Why doesn't God heal more often? The key to it all, 4 of 4,
Miksei Jumala paranna useammin? Avain siihen kaikkeen, 4/4
Hei kaikki,
Paavali oli täynnä Pyhää Henkeä, joka sai hänet toimimaan, kun hän käski tilapäisen sokeuden tulla noita Elymasin ylle Apt. 13:9-11:ssä. Apt. 20:8-10:ssä hän herätti Eutykusin kuolleista, kun tämä oli pudonnut ulos kolmannen kerroksen ikkunasta. Hän puhui palvelutyönsä muista merkeistä, ihmeistä ja 'voimateoista' 2. Kor. 12:12:ssa.
Kuitenkin muissa tilanteissa ei tapahtunut mitään yliluonnollista parantumista tai ihmettä: hän kehotti Timoteusta juomaan viiniä veden kanssa vatsavaivoihinsa 1. Tim. 5:23:ssä. Hän myös jätti Trofimuksen sairaana Miletoon 2. Tim. 4:20:ssa ja Fil. 2: 25-27:ssa hän kertoo, kuinka Epafroditus oli ollut sairaana lähellä kuolemaa, mutta toipunut.
Ihmeparantumiset näyttivät heidän elinaikanaan olevan yhtä epäjohdonmukaisia kuten meidänkin.
Jeesuksen nimi
Nimi Jeesus eri muodossa on ollut näihin päiviin saakka yleinen nimi ympäri maailman. Espanjaksi se on Jesus (äännetään hesus), arabiaksi Isa, hepreaksi Joshua (Joosua), ja kreikaksi, josta englannin (ja suomen) Jesus/Jeesus on peräisin, on Iseous. Ja monet kristityt puhuttelevat Häntä Jeshuaksi tai käyttäen jotakin sen muotoa.
Mutta kyse on vain nimestä. Jopa Jeesuksen aikana täytyi lisätä tarkempi tunnistava määre: "Jeesus nasaretilainen" eikä Jeesus kaanalainen tai Jeesus nainlainen. Ja Joh. 1:45:ssä täytyi tarkentaa lisää: "Jeesus nasaretilainen, Joosefin poika."
Ainutlaatuista Herrassamme Jeesuksessa on se, että Isä on ilmaissut sille tukensa tehden siitä korkeimman ja kunnioitetuimman nimen maailmankaikkeudessa, mihin nimeen eräänä päivänä: "... kaikkien polvien pitää… notkistuman… ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra." Fil. 2:11
Isän tuki merkitsee, että Hänen Henkensä on ikuisesti osa tuota Nimeä. Siten Sana (Jeesus) ja Henki ovat yksimieliset – ja 'toimiakseen' niin täytyy olla. Hengen maailmassa liikkumisen yrittäminen ilman Nimeä merkitsee avautumista virheelle ja nimen käyttämisen yrittäminen ilman, että Henki on sen osana, merkitsee epäonnistumista.
Ehtona on, Isä haluaa ja liikkuu Henkensä kautta, kun tuota nimeä käytetään Hänen tarkoitusperiään varten, mutta jos tuo käyttö ei ole Isän tahdon ja tarkoituksen mukaista, Hänen Henkensä ei ole nimen käyttämisessä mukana.
Tuo nimi ei ole patenttilääke
Niinpä tänään on ihmisiä, jotka käyttävät Jeesuksen nimeä kirosanana – mutta Pyhä Henki ei ole siinä osallisena.
Apt. 19: 13-18:ssä jotkut käyttävät Jeesuksen nimeä yrittäessään karkottaa riivaajia, mutta Pyhä Henki ei ollut heissä, joten riivaajien ei tarvinnut totella ja mies, jossa riivaaja raivosi, hakkasi heidät.
On myös kristittyjä, joilla ei ole harmainta aavistustakaan yllä mainitusta, joten he luulevat voivansa käskeä sitä tai tätä tuossa nimessä, ilman että heille on opetettu, että täytyy tietää, minne Isä on menossa Henkensä kautta, sillä vain Sanan ja Hengen yksimielisyys tuottaa ihmeitä tekevän voiman maan päällä. Vanhasta uskon sana –liikkeestä on vielä olemassa jäännös, joka luulee, että meidän pitää vain lausua tuo nimi ja käskeä ja asia tapahtuu, eikä heille ole koskaan opetettu, että Henki ja Sana ovat yhtä. Usko ei ole koskaan riippumaton Isän tahdosta.
Voit käskeä Jeesuksen nimessä Ferrarin tulla sinulle, mutta jollei Isä ole sisällyttänyt Henkeään tuon Nimen käyttöön tässä tapauksessa, mitään ei tapahdu. Jeesuksen nimen mukana täytyy olla Pyhä Henki, sillä itse asiassa Pyhä Henki on se, joka parantaa tai tekee ihmeen.
Matt. 12: 24-33:ssa Jeesusta syytettiin paholaisen voiman käyttämisestä riivaajien karkottamiseksi. Jopa nuo syyttäjän tunnistivat sen, että Jeesus käytti jonkinlaista 'itsensä ulkopuolella' olevaa voimaa karkottaakseen riivaajat. He sanoivat demoninen voima, mutta Jeesus tarjosi vaihtoehdon heille pohdittavaksi:
"Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne."
Meidän täytyy myös muistaa, että Joh. 5: 19:ssä ja 30:ssa Jeesus sanoi tekevänsä ja sanovansa vain sitä, mitä Hän ensin näki Isän tekevän ja kuuli Isän sanovan. Jälleen Jeesus seurasi Pyhää Henkeä kaikessa mitä Hän teki – Sana ja Henki ovat yksimieliset, ovat yhtä.
Ilmestystä tarvitaan
Matt.16: 16-17:ssa kun Pietari julisti: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika", Jeesus sanoi isän näyttäneen sen hänelle ja jatkoi todeten, että hän oli vain Pietari (keefas, pikku kivi), mutta tälle kalliolle (kreikaksi petra, vuori), Hän rakentaisi seurakuntansa.
Se vuori (kallio), josta Jeesus puhui, on ilmestys Isältä siitä, että Jeesus on Kristus, elävän Jumalan Poika. Ilmestyksen virratessa Isältä Hänen Henkensä kautta Jeesukselle (Kristukselle meissä) ja ihmiskunnalle. Koko Jumalan valtakunta perustuu ilmestykseen Isältä Hänen Henkensä kautta siitä, että Jeesus on Herra, ja kaikki virtaa siitä.
Sen tähden, kun olet 'uskonut' jonkin asian tapahtuvan sen jälkeen, kun ensin olet saanut rauhan tai ilmestyksen mennä tuohon suuntaan, niin käy. Mutta kun teet jonkin asian vain siltä pohjalta, miten ajattelet sen menevän, asia menee myttyyn tai on vaikea. On yksi asia tehdä päätös saadun ilmestyksen pohjalta ja on toinen asia vain ajatella Jeesuksen nimen olevan riippumaton Isän tahdosta ja Hengen virtauksesta – mikä on väärin.
Olen käyttänyt kaksi edellistä osaa parantumisen esteiden käsittelyyn, mutta ylivoimaisesti suurin syy sille, etteivät ihmiset näe enemmän ihmeitä elämässään, on se, mistä puhun tässä: ilmestyksen puuttuminen.
Sanotaan vaikka, että jollakulla diagnosoidaan jotakin ikävää ja hän pyytää välittömästi rukoilemaan puolestaan. Olen itse huomannut, että kun ihmiset hankkiutuvat ensin yksin Isän läsnäoloon, löytävät rauhansa, löytävät Hän tahtonsa heitä kohtaan, sen suunnan, mihin mennä – juuri silloin he näkevät suuren armon ja usein joko nopeutetun parantumisen tai dramaattisen parantumisen. Kun ei tule mitään ilmestystä, jatkamme sen parissa, mitä tiedämme tehdä luonnollisessa luottaen siihen, että Hän opastaa ja tukee meitä armollaan.
