huolimatta toisinaan) siitä, että he ovat uudestisyntyneitä ja itse asiassa pääsevättaivaaseen. Meidän täytyy lakata olemasta toistemme Pyhä Henki ja tietää, että jos Jumala hyväksyy heidät, niin sitten loppujen lopuksi meidänkin täytyy. Voit valita ystäväsi, mutta sinun täytyy rakastaa perhettäsi. Arghh… lol
Useat ihmiset tarkkailivat autollaan ajavaa miestä, joka seurasi kojelautansa navigaattoria niin tarkkaan, että hän ajoi suoraan junaradalle välkkyvistä valoista huolimatta ja alhaalla olevien ja lukittujen porttien väliin eikä nähnyt häneen iskeytyvää junaa. Nykypäivän yksityiskohtaisen tarkat elektroniset laitteet, jotka näyttävät jokaisen kiinnostavan kohdan, jokaisen ravintolan, jokaisen maamerkin, ovat hyvin usein tarpeetonta yksityiskohtaisuutta, jotka pimentävät pääkohteemme. Juuri sitä uskonto tekee.
Joku henkilö voi olla niin innokas miellyttääkseen Jumalaa, että hän keskittyy 'tee näin' tai 'älä tee noin' ja unohtaa, että Kristus asuu hänessä ja Hän on pääkohteemme. Hänestä olisi vain ihanaa viettää aikaa kanssamme normaalin elämän keskellä siinä missä olemme, sellaisena jollaisia olemme, sillä Kristus meissä ON se pointti.
Minulta on kirjoitustila loppunut, ensi viikolla 'kristillinen noituus' vastaan Kristus meissä. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
Mitä enemmän sinä haluat, nro 3 (Uudenvuodenlupauksia?)
Hei kaikki,
Luin erään naisen Facebookissa julkaiseman tekstin siitä, että hän ei vietä joulua sen pakanallisten juurien tähden. Hän luetteli monia historiallisia faktoja roomalaisesta Saturnalia-juhlasta sekä siitä, kuinka Rooman seurakunta 'kristillisti' tuon pakanajuhlan puolustaakseen sitä, ettei juhli Kristuksen syntymää. Ajattelin: 'Okei, se on hänen valintansa, ja se mitä hän tekee, on Herralle ja Herra ottaa sen vastaan, joten niin minäkin.'
Mutta pian sen jälkeen julkaisi uudenvuodenlupauksensa laihduttaa, uudistaa välinsä kerran vieraantuneeseen aikuiseen poikaansa sekä eri päätöksiä viettää enemmän aikaa Herran kanssa ja rukouksessa jne.
Minä niin halusin kirjoittaa vastauksen, jossa kertoisin hänelle uudenvuodenlupausten historian; kuinka entisajan babylonialaiset aloittivat tuon tavan jokaisen vuoden kohdalla uhreja uhraten ja luvaten jumalille, että maksaisivat menneen vuoden velkansa ja palauttaisivat kaiken lainaamansa uskoen, että saisivat jumalten suosion tulevalle vuodelle.
Roomalaiset tekivät myös uudenvuodenlupauksia uhraamalla ja antamalla lupauksia Janukselle, kaksikasvoiselle jumalalle, jonka toiset kasvot katsoivat menneisyyteen ja toiset tulevaisuuteen, luvaten olla parempi ihminen tulevana vuonna. Varhaiset kristityt 'kristillistivät' tämän roomalaisen käytännön käyttäen uutta vuotta vanhojen virheiden pohdintaan ja sen lupaamiseen Herralle, että tulevana vuonna pystytään parempaan.
Mieleeni juolahti, kuinka valikoiva uskonnollinen ihminen onkaan siinä mitä uskoo: Hän valitsee sen mitä haluaa noudattaa ja jättää huomiotta sen, minkä haluaa jättää vaille huomiota. En sanonut naiselle mitään, koska olen havainnut, että eniten valikoivasti toimivilla uskonnollisilla ihmisillä on "Älä hämmennä minua tosiasioilla, olen jo tehnyt päätökseni" –ajattelumalli.
