What More Do You Want #2 (Why reindeer fly)
Mitä enemmän sinä haluat, nro 2 (Miksi porot lentävät)
Hei kaikki,
Joulupäivän iltana, kun oli ollut täysi päivä kaikkea joulupäivään kuuluvaa, työnsin Chrisiä pyörätuolissaan kylpyhuoneeseen ja saatuani hänet sijoitettua oikeaan asentoon, ja kun olin suuntaamassa ovea kohti, jotta hän saisi olla omassa rauhassaan, hän kysyi: "Isä, tiedätkö miksi porot lentävät?"
Käännyin takaisin pain katsoakseni häntä osittain suljetun oven raosta ja vastasin: "En, no miksi?", mihin hän vastasi nopeasti: "Koska ne eivät osaa uida."
Tutkailin hänen kasvojaan nähdäkseni hymyn ja pilkkeen hänen silmäkulmassaan, mutta hän oli aivan vakavissaan, hän ei yrittänyt vitsailla, vaan sen sijaan vastata tuohon ikivanhaan kysymykseen: Miksi (joulupukin) porot lentävät? Sanoin hänelle: "Tuopa on hyvin ajateltu, Chris. Niiden täytyy mennä niin moniin paikkoihin ja jotkut ovat vetten toisella puolen, joten on järkevää ajatella, etteivät ne osaa uida, joten ne lentävät. Hyvin ajateltu, poikaseni!"
Uskonnollisen kulttuurin laatikon ulkopuolella
Meidän muiden ajatellessa, että joulupukin porot lentävät nopeuden vuoksi Chrisin ajatteli omaperäisesti ydinkysymystä ja päätti, että lentäminen johtui siitä, etteivät ne osaa uida.
(Tiedoksi kaikille huolestuneille: Aivan niin, sillä vaikka Chris on mieleltään nelivuotias (mutta täytti 36 v. 23.12), hän tietää, ettei joulupukki ole todellinen ja sen, että annamme lahjoja toisillemme, koska Isä antoi suurimman lahjansa, ja Chris rakastaa Jeesusta ja tuntee Hänet hyvin. Mutta hän myös tuntee kaupallisen joulukulttuurin kuten me muutkin.)
Viime viikolla kerroin, kuinka meillä on Kristus meissä, mikä tarkoittaa, että meillä on maksimimäärä sitä mitä meillä voi olla Isältä: "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?" (Room. 8:32)
Ajatellen omaperäisesti seurakuntalaatikon neljän seinän ulkopuolella: Kristus meissä vastaan uskonto
Se, että Kristus on meissä, merkitsee sitä, että meillä on henkilökohtainen vastuu ja tilivelvollisuus Hänelle, joka on sisällämme, ja koska toisilla opetuslapsilla myös on Kristus heissä, olemme tilivelvollisia niille veljille ja sisarille, joiden kanssa olemme tiiviissä yhteydessä. He myös ovat eläviä, hengittäviä Jumalan temppeleitä.
Sen lisäksi tuloksena siitä, että jokaisella uskovalla on Kristus sisällään edellyttää, että siirrytään kypsyyteen Kristuksessa ja se merkitsee sitä, että luotetaan toisissamme olevaan Kristukseen.
Toisissa olevaan Kristukseen luottaminen merkitsee suhteissa toisien uskovien kanssa ollessa sitä, että saamme tietää, mitä toistemme elämässä on meneillään. Monet kerrat kuullessani mitä jollakulla on meneillään elämässään ja ajattelen: "Minä toimisin eri tavalla tuossa", mutta luotan Kristukseen heissä ja tiedän, että Hän kuljettaa tämän henkilön tilanteen läpi. Mitä he tekevätkään, he tekevät sen Herralle, ei minulle, joten minun vastuullani on rakastaa ja rukoilla, ei yrittää tunkeutua tilanteisiin, joihin minua ei haluta.
