Why the 'rapture' comes first 2 of 4
Miksi 'tempaus' tulee ensin, osa 2 / 4
Hei kaikki,
Viime viikolla annoin lyhyen katsauksen toisiin tempausta koskeviin näkemyksiin, ja asia, joka on niissä yhteistä, on se, että mikään niistä ei ajattele sitä, että ehkä Jumala antoi Moosekselle opetuksen tempauksesta. Itse asiassa Hän teki niin, ja sitä tulemme tarkastelemaan näinä seuraavina kolmena viikkona.
Jom teruah, pasuunansoiton juhla
Sitä kutsutaan myös roš hašanaksi (vuoden pää/alku, juutalainen uusivuosi). Se opettaa Messiaan kruunauksesta ja häistä, vanhurskaiden kuolleiden ylösnousemuksesta, jalosukuisten (sinä ja minä) kokoontumisesta, palkkioiden antamisesta Hänen hovilleen (Hänen valtakuntansa jalosukuiset/kuninkaat/papit), tuomiopäivästä, Jaakobin vaivan (ahdistuksen ajan) alkamisesta ja maailman alun vuosipäivästä.
Alkuperäiset ohjeet koskien pasuunaan puhaltamista löytyvät 3. Moos. 23: 23-25:sta, ja mainitaan myöhemmin sellaisissa kohdissa kuten 4. Moos. 29:1 ja psalmi 81:3 ("Puhaltakaa pasuunaa uudenkuun aikana"). Se on ainoa seitsemästä juhlasta, joka alkaa uudenkuun vaiheen aikana, jolloin ei ole kuuta, sillä kuu on piilossa. Kuu on pitkään ollut Messiaan uskovien symboli, koska sillä ei ole omaa valonlähdettä, vaan se nojaa aurinkoon – siis juutalaisuus, ei kristinusko tekee tuon symboliikan. Niinpä tempauksessa uskovat ovat näkyviltä piilossa taivaissa, kuten kuu uuden kuun vaiheessa.
Paavali kirjoitti myöhemmin Kol. 2: 16-17:ssa, että uusi kuu on 'tulevaisten varjo', viitaten pasuunansoiton juhlaan ja kuolleiden ylösnousemukseen.
Jos haet tarkempaa tietoa jom teruahista, heprean sanasto kertoo meille, että sana 'teruah' tarkoittaa 'herättävää törähdystä'. Tämä 'herättäminen' tai kuolleista nouseminen löytyy joka puolelta rabbiinisista opetuksista koskien pasuunansoiton juhlaa. Mitä pasuunaa käytetään herättämään vanhurskaat kuolleet?
Pirke deR' Eliezer’in mukaan (rabbi Eliezerin kirjoitukset)
Hän sanoo, että pensaaseen takertuneen oinaan vasen sarvi 1. Moos. 22:ssa, jossa Aabraham melkein uhrasi Iisakin mutta löysi sijaisen, on 'ensimmäinen pasuuna'. Sitä puhallettiin Siinain vuorella, kun Mooses sai lain.
Oikeaa sarvea tai 'viimeistä pasuunaa' puhalletaan ilmoitettaessa Messias. Aabraham puhalsi sitä liittyen siihen, että Iisak herätettiin kuolleista – hän vastaanotti hänet kuvainnollisesti herätettynä Hepr. 11: 17-19, joten hän puhalsi sarveen juhlistaakseen asiaa. Sitä on käytetty siitä lähtien pasuunansoiton juhlassa. (Vaikka alkuperäinen oinaan sarvi on mennyt aikaa sitten).
On myös 'suuri šofar', joka on varattu jom kippuria, suurta sovituspäivää varten, jolloin Messias tulee ja maailmanajan loppu kuulutetaan. Sitä puhalletaan viimeisenä kutsuna vastaanottamaan sovitus omasta synnistä.
Paavali kirjoitti tästä viimeisestä pasuunasta 1. Kor. 15: 51-53:ssa: " Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme."