Olen puhunut Kristuksesta meissä kysyen, mitä enemmän haluamme ja mitä enemmän Jumala voisi tehdä?
Joko syvennymme täysin siihen armoon, että Kristus, kirkkauden toivo, on meissä, tai tyydymme kahtaalle häilyvään hengelliseen elämään, joka keskittyy ulkoisiin ponnisteluihin Jumalaa miellyttääkseen, samalla kun mielessä hyväksytään se tosiasia, että Kristus on meissä, ilman, että tuntee ja elää todeksi tuota tosiasiaa.
Ulkoiset säännöt – Paavali vertaa juutalaisen lain pitämistä ja sitä armoa, että Kristus on meissä:
"Mutta me tiedämme, että laki on hyvä, kun sitä lain mukaisesti käytetään ja tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle, vaan laittomille ja niskoitteleville... 1. Tim. 1:8-9
"Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä; sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta." Hepr. 13:9
Laki on ulkoista ja sitä voidaan käyttää hyvään, kuten Paavali sanoi. Se on tehty epävanhurskaille, ei sinulle ja minulle, jotka olemme Kristuksessa. Se on hyvä käytettäväksi eron tekemiseen oikean ja väärän välillä, näyttämään ihmiselle, mitä synti on ja että hän on tehnyt syntiä, mutta sitä ei tehty sinulle ja minulle.
Sydän saa vahvistusta armosta, ei ulkonaisesta noudattamisesta, koska yksinkertaisesti Kristus, itse armon ruumiillistuma, on meissä. Sen tähden meidän sydämemme saavat vahvistusta armosta, eivät ulkoisista asioista.
"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä. "Titus 2:11-14
Armo opettaa meitä, kuinka elää jumalista elämää, se ei ole lupa elää jumalatonta elämää
Laki ei opeta, se käskee. Armo opettaa ja voimaannuttaa meidät elämään Jumalalle. Ajattele tuota perusteellisesti: miksi armo opettaa meitä torjumaan synnin ja vaeltamaan vanhurskaudessa? Koska Armon Persoona, Kristus, elää meissä, kulkee kanssamme jokaisen päätöksenteon kohdan opettaen meitä matkan varrella ja osoittaen tilaisuuksia tehdä oikein. Armo on voimaannutus elää pyhää elämää.
"Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen." Kol. 2:16-17
Toiset versiot selventävät ilmausta 'ruumis on Kristuksen' kääntämällä sen "todellisuus kuitenkin löytyy Kristuksesta" ja "...niillä on vain symboliarvoa; mutta substanssi (enteillyn todellisuus) kuuluu Kristukselle." (NIV, Amplified – käännökset suomeksi)
Miksi Jumala antoi Vanhan testamentin lain?
"Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä (ja Hänen tuomionsa alaiseksi, engl. käännös)" Room. 3:19
Laki tuli, jotta maailma voisi tuntea synnin ja tietää että he ovat syntisiä ja tilivelvollisia Jumalalle – ennen Moosesta Jumala ei ollut koskaan määritellyt, mikä oli syntiä ja mikä ei ollut syntiä. Kuten aiemmin mainittiin, sitä ei tehty vanhurskaita, vaan syntisiä varten, ja sitä voidaan käyttää määrittelemään synti. Paavali sanoo sen taas kerran:
"Miksi sitten laki? Mikä oli sen tarkoitus? Se lisättiin Aabrahamin jälkeen paljastamaan ihmisille heidän syyllisyytensä rikkomusten tähden (toisin sanoen tekemään ihmiset tietoisiksi synnin synnillisyydestä)… onko laki sitten vastoin Jumalan lupauksia? Ei varmasti! Sillä jos jokin lakijärjestelmä (olisi voitu antaa/) olisi annettu, joka voisi välittää elämän, niin sitten vanhurskaus (oikea asema Jumalaan nähden) olisi itse asiassa perustunut lakiin. "Gal. 3:19-22 (suomennos tässä)
Toisin sanoen: laki tuli osoittamaan ihmisille, mitä synti oli, ja että he olivat syntisiä, ja jos Jumala olisi voinut antaa yhden sellaisen lain toteltavaksi, joka olisi voinut antaa Elämän, Hän olisi tehnyt niin. Mutta ulkoiset säännöt ja määräykset eivät voi muuttaa ihmishenkeä, sen tähden tarvittiin Jeesus tekemään tie sille, että Jumala loisi uudeksi ihmishenkemme, jotta voisimme elää ikuisesti Hänen kanssaan. Annapa kun esitän seuraavan lausunnon ja ajattele sitä:
Jos ainoa, mitä ristillä tapahtui, oli se, että sinun syntisi annettiin anteeksi, menisit yhä helvettiin.