Jos joku kyseenalaistaa meidät jonkin asian suhteen, yritämme saada aikaan rauhan niin pitkälti kuin voimme, mutta jos he jatkavat kyseenalaistamistaan, vetäydymme ja tajuamme, että hänen ongelmansa on hänessä olevan Kristuksen kanssa, ei enää meidän kanssamme ja luotamme siihen, että Kristus käsittelee häntä. Vaikka kannamme huolta toisistamme ja rukoilemme toistemme puolesta, ei ole mitään levottomuuden tai pelon tai toisen taakan kantamisen tuntoa siinä määrin, että valvoisimme yöllä ollessamme huolissamme tuosta henkilöstä, koska Kristus on hänessä ja Hän on täysin kykenevä kannattelemaan tätä. Rukoilemme, ja lepäämme Hänessä.
Paavali opetti tätä 1. Kor. 8:ssa ja 10:24-33:ssa ja Room. 14:ssä, kun hän puhuu siitä, että jokaisen täytyy valita niin kuin Herralle syökö ravintolassa lihaa, joka on aiemmin uhrattu epäjumalille vai syökö vain vihanneksia tai valitseeko yhden tietyn päivän toisen sijasta jumalanpalvelusta varten tai juoko viiniä vai ei. Hän sanoi, että mitä itse kukin tekee, on Herralle ja hän sanoo: "Jumala ottaa hänet hoivaansa."
Pidän tuon aina takaraivossani kun olen tekemisissä toisen henkilön kanssa huolimatta siitä, kuinka suora minun täytyy olla; tuo toinen on korkeinta muotoa oleva ihminen mitä joku voi olla, Kristus on hänessä. Hän on minun veljeni tai sisareni huolimatta siitä, kuinka epämiellyttävä on. Se auttaa minua vaeltamaan rakkaudessa ja kunnioittamaan häntä asianmukaisesti ja pitämään oman asenteeni järjestyksessä tietäessäni, että hän tekee tilin nyt ja myöhemmin kuten minäkin Jeesukselle eräänä päivänä.
Uskonto sanoo
Mutta uskonto ei luota Kristukseen jossakin henkilössä, koska järjestelmän rakenne on sellainen, että henkilö tuntee rakenteen Kristuksen Persoonan sijasta. Sen tuloksena ihmiset tuntevat seurakunnan kokouksen kokemuksen (Olipa meillä upea kokous tänään! On usein kuultu kommentti) ilman että he tuntevat tai kokevat Hänet tuossa kokouskokemuksessa.
Tilivelvollisuus ei sen tähden ole toisiamme kohtaan kuten Jeesus opetti, vaan se suuntautuu paikalla olemiseen, antamiseen ja vapaaehtoisena toimimiseen. Auditorion täytyy kontrolloida ulkoa päin, ulkoisin keinoin jotka ulottuvat siitä, että pastori manipuloi saarnastuolista seurakuntaa syyllistämisellä ja tuomitsemisella siihen, että luodaan pelon seurakuntakulttuuri, jolloin jonkin asian tekemistä väärin pelätään, jottei vain paholainen saa sinua. Kyse on kokonaan sellaisesta ulkoisen manipuloinnin muodosta, jonka järjestelmä suunnitteli vuosisatoja sitten pitääkseen 'lampaat' ojennuksessa, minkä mukaisesti monet pastorit nykyään ilolla toimivat, koska eivät muusta tiedä.
Minkä tyyppinen 'seurakunta' rakentaa sinua?
Auditorioseurakunta vahvistaa ihmisen ulkoa päin, kun taas suhteeseen perustuva usko vahvistaa ihmistä sisältä käsin. Sen tähden suhdepohjainen, Kristus jokaisessa persoonassa – usko ei vetoa lihaan, ei villitse ihmistä emotionaalisesti. Kokoontumiset kodeissa ovat lihalle melko tylsiä, sillä siellä olevat ihmiset ovat tottuneita olemaan vakavissaan Kristuksessa kasvamisen suhteen ja käsittelemään sydäntä, Kristuksen tuntemista, ja toistensa tuntemisen oppimista usein aterialla.