Jos luet tuon, etkä ole koskaan tutkinut juutalaista opetusta viimeisestä pasuunasta, silloin luet vain, että jokin pasuuna soi, etkä tiedä, miksi sillä on nimi 'viimeinen pasuuna', joka saa Kristuksessa kuolleet ja siihen aikaan elossa olevat muuttumaan ja liittymään Herraan. Mutta jos tiedät, mitä juutalaisuus opettaa, niin tajuat Paavalin saaman suuren ilmestystiedon, joka eroaa juutalaisuudesta, olevan se, että myös elossa olevat muuttuvat – se on se salaisuus, joka on uutta ja jota juutalaisuudessa ei opeteta.
Tämä on tärkeää, koska se osoittaa Paavalin uskovan perinteisiin juutalaiseen opetukseen siitä, mitä kutsumme tempaukseksi; että se on juutalainen opetus pasuunansoiton juhlasta. Viimeiseen pasuunaan puhalletaan uuden kuun vaiheessa, jolloin kuu on piilossa näkyviltä, mikä on symboli uskovista, jotka herätetään ja muutetaan tullakseen kätketyiksi Messiaaseen.
Tämä on opetus ja pasuunansoiton juhlan aikaan rukoiltavasta (juutalaisesta) temppelirukouksesta:
"Herätkää te nukkuvat unestanne, nouskaa unestanne, tutkikaa elämäänne ja tehkää parannus ja muistakaa Luojaanne. Hylätkää turhamaisuus, katsokaa sieluunne ja parantakaa tapanne, hylätkää pahat ajatuksenne ja polkunne..."
Paavali selitti omin sanoin tämän saman pasuunansoiton juhlan temppelirukouksen Ef. 5:14-17:ssa: "Sen tähden sanotaan: "Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee! Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha. Älkää sen tähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on.'"
Useimmilla Efesolaiskirjeen lukijoilla ei ole aavistustakaan siitä, että Paavali selittää omin sanoin tempauksen tässä Ef. 5:14:ssä, vanhurskaiden kuolleiden herättämisen… he eivät tiedä, kuka tuo Paavalin lainauksen alun sanoja on, että se on pappi, joka rukoilee tuon rukouksen pasuunansoitin juhlassa temppelissä. Nyt sinä tiedät.
Tänä aikana juutalaisilla juhlilla vielä meidän aikanamme luetaan päivittäin psalmi 27. Jae viisi sanoo näin (suomennos tässä): "Sillä vaivan aikana (Jaakobin vaivan aikana tai ahdistuksen aikana) Hän piilottaa minut majaansa. Temppelinsä salaan Hän kätkee minut. Hän asettaa minut Kalliolle." Myös jae 10: "Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa." (engl. ottaa minut ylös, vastaanottaa minut Itsensä luo)
Tämä vahvistaa juutalaisen uskomuksen, että vaivan aikana, Jaakobin vaivan tai Vihan päivän aikana Hän kätkee meidät Itseensä. Taaskin, jos et tiennyt tätä psalmia luettavan pasuunansoiton juhlan yhteydessä tempaukseen liittyen, vain lukisit kiinnostavan psalmin.
Sen tähden Paavalin kirjoittaessa 1. Tessalonikalaiskirjeessä opettaessaan 'tempauksesta', hän kehotti heitä 1:10:ssä: "...odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta." ja 5:9-10:ssä: "Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan."
Jos vain luet sanan 'viha' ymmärtämättä, että juutalaisuudessa se viittaa ahdistuksen aikaan tai Jaakobin vaivan aikaan, sitten et ymmärtäisi. Mutta asiayhteydessään käytetty 'viha' asettaa sen merkitsemään niitä päiviä, jotka seuraavat viimeisen pasuunan soittoa.
Vihan päivät?
"...Kolme kirjaa avataan roš hašanana: yksi täysin vanhurskaita varten, yksi täysin pahoja varten, ja yksi välissä olevia varten. Täysin vanhurskaat ovat heti merkityt ja sinetöidyt Elämän Kirjaan; täysin pahat ovat heti merkityt ja sinetöidyt Kuoleman Kirjaan; ja välissä olevia pidetään keskeytettyinä roš hašanasta jom kippuriin (suureen sovituspäivään) saakka. Jos heidät havaitaan arvollisiksi, heidät kirjataan elämää varten; jos arvottomiksi, heidät kirjataan kuolemaa varten." Rosh Hashanah 16b
Välissä olevat ovat niitä, jotka eivät ole tehneet päätöstä Herran suhteen ja heillä on ahdistuksen ajan tai vihan päivien loppuun asti aikaa päättääkseen, ottavatko Hänet vastaan vai ei.
Jooel 2: 1, 11 kirjoittaa vihan päivästä, tulevasta Herran vihasta. Myös Sef. 1: 14-17. Jes. 13: 6-9 ja 34: 1-8 puhuu Herran vihastumisesta, tulevasta vihasta. Jeremia 30: 4-7 puhuu Jaakobin ahdistuksen ajasta. Ilm. 6: 14-17:sta sanoo, että he halusivat kätkeytyä 'Karitsan vihalta' sillä Hänen vihansa suuri päivä on tullut." Vihan päivän käsite, jota kutsumme ahdistuksen ajaksi, on joka puolella Vanhaa testamenttia. Paavali kehotti tessalonikalaisia lohduttamaan toisiaan, sillä Jumala ei ole määrännyt meitä Vihaan (vihan päivään).
Jopa Nooa, joka meni arkkiin ollessaan 600-vuotias, vältti tuomion tulvavedet. On pitkään ymmärretty, että maan päällä tulee olemaan 6.000 vuotta nykyihmisen aikaa, sitten Messias Arkki saa kansansa tulemaan Itseensä, Henki sinetöi sen (Herra sulki Nooan arkin oven) ja siten kätkettyinä Messiaaseen/Arkkiin, nousemaan vihan ja tuomion tulvavesien yläpuolelle.
Ahdistuksen aikaa tai Jaakobin vaivan aikaa kutsutaan myös parannuksen päiviksi, vihan päiväksi, vihastumiseksi sekä Messiaan synnytystuskiksi. Ne ovat päiviä, joista Paavali kertoo tessalonikalaisille meidän pelastuvan. Ne ovat päiviä, joina psalmi 27 sanoo meidän olevan kätkettyinä Hänen kanssaan Hänen temppelissään.
Messiaan synnytystuskat
"Ilmeisesti odotettiin, että nämä 'poltot' ymmärrettäisiin olevan synnytystä, jossa uusi aika (tuhatvuotisen valtakunnan aika, jolloin Messias hallitsee maan päällä) syntyisi. Vastaava ilmaus rabbiinisissa teksteissä on 'Messiaan synnytyspoltot', se on, ei Messiaan Itsensä kärsimykset…. vaan äiti Siionin tuskat hänen ollessaan synnyttämässä Messiasta juutalaiselle kansalle." Judaism in the First Century Christian Era (suom. juutalaisuus kristillisen ajan ensimmäisellä vuosisadalla), George Foot-Moore.
Se osoittaa, että maapallo käy läpi 'synnytystuskat' 'synnyttääkseen' Messiaan maan päälle – sitä kutsumme ahdistuksen ajaksi, viimeisiksi ja rajuimmiksi 'synnytystuskiksi' ennen kuin Messias paljastetaan ihmiskunnalle – kun tämän maailman valtakunnista tulee meidän Jumalamme ja Hänen Kristuksensa valtakuntia, ja Hän tulee hallitsemaan aina ja ikuisesti.
Ymmärtäessämme sellaiset termit kuin 'viha' ja 'synnytystuskat', voimme nyt ymmärtää Matt. 24 sen juutalaisessa asiayhteydessä, ja se on ensi viikkoa varten. Siihen saakka… siunauksin,
John Fenn/LL
Miksi 'tempaus' tulee ensin, osa 2 / 4
Hei kaikki,
Viime viikolla annoin lyhyen katsauksen toisiin tempausta koskeviin näkemyksiin, ja asia, joka on niissä yhteistä, on se, että mikään niistä ei ajattele sitä, että ehkä Jumala antoi Moosekselle opetuksen tempauksesta. Itse asiassa Hän teki niin, ja sitä tulemme tarkastelemaan näinä seuraavina kolmena viikkona.
Jom teruah, pasuunansoiton juhla
Sitä kutsutaan myös roš hašanaksi (vuoden pää/alku, juutalainen uusivuosi). Se opettaa Messiaan kruunauksesta ja häistä, vanhurskaiden kuolleiden ylösnousemuksesta, jalosukuisten (sinä ja minä) kokoontumisesta, palkkioiden antamisesta Hänen hovilleen (Hänen valtakuntansa jalosukuiset/kuninkaat/papit), tuomiopäivästä, Jaakobin vaivan (ahdistuksen ajan) alkamisesta ja maailman alun vuosipäivästä.
Alkuperäiset ohjeet koskien pasuunaan puhaltamista löytyvät 3. Moos. 23: 23-25:sta, ja mainitaan myöhemmin sellaisissa kohdissa kuten 4. Moos. 29:1 ja psalmi 81:3 ("Puhaltakaa pasuunaa uudenkuun aikana"). Se on ainoa seitsemästä juhlasta, joka alkaa uudenkuun vaiheen aikana, jolloin ei ole kuuta, sillä kuu on piilossa. Kuu on pitkään ollut Messiaan uskovien symboli, koska sillä ei ole omaa valonlähdettä, vaan se nojaa aurinkoon – siis juutalaisuus, ei kristinusko tekee tuon symboliikan. Niinpä tempauksessa uskovat ovat näkyviltä piilossa taivaissa, kuten kuu uuden kuun vaiheessa.
Paavali kirjoitti myöhemmin Kol. 2: 16-17:ssa, että uusi kuu on 'tulevaisten varjo', viitaten pasuunansoiton juhlaan ja kuolleiden ylösnousemukseen.
Jos haet tarkempaa tietoa jom teruahista, heprean sanasto kertoo meille, että sana 'teruah' tarkoittaa 'herättävää törähdystä'. Tämä 'herättäminen' tai kuolleista nouseminen löytyy joka puolelta rabbiinisista opetuksista koskien pasuunansoiton juhlaa. Mitä pasuunaa käytetään herättämään vanhurskaat kuolleet?
Pirke deR' Eliezer’in mukaan (rabbi Eliezerin kirjoitukset)
Hän sanoo, että pensaaseen takertuneen oinaan vasen sarvi 1. Moos. 22:ssa, jossa Aabraham melkein uhrasi Iisakin mutta löysi sijaisen, on 'ensimmäinen pasuuna'. Sitä puhallettiin Siinain vuorella, kun Mooses sai lain.
Oikeaa sarvea tai 'viimeistä pasuunaa' puhalletaan ilmoitettaessa Messias. Aabraham puhalsi sitä liittyen siihen, että Iisak herätettiin kuolleista – hän vastaanotti hänet kuvainnollisesti herätettynä Hepr. 11: 17-19, joten hän puhalsi sarveen juhlistaakseen asiaa. Sitä on käytetty siitä lähtien pasuunansoiton juhlassa. (Vaikka alkuperäinen oinaan sarvi on mennyt aikaa sitten).
On myös 'suuri šofar', joka on varattu jom kippuria, suurta sovituspäivää varten, jolloin Messias tulee ja maailmanajan loppu kuulutetaan. Sitä puhalletaan viimeisenä kutsuna vastaanottamaan sovitus omasta synnistä.
Paavali kirjoitti tästä viimeisestä pasuunasta 1. Kor. 15: 51-53:ssa: " Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme."