Miksi? Koska ainoat henget taivaassa ovat niitä, jotka Jumalan Henki on luonut, jotka ovat oikeassa asemassa Häneen nähden – ovatpa ne sitten enkelin tai ihmisen henkiä. Sen tähden 'matkalippusi' taivaaseen on uudestisyntynyt ihmisen henki- meidän uudestisyntynyt henkemme on se, joka mahdollistaa meidän pääsymme taivaaseen ja elämään ja kukoistamaan Isän Jumalan välittömässä läsnäolossa.
Onneksi ristin antama anteeksianto ja uudestisyntyminen hengessämme ovat yhtä.
Voimmeko lisätä Kristukseen meissä?
"Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei ole ympärileikkausta (se ei ole yhtään tärkeää) eikä ympärileikkaamattomuutta, vaan ainoastaan uusi luomus (joka on uudestisyntymisen tulos) – hengellinen muodonmuutos – uusi luonto Kristuksessa Jeesuksessa. Rauha ja laupeus olkoon kaikkien niiden yllä, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat (jotka kurinalaisesti harjoittavat itseään ja käyttäytyvät tämän säännön mukaisesti)..." Gal. 6:15-16 Amplified –käännös suomeksi
Pimittää näköpiiristämme tärkeän asian
Paavali sanoi 'rauha ja laupeus' ovat niiden yllä, jotka harjoittavat itseään kurinalaiseen elämään ja käyttäytyvät tuon säännön mukaan – se, mikä on tärkeää, on, että ihminen on uudestisyntynyt. Emmekö halua rauhaa? Emmekö halua laupeutta? Hylkää sitten keskittyminen sääntöihin ja määräyksiin ja siihen, mitä ihmisten pitäisi tai ei pitäisi tehdä miellyttääkseen Jumalaa ja löydä ilo persoonassa (heistä itsestään huolimatta toisinaan) siitä, että he ovat uudestisyntyneitä ja itse asiassa pääsevättaivaaseen. Meidän täytyy lakata olemasta toistemme Pyhä Henki ja tietää, että jos Jumala hyväksyy heidät, niin sitten loppujen lopuksi meidänkin täytyy. Voit valita ystäväsi, mutta sinun täytyy rakastaa perhettäsi. Arghh… lol
Useat ihmiset tarkkailivat autollaan ajavaa miestä, joka seurasi kojelautansa navigaattoria niin tarkkaan, että hän ajoi suoraan junaradalle välkkyvistä valoista huolimatta ja alhaalla olevien ja lukittujen porttien väliin eikä nähnyt häneen iskeytyvää junaa. Nykypäivän yksityiskohtaisen tarkat elektroniset laitteet, jotka näyttävät jokaisen kiinnostavan kohdan, jokaisen ravintolan, jokaisen maamerkin, ovat hyvin usein tarpeetonta yksityiskohtaisuutta, jotka pimentävät pääkohteemme. Juuri sitä uskonto tekee.
Joku henkilö voi olla niin innokas miellyttääkseen Jumalaa, että hän keskittyy 'tee näin' tai 'älä tee noin' ja unohtaa, että Kristus asuu hänessä ja Hän on pääkohteemme. Hänestä olisi vain ihanaa viettää aikaa kanssamme normaalin elämän keskellä siinä missä olemme, sellaisena jollaisia olemme, sillä Kristus meissä ON se pointti.
Minulta on kirjoitustila loppunut, ensi viikolla 'kristillinen noituus' vastaan Kristus meissä. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn
RSS Feed