Miksi Jumala sekaantuu… osa 2
Hei kaikki,
Viime viikolla kerroin siitä kuinka yksi synnin kategoria pohjimmiltaan liittyy tarkoitukselliseen ja harkittuun tietoon, Jumalan ja kaiken sen torjumiseen, mikä on Hänen luonnollinen järjestyksensä. Yhdysvaltain perustuslaki toteaa, että meidän Luojamme on antanut oikeudet ja hallituksen tehtävä on puolustaa ja määritellä nuo oikeudet. Mutta jotkut torjuvat tämän uskoen, että hallitus antaa oikeudet ja voi määritellä ne. Juuri siinä kohdassa on hengellinen taistelu.
Käytännöllisellä tasolla
Jumalan torjuminen aikaansaa vihaa. Ilm. 12:12 sanoo Paholaisen, ylimmän Jumalan torjujan, pitävän 'suurta vihaa', jota hän levittää kansakuntiin ja sen mukaisesti meille kerrotaan 11:18, että 'kansat ovat vihastuneet', joten tästä eteenpäin tulemme näkemään vihan olevan osa yhteiskuntaa tavalla, jota emme ole koskaan aiemmin nähneet.
Kuten nyt näemme, auditorioseurakuntia pakotetaan päättämään, mihin ne sopivat yhteiskunnallisesti, opetuslapset alkavat yhä enemmän kokoontua keskenään kodeissa – Isä oli kertonut minulle aiemmin kesäkuussa, että "Maailma on jälleen muuttumaisillaan", mutta luulen meidän nähneen vain jäävuoren huipun.
Kristityt, synti, vanhurskaus
Kuten viime viikolla näimme, on olemassa synnin luokka, joka ytimeltään torjuu Jumalan jopa kaikkein alkeellisimmalla tasolla, Hänen luomakunnassaan, minkä tuloksena on, että Jumala luovuttaa tuon henkilön kokemaan luonnon vastakohdan, koska se on sitä mitä hän vaatii. Mutta sitten on kristittyjä, ihmisiä jotka sanovat olevansa uudestisyntyneitä ja rakastavansa Jumalaa, ja kuitenkin he hyväksyvät synnin ja elämäntyylin, joka on mukana tässä synnin luokassa. Missä he ovat hengellisesti?
On kaksi periaatetta: ensiksikin se, että meidän tulee arvioida ihmisen elämän hedelmää, ei hänen sydäntään. Ja toinen on se periaate, että on mahdollista olla vanhurskas useimmilla elämänsä alueilla ja epävanhurskas jollakin toisella alueella.
Ensiksi
Efeson seurakuntaa, kuten nähdään Ilm. 2:1-4:ssä, Herra kehuu jakeissa 2-3 ja sitten sanoo jakeessa 4: " Mutta se minulla on sinua vastaan…" Hän sanoo samantapaisia asioita toisille seurakunnalle seuraten mallia, jossa kehuu heitä ja sitten nostaa esiin yksi tai kaksi asiaa, joka heiltä puuttuu.
Monet ihmiset ajattelevat ihmisen olevan 100% vanhurskas tai 100% epävanhurskas, mutta selvästikään näin ei ole yllä nähdyssä tapauksessa, eikä mainittaisi sitä että häävaatteemme ovat vailla tahraa tai ryppyä*. Häävaate on puhdas, mutta siinä saattaa olla tahra. * Ef. 5:27
1.Kor. 3:1-15:ssa Paavali sanoo joillakin uskovilla olleen kateutta, riitaa ja hajaannusta joukossaan paljastaen, että he käyttäytyivät kuin pelkät (uudestisyntymättömät) ihmiset. Hän sanoi, että se oli puuta, heinää ja olkia, joka palaisi, kuitenkin loppu pysyisi ja he pelastuisivat, vain ikään kuin tulen läpi. Tuomion tuli ei koskettaisi hengellisen palkkion kultaa, hopeaa ja jalokiviä.
Ja jos joku tätä lukeva on ollut lapsi tai tuntee jonkun lapsen hän tietää, että 'täydellisessä lapsessa' on silti virheitä – kuitenkaan häntä ei potkita pois perheestä. Ja jos teet työtä tai olet tehnyt työtä elääksesi, tiedät, että on työntekijöitä, jotka ovat upeita joillakin alueilla ja joilla on puutteita toisilla alueilla, eikä heille kuitenkaan anneta potkuja. Ja muista, lihan teot ja hengen hedelmä (uudestisyntyneen ihmisen hengen hedelmä) Gal. 5:19-25:ssä on kirjoitettu kristityille kehotuksella, että jos vaellamme Hengessä, emme täytä noita lihan himoja.
Ja me kaikki olemme olleet tilanteessa, jolloin rakastamme ja vaellamme Hänen kanssaan niin hyvin kuin osaamme, ja kuitenkin Hän käsittelee jotakin tiettyä juttua sydämessämme tai elämässämme – olemme vanhurskaita paitsi tällä yhdellä alueella, johon Hän kohdistaa valonheittimensä ja jota Hän haluaa meidän käsittelevän. Joten ratkaise mielessäsi se asia, ettei kukaan tule taivaaseen sisälle 100% menestyneenä – tulemme seisomaan Kristuksen edessä ja joitakin asioita tullaan polttamaan tuhkaksi ja jotkin pysyvät – mikä tarkoittaa että mekin elämme elämää tuolla tavoin, alati kasvaen Häntä kohti mutta emme valmiina.
Toiseksi
Meidän tulee arvioida ihmisen elämän hedelmää, ei hänen sydäntään. Jeesuksen kuuluisassa kehotuksessa vääristä uskovista Matt. 7:1-23:ssa Hän aloittaa jakeessa yksi sanomalla, ettei meidän tule tuomita ettei meitä tuomittaisi. Tuo on ihmisen sydämestä puhumista, sillä jakeissa 15-20 Hän puhuu väärien uskovien arvioimisesta heidän elämänsä hedelmän perusteella. Hän sanoi, ettei rypäleitä korjattu orjantappurapensaista, joten tiedä, että väärät uskovat sanovat yhtä mutta elävät toisella tavalla.
Hän jatkaa sanomalla ihmisryhmälle, joka kutsui Häntä 'Herra, Herra', jotka väittivät profetoineensa ja karkottaneensa riivaajia Hänen nimessään: "Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät."
Tämä ei koske uskovia, kun Hän sanoi " Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan" – sillä Hän sanoi: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut'. Ei koskaan merkitsee ei koskaan – nämä ihmiset eivät koskaan syntyneet uudesti ja itse asiassa Hän antaa välähdyksen heidän tuomiostaan vetäessään yhteen opetuksensa vääristä uskovista.
Mikä on ratkaisu?
JOS ihminen on aidosti uskova, 1. Joh. 3:2-3 sanoo: "Rakkaani, NYT me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on. Ja jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä..."
Huomaa – hän puhuu uskovista, jotka pitävät läheisenä ja rakkaana sitä tosiasiaa (nro 1), että he ovat Jumalan lapsia ja he odottavat innokkaasti Jeesuksen näkemistä (nro 2) – niinpä tuloksena on se (nro 3), että heidän elämänsä on jatkuvan puhdistautumisen elämää.
Jos näet uskovia, joiden elämä ei ole jatkuvaa kasvua samalla kun, pidetään kiinni toivosta nähdä Hänet kirkkaudessa, niin sitten katso heidän elämänsä hedelmää – tietoisena siitä, ettei meidän tehtävämme ole tuomita heidän sydäntään – vaan arvioida heidän elämäntyyliään.
Mitä jos...?
Mitä jos kuulet kristitystä, joka sanoo, että hän vain haluaa tulla hyväksytyksi sellaisena kuin hän on ja rakastaa Jumalaa meidän muiden kanssa?
Valtakunta toimii ilmestyksellä alkaen siitä perustasta, että näkee luontoa ja tietää, että on olemassa Luoja ja siitä edeten korkein ilmestys on että Jeesus on Kristus, Elävän Jumalan Poika, niin kuin paljastettiin Pietarille Matt. 16:16-18:ssa. Jeesus kutsui Pietaria nimellä petros, pieni heitettävissä oleva kivi, mutta sanoi, että tälle kalliolle, vuorelle koskien ilmoitusta siitä, että Hän on Kristus, Hän rakentaisi seurakuntansa.
Paavalin rukoukset Ef. 1:17-23:ssa. 3:14-19:ssä ja Kol. 1:9-12:ssa olivat kaikki sen pyytämistä, että Isä antaisi heille 'viisauden ja ilmestyksen Hengen Hänen tuntemisessaan, että teidän ymmärryksenne silmät valaistuisivat…', 'hengellistä viisautta' ja olisitte 'Hänen Henkensä vahvistamia sisäisessä ihmisessänne', niin että he tuntisivat sen rakkauden, joka on luonnollisessa tuntemisen tuolla puolen – kyse on henkilökohtaisen ilmestyksen saamisesta.
Koko valtakunta toimii ilmestyksellä, joten niiden kohdalla jotka ovat synnissä, pyydämme Isää antamaan heille ilmestystä ja sitä, että Hän vetäisi heidät lähelle.
Kokoonnu niiden kanssa jotka pitävät 1. Joh. 1:1-3:n totuuksia lähellä sydäntään, sillä myös he puhdistavat itseään etsiessään Hänen loisteliasta ilmestymistään. Erottaudu niistä, jotka rakastavat maailmaa eivätkä pidä näitä asioita lähellä sydäntään – vaikka sinun täytyisikin tavata kotona, perheen kesken tai vain yhden ihmisen kanssa joka on tällä samalla hengellisellä aaltopituudella. Aloita perheeseen, kotiin pohjautuva seurakunta kodissasi… harkitse sitä.
Jossakin minulla on lainaus toisen vuosisadan tienoilta eräältä roomalaisvirkamieheltä, joka kirjoittaa toiselle virkamiehelle uudesta vainon aallosta kristittyjä kohtaan. Hän sanoi jotakin siihen suuntaan, että "On hyvä nähdä temppelit täysinä jälleen nyt kun olemme aloittaneet tämän uuden yrityksen kristittyjä vastaan." Oletko valmis menemään maan alle?
Ensi viikolla hengellinen uneni. Siihen saakka siunauksin,
John Fenn