Manipulation, Focus, and Jesus #2
Manipulointi, huomion keskipiste ja Jeesus, osa 2
Hei kaikki,
Herääminen tapahtui muutama kuukausi sitten, kun sama nainen, joka on leikannut hiukseni joka kuukausi vuosien ajan, kysyi vakavannäköisenä viimeisimmän leikkuuni jälkeen: "Haluaisitko, että siistisin kulmakarvasi?"
Hänen kysymyksensä oli kuin ukkosen jyrähdys. En tiennyt, pitikö minun olla loukkaantunut vai alistua tajuamaan yhtäkkiä se, että kehoni vanhenee. Kukaan ei ollut koskaan kysynyt kulmakarvojeni siistimisestä. Ei edes Barb. Ehkä jonkin korva- ja nenäkarvan siistimisestä, ok, olenhan 16 vuotta yli 40.
Kuinka pitkälle olenkaan tullut hiusten ja karvojen kypsyyden polulla! Kun Barb ja minä seurustelimme, hän kysyi, luulinko, että minulla olisi pulisongit ja yli kolme rintakarvaa siihen mennessä kun menisimme naimisiin! Minulla ei ole vain pulisongit, vaan metsä rintani päällä ja 'lehdet' alkavat muuttua kauden mukaan myös – harmaaksi.
Pahin juttu oli, että minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että niitä täytyi siistiä!
Ja tämä on kuin Kristuksen ruumis, miten??
Todiste siitä, että olemme ikuisia on, että sisäisesti meistä tuntuu samalta kuin ollessamme teini-ikäisiä. Keho ympärillämme muuttuu, mutta sisäisesti meistä tuntuu samalta, mikä todistaa, ettemme tarvitse sitä, että nämä kehot eläisivät ikuisesti, mikä aiheuttaa sen, että kyse on vain määränpäätä koskevasta kysymyksestä. Kun katson peiliin, tunnen kuin katsoisin samaa 17-vuotiasta, joka olen aina ollut, mutta peilikuva on muuttunut näinä monina menneinä vuosina. Ikuisesti me elämme ainaisesti, mutta voimme valita, kuinka kypsiä olemme, kun astumme seuraavaan elämään.
Vauvat ovat keskittyneitä itseensä ja heidän huomionsa voi viedä helposti. Jos he hössöttävät, heiluttelemme kiiltäviä ja äänekkäitä autonavaimia aivan pikkuisen heidän ulottumattomissaan ja he keskittyvät siihen muutamaksi minuutiksi. Mutta juttu vanhenee ja moni vanhempi on vastoin parempaa tietoaan ja jonkin muun turvallisesti heille annettavan asian puuttumisen vuoksi antanut heille koko avainrenkaan pitääkseen heidät huvitettuina ajatellen huolehtivansa pöpöistä myöhemmin. Ja kun tuo vanhenee eikä mikään muu toimi, Binkyn* työntäminen heidän suuhunsa voisi auttaa. (*Eräs tuotemerkki esineelle, jota minun sukupolveni kutsui tutiksi, (sana tarkoittaa myös tyynnyttäjää, suom. huom.)
Kerroin viime viikolla Ef. 4:14:stä, että luonteenomaista hengelliselle vauvalle on juosta sinne tänne viimeisimmän 'opin tuulen' luo ja vertasin vauvana olemista ja hengellistä kasvua. Monet kristityt tavoittelevat edessään heiluvia hengellisiä avaimia joksikin aikaa, ja kun he lopulta saavat tuon avainrenkaan ja kuolaavat sitä joka puolelta jonkin aikaa, sitten he siirtyvät johonkin toiseen, joka tyynnyttää heidät jonkin ajan.
On surullista, että Herrasta sitten tulee heidän palvelijansa ja Hänen täytyy antaa heille jotakin muuta, joka vie heidän huomionsa kunnes he saavuttavat kohdan, jossa he haluavat kypsyyttä, sen jälkeen Hän voi alkaa auttaa heitä kasvamaan.
Vauvat eivät voi olla kasvamatta taaperoiksi, jotka eivät voi olla kasvamatta lapsiksi, jotka eivät voi olla kasvamatta teineiksi, jotka eivät voi olla kasvamatta aikuisiksi. Näin ei ole hengellisesti. Me valitsemme kasvaa, se ei ole prosessi, joka ottaa valtaansa ja meidän täytyy käsitellä muutoksia kun ne tapahtuvat. Me valitsemme muutokset. Me valitsemme kasvaa. Me valitsemme tehdä oikeita päätöksiä. Me valitsemme olla Kristuksen kaltaisia tai ei.
