Questions I get asked: Women in Church and Ministry? #1of2
Kysymyksiä joita minulle tehdään: Naiset seurakunnassa ja palvelutyössä? Osa 1/2
Hei kaikki,
Tämä on hyvin yleinen saamani kysymys, joten aloitetaan raamatullisen perustuksen valamisella.
Perustus
Gal. 3: 28:ssa Paavali sanoi näin: “Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.”
Kristuksessa ei ole rotua, ei sosiaalista asemaa, ei sukupuolta tekemässä eroa meidän välillemme, sillä olemme kaikki yhtä Kristuksessa Jeesuksessa, koska näin on hengen ihmisemme tasolla. Jumalan voima sijaitsee hengen ihmisessämme, joka on syntynyt Isän Hengestä. Henkemme tasolla olemme tasa-arvoisia ja yhtä Kristuksessa.
Mutta tuo tasa-arvoisuus hengessämme asustaa ihmisruumiissamme, joka elää luonnollisessa maailmassa, jossa ihmisiä arvioidaan sukupuolen, rodun ja sosiaaliekonomisen tason perusteella. Kysymys sitten on: Kuinka käsittelemme hengessämme olevaa tasa-arvoa Kristuksessa eläessämme yhteiskunnissa, jotka eivät tunnusta sukupuolten, rotujen tai sosioekonomisten asemien tasa-arvoa?
Alkuseurakuntaa kohtasi suuri kysymys, kuten tilanne on nytkin, koskien sitä, missä määrin vaellamme Kristuksessa olevissa vapauksissamme, jos ne ovat vastoin paikallista kulttuuria ja tapoja? Koska vapaus ja tasa-arvo Kristuksessa ovat totta, ylvästelemmekö vapaudellamme toisten edessä? Vai pidättäydymmekö jakamasta vapaudestamme ja seuraamme paikallisia tapoja, jotka kahlitsevat tuota vapautta jonkinasteisesti? Ennen kuin voimme vastata tuohon, katsotaan, kuinka Paavali tasapainotti tasa-arvoa koskevan hengellisen totuuden paikallisten tapojen ja kulttuurin kanssa.
Naiset Paavalin elämässä
Tunnustaen, ettei Kristuksessa ole rotua, sosiaalista asemaa tai sukupuolta, Paavali eli tällä tavoin palvelutyössä. Room. 16:2:ssa Paavali tervehtii Kenkreassa (Korintin lähellä oleva kaupunki) olevaa Foibe-nimistä naista, jota hän kutsuu seurakunnan palvelijaksi siellä. 16:7:ssä hän kirjoittaa näin eräästä miehestä ja vaimosta: “Tervehdys Andronikukselle ja Juniaalle … joilla on suuri arvo apostolien joukossa, ja jotka jo ennen minua ovat olleet Kristuksessa.”
(Junia oli tunnettu apostoli Room. 16:7:n ulkopuolella. Johannes Krysostomos 300-luvulla jKr. kirjoitti siitä, kuinka tunnettu tämä oli ollut omana aikanaan.)
Filippoksen neljä tytärtä tunnustetaan profeetoiksi Apt. 21:9:ssä ja Lyydia, tuohon aikaan naimaton nainen, oli Filipin seurakunnan emäntä ja johtaja. Vaikka pointtini tässä ei ole täydellisesti dokumentoida tätä totuutta, että Kristuksessa Paavali piti miehiä ja naisia, rotua ja sosiaalista asemaa tasa-arvoisina, vaan kertoa riittävästi antaakseni välähdyksen alkuseurakunnan käytännöstä.
Ehkä tunnetuin esimerkki ovat Priskilla ja Aquila, mies ja vaimo, jotka olivat johtajia ja (koti)seurakunnan johtajia Roomassa ja sitten Efesossa. Perimätieto kertoo Aquilan olleen yksi alkuperäisestä 70 opetuslapsesta, jotka mainitaan Jeesuksen lähettämiksi Lk. 10:1:ssä, ja nuo 70 olivat perimätiedon mukaan yläsalissa olevien 120 ihmisen joukossa helluntaina. Priskilla mainitaan ensin neljä kertaa niistä kuudesta kerrasta, jolloin Paavali heistä kertoo, mikä kieliopillisesti viittaa siihen, että hän oli pääpuhuja.
Nainen apostolina, nainen ‘seurakunnanpalvelijana’, ja huomattavat naispuoliset opettajat eivät ole poikkeuksia sääntöön, sillä Kol. 4:15:ssä Paavali tervehtii naista nimeltä Nymfas: “Tervehdys Laodikeassa oleville veljille ja Nymfalle sekä hänen kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle.” Kuningas Jaakon englanninkielisessä Raamatunkäännöksessä naiseen viittaava persoonapronomini vaihdettiin mieheen viittaavaan, koska ei oltu yhtä mieltä naisista johtoasemassa silloin, kun Kuningas Jaakon käännös julkaistiin.