Jos luet tuon, etkä ole koskaan tutkinut juutalaista opetusta viimeisestä pasuunasta, silloin luet vain, että jokin pasuuna soi, etkä tiedä, miksi sillä on nimi 'viimeinen pasuuna', joka saa Kristuksessa kuolleet ja siihen aikaan elossa olevat muuttumaan ja liittymään Herraan. Mutta jos tiedät, mitä juutalaisuus opettaa, niin tajuat Paavalin saaman suuren ilmestystiedon, joka eroaa juutalaisuudesta, olevan se, että myös elossa olevat muuttuvat – se on se salaisuus, joka on uutta ja jota juutalaisuudessa ei opeteta.
Tämä on tärkeää, koska se osoittaa Paavalin uskovan perinteisiin juutalaiseen opetukseen siitä, mitä kutsumme tempaukseksi; että se on juutalainen opetus pasuunansoiton juhlasta. Viimeiseen pasuunaan puhalletaan uuden kuun vaiheessa, jolloin kuu on piilossa näkyviltä, mikä on symboli uskovista, jotka herätetään ja muutetaan tullakseen kätketyiksi Messiaaseen.
Tämä on opetus ja pasuunansoiton juhlan aikaan rukoiltavasta (juutalaisesta) temppelirukouksesta:
"Herätkää te nukkuvat unestanne, nouskaa unestanne, tutkikaa elämäänne ja tehkää parannus ja muistakaa Luojaanne. Hylätkää turhamaisuus, katsokaa sieluunne ja parantakaa tapanne, hylätkää pahat ajatuksenne ja polkunne..."
Paavali selitti omin sanoin tämän saman pasuunansoiton juhlan temppelirukouksen Ef. 5:14-17:ssa: "Sen tähden sanotaan: "Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee! Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niin kuin tyhmät, vaan niin kuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha. Älkää sen tähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on.'"
Useimmilla Efesolaiskirjeen lukijoilla ei ole aavistustakaan siitä, että Paavali selittää omin sanoin tempauksen tässä Ef. 5:14:ssä, vanhurskaiden kuolleiden herättämisen… he eivät tiedä, kuka tuo Paavalin lainauksen alun sanoja on, että se on pappi, joka rukoilee tuon rukouksen pasuunansoitin juhlassa temppelissä. Nyt sinä tiedät.
Tänä aikana juutalaisilla juhlilla vielä meidän aikanamme luetaan päivittäin psalmi 27. Jae viisi sanoo näin (suomennos tässä): "Sillä vaivan aikana (Jaakobin vaivan aikana tai ahdistuksen aikana) Hän piilottaa minut majaansa. Temppelinsä salaan Hän kätkee minut. Hän asettaa minut Kalliolle." Myös jae 10: "Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa." (engl. ottaa minut ylös, vastaanottaa minut Itsensä luo)
Tämä vahvistaa juutalaisen uskomuksen, että vaivan aikana, Jaakobin vaivan tai Vihan päivän aikana Hän kätkee meidät Itseensä. Taaskin, jos et tiennyt tätä psalmia luettavan pasuunansoiton juhlan yhteydessä tempaukseen liittyen, vain lukisit kiinnostavan psalmin.
Sen tähden Paavalin kirjoittaessa 1. Tessalonikalaiskirjeessä opettaessaan 'tempauksesta', hän kehotti heitä 1:10:ssä: "...odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta." ja 5:9-10:ssä: "Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan."
Jos vain luet sanan 'viha' ymmärtämättä, että juutalaisuudessa se viittaa ahdistuksen aikaan tai Jaakobin vaivan aikaan, sitten et ymmärtäisi. Mutta asiayhteydessään käytetty 'viha' asettaa sen merkitsemään niitä päiviä, jotka seuraavat viimeisen pasuunan soittoa.
Vihan päivät?
"...Kolme kirjaa avataan roš hašanana: yksi täysin vanhurskaita varten, yksi täysin pahoja varten, ja yksi välissä olevia varten. Täysin vanhurskaat ovat heti merkityt ja sinetöidyt Elämän Kirjaan; täysin pahat ovat heti merkityt ja sinetöidyt Kuoleman Kirjaan; ja välissä olevia pidetään keskeytettyinä roš hašanasta jom kippuriin (suureen sovituspäivään) saakka. Jos heidät havaitaan arvollisiksi, heidät kirjataan elämää varten; jos arvottomiksi, heidät kirjataan kuolemaa varten." Rosh Hashanah 16b
Välissä olevat ovat niitä, jotka eivät ole tehneet päätöstä Herran suhteen ja heillä on ahdistuksen ajan tai vihan päivien loppuun asti aikaa päättääkseen, ottavatko Hänet vastaan vai ei.
Jooel 2: 1, 11 kirjoittaa vihan päivästä, tulevasta Herran vihasta. Myös Sef. 1: 14-17. Jes. 13: 6-9 ja 34: 1-8 puhuu Herran vihastumisesta, tulevasta vihasta. Jeremia 30: 4-7 puhuu Jaakobin ahdistuksen ajasta. Ilm. 6: 14-17:sta sanoo, että he halusivat kätkeytyä 'Karitsan vihalta' sillä Hänen vihansa suuri päivä on tullut." Vihan päivän käsite, jota kutsumme ahdistuksen ajaksi, on joka puolella Vanhaa testamenttia. Paavali kehotti tessalonikalaisia lohduttamaan toisiaan, sillä Jumala ei ole määrännyt meitä Vihaan (vihan päivään).
Jopa Nooa, joka meni arkkiin ollessaan 600-vuotias, vältti tuomion tulvavedet. On pitkään ymmärretty, että maan päällä tulee olemaan 6.000 vuotta nykyihmisen aikaa, sitten Messias Arkki saa kansansa tulemaan Itseensä, Henki sinetöi sen (Herra sulki Nooan arkin oven) ja siten kätkettyinä Messiaaseen/Arkkiin, nousemaan vihan ja tuomion tulvavesien yläpuolelle.
Ahdistuksen aikaa tai Jaakobin vaivan aikaa kutsutaan myös parannuksen päiviksi, vihan päiväksi, vihastumiseksi sekä Messiaan synnytystuskiksi. Ne ovat päiviä, joista Paavali kertoo tessalonikalaisille meidän pelastuvan. Ne ovat päiviä, joina psalmi 27 sanoo meidän olevan kätkettyinä Hänen kanssaan Hänen temppelissään.
Messiaan synnytystuskat
"Ilmeisesti odotettiin, että nämä 'poltot' ymmärrettäisiin olevan synnytystä, jossa uusi aika (tuhatvuotisen valtakunnan aika, jolloin Messias hallitsee maan päällä) syntyisi. Vastaava ilmaus rabbiinisissa teksteissä on 'Messiaan synnytyspoltot', se on, ei Messiaan Itsensä kärsimykset…. vaan äiti Siionin tuskat hänen ollessaan synnyttämässä Messiasta juutalaiselle kansalle." Judaism in the First Century Christian Era (suom. juutalaisuus kristillisen ajan ensimmäisellä vuosisadalla), George Foot-Moore.
Se osoittaa, että maapallo käy läpi 'synnytystuskat' 'synnyttääkseen' Messiaan maan päälle – sitä kutsumme ahdistuksen ajaksi, viimeisiksi ja rajuimmiksi 'synnytystuskiksi' ennen kuin Messias paljastetaan ihmiskunnalle – kun tämän maailman valtakunnista tulee meidän Jumalamme ja Hänen Kristuksensa valtakuntia, ja Hän tulee hallitsemaan aina ja ikuisesti.
Ymmärtäessämme sellaiset termit kuin 'viha' ja 'synnytystuskat', voimme nyt ymmärtää Matt. 24 sen juutalaisessa asiayhteydessä, ja se on ensi viikkoa varten. Siihen saakka… siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed