Big Picture #1
Laajempi kokonaisuus, osa 1
Hei kaikki,
Eräs mies saapui tyttöystävänsä asunnolle, mutta tämä ei ollut vielä valmis, joten mies päätti olla hyödyksi tyhjentämällä astianpesukoneen puhtaista astioista. Nainen ei ollut sitä pyytänyt, siihen kehottanut tai siitä vihjannut miehelle – mies vain ajatteli olevansa avuksi. Tämä teki naiseen vaikutuksen! Tässä kaverissa oli selvästi ainesta avioliittoon!
Miehen tyhjentäessä tiskikonetta nainen meni etsimään jotain kaapista ja havaitsi miehen pinonneen mitta-sarjan väärään järjestykseen. Sen sijaan, että ne olisi pinottu sisäkkäin setiksi, kuten ne oli suunniteltu, hän oli pinonnut ne päällekkäin siinä järjestyksessä, kun oli ottanut ne tiskikoneesta.
Nainen avasi suunsa sanoakseen: ‘Ei noita tuolla tavalla pitäisi pinota, ensi kerralla...’, kun jokin pysäytti hänet. Nainen ajatteli: ’Onko tämä todella tärkeää?’
Vähäpätöistä vai välirikon aiheuttavaa?
Nainen muisti ystäviensä valittaneen asioista, joita heidän aviomiehensä EIVÄT tehneet – pyykit, tiskit, kodin siivous, lasten kanssa auttaminen – ja hän ajatteli: ”Aionko ojentaa miestä siitä, ettei mittasarjaa ollut pinottu oikein, kun hän otti hoitaakseen astianpesukoneen tyhjentämisen? Saatamme olla yhdessä loppuelämämme. Onko tämä todella tärkeää?”
Välähdyksenä nainen näki vuosien päähän heidän tulevaisuuttaan – vuosia, jolloin nainen ojentaisi miestä niistä pienistä jutuista, joita tämä teki väärin. Nainen tajusi yhtäkkiä, että oli olettanut oman tapansa olevan ainoa tapa ja ajatellut tehtävänsä olevan kouluttaa miestä – sisäkkäin pinottava mittasarjat täällä, oikein taitellut pyyhkeet siellä, astianpesukone täytettynä ’oikealla’ tavalla...
Roolinvaihdoksen mukanaan tuoma selkeys näkyi ilmestyksessä, jossa nainen kuvitteli menevänsä ruokakauppaan ja miehen sanovan hänen lähtiessään: “Onko sinulla ostoslista? Pidä huoli, että käytät alennuskupongit! Muista, että pidän kulutusmaidosta enkä siitä rasvattomasta. Ja tällä kertaa ota oikea pesuaine! Meidän on se kirkkaan oranssissa pakkauksessa oleva. Varmista, että otat suosikkijäätelöämme. Ja muista, että sinun pitää noutaa myös pesulassa olevat vaatteet!”
Riski
Nainen tajusi, että pysymällä hiljaa hän otti riskin pyykkifiaskoista, pesulaan vielä yhdeksi päiväksi jäävistä vaatteista, vääristä ostoksista kaupassa, ruoasta ’väärässä paikassa’ jääkaapissa ja lompakoista ja avaimista pöydällä, jonka pitäisi olla putipuhdas. Mutta nainen tajusi, että hiljaa olemisen riski oli sen arvoinen.
Ja tuolla selkeän ajattelun hetkellä nainen miehen ojentamisen sijaan sulki suunsa, suuteli miestä ja sanoi: “Kiitos, että tyhjensit tiskikoneen, kulta!”
He ovat nyt olleet naimisissa lähes 20 vuotta ja mies tekee yhä asioita ‘väärällä tavalla’, mutta kaikki järjestyy, koska he katsovat laajempaa kokonaisuutta sen sijaan, että osoittelisivat toistensa virheitä.
Mitä jos...
Leikitäänpä mitä jos -leikkiä. Mitä jos nainen olisi avannut suunsa ojentaakseen miestä mittasarjasta? Sitten nainen olisi siirtynyt vaivatta siihen, kuinka mies hoiti pyykit, kuinka hän siivosi kodin, kuinka hän viikkasi vaatteet, kuinka hän hoiti autoa – mitään ei olisi jätetty hänen ojentamisensa ulkopuolelle!
Ja mies olisi tuntenut olevansa ansassa voimatta suuntautua minnekään, sillä mitä tahansa hän tekikään, se olisi väärin. Ehkä mies lopulta sulkisi naisen ulkopuolelle siten, että kaikkeen naisen sanomaan hän vastaisi automaattisesti: ’Kyllä kulta’ koskaan itse asiassa kuuntelematta, mitä nainen sanoi.
Tai ehkä kauna kasvaisi miehessä vaimean vihan kytemiseen saakka hänen tuntiessaan, ettei nainen koskaan nähnyt sitä hyvää, mitä mies teki. Kuinka lujasti mies teki töitä, kuinka hän otti kontolleen astianpesukoneen tyhjentämisen, käy kaupassa, siivoaa lattian, tyhjentää roska-astian. Mies sai osakseen vain ojennusta siitä, kuinka hän teki nuo asiat, ei aivan oikein, eikä mitään ollut koskaan naiselle riittävän hyvää. Mutta nainen ei koskaan ymmärtäisi, loppujen lopuksi nainenhan yritti vain auttaa.
Ei oikea näkökulma
Jotkut kristityt ovat sellaisia jollainen naisen poikaystävästä olisi voinut tulla minun ‘mitä jos’ –käsikirjoituksessani, koska he luulevat Jumalan alituisesti vahtivan heidän tekemisiään yrittäen kertoa heille, kuinka he voisivat tehdä asiat paremmin. Tai he tuntevat olevansa ansassa, että Hän on aina valmis korjaamaan jopa heidän parhaita ponnistuksiaan. Jotkut ovat vihaisia Hänelle, ikään kuin Hän vain yrittäisi auttaa, he tuntevat, etteivät voi tehdä mitään oikein.
Laajempi kuva...Efesolaiskirje 2:6-7
Mutta mitä jos Jumala on enemmän sen kaltainen kuin miten tämä nainen reagoi? Mitä jos Hän valitsee jättää huomiotta hengellisen elämämme väärin pinotun mittasarjan laajemman kuvan eduksi ja antaa meille vain hengellisen suudelman (siunauksen)?
Mitä jos Hän valitsee pitkäaikaisen suhteen tähden pysyä hiljaa, vieläpä puhdistaen meitä hiljaisesti tekemistämme synneistä, joista emme olleet tietoisia, tehden tämän kaiken suuren rakkautensa tähden ja sen tosiasian vuoksi, että tulemme olemaan yhdessä ikuisuuden.
Ef. 2:6 sanoo:”... Ja Jumala (Isä) on yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa...” Tässä jakeessa on kyse pelastuksestamme, välittömästä pääsystämme Isän luo, meidän adoptoimisestamme Isälle Kristuksen kautta.
Mutta jae 7 kertoo meille MIKSI Hän pelasti meidät:”... osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.”
Isä pelasti meidät niin että tulevina MAAILMANAIKOINA Hän voi jatkaa sen osoittamista meille, kuinka paljon Hän meitä rakastaa!
Hänen tarkoituksensa mukaan ristissä ei ollut kyse vain tästä elämästä, kyse oli tulevista maailmanajoista – ikuisuudesta meidän kanssamme. Hän katsoo laajempaa kokonaisuutta.
Jakeet 6 & 7 yhdessä: “Jumala Isä on yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.”
Isä ei ole mikään määräilevä tai jopa väkivaltainen Isä, joka alituisesti osoittelisi jokaista ‘mittasarjaa jota emme pinonneet oikein’ elämässämme. Raamattu sanoo, että Hän itse asiassa ajattelee jo sitä, kuinka Hän voi osoittaa armonsa ylenpalttista runsautta ja hyvyyttään meitä kohtaan tulevina maailmanaikoina. Vau!