Terveellinen perhepohjainen seurakunta, joka kokoontuu kodeissa, vaatii kaikkien investoimista siihen, että sitoutuu antamaan aikaa ja sitoutuu riskiin oppia tuntemaan toisia ja tulemaan toisten tuntemaksi. Eivät kaikki halua tehdä tuota investointia, vaan sen sijaan melko tyytyväisenä istuvat paikallaan ja tulevat viihdytetyiksi auditoriossa, missä heiltä ei vaadita mitään.
Mutta se, ettei meiltä vaadita mitään, ei ole raamatullista kristillisyyttä ja se jättää ihmisen tuntemaan, että olo on täysi mutta kuitenkin tyytymätön, tietämään, että on enemmän, mutta ei tiedä mitä se on tai mistä sen löytää. Onko mahdollista, että nuo tylsät vanhat kotikokoontumiset voisivat itse asiassa olla avain ihmisen kasvamiseen ja niiden uskonystävien saamiseen, joita me olemme niin epätoivoisesti etsineet, mutta emme ole löytäneet tuossa auditoriossa?
Niille, jotka ovat ulkoisesti keskittyneitä siihen, että tulevat viihdytetyiksi kuten auditoriossa, kotiseurakuntien kokoontumiset voivat olla tylsiä, mutta ne jotka tekevät sen investoinnin, että palaavat joka kerran ja oppivat tuntemaan toiset, se on rikasta ja vahvistavaa läheisten uskonystävien verkoston kehittyessä, niiden henkilöiden 'turvaverkon', joiden voit luottaa olevan paikalla ja rukoilevan puolestasi jos sattuisit tarvitsemaan jotakin.
Pohdi sitä, että jos Kristus on jokaisessa uskovassa ja tuo uskova on myös Kristuksen opetuslapsi – opissa oleva – sitten meidän täytyy panna tietty määrä uskoa Kristukseen hänessä, kun hän ahkeroi pelastuakseen.
Siinä Uuden Testamentin todellisuudessa, että Kristus on jokaisessa persoonassa, tilivelvollisuus on toisillemme Kristuksen tähden, se on myös niille, joiden kanssa olemme tiiviissä yhteydessä. Se on yhtä helppoa (ja vaikeata) kuin Jeesus sanoi – jos veljelläsi on jotakin sinua vastaan, mene hänen luokseen ja tee sovinto. Ja me annamme anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan, sillä seistessämme rukoilemassa me annamme anteeksi.
Emme ole tilivelvollisia millekään systeemille, vaan Persoonalle, Kristukselle Jeesukselle, joka asuu sisällämme ja toisillemme. Näin ollen me rakastamme Jumalaa koko sydämestämme ja lähimmäistämme niin kuin itseämme.
Kristus meissä
"Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan (maallisten standardien mukaan)... Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus..." 2. Kor. 5:16 -17
"Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa."
"Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha..." Gal. 3:28, 6:15-16
"...Kristus teissä… Ja häntä me julistamme..." Kol. 1: 27 -28
Jos luet läpi Uuden Testamentin, huomaat kirjoittajasta riippumatta kaiken perustuvan siihen ihmeelliseen tosiasiaan, että Kristus elää meissä ja tuo tosiasia järjesti heidän ajatuksensa uudelleen. Voimmeko me alkaa ajatella kuten he ajattelivat?