Jos ihminen päättää, että se minkä Jeesus pyytää heitä tekemään, on liian vaikeaa – antamaan anteeksi jollekulle esimerkiksi, tai pidättymään juorujen levittämisestä, tai lakkaamaan saastuttamasta itseään maailmalla, ja niin edelleen – jos kaikki tuo on vain liian vaikeaa, niin sitten Jeesus tekee sen, minkä Hän voi kohdatakseen hänet siinä, missä hän on, mutta on rajoitettu sen suhteen, mitä Hän voi heissä tehdä.
Keskity...
Erään näyssä tapahtuneen vierailun aikana vuosia sitten Herra sanoi, että Hän halusi opettaa minulle, kuinka Hän opettaa ihmisiä. Olin nuori pastori ja olin etsinyt Isää saadakseni viisautta. Eräs pastoriystävä kertoi minulle, ettei hän antanut 'sielunhoitoa' seurakuntansa jäsenille. Hän sanoi, että hän kuunteli heitä, näytti heille Sanaa ja sen, mitä se sanoi ja käski heitä palaamaan sen jälkeen, kun he olivat totelleet Sanaa. Hän sanoi nähneensä heitä harvoin uudelleen tuon jälkeen.
Mutta toinen pastori vietti tuntikausia ihmisten kanssa uskoutuen minulle olevansa lopen uupunut, koska useimmiten ihmiset vain halusivat purkaa tunteitaan tai halusivat olkapään jota vasten itkeä tai halusivat esitellä perusteluja sille miksi tekivät sen mitä tekivät sen sijaan, että he olisivat halunneet vakavia vastauksia kysymyksiinsä.
Eräänä päivänä ollessani palvomassa Herra tuli ja kertoi minulle haluavansa opettaa, kuinka Hän opettaa ihmisiä, ja se vastaisi moniin niistä kysymyksistä, joita olin Isältä kysynyt. Koko opetus kesti noin puoli tuntia Hänen puhuessaan hengellisestä kasvusta, mutta tässä on joitakin pääosia.
Hän aloitti kertomalla minulle Joh. 3 & 4 tapahtumat
"Muistatko kun Johannes oli kastamassa ihmisiä ja fariseukset kuulivat, että Minä olin kastamassa paljon useampia kuin hän? Kun sain tietää fariseusten kuulleen tuon minusta, lähdin Juudeasta ja menin Samariaan matkallani Galileaan. Tiedätkö, miksi tein sen?"
Sanoin: "Teksti sanoo, että sinun täytyi mennä Samarian halki päästäksesi Galileaan, mutta miksi valitsit tuon tietyn reitin?" Hän vastasi: "Koska tiesin, että he (fariseukset) eivät seuraisi minua Samariaan. Käytin heidän ennakkoluuloaan suodattimena, sillä jos heidän sydämensä olisi todella ollut katuvainen, heillä ei olisi ollut ongelmaa seurata minut Samariaan. Mutta he olivat kieltäytyneet alistumasta Johanneksen parannuksenteon kasteelle ja halusivat hypätä parannuksenteon yli 'hyppäämällä eteenpäin' minun kasteeseeni, enkä voinut sallia sitä, joten lähdin. Opi tämä: Minä en anna ihmisten kasvaa syvällisempiin asioihin ennen kuin ja elleivät he ole kasvaneet siihen, mikä on heidän edessään."
"Tuon usein ihmisen sydämen salaisuudet hänen eteensä, jotta hän voisi käsitellä ne asiat, ja kuten Samarian suodatin, hän ei voi seurata Minua syvällisempiin asioihin ennen kuin ja ellei hän käsittele sitä mitä Minä juuri silloin pyydän, kuten fariseusten täytyi hyväksyä Johanneksen parannuksenteon kaste ennen kuin he saattoivat jatkaa eteenpäin Minussa. Ja kuten useimmat heistä, kaikki eivät tee valintaa kasvaa minussa käsittelemällä sydäntään."
Hän käsitteli asiaa vähän yksityiskohtaisemmin ja sanoi sitten: "Esimerkiksi. Usein puhun ihmiselle jotakin, jonka on tarkoitus olla vain meidän välistämme. Sitä, mitä te kutsuisitte 'sänkykamarikeskusteluksi', minkä ei ole tarkoitus mennä makuuhuoneen ulkopuolelle. Kerron hänelle jotakin, jonka olen tarkoittanut olevan vain meidän välistämme, mutta he soittavat ystävälleen ja kertovat tälle mitä sanoin tai ehkä lounaalla jakavat ystävän kanssa sen mitä pidin intiiminä ja meidän välisenämme. Sillä tavalla hän on osoittanut, ettei hän ole tuon tason läheisyyden arvoinen ja lakkaan puhumasta hänelle (tuolla tavoin) joksikin aikaa… antaen hänelle tilaisuuden selvittää, miksi hänen henkensä murehti, kun hän kertoi asiasta, mikä hämmentää häntä, koska hän tiesi sen tulleen minulta tietämättä kuitenkaan sitä, miksi hänen henkensä oli murheissaan. Sen tähden."
"Ja hän ihmettelee jonkin aikaa, miksi olen lakannut puhumasta hänelle intiimisti, vaikka tietysti yhä kerron hänelle toisista asioista. Mutta harvat selvittävät asian, mikä osoittaa, miten he arvostavat Minua ja läheisyyttä kanssani, tai sen puutetta. Muista Minun sanoneen, että se arvo, joka asetat sille, mitä kuulet, on kuinka se mitataan sinulle takaisin*. Jos ihminen ei arvosta sitä, mitä meillä yhdessä on, vaan halventaa sen jakamalla sen toisten kanssa, hän osoittaa minulle sen alhaisen arvon, jonka hän asettaa Minulle ja yhteiselle ajallemme." (Tässä kohdassa kyyneleet täyttivät Hänen silmänsä, jotka heijastivat siitä kiihkeyttä, jolla Hän puhui.) * Mk 4:24-25
OIin pökertynyt. Siihen saakka en ollut koskaan ajatellut Hänen todella olevan sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Että Hän käytti vaikeita vertauksia ja toi sydämemme ennakkoluulot eteemme pakottaen meidät palaamaan käsittelemään vanhoja asioita, kun emme oppineet ensimmäisellä kerralla. Usein ei ole kyse paholaisesta, joka nostaa esiin asioita, joiden luulemme tulevan nostetuksi esiin meidän kiusaamiseksemme, kyse on joskus Herrasta, joka yrittää saada meidät käsittelemään sydäntämme ja menemään eteenpäin Hänessä, eikä Hän siirrä meitä eteenpäin ennen kuin olemme oppineet läksymme. Istuin mykistyneenä.
Hän oli juuri avannut sydämensä minulle ja osoittanut tunnetta, johon en ollut yhtään valmistautunut. En odottanut Hänen olevan niin… inhimillisen. Se tosiasia, että Hän saattoi puhua intiimejä, minun ja Hänen välisiä asioita, ja sitten tehdä noin myös jokaisen muun kanssa Kristuksen ruumiissa, ja sitten olla niin pettynyt, kun jaamme sen, minkä oli tarkoitus olla vain Hänen ja meidän välistään, JA sen tietäminen, että sitä täytyy tapahtua koko ajan… se oli musertavaa.
Välillämme vallitsi hiljaisuus minuuteilta vaikuttavan ajan, kun vain tuijotin Häntä ja Hän minua. Osa minusta halusi halata Häntä, osa minusta halusi langeta Hänen jalkojensa juureen ja katua. Jopa tänään kertoessani tästä vierailusta, en ole koskaan kertonut siitä missään alusta loppuun kaikkine yksityiskohtineen (enkä tule sitä tekemään, joten älä kysy), ja vielä nytkin kerron vain osan siitä, sen paino nujertaa minut.
Hän rakastaa meitä niin paljon ja on tässä suhteessa pitkän aikaa. Ef. 2:27 sanoo Isän käyttävän tulevat maailmanajat osoittaakseen sen rakkauden rikkaudet, joka Hänellä on meitä kohtaan. Eikö meidän ole aika keskittyä Häneen? Enemmän yllä kerrotusta vierailusta ensi viikolla. Siunauksin,
John Fenn
cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]
Manipulointi, huomion keskipiste ja Jeesus, osa 2
Hei kaikki,
Herääminen tapahtui muutama kuukausi sitten, kun sama nainen, joka on leikannut hiukseni joka kuukausi vuosien ajan, kysyi vakavannäköisenä viimeisimmän leikkuuni jälkeen: "Haluaisitko, että siistisin kulmakarvasi?"
Hänen kysymyksensä oli kuin ukkosen jyrähdys. En tiennyt, pitikö minun olla loukkaantunut vai alistua tajuamaan yhtäkkiä se, että kehoni vanhenee. Kukaan ei ollut koskaan kysynyt kulmakarvojeni siistimisestä. Ei edes Barb. Ehkä jonkin korva- ja nenäkarvan siistimisestä, ok, olenhan 16 vuotta yli 40.
Kuinka pitkälle olenkaan tullut hiusten ja karvojen kypsyyden polulla! Kun Barb ja minä seurustelimme, hän kysyi, luulinko, että minulla olisi pulisongit ja yli kolme rintakarvaa siihen mennessä kun menisimme naimisiin! Minulla ei ole vain pulisongit, vaan metsä rintani päällä ja 'lehdet' alkavat muuttua kauden mukaan myös – harmaaksi.
Pahin juttu oli, että minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että niitä täytyi siistiä!
Ja tämä on kuin Kristuksen ruumis, miten??
Todiste siitä, että olemme ikuisia on, että sisäisesti meistä tuntuu samalta kuin ollessamme teini-ikäisiä. Keho ympärillämme muuttuu, mutta sisäisesti meistä tuntuu samalta, mikä todistaa, ettemme tarvitse sitä, että nämä kehot eläisivät ikuisesti, mikä aiheuttaa sen, että kyse on vain määränpäätä koskevasta kysymyksestä. Kun katson peiliin, tunnen kuin katsoisin samaa 17-vuotiasta, joka olen aina ollut, mutta peilikuva on muuttunut näinä monina menneinä vuosina. Ikuisesti me elämme ainaisesti, mutta voimme valita, kuinka kypsiä olemme, kun astumme seuraavaan elämään.
Vauvat ovat keskittyneitä itseensä ja heidän huomionsa voi viedä helposti. Jos he hössöttävät, heiluttelemme kiiltäviä ja äänekkäitä autonavaimia aivan pikkuisen heidän ulottumattomissaan ja he keskittyvät siihen muutamaksi minuutiksi. Mutta juttu vanhenee ja moni vanhempi on vastoin parempaa tietoaan ja jonkin muun turvallisesti heille annettavan asian puuttumisen vuoksi antanut heille koko avainrenkaan pitääkseen heidät huvitettuina ajatellen huolehtivansa pöpöistä myöhemmin. Ja kun tuo vanhenee eikä mikään muu toimi, Binkyn* työntäminen heidän suuhunsa voisi auttaa. (*Eräs tuotemerkki esineelle, jota minun sukupolveni kutsui tutiksi, (sana tarkoittaa myös tyynnyttäjää, suom. huom.)
Kerroin viime viikolla Ef. 4:14:stä, että luonteenomaista hengelliselle vauvalle on juosta sinne tänne viimeisimmän 'opin tuulen' luo ja vertasin vauvana olemista ja hengellistä kasvua. Monet kristityt tavoittelevat edessään heiluvia hengellisiä avaimia joksikin aikaa, ja kun he lopulta saavat tuon avainrenkaan ja kuolaavat sitä joka puolelta jonkin aikaa, sitten he siirtyvät johonkin toiseen, joka tyynnyttää heidät jonkin ajan.
On surullista, että Herrasta sitten tulee heidän palvelijansa ja Hänen täytyy antaa heille jotakin muuta, joka vie heidän huomionsa kunnes he saavuttavat kohdan, jossa he haluavat kypsyyttä, sen jälkeen Hän voi alkaa auttaa heitä kasvamaan.
Vauvat eivät voi olla kasvamatta taaperoiksi, jotka eivät voi olla kasvamatta lapsiksi, jotka eivät voi olla kasvamatta teineiksi, jotka eivät voi olla kasvamatta aikuisiksi. Näin ei ole hengellisesti. Me valitsemme kasvaa, se ei ole prosessi, joka ottaa valtaansa ja meidän täytyy käsitellä muutoksia kun ne tapahtuvat. Me valitsemme muutokset. Me valitsemme kasvaa. Me valitsemme tehdä oikeita päätöksiä. Me valitsemme olla Kristuksen kaltaisia tai ei.
Jos ihminen päättää, että se minkä Jeesus pyytää heitä tekemään, on liian vaikeaa – antamaan anteeksi jollekulle esimerkiksi, tai pidättymään juorujen levittämisestä, tai lakkaamaan saastuttamasta itseään maailmalla, ja niin edelleen – jos kaikki tuo on vain liian vaikeaa, niin sitten Jeesus tekee sen, minkä Hän voi kohdatakseen hänet siinä, missä hän on, mutta on rajoitettu sen suhteen, mitä Hän voi heissä tehdä.
Keskity...
Erään näyssä tapahtuneen vierailun aikana vuosia sitten Herra sanoi, että Hän halusi opettaa minulle, kuinka Hän opettaa ihmisiä. Olin nuori pastori ja olin etsinyt Isää saadakseni viisautta. Eräs pastoriystävä kertoi minulle, ettei hän antanut 'sielunhoitoa' seurakuntansa jäsenille. Hän sanoi, että hän kuunteli heitä, näytti heille Sanaa ja sen, mitä se sanoi ja käski heitä palaamaan sen jälkeen, kun he olivat totelleet Sanaa. Hän sanoi nähneensä heitä harvoin uudelleen tuon jälkeen.
Mutta toinen pastori vietti tuntikausia ihmisten kanssa uskoutuen minulle olevansa lopen uupunut, koska useimmiten ihmiset vain halusivat purkaa tunteitaan tai halusivat olkapään jota vasten itkeä tai halusivat esitellä perusteluja sille miksi tekivät sen mitä tekivät sen sijaan, että he olisivat halunneet vakavia vastauksia kysymyksiinsä.
Eräänä päivänä ollessani palvomassa Herra tuli ja kertoi minulle haluavansa opettaa, kuinka Hän opettaa ihmisiä, ja se vastaisi moniin niistä kysymyksistä, joita olin Isältä kysynyt. Koko opetus kesti noin puoli tuntia Hänen puhuessaan hengellisestä kasvusta, mutta tässä on joitakin pääosia.
Hän aloitti kertomalla minulle Joh. 3 & 4 tapahtumat
"Muistatko kun Johannes oli kastamassa ihmisiä ja fariseukset kuulivat, että Minä olin kastamassa paljon useampia kuin hän? Kun sain tietää fariseusten kuulleen tuon minusta, lähdin Juudeasta ja menin Samariaan matkallani Galileaan. Tiedätkö, miksi tein sen?"
Sanoin: "Teksti sanoo, että sinun täytyi mennä Samarian halki päästäksesi Galileaan, mutta miksi valitsit tuon tietyn reitin?" Hän vastasi: "Koska tiesin, että he (fariseukset) eivät seuraisi minua Samariaan. Käytin heidän ennakkoluuloaan suodattimena, sillä jos heidän sydämensä olisi todella ollut katuvainen, heillä ei olisi ollut ongelmaa seurata minut Samariaan. Mutta he olivat kieltäytyneet alistumasta Johanneksen parannuksenteon kasteelle ja halusivat hypätä parannuksenteon yli 'hyppäämällä eteenpäin' minun kasteeseeni, enkä voinut sallia sitä, joten lähdin. Opi tämä: Minä en anna ihmisten kasvaa syvällisempiin asioihin ennen kuin ja elleivät he ole kasvaneet siihen, mikä on heidän edessään."
"Tuon usein ihmisen sydämen salaisuudet hänen eteensä, jotta hän voisi käsitellä ne asiat, ja kuten Samarian suodatin, hän ei voi seurata Minua syvällisempiin asioihin ennen kuin ja ellei hän käsittele sitä mitä Minä juuri silloin pyydän, kuten fariseusten täytyi hyväksyä Johanneksen parannuksenteon kaste ennen kuin he saattoivat jatkaa eteenpäin Minussa. Ja kuten useimmat heistä, kaikki eivät tee valintaa kasvaa minussa käsittelemällä sydäntään."
Hän käsitteli asiaa vähän yksityiskohtaisemmin ja sanoi sitten: "Esimerkiksi. Usein puhun ihmiselle jotakin, jonka on tarkoitus olla vain meidän välistämme. Sitä, mitä te kutsuisitte 'sänkykamarikeskusteluksi', minkä ei ole tarkoitus mennä makuuhuoneen ulkopuolelle. Kerron hänelle jotakin, jonka olen tarkoittanut olevan vain meidän välistämme, mutta he soittavat ystävälleen ja kertovat tälle mitä sanoin tai ehkä lounaalla jakavat ystävän kanssa sen mitä pidin intiiminä ja meidän välisenämme. Sillä tavalla hän on osoittanut, ettei hän ole tuon tason läheisyyden arvoinen ja lakkaan puhumasta hänelle (tuolla tavoin) joksikin aikaa… antaen hänelle tilaisuuden selvittää, miksi hänen henkensä murehti, kun hän kertoi asiasta, mikä hämmentää häntä, koska hän tiesi sen tulleen minulta tietämättä kuitenkaan sitä, miksi hänen henkensä oli murheissaan. Sen tähden."
"Ja hän ihmettelee jonkin aikaa, miksi olen lakannut puhumasta hänelle intiimisti, vaikka tietysti yhä kerron hänelle toisista asioista. Mutta harvat selvittävät asian, mikä osoittaa, miten he arvostavat Minua ja läheisyyttä kanssani, tai sen puutetta. Muista Minun sanoneen, että se arvo, joka asetat sille, mitä kuulet, on kuinka se mitataan sinulle takaisin*. Jos ihminen ei arvosta sitä, mitä meillä yhdessä on, vaan halventaa sen jakamalla sen toisten kanssa, hän osoittaa minulle sen alhaisen arvon, jonka hän asettaa Minulle ja yhteiselle ajallemme." (Tässä kohdassa kyyneleet täyttivät Hänen silmänsä, jotka heijastivat siitä kiihkeyttä, jolla Hän puhui.) * Mk 4:24-25
OIin pökertynyt. Siihen saakka en ollut koskaan ajatellut Hänen todella olevan sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Että Hän käytti vaikeita vertauksia ja toi sydämemme ennakkoluulot eteemme pakottaen meidät palaamaan käsittelemään vanhoja asioita, kun emme oppineet ensimmäisellä kerralla. Usein ei ole kyse paholaisesta, joka nostaa esiin asioita, joiden luulemme tulevan nostetuksi esiin meidän kiusaamiseksemme, kyse on joskus Herrasta, joka yrittää saada meidät käsittelemään sydäntämme ja menemään eteenpäin Hänessä, eikä Hän siirrä meitä eteenpäin ennen kuin olemme oppineet läksymme. Istuin mykistyneenä.
Hän oli juuri avannut sydämensä minulle ja osoittanut tunnetta, johon en ollut yhtään valmistautunut. En odottanut Hänen olevan niin… inhimillisen. Se tosiasia, että Hän saattoi puhua intiimejä, minun ja Hänen välisiä asioita, ja sitten tehdä noin myös jokaisen muun kanssa Kristuksen ruumiissa, ja sitten olla niin pettynyt, kun jaamme sen, minkä oli tarkoitus olla vain Hänen ja meidän välistään, JA sen tietäminen, että sitä täytyy tapahtua koko ajan… se oli musertavaa.
Välillämme vallitsi hiljaisuus minuuteilta vaikuttavan ajan, kun vain tuijotin Häntä ja Hän minua. Osa minusta halusi halata Häntä, osa minusta halusi langeta Hänen jalkojensa juureen ja katua. Jopa tänään kertoessani tästä vierailusta, en ole koskaan kertonut siitä missään alusta loppuun kaikkine yksityiskohtineen (enkä tule sitä tekemään, joten älä kysy), ja vielä nytkin kerron vain osan siitä, sen paino nujertaa minut.
Hän rakastaa meitä niin paljon ja on tässä suhteessa pitkän aikaa. Ef. 2:27 sanoo Isän käyttävän tulevat maailmanajat osoittaakseen sen rakkauden rikkaudet, joka Hänellä on meitä kohtaan. Eikö meidän ole aika keskittyä Häneen? Enemmän yllä kerrotusta vierailusta ensi viikolla. Siunauksin,
John Fenn
cwowi.org ja kirjoita sähköpostit minulle osoitteeseen [email protected]
RSS Feed