Joitakin ajatuksia
Jos sinulla on uudestisyntynyttä elämää 100 vuotta maan päällä, kuinka se vertautuu 1.000.000.000.000.000.000 ääretön määrä nollia seuraa, kirkastetussa, synnittömässä ruumiissa taivaassa halki tulevien maailmanaikojen? Tuo 100 vuotta on mitättömän vähäistä siihen verrattuna. Niinpä pitäisikö meidän keskittyä koettelemuksiin tässä ja nyt, vai suunnata katse tuohon edessä olevaan 10 potenssiin ääretön määrä vuosia?
No jos olet Jumala ja olet panostanut ainoan Poikasi elämän koko ihmiskunnan puolesta kuolemiseen, mikä on suurin koskaan maksettu hinta ja tiedät, että tuo investointi on tuottanut kaikki nämä hengelliset lapset, jotka tulevat aina ja ikuisesti olemaan kanssasi, etkö pitäisi tässä ruumissa olevaa elämää väliaikaisena?
Niinpä tässä sarjassa on kyse siitä, kuinka Isä ja Herra Jeesus katsovat sitä laajempaa kokonaisuutta, että vietämme ikuisuuden heidän kanssaan, ja kuinka meidän täytyy vaihtaa ajattelumme heidän ajatteluunsa. Tässä on kyse ’laajemman kokonaisuuden’ ajattelemisesta, joka ilmenee Raamatussa ja josta todistavat ne pienet ’silmäniskut’, joita Jumala antaa meille pitkin päivää ja jotka käskevät meidän katsoa korkeammalle, syvemmälle, ja pidemmälle tuleviin maailmanaikoihin.
”Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu... emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” (2 Kor. 4:16,18)
Enemmän laajemmasta kokonaisuudesta ensi viikolla... siihen saakka siunauksin,
John
Laajempi kokonaisuus, osa 1
Hei kaikki,
Eräs mies saapui tyttöystävänsä asunnolle, mutta tämä ei ollut vielä valmis, joten mies päätti olla hyödyksi tyhjentämällä astianpesukoneen puhtaista astioista. Nainen ei ollut sitä pyytänyt, siihen kehottanut tai siitä vihjannut miehelle – mies vain ajatteli olevansa avuksi. Tämä teki naiseen vaikutuksen! Tässä kaverissa oli selvästi ainesta avioliittoon!
Miehen tyhjentäessä tiskikonetta nainen meni etsimään jotain kaapista ja havaitsi miehen pinonneen mitta-sarjan väärään järjestykseen. Sen sijaan, että ne olisi pinottu sisäkkäin setiksi, kuten ne oli suunniteltu, hän oli pinonnut ne päällekkäin siinä järjestyksessä, kun oli ottanut ne tiskikoneesta.
Nainen avasi suunsa sanoakseen: ‘Ei noita tuolla tavalla pitäisi pinota, ensi kerralla...’, kun jokin pysäytti hänet. Nainen ajatteli: ’Onko tämä todella tärkeää?’
Vähäpätöistä vai välirikon aiheuttavaa?
Nainen muisti ystäviensä valittaneen asioista, joita heidän aviomiehensä EIVÄT tehneet – pyykit, tiskit, kodin siivous, lasten kanssa auttaminen – ja hän ajatteli: ”Aionko ojentaa miestä siitä, ettei mittasarjaa ollut pinottu oikein, kun hän otti hoitaakseen astianpesukoneen tyhjentämisen? Saatamme olla yhdessä loppuelämämme. Onko tämä todella tärkeää?”
Välähdyksenä nainen näki vuosien päähän heidän tulevaisuuttaan – vuosia, jolloin nainen ojentaisi miestä niistä pienistä jutuista, joita tämä teki väärin. Nainen tajusi yhtäkkiä, että oli olettanut oman tapansa olevan ainoa tapa ja ajatellut tehtävänsä olevan kouluttaa miestä – sisäkkäin pinottava mittasarjat täällä, oikein taitellut pyyhkeet siellä, astianpesukone täytettynä ’oikealla’ tavalla...
Roolinvaihdoksen mukanaan tuoma selkeys näkyi ilmestyksessä, jossa nainen kuvitteli menevänsä ruokakauppaan ja miehen sanovan hänen lähtiessään: “Onko sinulla ostoslista? Pidä huoli, että käytät alennuskupongit! Muista, että pidän kulutusmaidosta enkä siitä rasvattomasta. Ja tällä kertaa ota oikea pesuaine! Meidän on se kirkkaan oranssissa pakkauksessa oleva. Varmista, että otat suosikkijäätelöämme. Ja muista, että sinun pitää noutaa myös pesulassa olevat vaatteet!”
Riski
Nainen tajusi, että pysymällä hiljaa hän otti riskin pyykkifiaskoista, pesulaan vielä yhdeksi päiväksi jäävistä vaatteista, vääristä ostoksista kaupassa, ruoasta ’väärässä paikassa’ jääkaapissa ja lompakoista ja avaimista pöydällä, jonka pitäisi olla putipuhdas. Mutta nainen tajusi, että hiljaa olemisen riski oli sen arvoinen.
Ja tuolla selkeän ajattelun hetkellä nainen miehen ojentamisen sijaan sulki suunsa, suuteli miestä ja sanoi: “Kiitos, että tyhjensit tiskikoneen, kulta!”
He ovat nyt olleet naimisissa lähes 20 vuotta ja mies tekee yhä asioita ‘väärällä tavalla’, mutta kaikki järjestyy, koska he katsovat laajempaa kokonaisuutta sen sijaan, että osoittelisivat toistensa virheitä.
Mitä jos...
Leikitäänpä mitä jos -leikkiä. Mitä jos nainen olisi avannut suunsa ojentaakseen miestä mittasarjasta? Sitten nainen olisi siirtynyt vaivatta siihen, kuinka mies hoiti pyykit, kuinka hän siivosi kodin, kuinka hän viikkasi vaatteet, kuinka hän hoiti autoa – mitään ei olisi jätetty hänen ojentamisensa ulkopuolelle!
Ja mies olisi tuntenut olevansa ansassa voimatta suuntautua minnekään, sillä mitä tahansa hän tekikään, se olisi väärin. Ehkä mies lopulta sulkisi naisen ulkopuolelle siten, että kaikkeen naisen sanomaan hän vastaisi automaattisesti: ’Kyllä kulta’ koskaan itse asiassa kuuntelematta, mitä nainen sanoi.
Tai ehkä kauna kasvaisi miehessä vaimean vihan kytemiseen saakka hänen tuntiessaan, ettei nainen koskaan nähnyt sitä hyvää, mitä mies teki. Kuinka lujasti mies teki töitä, kuinka hän otti kontolleen astianpesukoneen tyhjentämisen, käy kaupassa, siivoaa lattian, tyhjentää roska-astian. Mies sai osakseen vain ojennusta siitä, kuinka hän teki nuo asiat, ei aivan oikein, eikä mitään ollut koskaan naiselle riittävän hyvää. Mutta nainen ei koskaan ymmärtäisi, loppujen lopuksi nainenhan yritti vain auttaa.
Ei oikea näkökulma
Jotkut kristityt ovat sellaisia jollainen naisen poikaystävästä olisi voinut tulla minun ‘mitä jos’ –käsikirjoituksessani, koska he luulevat Jumalan alituisesti vahtivan heidän tekemisiään yrittäen kertoa heille, kuinka he voisivat tehdä asiat paremmin. Tai he tuntevat olevansa ansassa, että Hän on aina valmis korjaamaan jopa heidän parhaita ponnistuksiaan. Jotkut ovat vihaisia Hänelle, ikään kuin Hän vain yrittäisi auttaa, he tuntevat, etteivät voi tehdä mitään oikein.
Laajempi kuva...Efesolaiskirje 2:6-7
Mutta mitä jos Jumala on enemmän sen kaltainen kuin miten tämä nainen reagoi? Mitä jos Hän valitsee jättää huomiotta hengellisen elämämme väärin pinotun mittasarjan laajemman kuvan eduksi ja antaa meille vain hengellisen suudelman (siunauksen)?
Mitä jos Hän valitsee pitkäaikaisen suhteen tähden pysyä hiljaa, vieläpä puhdistaen meitä hiljaisesti tekemistämme synneistä, joista emme olleet tietoisia, tehden tämän kaiken suuren rakkautensa tähden ja sen tosiasian vuoksi, että tulemme olemaan yhdessä ikuisuuden.
Ef. 2:6 sanoo:”... Ja Jumala (Isä) on yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa...” Tässä jakeessa on kyse pelastuksestamme, välittömästä pääsystämme Isän luo, meidän adoptoimisestamme Isälle Kristuksen kautta.
Mutta jae 7 kertoo meille MIKSI Hän pelasti meidät:”... osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.”
Isä pelasti meidät niin että tulevina MAAILMANAIKOINA Hän voi jatkaa sen osoittamista meille, kuinka paljon Hän meitä rakastaa!
Hänen tarkoituksensa mukaan ristissä ei ollut kyse vain tästä elämästä, kyse oli tulevista maailmanajoista – ikuisuudesta meidän kanssamme. Hän katsoo laajempaa kokonaisuutta.
Jakeet 6 & 7 yhdessä: “Jumala Isä on yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.”
Isä ei ole mikään määräilevä tai jopa väkivaltainen Isä, joka alituisesti osoittelisi jokaista ‘mittasarjaa jota emme pinonneet oikein’ elämässämme. Raamattu sanoo, että Hän itse asiassa ajattelee jo sitä, kuinka Hän voi osoittaa armonsa ylenpalttista runsautta ja hyvyyttään meitä kohtaan tulevina maailmanaikoina. Vau!
Joitakin ajatuksia
Jos sinulla on uudestisyntynyttä elämää 100 vuotta maan päällä, kuinka se vertautuu 1.000.000.000.000.000.000 ääretön määrä nollia seuraa, kirkastetussa, synnittömässä ruumiissa taivaassa halki tulevien maailmanaikojen? Tuo 100 vuotta on mitättömän vähäistä siihen verrattuna. Niinpä pitäisikö meidän keskittyä koettelemuksiin tässä ja nyt, vai suunnata katse tuohon edessä olevaan 10 potenssiin ääretön määrä vuosia?
No jos olet Jumala ja olet panostanut ainoan Poikasi elämän koko ihmiskunnan puolesta kuolemiseen, mikä on suurin koskaan maksettu hinta ja tiedät, että tuo investointi on tuottanut kaikki nämä hengelliset lapset, jotka tulevat aina ja ikuisesti olemaan kanssasi, etkö pitäisi tässä ruumissa olevaa elämää väliaikaisena?
Niinpä tässä sarjassa on kyse siitä, kuinka Isä ja Herra Jeesus katsovat sitä laajempaa kokonaisuutta, että vietämme ikuisuuden heidän kanssaan, ja kuinka meidän täytyy vaihtaa ajattelumme heidän ajatteluunsa. Tässä on kyse ’laajemman kokonaisuuden’ ajattelemisesta, joka ilmenee Raamatussa ja josta todistavat ne pienet ’silmäniskut’, joita Jumala antaa meille pitkin päivää ja jotka käskevät meidän katsoa korkeammalle, syvemmälle, ja pidemmälle tuleviin maailmanaikoihin.
”Vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu... emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.” (2 Kor. 4:16,18)
Enemmän laajemmasta kokonaisuudesta ensi viikolla... siihen saakka siunauksin,
John
RSS Feed