Koko valtakunta toimii ilmestyksen kautta. Panosta ensin palvontaan, rukoukseen, itsesi asettamiseen tilaan, jossa voit vastaanottaa Isältä koskien sitä, miten Hän haluaa sinun reagoivan tilanteeseen – ja sitten käytä Jeesuksen nimeä tuota tarkoitusta varten. Tuolla tavoin valtakunta toimii.
Viivy, viipyile, odota Herraa
Noin kuukauden kuluttua meillä on konferenssimme Broken Arrowissa (Tulsan esikaupungissa) ja tuolloin jok’ikisen päälle lasketaan kädet, jos hän niin haluaa. Hän istuu tuolissa ja useampi henkilö kerääntyy hänen ympärilleen ja sitten me kaikki viivymme, viipyilemme Herran edessä nähdäksemme, mitä Herra haluaa sanoa hänelle. Mitä me teemme? Tarjoammeko omia rohkaisun sanojamme? Emme. Me odotamme Isän läsnäolossa, Hänen Henkensä meidän keskellämme ja meissä, saadaksemme ilmestystä, joka virtaa esiin profetian, tiedon sanojen, viisauden sanojen, ao. henkilöä koskevien mininäkyjen ja parantumisen muodossa.
Tuo on normaalia kotiseurakunnassa – kun joku tarvitsee rukousta, kokoonnumme, odotamme kuullaksemme, mitä Isä haluaa, SITTEN lausumme Jeesuksen nimen. Olen oppinut tämän muinoin joskus vuonna 1974 teini-ikäisenä osallistuessani 'rukouskokouksiin' karismaattisessa herätyksessä – ja se teki jutun niin eläväksi, dynaamiseksi, ihmeitä tuottavaksi – tiesimme kuinka kokoontua ja sitten odottaa nähdäksemme, mitä Isä halusi tehdä, mihin suuntaan Hän halusi virrata.
Pyhä Henki on itse asiassa se, joka tekee työn. Käytän esimerkkiä, jossa isä käskee poikaansa pesemään auton. Isä tahtoo auton tulevan pestyksi. Poika tekee työn, jossa suihkuttaa auton päälle vettä, mutta itse asiassa vesi on se, joka pesee. Tuolla tavoin Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat – juuri Henki on se, joka tekee eläväksi (Joh. 6:63), juuri Henki on se, joka itse asiassa ajaa riivaajat pois (Matt. 12:28), juuri Henki loi uudesti sinun henkesi (Joh. 3:3-5). Kyse ei ole yksin Jeesuksen nimestä, vaan Jeesuksen nimestä, joka seuraa Henkeä Isän ohjaamalla tavalla – sama malli näkyy Joh. 5:19:ssä – teemme sitä, mitä näemme Isän tekevän. Isä – Henki - Poika (Kristuksen ruumis).
Olemme Kristuksessa, joten on kuin tuota poikaa ohjaisi isä sen suhteen, mihin suunnata vesi – mikä osa autosta tarvitsee tuota vettä. Viivymme ihmisen edessä, jotta voimme kuulla 'isältämme', mihin Hän haluaa ohjata 'veden' pestäkseen hänet, tai parantaakseen hänet tai virratakseen hänen ylitseen.
On niin paljon enemmän, mitä voisin kertoa, mutta elämäntyylisi muuttaminen niin, että olet luja saadessasi millaisen tahansa uutisen ja vain pysyttelet hiljaa sen sijaan, että syöksyt sanomaan mielipiteesi tai mitä arvelet, että sinun täytyy tehdä – pysyttele vain hiljaa ja hankkiudu Isän läsnäoloon nähdäksesi, mihin suuntaan Hän haluaa mennä – ilmestys on se kallio, josta kaikki virtaa, mukaan luettuna Jeesuksen nimen käyttäminen, oli sitten kyseessä rukous, riivaajien karkottaminen tai parantuminen. Ilmestys tulee ensin.