Tulet näkemään tulevina kuukausina, että Kristuksen ruumis tulee enemmän ja enemmän pois ulkoisiin asioihin keskittyvästä auditoriosta ja siirtymään olohuoneisiin, mutta niin tehdäkseen ruumiin täytyy keskittyä Kristukseen meissä, kirkkauden toivoon. Lisää ensi viikolla… siihen saakka siunauksin,
John Fenn
Mitä enemmän sinä haluat, nro 2 (Miksi porot lentävät)
Hei kaikki,
Joulupäivän iltana, kun oli ollut täysi päivä kaikkea joulupäivään kuuluvaa, työnsin Chrisiä pyörätuolissaan kylpyhuoneeseen ja saatuani hänet sijoitettua oikeaan asentoon, ja kun olin suuntaamassa ovea kohti, jotta hän saisi olla omassa rauhassaan, hän kysyi: "Isä, tiedätkö miksi porot lentävät?"
Käännyin takaisin pain katsoakseni häntä osittain suljetun oven raosta ja vastasin: "En, no miksi?", mihin hän vastasi nopeasti: "Koska ne eivät osaa uida."
Tutkailin hänen kasvojaan nähdäkseni hymyn ja pilkkeen hänen silmäkulmassaan, mutta hän oli aivan vakavissaan, hän ei yrittänyt vitsailla, vaan sen sijaan vastata tuohon ikivanhaan kysymykseen: Miksi (joulupukin) porot lentävät? Sanoin hänelle: "Tuopa on hyvin ajateltu, Chris. Niiden täytyy mennä niin moniin paikkoihin ja jotkut ovat vetten toisella puolen, joten on järkevää ajatella, etteivät ne osaa uida, joten ne lentävät. Hyvin ajateltu, poikaseni!"
Uskonnollisen kulttuurin laatikon ulkopuolella
Meidän muiden ajatellessa, että joulupukin porot lentävät nopeuden vuoksi Chrisin ajatteli omaperäisesti ydinkysymystä ja päätti, että lentäminen johtui siitä, etteivät ne osaa uida.
(Tiedoksi kaikille huolestuneille: Aivan niin, sillä vaikka Chris on mieleltään nelivuotias (mutta täytti 36 v. 23.12), hän tietää, ettei joulupukki ole todellinen ja sen, että annamme lahjoja toisillemme, koska Isä antoi suurimman lahjansa, ja Chris rakastaa Jeesusta ja tuntee Hänet hyvin. Mutta hän myös tuntee kaupallisen joulukulttuurin kuten me muutkin.)
Viime viikolla kerroin, kuinka meillä on Kristus meissä, mikä tarkoittaa, että meillä on maksimimäärä sitä mitä meillä voi olla Isältä: "Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?" (Room. 8:32)
Ajatellen omaperäisesti seurakuntalaatikon neljän seinän ulkopuolella: Kristus meissä vastaan uskonto
Se, että Kristus on meissä, merkitsee sitä, että meillä on henkilökohtainen vastuu ja tilivelvollisuus Hänelle, joka on sisällämme, ja koska toisilla opetuslapsilla myös on Kristus heissä, olemme tilivelvollisia niille veljille ja sisarille, joiden kanssa olemme tiiviissä yhteydessä. He myös ovat eläviä, hengittäviä Jumalan temppeleitä.
Sen lisäksi tuloksena siitä, että jokaisella uskovalla on Kristus sisällään edellyttää, että siirrytään kypsyyteen Kristuksessa ja se merkitsee sitä, että luotetaan toisissamme olevaan Kristukseen.
Toisissa olevaan Kristukseen luottaminen merkitsee suhteissa toisien uskovien kanssa ollessa sitä, että saamme tietää, mitä toistemme elämässä on meneillään. Monet kerrat kuullessani mitä jollakulla on meneillään elämässään ja ajattelen: "Minä toimisin eri tavalla tuossa", mutta luotan Kristukseen heissä ja tiedän, että Hän kuljettaa tämän henkilön tilanteen läpi. Mitä he tekevätkään, he tekevät sen Herralle, ei minulle, joten minun vastuullani on rakastaa ja rukoilla, ei yrittää tunkeutua tilanteisiin, joihin minua ei haluta.
Jos joku kyseenalaistaa meidät jonkin asian suhteen, yritämme saada aikaan rauhan niin pitkälti kuin voimme, mutta jos he jatkavat kyseenalaistamistaan, vetäydymme ja tajuamme, että hänen ongelmansa on hänessä olevan Kristuksen kanssa, ei enää meidän kanssamme ja luotamme siihen, että Kristus käsittelee häntä. Vaikka kannamme huolta toisistamme ja rukoilemme toistemme puolesta, ei ole mitään levottomuuden tai pelon tai toisen taakan kantamisen tuntoa siinä määrin, että valvoisimme yöllä ollessamme huolissamme tuosta henkilöstä, koska Kristus on hänessä ja Hän on täysin kykenevä kannattelemaan tätä. Rukoilemme, ja lepäämme Hänessä.
Paavali opetti tätä 1. Kor. 8:ssa ja 10:24-33:ssa ja Room. 14:ssä, kun hän puhuu siitä, että jokaisen täytyy valita niin kuin Herralle syökö ravintolassa lihaa, joka on aiemmin uhrattu epäjumalille vai syökö vain vihanneksia tai valitseeko yhden tietyn päivän toisen sijasta jumalanpalvelusta varten tai juoko viiniä vai ei. Hän sanoi, että mitä itse kukin tekee, on Herralle ja hän sanoo: "Jumala ottaa hänet hoivaansa."
Pidän tuon aina takaraivossani kun olen tekemisissä toisen henkilön kanssa huolimatta siitä, kuinka suora minun täytyy olla; tuo toinen on korkeinta muotoa oleva ihminen mitä joku voi olla, Kristus on hänessä. Hän on minun veljeni tai sisareni huolimatta siitä, kuinka epämiellyttävä on. Se auttaa minua vaeltamaan rakkaudessa ja kunnioittamaan häntä asianmukaisesti ja pitämään oman asenteeni järjestyksessä tietäessäni, että hän tekee tilin nyt ja myöhemmin kuten minäkin Jeesukselle eräänä päivänä.
Uskonto sanoo
Mutta uskonto ei luota Kristukseen jossakin henkilössä, koska järjestelmän rakenne on sellainen, että henkilö tuntee rakenteen Kristuksen Persoonan sijasta. Sen tuloksena ihmiset tuntevat seurakunnan kokouksen kokemuksen (Olipa meillä upea kokous tänään! On usein kuultu kommentti) ilman että he tuntevat tai kokevat Hänet tuossa kokouskokemuksessa.
Tilivelvollisuus ei sen tähden ole toisiamme kohtaan kuten Jeesus opetti, vaan se suuntautuu paikalla olemiseen, antamiseen ja vapaaehtoisena toimimiseen. Auditorion täytyy kontrolloida ulkoa päin, ulkoisin keinoin jotka ulottuvat siitä, että pastori manipuloi saarnastuolista seurakuntaa syyllistämisellä ja tuomitsemisella siihen, että luodaan pelon seurakuntakulttuuri, jolloin jonkin asian tekemistä väärin pelätään, jottei vain paholainen saa sinua. Kyse on kokonaan sellaisesta ulkoisen manipuloinnin muodosta, jonka järjestelmä suunnitteli vuosisatoja sitten pitääkseen 'lampaat' ojennuksessa, minkä mukaisesti monet pastorit nykyään ilolla toimivat, koska eivät muusta tiedä.
Minkä tyyppinen 'seurakunta' rakentaa sinua?
Auditorioseurakunta vahvistaa ihmisen ulkoa päin, kun taas suhteeseen perustuva usko vahvistaa ihmistä sisältä käsin. Sen tähden suhdepohjainen, Kristus jokaisessa persoonassa – usko ei vetoa lihaan, ei villitse ihmistä emotionaalisesti. Kokoontumiset kodeissa ovat lihalle melko tylsiä, sillä siellä olevat ihmiset ovat tottuneita olemaan vakavissaan Kristuksessa kasvamisen suhteen ja käsittelemään sydäntä, Kristuksen tuntemista, ja toistensa tuntemisen oppimista usein aterialla.
Terveellinen perhepohjainen seurakunta, joka kokoontuu kodeissa, vaatii kaikkien investoimista siihen, että sitoutuu antamaan aikaa ja sitoutuu riskiin oppia tuntemaan toisia ja tulemaan toisten tuntemaksi. Eivät kaikki halua tehdä tuota investointia, vaan sen sijaan melko tyytyväisenä istuvat paikallaan ja tulevat viihdytetyiksi auditoriossa, missä heiltä ei vaadita mitään.
Mutta se, ettei meiltä vaadita mitään, ei ole raamatullista kristillisyyttä ja se jättää ihmisen tuntemaan, että olo on täysi mutta kuitenkin tyytymätön, tietämään, että on enemmän, mutta ei tiedä mitä se on tai mistä sen löytää. Onko mahdollista, että nuo tylsät vanhat kotikokoontumiset voisivat itse asiassa olla avain ihmisen kasvamiseen ja niiden uskonystävien saamiseen, joita me olemme niin epätoivoisesti etsineet, mutta emme ole löytäneet tuossa auditoriossa?
Niille, jotka ovat ulkoisesti keskittyneitä siihen, että tulevat viihdytetyiksi kuten auditoriossa, kotiseurakuntien kokoontumiset voivat olla tylsiä, mutta ne jotka tekevät sen investoinnin, että palaavat joka kerran ja oppivat tuntemaan toiset, se on rikasta ja vahvistavaa läheisten uskonystävien verkoston kehittyessä, niiden henkilöiden 'turvaverkon', joiden voit luottaa olevan paikalla ja rukoilevan puolestasi jos sattuisit tarvitsemaan jotakin.
Pohdi sitä, että jos Kristus on jokaisessa uskovassa ja tuo uskova on myös Kristuksen opetuslapsi – opissa oleva – sitten meidän täytyy panna tietty määrä uskoa Kristukseen hänessä, kun hän ahkeroi pelastuakseen.
Siinä Uuden Testamentin todellisuudessa, että Kristus on jokaisessa persoonassa, tilivelvollisuus on toisillemme Kristuksen tähden, se on myös niille, joiden kanssa olemme tiiviissä yhteydessä. Se on yhtä helppoa (ja vaikeata) kuin Jeesus sanoi – jos veljelläsi on jotakin sinua vastaan, mene hänen luokseen ja tee sovinto. Ja me annamme anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan, sillä seistessämme rukoilemassa me annamme anteeksi.
Emme ole tilivelvollisia millekään systeemille, vaan Persoonalle, Kristukselle Jeesukselle, joka asuu sisällämme ja toisillemme. Näin ollen me rakastamme Jumalaa koko sydämestämme ja lähimmäistämme niin kuin itseämme.
Kristus meissä
"Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan (maallisten standardien mukaan)... Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus..." 2. Kor. 5:16 -17
"Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa."
"Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha..." Gal. 3:28, 6:15-16
"...Kristus teissä… Ja häntä me julistamme..." Kol. 1: 27 -28
Jos luet läpi Uuden Testamentin, huomaat kirjoittajasta riippumatta kaiken perustuvan siihen ihmeelliseen tosiasiaan, että Kristus elää meissä ja tuo tosiasia järjesti heidän ajatuksensa uudelleen. Voimmeko me alkaa ajatella kuten he ajattelivat?
Tulet näkemään tulevina kuukausina, että Kristuksen ruumis tulee enemmän ja enemmän pois ulkoisiin asioihin keskittyvästä auditoriosta ja siirtymään olohuoneisiin, mutta niin tehdäkseen ruumiin täytyy keskittyä Kristukseen meissä, kirkkauden toivoon. Lisää ensi viikolla… siihen saakka siunauksin,
John Fenn
RSS Feed