Naiset olivat tunnettuja piispoina ja kaikissa muissa johtajuusrooleissa, kuten nähdään hautamerkeistä esineistä, joita on kaivettu esiin arkeologissa kaivauksissa, sekä kirkkohistoriasta. Kun seurakunta siirtyi ulos kodeista 300-luvun puolivälissä ja erityisesti tultaessa 400-luvulle, miehet valtasivat auditoriorakenteen ja alensivat naiset vähäisempiin rooleihin, jos niihinkään.
Paavali kirjoitti kirjeensä miehille ja naisille yhteisesti
Paavali kirjoitti yleiset kirjeensä koko seurakunnalle, miehille ja naisille yhteisesti tasa-arvoisina:
Tuossa on riittävästi luetteloa sen ymmärtämiseksi, että Paavali kirjoitti sekä miehille että naisille. Tätä tukee myös hänen kirjeidensä sisäinen todistus. Esimerkiksi 1. Kor. 14:26:ssa Paavali kirjoitti näin:
“Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.”
Jokaisella teistä. Osallistumista, ilmestyksen jakamista, jonkin opitun jakamista, Hengen lahjojen käyttöä. Jollei ole selvää, sana ‘veljet’ voi merkitä vain miehiä, mutta yleiskäytössä se viittaa miehiin ja naisiin yhdessä, kuten me voisimme sanoa ‘te kaverit’, mutta tarkoittaen sillä miehiä ja naisia yhteisesti. Esimerkki tästä voisi olla hänen päätössanansa Gal 6: 18:ssa. “Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Amen.” Hän aloitti osoittamalla kirjeensä Galatian seurakunnille ja lopetti samalla inklusiivisella tavalla.
Mutta yhteiskunta ei näe asiaa sillä tavalla
Tämä on periaate, josta on apua monilla elämän alueilla. Vaikka miehet ja naiset ovat yhtä Kristuksessa, elämme yhteiskunnissa ja kulttuureissa, jotka TOSIAAN näkevät eloja. Kulttuurit, joissa elämme, eivät tunnusta sukupuolten, rotujen tai yhteiskunnallisen aseman tasa-arvoa. Niinpä meidän täytyy elää niiden keskellä tämän korkeamman tiedon kanssa. Sen tähden palvelutyössä ja seurakunnassa Paavali salli miesten ja naisten toimia tasa-arvoisesti, mutta kun oli kyse sellaisessa kulttuurissa elämisestä, jossa ei ollut tätä korkeampaa tietoa, Paavali neuvoi varovaisuuteen ja paikallisten tapojen ja perinteiden noudattamiseen.
Heti kun tiedämme että miehet ja naiset ovat Kristuksessa tasa-arvoisia, kuinka se toimii avioliitossa? Paavali viittaa luomisjärjestykseen, siihen että Aadam luotiin ensin, sitten Eeva. Sen tähden, vaikka tasa-arvoisia, aviomies on liiton hengellinen johtaja sillä ymmärryksellä, että hän asettaa henkensä alttiiksi vaimonsa puolesta kuten Kristus teki seurakuntaan nähden. Samalla kun se voi tarkoittaa kirjaimellisesti elämänsä alttiiksi asettamista, jos siihen kutsutaan, jokapäiväisessä elämässä se merkitsee vaimon kunnioittamista, hänen mielipiteensä kunnioittamista tasaveroisena miehen mielipiteen kanssa sekä hänen kohtelemistaan yhtenä Kristuksessa. Kyse on tasa-arvosta molemminpuolisen palvelemisen ja kunnioittamisen kautta kuten Ef. 5:21:ssä: “Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset.”
Lisään tämän: alamaisuus on sydämen tila, totteleminen on teko. Mies tai vaimo voi totella toista olematta alamainen tai voi olla alamainen mutta tottelematon. Paras tilanne on, kun he ovat sydämessään toisilleen alamaiset, näin kumpikin tottelee Herran johdatusta avioliitossaan. Paavali kehottaa miehiä ja vaimoja olemaan alamaiset toisilleen, muttei sano, totelkaa toisianne. Hän kuitenkin kehottaa lapsia ja ’työntekijöitä’ tottelemaan vanhempiaan ja pomojaan.
Tämän myötä lopetamme tältä päivältä ja aloitamme ensi viikolla hunnuista, naisista, joille sanotaan ‘kysykää miehiltänne kotona’, ja entäpä hiusten palmikoiminen ja opettaminen?
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
Kysymyksiä joita minulle tehdään: Naiset seurakunnassa ja palvelutyössä? Osa 1/2
Hei kaikki,
Tämä on hyvin yleinen saamani kysymys, joten aloitetaan raamatullisen perustuksen valamisella.
Perustus
Gal. 3: 28:ssa Paavali sanoi näin: “Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.”
Kristuksessa ei ole rotua, ei sosiaalista asemaa, ei sukupuolta tekemässä eroa meidän välillemme, sillä olemme kaikki yhtä Kristuksessa Jeesuksessa, koska näin on hengen ihmisemme tasolla. Jumalan voima sijaitsee hengen ihmisessämme, joka on syntynyt Isän Hengestä. Henkemme tasolla olemme tasa-arvoisia ja yhtä Kristuksessa.
Mutta tuo tasa-arvoisuus hengessämme asustaa ihmisruumiissamme, joka elää luonnollisessa maailmassa, jossa ihmisiä arvioidaan sukupuolen, rodun ja sosiaaliekonomisen tason perusteella. Kysymys sitten on: Kuinka käsittelemme hengessämme olevaa tasa-arvoa Kristuksessa eläessämme yhteiskunnissa, jotka eivät tunnusta sukupuolten, rotujen tai sosioekonomisten asemien tasa-arvoa?
Alkuseurakuntaa kohtasi suuri kysymys, kuten tilanne on nytkin, koskien sitä, missä määrin vaellamme Kristuksessa olevissa vapauksissamme, jos ne ovat vastoin paikallista kulttuuria ja tapoja? Koska vapaus ja tasa-arvo Kristuksessa ovat totta, ylvästelemmekö vapaudellamme toisten edessä? Vai pidättäydymmekö jakamasta vapaudestamme ja seuraamme paikallisia tapoja, jotka kahlitsevat tuota vapautta jonkinasteisesti? Ennen kuin voimme vastata tuohon, katsotaan, kuinka Paavali tasapainotti tasa-arvoa koskevan hengellisen totuuden paikallisten tapojen ja kulttuurin kanssa.
Naiset Paavalin elämässä
Tunnustaen, ettei Kristuksessa ole rotua, sosiaalista asemaa tai sukupuolta, Paavali eli tällä tavoin palvelutyössä. Room. 16:2:ssa Paavali tervehtii Kenkreassa (Korintin lähellä oleva kaupunki) olevaa Foibe-nimistä naista, jota hän kutsuu seurakunnan palvelijaksi siellä. 16:7:ssä hän kirjoittaa näin eräästä miehestä ja vaimosta: “Tervehdys Andronikukselle ja Juniaalle … joilla on suuri arvo apostolien joukossa, ja jotka jo ennen minua ovat olleet Kristuksessa.”
(Junia oli tunnettu apostoli Room. 16:7:n ulkopuolella. Johannes Krysostomos 300-luvulla jKr. kirjoitti siitä, kuinka tunnettu tämä oli ollut omana aikanaan.)
Filippoksen neljä tytärtä tunnustetaan profeetoiksi Apt. 21:9:ssä ja Lyydia, tuohon aikaan naimaton nainen, oli Filipin seurakunnan emäntä ja johtaja. Vaikka pointtini tässä ei ole täydellisesti dokumentoida tätä totuutta, että Kristuksessa Paavali piti miehiä ja naisia, rotua ja sosiaalista asemaa tasa-arvoisina, vaan kertoa riittävästi antaakseni välähdyksen alkuseurakunnan käytännöstä.
Ehkä tunnetuin esimerkki ovat Priskilla ja Aquila, mies ja vaimo, jotka olivat johtajia ja (koti)seurakunnan johtajia Roomassa ja sitten Efesossa. Perimätieto kertoo Aquilan olleen yksi alkuperäisestä 70 opetuslapsesta, jotka mainitaan Jeesuksen lähettämiksi Lk. 10:1:ssä, ja nuo 70 olivat perimätiedon mukaan yläsalissa olevien 120 ihmisen joukossa helluntaina. Priskilla mainitaan ensin neljä kertaa niistä kuudesta kerrasta, jolloin Paavali heistä kertoo, mikä kieliopillisesti viittaa siihen, että hän oli pääpuhuja.
Nainen apostolina, nainen ‘seurakunnanpalvelijana’, ja huomattavat naispuoliset opettajat eivät ole poikkeuksia sääntöön, sillä Kol. 4:15:ssä Paavali tervehtii naista nimeltä Nymfas: “Tervehdys Laodikeassa oleville veljille ja Nymfalle sekä hänen kodissaan kokoontuvalle seurakunnalle.” Kuningas Jaakon englanninkielisessä Raamatunkäännöksessä naiseen viittaava persoonapronomini vaihdettiin mieheen viittaavaan, koska ei oltu yhtä mieltä naisista johtoasemassa silloin, kun Kuningas Jaakon käännös julkaistiin.
Naiset olivat tunnettuja piispoina ja kaikissa muissa johtajuusrooleissa, kuten nähdään hautamerkeistä esineistä, joita on kaivettu esiin arkeologissa kaivauksissa, sekä kirkkohistoriasta. Kun seurakunta siirtyi ulos kodeista 300-luvun puolivälissä ja erityisesti tultaessa 400-luvulle, miehet valtasivat auditoriorakenteen ja alensivat naiset vähäisempiin rooleihin, jos niihinkään.
Paavali kirjoitti kirjeensä miehille ja naisille yhteisesti
Paavali kirjoitti yleiset kirjeensä koko seurakunnalle, miehille ja naisille yhteisesti tasa-arvoisina:
- “kaikille Roomassa oleville Jumalan rakkaille, kutsutuille pyhille…” Room. 1:7
- “Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät…” 1. Kor. 1: 2
- “Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille…” 1. Kor. 1:1
- “Galatian seurakunnille…” Gal. 1: 2
- “… Efesossa oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa…” Ef. 1:1
Tuossa on riittävästi luetteloa sen ymmärtämiseksi, että Paavali kirjoitti sekä miehille että naisille. Tätä tukee myös hänen kirjeidensä sisäinen todistus. Esimerkiksi 1. Kor. 14:26:ssa Paavali kirjoitti näin:
“Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.”
Jokaisella teistä. Osallistumista, ilmestyksen jakamista, jonkin opitun jakamista, Hengen lahjojen käyttöä. Jollei ole selvää, sana ‘veljet’ voi merkitä vain miehiä, mutta yleiskäytössä se viittaa miehiin ja naisiin yhdessä, kuten me voisimme sanoa ‘te kaverit’, mutta tarkoittaen sillä miehiä ja naisia yhteisesti. Esimerkki tästä voisi olla hänen päätössanansa Gal 6: 18:ssa. “Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Amen.” Hän aloitti osoittamalla kirjeensä Galatian seurakunnille ja lopetti samalla inklusiivisella tavalla.
Mutta yhteiskunta ei näe asiaa sillä tavalla
Tämä on periaate, josta on apua monilla elämän alueilla. Vaikka miehet ja naiset ovat yhtä Kristuksessa, elämme yhteiskunnissa ja kulttuureissa, jotka TOSIAAN näkevät eloja. Kulttuurit, joissa elämme, eivät tunnusta sukupuolten, rotujen tai yhteiskunnallisen aseman tasa-arvoa. Niinpä meidän täytyy elää niiden keskellä tämän korkeamman tiedon kanssa. Sen tähden palvelutyössä ja seurakunnassa Paavali salli miesten ja naisten toimia tasa-arvoisesti, mutta kun oli kyse sellaisessa kulttuurissa elämisestä, jossa ei ollut tätä korkeampaa tietoa, Paavali neuvoi varovaisuuteen ja paikallisten tapojen ja perinteiden noudattamiseen.
Heti kun tiedämme että miehet ja naiset ovat Kristuksessa tasa-arvoisia, kuinka se toimii avioliitossa? Paavali viittaa luomisjärjestykseen, siihen että Aadam luotiin ensin, sitten Eeva. Sen tähden, vaikka tasa-arvoisia, aviomies on liiton hengellinen johtaja sillä ymmärryksellä, että hän asettaa henkensä alttiiksi vaimonsa puolesta kuten Kristus teki seurakuntaan nähden. Samalla kun se voi tarkoittaa kirjaimellisesti elämänsä alttiiksi asettamista, jos siihen kutsutaan, jokapäiväisessä elämässä se merkitsee vaimon kunnioittamista, hänen mielipiteensä kunnioittamista tasaveroisena miehen mielipiteen kanssa sekä hänen kohtelemistaan yhtenä Kristuksessa. Kyse on tasa-arvosta molemminpuolisen palvelemisen ja kunnioittamisen kautta kuten Ef. 5:21:ssä: “Ja olkaa toinen toisellenne alamaiset.”
Lisään tämän: alamaisuus on sydämen tila, totteleminen on teko. Mies tai vaimo voi totella toista olematta alamainen tai voi olla alamainen mutta tottelematon. Paras tilanne on, kun he ovat sydämessään toisilleen alamaiset, näin kumpikin tottelee Herran johdatusta avioliitossaan. Paavali kehottaa miehiä ja vaimoja olemaan alamaiset toisilleen, muttei sano, totelkaa toisianne. Hän kuitenkin kehottaa lapsia ja ’työntekijöitä’ tottelemaan vanhempiaan ja pomojaan.
Tämän myötä lopetamme tältä päivältä ja aloitamme ensi viikolla hunnuista, naisista, joille sanotaan ‘kysykää miehiltänne kotona’, ja entäpä hiusten palmikoiminen ja opettaminen?
Siihen saakka, siunauksin,
John Fenn/LL
RSS Feed