Runsaasti pohdittavaa – uusi aihe ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Miksei Jumala paranna useammin? Avain siihen kaikkeen, 4/4
Hei kaikki,
Paavali oli täynnä Pyhää Henkeä, joka sai hänet toimimaan, kun hän käski tilapäisen sokeuden tulla noita Elymasin ylle Apt. 13:9-11:ssä. Apt. 20:8-10:ssä hän herätti Eutykusin kuolleista, kun tämä oli pudonnut ulos kolmannen kerroksen ikkunasta. Hän puhui palvelutyönsä muista merkeistä, ihmeistä ja 'voimateoista' 2. Kor. 12:12:ssa.
Kuitenkin muissa tilanteissa ei tapahtunut mitään yliluonnollista parantumista tai ihmettä: hän kehotti Timoteusta juomaan viiniä veden kanssa vatsavaivoihinsa 1. Tim. 5:23:ssä. Hän myös jätti Trofimuksen sairaana Miletoon 2. Tim. 4:20:ssa ja Fil. 2: 25-27:ssa hän kertoo, kuinka Epafroditus oli ollut sairaana lähellä kuolemaa, mutta toipunut.
Ihmeparantumiset näyttivät heidän elinaikanaan olevan yhtä epäjohdonmukaisia kuten meidänkin.
Jeesuksen nimi
Nimi Jeesus eri muodossa on ollut näihin päiviin saakka yleinen nimi ympäri maailman. Espanjaksi se on Jesus (äännetään hesus), arabiaksi Isa, hepreaksi Joshua (Joosua), ja kreikaksi, josta englannin (ja suomen) Jesus/Jeesus on peräisin, on Iseous. Ja monet kristityt puhuttelevat Häntä Jeshuaksi tai käyttäen jotakin sen muotoa.
Mutta kyse on vain nimestä. Jopa Jeesuksen aikana täytyi lisätä tarkempi tunnistava määre: "Jeesus nasaretilainen" eikä Jeesus kaanalainen tai Jeesus nainlainen. Ja Joh. 1:45:ssä täytyi tarkentaa lisää: "Jeesus nasaretilainen, Joosefin poika."
Ainutlaatuista Herrassamme Jeesuksessa on se, että Isä on ilmaissut sille tukensa tehden siitä korkeimman ja kunnioitetuimman nimen maailmankaikkeudessa, mihin nimeen eräänä päivänä: "... kaikkien polvien pitää… notkistuman… ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra." Fil. 2:11
Isän tuki merkitsee, että Hänen Henkensä on ikuisesti osa tuota Nimeä. Siten Sana (Jeesus) ja Henki ovat yksimieliset – ja 'toimiakseen' niin täytyy olla. Hengen maailmassa liikkumisen yrittäminen ilman Nimeä merkitsee avautumista virheelle ja nimen käyttämisen yrittäminen ilman, että Henki on sen osana, merkitsee epäonnistumista.
Ehtona on, Isä haluaa ja liikkuu Henkensä kautta, kun tuota nimeä käytetään Hänen tarkoitusperiään varten, mutta jos tuo käyttö ei ole Isän tahdon ja tarkoituksen mukaista, Hänen Henkensä ei ole nimen käyttämisessä mukana.
Tuo nimi ei ole patenttilääke
Niinpä tänään on ihmisiä, jotka käyttävät Jeesuksen nimeä kirosanana – mutta Pyhä Henki ei ole siinä osallisena.
Apt. 19: 13-18:ssä jotkut käyttävät Jeesuksen nimeä yrittäessään karkottaa riivaajia, mutta Pyhä Henki ei ollut heissä, joten riivaajien ei tarvinnut totella ja mies, jossa riivaaja raivosi, hakkasi heidät.
On myös kristittyjä, joilla ei ole harmainta aavistustakaan yllä mainitusta, joten he luulevat voivansa käskeä sitä tai tätä tuossa nimessä, ilman että heille on opetettu, että täytyy tietää, minne Isä on menossa Henkensä kautta, sillä vain Sanan ja Hengen yksimielisyys tuottaa ihmeitä tekevän voiman maan päällä. Vanhasta uskon sana –liikkeestä on vielä olemassa jäännös, joka luulee, että meidän pitää vain lausua tuo nimi ja käskeä ja asia tapahtuu, eikä heille ole koskaan opetettu, että Henki ja Sana ovat yhtä. Usko ei ole koskaan riippumaton Isän tahdosta.
Voit käskeä Jeesuksen nimessä Ferrarin tulla sinulle, mutta jollei Isä ole sisällyttänyt Henkeään tuon Nimen käyttöön tässä tapauksessa, mitään ei tapahdu. Jeesuksen nimen mukana täytyy olla Pyhä Henki, sillä itse asiassa Pyhä Henki on se, joka parantaa tai tekee ihmeen.
Matt. 12: 24-33:ssa Jeesusta syytettiin paholaisen voiman käyttämisestä riivaajien karkottamiseksi. Jopa nuo syyttäjän tunnistivat sen, että Jeesus käytti jonkinlaista 'itsensä ulkopuolella' olevaa voimaa karkottaakseen riivaajat. He sanoivat demoninen voima, mutta Jeesus tarjosi vaihtoehdon heille pohdittavaksi:
"Mutta jos minä Jumalan Hengen voimalla ajan ulos riivaajia, niin on Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne."
Meidän täytyy myös muistaa, että Joh. 5: 19:ssä ja 30:ssa Jeesus sanoi tekevänsä ja sanovansa vain sitä, mitä Hän ensin näki Isän tekevän ja kuuli Isän sanovan. Jälleen Jeesus seurasi Pyhää Henkeä kaikessa mitä Hän teki – Sana ja Henki ovat yksimieliset, ovat yhtä.
Ilmestystä tarvitaan
Matt.16: 16-17:ssa kun Pietari julisti: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika", Jeesus sanoi isän näyttäneen sen hänelle ja jatkoi todeten, että hän oli vain Pietari (keefas, pikku kivi), mutta tälle kalliolle (kreikaksi petra, vuori), Hän rakentaisi seurakuntansa.
Se vuori (kallio), josta Jeesus puhui, on ilmestys Isältä siitä, että Jeesus on Kristus, elävän Jumalan Poika. Ilmestyksen virratessa Isältä Hänen Henkensä kautta Jeesukselle (Kristukselle meissä) ja ihmiskunnalle. Koko Jumalan valtakunta perustuu ilmestykseen Isältä Hänen Henkensä kautta siitä, että Jeesus on Herra, ja kaikki virtaa siitä.
Sen tähden, kun olet 'uskonut' jonkin asian tapahtuvan sen jälkeen, kun ensin olet saanut rauhan tai ilmestyksen mennä tuohon suuntaan, niin käy. Mutta kun teet jonkin asian vain siltä pohjalta, miten ajattelet sen menevän, asia menee myttyyn tai on vaikea. On yksi asia tehdä päätös saadun ilmestyksen pohjalta ja on toinen asia vain ajatella Jeesuksen nimen olevan riippumaton Isän tahdosta ja Hengen virtauksesta – mikä on väärin.
Olen käyttänyt kaksi edellistä osaa parantumisen esteiden käsittelyyn, mutta ylivoimaisesti suurin syy sille, etteivät ihmiset näe enemmän ihmeitä elämässään, on se, mistä puhun tässä: ilmestyksen puuttuminen.
Sanotaan vaikka, että jollakulla diagnosoidaan jotakin ikävää ja hän pyytää välittömästi rukoilemaan puolestaan. Olen itse huomannut, että kun ihmiset hankkiutuvat ensin yksin Isän läsnäoloon, löytävät rauhansa, löytävät Hän tahtonsa heitä kohtaan, sen suunnan, mihin mennä – juuri silloin he näkevät suuren armon ja usein joko nopeutetun parantumisen tai dramaattisen parantumisen. Kun ei tule mitään ilmestystä, jatkamme sen parissa, mitä tiedämme tehdä luonnollisessa luottaen siihen, että Hän opastaa ja tukee meitä armollaan.
Koko valtakunta toimii ilmestyksen kautta. Panosta ensin palvontaan, rukoukseen, itsesi asettamiseen tilaan, jossa voit vastaanottaa Isältä koskien sitä, miten Hän haluaa sinun reagoivan tilanteeseen – ja sitten käytä Jeesuksen nimeä tuota tarkoitusta varten. Tuolla tavoin valtakunta toimii.
Viivy, viipyile, odota Herraa
Noin kuukauden kuluttua meillä on konferenssimme Broken Arrowissa (Tulsan esikaupungissa) ja tuolloin jok’ikisen päälle lasketaan kädet, jos hän niin haluaa. Hän istuu tuolissa ja useampi henkilö kerääntyy hänen ympärilleen ja sitten me kaikki viivymme, viipyilemme Herran edessä nähdäksemme, mitä Herra haluaa sanoa hänelle. Mitä me teemme? Tarjoammeko omia rohkaisun sanojamme? Emme. Me odotamme Isän läsnäolossa, Hänen Henkensä meidän keskellämme ja meissä, saadaksemme ilmestystä, joka virtaa esiin profetian, tiedon sanojen, viisauden sanojen, ao. henkilöä koskevien mininäkyjen ja parantumisen muodossa.
Tuo on normaalia kotiseurakunnassa – kun joku tarvitsee rukousta, kokoonnumme, odotamme kuullaksemme, mitä Isä haluaa, SITTEN lausumme Jeesuksen nimen. Olen oppinut tämän muinoin joskus vuonna 1974 teini-ikäisenä osallistuessani 'rukouskokouksiin' karismaattisessa herätyksessä – ja se teki jutun niin eläväksi, dynaamiseksi, ihmeitä tuottavaksi – tiesimme kuinka kokoontua ja sitten odottaa nähdäksemme, mitä Isä halusi tehdä, mihin suuntaan Hän halusi virrata.
Pyhä Henki on itse asiassa se, joka tekee työn. Käytän esimerkkiä, jossa isä käskee poikaansa pesemään auton. Isä tahtoo auton tulevan pestyksi. Poika tekee työn, jossa suihkuttaa auton päälle vettä, mutta itse asiassa vesi on se, joka pesee. Tuolla tavoin Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat – juuri Henki on se, joka tekee eläväksi (Joh. 6:63), juuri Henki on se, joka itse asiassa ajaa riivaajat pois (Matt. 12:28), juuri Henki loi uudesti sinun henkesi (Joh. 3:3-5). Kyse ei ole yksin Jeesuksen nimestä, vaan Jeesuksen nimestä, joka seuraa Henkeä Isän ohjaamalla tavalla – sama malli näkyy Joh. 5:19:ssä – teemme sitä, mitä näemme Isän tekevän. Isä – Henki - Poika (Kristuksen ruumis).
Olemme Kristuksessa, joten on kuin tuota poikaa ohjaisi isä sen suhteen, mihin suunnata vesi – mikä osa autosta tarvitsee tuota vettä. Viivymme ihmisen edessä, jotta voimme kuulla 'isältämme', mihin Hän haluaa ohjata 'veden' pestäkseen hänet, tai parantaakseen hänet tai virratakseen hänen ylitseen.
On niin paljon enemmän, mitä voisin kertoa, mutta elämäntyylisi muuttaminen niin, että olet luja saadessasi millaisen tahansa uutisen ja vain pysyttelet hiljaa sen sijaan, että syöksyt sanomaan mielipiteesi tai mitä arvelet, että sinun täytyy tehdä – pysyttele vain hiljaa ja hankkiudu Isän läsnäoloon nähdäksesi, mihin suuntaan Hän haluaa mennä – ilmestys on se kallio, josta kaikki virtaa, mukaan luettuna Jeesuksen nimen käyttäminen, oli sitten kyseessä rukous, riivaajien karkottaminen tai parantuminen. Ilmestys tulee ensin.
Runsaasti pohdittavaa – uusi aihe ensi viikolla. Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed